Hei vaan. Olen yrittänyt lopettaa kokonaan muutaman kerran, ja taas on yritys päällä. Muuten on valoisa olo, mutta yksi asia vaivaa mieltäni kaikkein eniten. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, ja meidän yhteinen harrastus on alusta asti ollut juopuminen. Siis aivan sillä tavalla normaalisti ja kivasti, viinipullo puokkiin ja pari olutta, musiikkia ja jutustelua. Mutta nyt kun tahtoisin lopettaa itse kokonaan (koska juomiseni ei pysy vain näissä kivoissa illoissa), ajattelen peloissani, mitä muuta yhteistä meillä on kuin lapset. Yksi ensimmäisistä ajatuksista joita paukahti päähän kun tajusin että on raitistuttava ehkä kokonaan, oli että me varmaan erotaan. Rakastan lapsiani yli kaiken, ja haluan pitää ydinperheen kasassa. Mutta mitä ihmettä me voidaan yhdessä keksiä, mikä voisi edes etäisesti muistuttaa sitä, mikä ennen oli niin mukavaa: istahtaa lasillisen ääreen, antaa puheen ja asioiden tulla suusta kuin itsestään. Selvänä tuntuu että ei ole mitään puhuttavaa, eikä koko ihminen hirveästi kiinnosta. Erota en kuitenkaan missään nimessä halua, arvostan häntä nimittäin kumppanina kyllä. Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia ajatuksia, ja mitä tilalle?
Se riippuu teistä itsestänne, mistä te tykkäätte.
Me on aina lasten kanssa käyty pelailee jalkapalloa, juostu hippaa leikkipuistoissa, pihalla sählyä ym ym.
Nykyisin kun nuorinkin jo 6v ja osaavat olla keskenään kotona niin me karataan välillä lenkille, luontoon kävelee, kaksin pelaa jalistia tai heittelee räpsillä.
Katsotaan myös jääkiekkoa ja jalkapalloa töllöstä, ollaan joka ilta kainalokkain kun katsotaan tv:tä ennen nukahtamista.
Kasataan palapeliä ja treenataan kotisalilla. Laitetaan pihaa ja nikkaroidaan sinne yhdessä kaikkea uutta.
Välillä vaan ollaan hiljaa vierekkäin ja ei se senkummempaa tarvii sillähetkellä ollakaan.
Mikä parasta, kaiken meidänkin kokeman paskan jälkeen meillä on huumoria ja halauksia päivittäin. Yhteenkuuluvuus, ilman tälläistä en tässä liitossa olisikaan.
En enää. Me oltu yhdessä kans 15,5 vuotta ja oltu eron partaalla monesti. Vasta nyttemmin löydetty toisemme ihan kunnolla, niin hullulta kun se kuulostaakin 
Molempien täytyy olla sitoutuneita, kukaan ei voi yksin suhdetta rakentaa 
Jospa puhuisit miehesi kanssa? 
Hei ja tervetuloa!
Hienoa, että olet löytänyt tänne ja pohtinut alkoholinkäytön lopettamista.
Tietysti siihen uuteen yhteiseen tekemiseen tarvitaan puolisosikin halu, ja saattaa olla, että hän mieluummin juo, jolloin joudut joko katselemaan hänen juomistaa tai tekemään jotain yksin. Alkoholiongelma tuppaa olemaan vähän sellainen että jos ei halua lopettaa, juominen on se ykkösharrastus ja muu pakkopullaa.
Meille ex-puolisoni kanssa tuli ero juurikin siksi, että juominen oli ollut yhteinen harrastus ja kun halusin lopettaa ja hän jatkaa juomista, mitää molemmille kivaa yhteistä tekemistä ei löytynyt.
Entä jos keskittyisit nyt alkuun omaan raittiuteesi ja miettisit muita asioista sitten matkan varrella? Raitistuminen muuttaa elämää paljon ja parempaan suuntaan, niin parisuhteeseen ja muihin asioihin liittyvät päätökset ja ratkaisut kypsyvät siinä matkan varrella, kun alat löytää sen mitä itse elämältäsi haluat. Voit edelleen haluta olla miehesi kanssa tai voi olla että haluatkin itse erota.
Saattaa sekin olla mahdollista, että huomatessaan sinun raitistumisen hyödyt, mieskin innostuu vähentämään tai lopettaamaan. Tässä kohtaa ei tulevaa voi tietää, joten viisainta laittaa oma raitistuminen ykkösasiaksi ja katsoa mtä tapahtuu.
Toisen imussa juodessa alkoholisoituu itsekin kokoajan pahemmin. Lisäksi naisen elimistö kestää alkoholia huonommin kuin miehen ja edessä voi olla haima-ja maksaongelmia paljon vähemmällä juomisella kuin miehelläsi. Oma elämäsi, terveytesi ja ne lapset ovat arvokkiata asioita ja hyvä syy lopettaa juominen.
Tsemppiä kovasti raittiuteen ja kirjoittele kuulumiasiasi tänne ja etsi tietoa alkoholiriippuvuudesta. Pikkuhiljaa ajatukset selkiintyvät.
Hei ja kiitos paljon kommenteistanne 
Kyse ei ole siitä että mies joisi, ei muutenkaan juo paljoa ja on valmis jättämään juomiset kokonaan kodin ulkopuolelle, ehkä jopa lopettamaan kokonaan. Kysymykseni kuuluu, millä olette selättäneet tylsyyden ja sen pelon? Erota en tosiaan halua.
Keskustelu on hyvä neuvo. Pelailu on hyvä neuvo. Se on hyvä neuvo, että oma raitistuminen on nyt etusijalla. Ja ei pitäisi pelätä etukäteen tulevaa, mutta tiedättehän, kun sitä ajattelee että nyt kaikesta tulee tylsää ja miten ihmeessä pystytään enää tavoittamaan ne entiset yhteiset juhlahetket. Olemme ennen tehneet yhdessä luovia projekteja, mutta siinäkin minä olin aina moottori joka sain asioita aikaan, ja olutta näissäkin yhteyksissä juotiin. Kirjoitan nyt tänne etten menisi siihen halpaan että voi voi on niin ankeaa että ehkä sittenkin annan luvan itselleni juoda vain hänen seurassaan, kerran kuukaudessa. Voi mielen kiemuroita.
Itse lähtisin rakentamaan sitä niin, että pohditte erikseen, mitkä asiat milloin tahansa elämänne varrella ovat olleet sellaisia, jotka ovat tuottaneet iloa. Ja niin, ettei niihin ole liittynyt alkoholi.
Niitä voi lähteä hakemaan vaikka eri aistien kautta. Tuoksuja, makuja, näkö- ja tuntoaistimuksia.
Noita voi sitten yhdessä vertailla ja pohtia, missä löytyisi yhteistä tai mitä toinen haluaisi kokeilla. Ja sitten löytöretkelle selvien fiilisten maailmaan.
Ja tylsyys… Sekin tunne kuuluu elämään eikä sitä pidä yrittää väkisin kokonaan tukahduttaa. Voi saada uusia juttuja irti kun sitä rauhoituu makustelemaan.