Nyt olisi hyvät neuvot kalliit! Miten ihmeessä olen jälleen saanut itseni tähän tilanteeseen?!
Okei, ei se tarvinnut muuta kuin pitkittyneen flunssan ja turhautumisen, oletan. Selityksen makua. 4 kk ja ainoastaan yhden kerran humalatila, kunnes tuli pääsiäisvapaat ja reissu Tallinnaan. Ehdin sentään juomiselta nukkua yhden tunnin hotellissa siellä. Enhän minä, aikuinen nainen, kolmen lapsen fiksu äiti, toimi näin… Mutta karu totuus on se, että ei ole kuin yksi ainut täysin selvä päivä ollut tässä välissä ja kun tuo muistikin on jo tosi valikoiva.
Nyt tuli taas kylmää vettä niskaan ja herätys, kun nuorin lapsista itki, ja vasta pitkän suostuttelun jälkeen kertoi mkä painaa mieltää. Pelottaa kun sä äiti juot…Ja haisetkin tosi pahalle, koska aloitin myös samalla uusiksi tupakan polton. Yök, että vihaan itseäni! Se ei auta, yksin en tästä suosta pääse.
Ja huomenna olisi pihatalkoot, jossa kaikki olettaa, että nyt juodaan, vaikka olen jo tosi väsynyt ja nälkiintynytkin. Syöminen kun jää joskus vähemmälle…
Ei tällaista elämää jaksa, enkä halua lasteni joutuvan kärsimään omista heikkouksistani. Miksei ole jotain 24h päivystävää puhelinta?
Et ole tosiaankaan yksin, täällä on monta samanlaista! Vaikka nyt olisi kuinka kurja olo, kannattaa sitä oloa oikeastaan vaaliakin: kun meinaa iskeä heikko hetki, kannattaa muistuttaa itselleen mitä juomisesta seuraa.
Mutta miten ihmeessä klaaraan huomisen jos jo nyt mietin mistä saan seuraavan siiderin?
Ja pitäisi kuitenkin sunnuntaina päästä hyvässä vireessä töihin. Mitä voin luvata lapsilleni, kun kuitenkin käy aina näin?
Asun vielä niin pienellä paikkakunnalla, että vaikka voisi olla hyvä mennä aa-kokouksiin, niin kantti ei kestä.
Sinulla on nyt täyskäännöksen paikka. Huomaat itsekin kuinka lapsesi kärsivät. On ihan turhanpäiväistä hävetä avun hakemista… kuinka usein olet hävennyt ryyppäämistäsi ? Minun neuvoni on : mene lääkärin, pyydä antabus resepti, ala keräämään selviä päiviä sen avulla. Minullekin ne toivat erittäin hyvän avun alussa. Mene A-klinikalle… hae apua. Se etttä olet tiedostanut tilanteesi on erittäin hyvä alku. Lue tätä plinkkiä, täältä löytyy jos jonkinlaista tarinaa. Kaikille kuitenkin yhteisenä asiana se että viina on alkanut hallita elämää.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää, kauniita kesäpäiviä lastesi kanssa.
Sekoita litra puolukkatuoremehua kahteen litraan kraanavettä. Hörpi liemi menemään ennen pihatalkoita. Eipähän ainakaan janoon tarvitse siideriä juoda. Saattaa myös tulla sopivasti tarve kotiseinien suojiin, kun muut aloittavat lipittämisen.
Tuossa on oikeastaan se kriittinen piste. Et tahdo vahingoittaa lapsiasi ja rikkoa heidän luottamustaan, mutta asetat silti muiden mielipiteen ja omien kasvojesi säilyttämisen lastesi parhaan edelle. Tuttu juttu: juominen lakkasi vasta sitten, kun totesin että on pienempi häpeä käydä palavereissa kuin mokata humalassa ja vihata itseään krapula-aamuina.
Ne ihmiset jotka käyvät aa:ssa käyvät siellä täsmälleen samasta syystä kuin sinä. Heille tilanteesi on tuttu, eikä heitä tarvitse nolostella. Aa:ssa on nimettömyyden perinne: “mitä kuulet täällä ja näet täällä, se jätä tänne kun lähdet täältä”. Aa-tutut eivät kailota kadulla kovaan ääneen, mistä toisensa tuntevat. Kukaan raitis ei kyttää, kuka palavereissa käy ja ei käy.
Lapsille raitis, kaikin keinoin apua hakenut äiti on aina parempi kuin äiti joka jatkaa juomista. Lasinen lapsuus -palstalta voi lukea juttuja siitä, miltä vanhemman juominen tuntuu. Paras asia jonka voit tehdä, on lakata lupaamasta ja sen sijaan keskittyä tekoihin. Itse alkoholistin lapsena tiedän, että kaikkein pahinta ovat tyhjät sanat ja lupaukset. Älä lupaa jos et voi pitää lupaustasi. Älä lupaa että lopetat, jos et hae apua lopettamiseen ja konkreettisesti muuta elämääsi.
Se on jännä aina, että kantti ei kestä pienellä paikkakunnalla mennä AA-kokoukseen, mutta kantti kestää kyllä toilailla juovuksissa alvariinsa.
Minä70, tervetuloa palstalle. Tarinasi kuulostaa hyvin tyypilliseltä ja klassiselta, ja kaltaisiasi on Suomessakin ihan tosi iso porukka; työssäkäyviä, päällisin puolin ihan kunnollisia tavallisia ihmisiä, äitejä ja isiä. Et tosiaan ole yksin ongelmasi kanssa.
Tosiaan, 24 h päivystäviä puhelimia on, kuten edellä kerrottiin.
Pienet lapset saattavat kokea epämukavana ja pelottavana jopa sellaisetkin tilanteet kotona, joissa vanhemmat itse kuvittelevat alkoholinkäyttönsä olevan kohtuudessa ja “sivistynyttä”. Lapsi huomaa pienenkin muutoksen vanhemman käytöksessä ja persoonassa, saati sitten jos kotona seilaa arvaamaton “viinamörkö” joka on naamioitunut äidiksi tai isäksi.
En kyllä halua syyllistää ketään sen varjolla ettei itselläni ole lapsia. Varmaan olisin itsekin juopotteluni juopotellut vaikka lapsia olisikin, siitä ei ole epäilystä.
Minä70, voisin suositella myös A-klinikkaa, jossa olen itsekin asiakkaana ollut joskus. Siellä on asiakkaana myös ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, jos se nyt pelottaa tai hävettää että joutuu menemään johonkin “spurkujen hoitolaan”.
Alkoholiongelma on yleinen ongelma kaikissa sosiaaliryhmissä, eikä sitä nykyaikana pitäis joutua häpeämään. Tai siis ainakaan avun hakemista siihen.
Kiitos kaikille rohkaisevista viesteistä. Otin viime syksynä, kun olin juomiseni kanssa ihan hajalla, A-klinikalle yhteyttä, en käynyt siellä, mutta sain Antabus-reseptin. Se olikin yllättävä helpotus kun siitä sain ns kainalosauvan juomisen hillitsemisessä. Retkahdin taas joulun alla, lopetin taas antabuksen avulla ja kun lääkkeet loppui tuli paniikki hakea niitä lisää edes kaappiin varalle. Kamala tunne kun ei voi luottaa itseensä! Selviä päiviä tuli monia, todella hyvä olo oli. Ilman antabusta meni pitkän aikaa ja ei edes tehnyt mieli juoda. Aloin tajuta miten suuria määriä sitä nestettä on mennyt kurkusta alas. Nyt tämä viimeisin retkahdus ällöttää ja on kunnon morkkis vaikken ole edes mokaillut tietääkseni. Muttei voi olla mitenkään viehättävä yhdistelmä, nainen, alkoholi ja tupakka. Pakko on nousta, elämässä on paljon asioita joita en ole vielä ehtinyt kokea.
Sellainen olo on ettei pelkkä lääke tähän riitä, vaan vertaistuki olisi ehdoton juttu. Kirjoituksenne tuntui upealta, varmaan jokainen tiedätte miten yksinäistä on tässä ongelmassa kieriskellä.
Ja olin sitten ainoa selvä eilisissä talkoissa! Ilmoitin heti aluksi etten juo, ei huvita. Ja vaikka silloin aamulla mietin moneen otteeseen otanko lääkkeen vai en, otin kuitenkin. Tätä entistäkin krapulaa on vielä jäljellä. Arvatkaa vaan miten mieli teki korkata siinä ulkona puuhatessa muutakin kuin Fanta-tölkki.
Nyt on usko ja luottamus itseeni mennyt taas joksikin aikaa. Kesä ja terassi kausi edessä. Huh, miten hirvittää! Onneksi voin keskustella äitini kanssa asiasta avoimesti, mutten halua häntä kuormittaa, hän kärsi joskus ihan tarpeeksi isäni juomisesta.
Hei minä70
Itse olen antabus-fani, jos sellaista sanaa nyt voi käyttää. Mainio keksintö, kunhan saa itsensä pakotettua ottamaan sen… Täällä meni vappu tyylikkäästi täysraittiina, mutta kun sain vieraat tielle, iski hirveä hinku. Pyörittelin antabus-purkkia käsissä ja valehtelin itselleni, että en voi sitä ottaa, jos tavallisessa kotisimassa on vaikka vähän alkoholia (heh heh). Illalla myöhään sitten heitin antabuksen suuhun vauhdilla (kirjaimellisesti, en edes liottanut sitä mihinkään) ja arvaa, onko nyt aamulla taas kiva ja rauhallinen olo. Huh huh, yhdestä karikosta taas selvittiin, tänään ei ainakaan ole mitään vaaraa. Ja hinkukin meni ohi.
Suosittelen lämpimästi tätä “kainolosauvaa”.
Ja se vertaistuki on tosi mukavaa. Olisiko jossain kohtuumatkan päässä joku isompi paikkakunta, jossa voisit kokeilla AA:ta?
Terassilla auringossa voi muuten ihan hyvin juoda kahvia tai mineraalivettä tai sitruunasoodaa, jos se istuskelu on se juttu. Mutta kun (ainakin) meikäläisille oikea motiivi on juopuminen.
Älä pelkää tulevaa, selviäminen on mahdollista
Olen kanssa “Antabus-fani”. Älkää liotelko sitä pilleriä veteen. Ottakaa se runsaan veden kanssa vaan. Moni alkoholisti pitkässä juoksussa lopettaa käytön sen maun takia. Kyllä se sekoittuu siellä mahassa runsaan veden kera muutenkin. Yli vuoden olen tällä menetelmällä ottanut. Toimii ainakin omalla kohdallani.
Niin. Unohdamme vain usein sen, että olemme sairastuneet alkoholiriippuvuuteen tai alkoholismiin eikä silloin ole enää juurikaan kyse vapaasta tahdosta. Sairauden mekanismi ohjaa toimintojamme juomiseen ja siihen valheelliseen mielikuvaan, että voisimme hallita sitä “tällä kertaa”. Pystyisikö joku muu sairas hallitsemaan tautiaan päättäväisyydellä? Ei pysty, eikä me alkoholisairaatkaan pystytä. Alkoholin juominen ei tällaiselle merkitse kivaa nousuhumalaa ja seurustelua, vaan useimmiten ylilyöntiä ja kamalaa kankkusta.
Alkoholi ja riippuvuus määrää, sinä et.
Ainoa mitä voit tehdä, on pysyä erossa alkoholista. Alussa vaikka tunti kerrallaan, puoli päivää, vuorokausi. Riippuvuus irrottelee tiukkoja näppejään pikku hiljaa, mutta on syytä muistaa, että pitää se aina takinliepeestä sen verran kiinni, ettei kannata kokeilla, josko olisi päässyt sen herraksi.
Se, että olen ollut alkoholiriippuvainen tai alkoholisti, sohvajuoppo mikä lie, on osa menneisyyttäni ja osa minua. En sure, mutta olen iloinen että se ei ole enää elämäni keskipiste. Haluan pitää sen taka-alalla, sillä nyt tahdon määrätä minä.
Hei minä70, ja tervetuloa omasta puolestani joukkoon,
Minäkin olin 35-vuotiaana kahden lapsen fiksu äiti ja täydellinen salajuoppo. Lisäksi mokasin itseni kaikissa mahdollisissa sopimattomissa tilanteissa. Syynä käytökseeni oli alkoholismi, en voinut juomiselleni mitään. Alkoholi oli voittanut 6-0.
Asuin (ja asun edelleen) suht pienellä paikkakunnalla ja vaati paljon rohkeutta (=nöyryyttä) mennä AA-palaveriin loputtomien omien lopetusyritysten jälkeen. Nyt voin sanoa, että sain raitistua AA:n avulla.
Lapsesi ovat käsittääkseni vielä pieniä. Minun tyttäreni ehtivät kärsiä alkoholismistani enemmän ja kannan niiden seurauksia vielä tänäänkin. Joku on sanonut, että alkoholistin on haettava hoitoa vain itsensä takia. Lapsien vuoksi hoitoon hakeutuminen on yhtä tärkeä. Annat suurimman mahdollisen lahjan lapsiesi tulevaisuuden kannalta, kun uskallat luopua alkoholin kuristusotteesta.
Paljon rohkeutta sinulle, elämä ilman alkoholia on todellista elämää
Kiitos kaikista kannustavista kommenteista. Miten ihmeen kauan tämä morkkis oikein kestää? Vajaan kuukauden olen nyt ollut juomatta pisaraakaan ja silti on hirveä syyllisyys päällä. Juomishalu istuu tiukassa välillä ja toisaalta ällöttää katsella kännisiä ihmisiä, jolloin huokaisee helpotuksesta että itse on selvä. Järkytys on ollut tajuta miten paljon sitä on kyennyt kerralla juomaan! Ottaa yhden niin heti homma on karannut lapasesta. Ei mikään ihme että lapsia on pelottanut juuri se yhdenkin juominen, kun ovat nähneet mihin se yleensä johtaa.
Nyt olen tavannut sellaisen miehenkin, joka ymmärtää asian eikä itsekään pahemmin juo. Tupakasta kun vielä pääsisin eroon, se on tullut juomisen tilalle. Sen haju ja maku tekee pahaa, mutta silti on pakko sauhutella. Pitääkö ihmisellä olla aina joku vaihtoehtoinen addiktio?
Olen miettinyt miksei alkoholilla ole rentouttavaa vaikutusta minuun vaan käy päinvastoin. Tulen levottomaksi ja silloin on juotava kaksin käsin. Ja tietenkin häärätä kaikkea kummallista tuhatta ja sataa. Huh, kun muistelee kaikkea taaksepäin…Voi kun kaiken voisi pyyhkiä pois ja aloittaa puhtaasti alusta, tunnen itseni niin saastaiseksi tällä hetkellä.
Tuo syyllisyys on hankala vaiva sekin. Siihen syyllisyyden tuntemukseenhan sitä yleensä juodaan - kun ei oikein kestä sen syyllisyydenkään kanssa olla. Ikävintä tietenkin on, ettei se syyllisyys juomalla häviä, vaan aivan päinvastoin. Tuon syyllisyyden kanssa panimistahan siellä AA:ssa ja muissa tukimuodoissa tehdään. Ei niin, että piehtaroitaisiin, vaan käsitellään ne jutut ja pyritään pääsemään eroon. Aivan oikein huomioit, että yhdestä paheesta siirrytään helposti toiseen paheeseen, jos itse ongelma jätetään työstämättä.
Kun kysytään, miksi Jeppe juo - yksi ihan hyvä vastaus on, että Jeppe juo koska Jeppe on alkoholisti. Kun korkki ona laitettu kiinni, pitää muistaa kysyä sekin kysymys - miksi Jeppe joi? Jos tämä pääsee unohtumaan, niin se syy jää uninumaan ja odottaa vain uutta tilaisuutta ryhtyä juomaan.
Tää on muuten tosi hyvä kysymys! Itse en hyväksy missään nimessä mitään “paheiden summa on vakio” -höpinää, mutta kyllä se niin taitaa olla että useimmille meistä riippuvuudesta vapautuminen onnistuu vain vaihtamalla riippuvuuden kohdetta.
Sekä tupakasta että alkosta voi vapautua, mutta pitää sitten etsiä parempia riippuvuuksia tilalle. Jollekin se on esim. liikunta, työnteko, AA, jollekin joku muu toiminta. Hyviä juttuja ne, mutta nekin voi vetää överiksi.
Sinänsä hyvästäkin asiasta voi tulla paha riippuvuus, jos se menee ihan överiksi.
On tosi hienoa, että tunnet vastenmielisyyttä alkoholia ja dokaamista kohtaan. Sillon sun on ainakin helpompi pysyä selvinpäin.
Ja ihan mahtava juttu kans, että olet tavannut miehen, joka on samalla aaltopituudella.
Uskon näin, että me alkoholistit tarvitsemme menneisyytemme, jotta voisimme nähdä nykyisyyden. En yhtään epäile, etteikö menneisyydessäsi ole tapahtunut asioita joita kadut, häpeät, vihaat, …, mutta niin on meillä kaikilla.
Nuo tunteet voivat kuitenkin ohjata sinua tekemään oikeita päätöksiä, tekoja ja saada elämääsi suunta, jota ei tarvitse katua. Sillä en usko, että kukaan meistä kadu sitä, ettei eilen tullut juotua, mutta toisinpäin asiat ovatkin sitten sitä mitä ei oikeasti tarvitse. Sinä, kuten minä eikä edes hentun Liisakaan tarvitse viinaa muuhun kuin opetustehtäviin. Opetus siinä mielessä, että juomisen kautta opimme sen mitä siitä seuraa ja miksi emme enää voi juoda.
Paljon puhuttelee sitten se asia, että mitä kukin kuvittelee vielä viina avulla saavansa ja jos sinulla on jotain jäänyt hampaankoloon sen asian suhteen, niin siihen ei auta mikään muu kuin juominen.
Mikäli taas juomiselle on tultava loppu, niin siihen ei auta mikään muu kuin lopettaminen ja jos yksin ei onnistu, niin apua on saatava sekä kyettävä ottamaan vastaan.
Lapsiakin sinulla on, joten mikä sen parempaa, kuin avun hakeminen mm Minnesota-hoidosta, johon voi saada vielä kunnalta maksusitoumuksen, että se kynnys hakea ja saada apua helpottuu.
