Tajusin miehen olevan alkoholisti ehkä viisi vuotta tapaamisestamme. Sitä ennen olin tietenkin huolissani juomisesta, mutta en ymmärtänyt riippuvuuden osuutta asiaan. Ajattelin ettei mies välitä minun tunteistani ja tein kaikkeni että olisin saanut juomisen vähenemään. Mies joi tuolloin päivittäin, iltaisin töiden jälkeen vähintään pienen sixpäkin, useimmiten ison. Viikonloppuisin hän aloitti aikaisemmin ja joi enemmän. Ehkä siksi en tajunnut miehen olevan alkoholisti eli riippuvainen alkoholista, koska mies itse kielsi asian, hän ei jättänyt juomisen takia mitään tekemättä, ei pitänyt rokulipäiviä, ei ottanut krapularyyppyä, kävi työssä ja hoiti asiansa. Luin aiheesta ja tein erilaisia testejä miehen juomatavoista. Testit eivät antaneet suoraa vastausta että mies olisi alkoholisti, mutta suurkulutuksen rajat hän ylitti jo alkuviikosta.
Raskausaikana pyysin miestä vähentämään ja hän lupasikin monesti, mutta juominen jatkui. Hän joi entistä enemmän ja alkoi olla näkyvästi humalassa. Kun menin nukkumaan, hän jäi juomaan ja heräsin pikkutunneilla herättämään hänet olohuoneen lattialta sänkyyn nukkumaan. Juominen rassasi minua joten nalkutin, kaadoin kaljoja viemäristä alas, piilottelin täysiä pulloja, tein listan juomamääristä jääkaapin oveen… mitä ikinä keksinkään. Mikään ei auttanut. Vauva saattoi kontata olohuoneessa hänen päällään kun hän makasi sammuneena lattialla. Hän haisi yöllä vieressä niin viinalle että pelkäsin (ihan oikeasti) vauvan hengittävän ilmasta alkoholia yön aikana. Selvänä ollessaan ja nousuhumalassa hän osoitti kuinka rakastaa lapsiaan, teki kotitöitä ja oli muutenkin hyvä mies.
Miehen käytös on muuttunut vuosien varrella. Hän on sotkenut meidän molempien talouden vuosiksi eteenpäin. Hän salasi laskuja joita ei maksanut ja myöhemmin valehteli maksaneensa ne, valehteli olevansa sairas vaikka oli kännissä (ihmeen usein uskoin), hän alkoi varastaa lompakostani rahaa ja myöhemmin kun en enää pitänyt käteistä, käytti pankkikorttiani salaa valehdellen siitäkin. Jouduin vaihtamaan tunnusluvun. Hän nosti lasten tilit tyhjiksi, on lainannut rahaa tuttavilta ja jättänyt maksamatta, on jättänyt vuokria ym laskuja maksamatta ja piilotellut laskut minulta. Hän valehteli kahdesta työpaikasta, joissa ei olikeasti ollut vaan joi kotona minun ollessa töissä ja lasten hoidossa. Eli ihan uskomatonta kusetusta ja paskapuhetta. Ja asiat vain paheni.
En ole vuosiin voinut keskittyä omiin harrastuksiin, koska en ole voinut jättää lapsia iltaisin miehen hoiviin. En ole voinut jättää huomioimatta miehen juomista, koska hän ei anna minulle hetken rauhaa kun on kännissä.Vaikka hän juo pari kertaa kuussa, ongelma on todellinen. Kännissä ollessaan hän kävelee perässäni puhuen taukoamatta jostain itselleen tärkeistä jutuista, joita en jaksa kuunnella. Hän saattaa haukkua, karjua ja käydä käsiksi omasta päästään keksimien syiden vuoksi. Kun hän on selvä, pelkään jo seuraavaa juomakertaa ja etsin merkkejä siitä. Olisin eronnut jo ajat sitten mutta mies on kieltäytynyt lähtemästä eikä viranomaiset voi asialle muuta kuin käydä heittämässä riehujan aina pyydettäessä pihalle. En voi edelleenkään pitää käteistä kotona tarkistamatta jatkuvasti onko ne vielä tallella, korttini numeroa en enää anna miehelle, tarkkailen jopa puhelimessa onko hän humalassa, jännitän onko hän kännissä kun tulen töistä kotiin, en luota miehen juttuihin yhtään, en anna hänen hoidettavaksi mitään rahaan liittyvää. Ei kovin normaalia.
Näin jälkikäteen en voi ymmärtää miksen vain lähtenyt ajat sitten. Asiat vain pahenivat niin huomaamatta ja toivoin miehen lopettavan juomisen mikä mielessäni olisi korjannut kaikki ongelmat. Nyt en välitä mitä mies tekee kun ei ole täällä. Asumme virallisesti eri osoitteissa, mutta mies on usein meillä.Vain näin saan oman talouden pidettyä jotenkin reilassa. Olen rennompi ja huomaan stressitasoni laskevan selvästi kun hän on muualla. Olen siirtänyt vastuun juomisesta miehelle. En silti siedä että minulle valehdellaan juomisesta. En maksa hänen laskujaan vaikka rahaa olisi enkä anna hänelle rahaa. Jos on rahaa juoda, on rahaa maksaa laskutkin itse. Jos hän osoittaa väkivallan merkkejä, soitan poliisit. Tämä suhde ei tyydytä minua ja tunnen olevani ansassa. Mies ei vapaaehtoisesti lähde, “koska rakastaa meitä”. Hän ei tajua että voisi osoittaa olevansa tosissaan tekemällä toitä ja maksamalla itse aiheuttamia velkojaan. Hän voisi ottaa vastuun itsestään ja antaa rauhan meille muille. Uskon että juuri juominen muutti ahkeran ja sosiaalisen miehen osin syrjäytyneeksi ihmisraunioksi mikä hän nyt alkaa olla.
Toivon että tästä vuodatuksesta oli jotain apua. Asiaa on niin paljon ettei sitä pysty kovin lyhyesti kertomaan.
