Mitä on elämä opettanut?

Opettajia ja saarnamiehiä ja ohjelmantuputtajia riittää. Ja kuitenkin elämä itse opettaa, hitaasti mutta varmasti. Oikaisee temppumaakarien opinkappaleita ja askelmerkkejä. Usein kantapään kautta mutta viisaasti.

Mitä Sinulle on elämä itse opettanut?

Minulle näitä asioita:

-Mustavalkoisuutta ei todellisuudessa ole. Harmaan sävyjä on. Ne mustavalkoisuuden tuputtajat, fanaatikot, ovat kiivaita mutta heidän kelkkaansa ei kannata lähteä. Palloja saa jalkaan ja itsensä pimeäksi.

-Raha ei kaikkea merkitse. Ei sen jälkeen kun sitä on riittävästi elämiseen. Sen jälkeen siitä tulee jumala jos sitä alkaa palvomaan.

-Ihmissuhteissa ei ulkonäköön kannata kiinnittää huomiota. Parisuhteessa ei ainakaan. Päinvastoin. Kovin paljon kun on kulissiin ja pintaan laitettu aikaa rahaa vaivaa on tärkeämmät asiat jääneet pois. Ei kukaan kaikkeen ehdi.

Ekan kerran skorppiksen kaa samoilla linjoilla edellisistä.

Rakkaus ja sisäinen balanssi on tärkeimpiä judansseja ja substansseja.
Niihin sitten pääsee tai ei pääse lyhyen elämänsä aikana. Että oppii itseään ja tietää about, kuka on ja mitä haluaa.
Muuten vain poukkoilee ja sinkoilee läpitte ajan ja avaruuden ja sekin kokemus voi olla oman aikansa hyvin tärkeä !

Viuna ja kaikki muu douppi toimii tehokkaana eristeenä, suodattimena ja masenteena ja kemiallinen koukku tylsistää pään.

Paristosuhdanteissa on vain 1 asia tärkeä. Että keskinäinen kemia toimii miltei järisyttävän ja järkyttävän hyvin.
Olen huomannut, että parhaat naiset tulevat suuresta massasta, eivätkä mistään marginaalista, enkä tarkoita tässä elopainoa.

Jos raha ei ole maailman tärkein tai edes tärkeä asia, niin viihtyvyys voisi olla ihan massinarvoinen asia duuneissa ja harrasteissa.

Åppia luopumaan kaikesta rakkaasta. Oppia kestämään karmeaa ristiriitauksien määrää asioissa, ihmisissä ja itsessä.

Paljon asioita, joista kirjoittaminen menee saarnaksi, enkä nyt jaksa tässä vaaleenpunaisessa kiikaritilassani enempiä raapustella.

Voi olla, etten varsinaisesti ole oppinut mitään, mutta huomannut olen sen, että asiat/tekemiset, jotka jossain vaiheessa on hirveän tärkeitä tai jännittäviä tai pelottavia tai jopa mahdottomia tai välttämättömiä, saattavat yhtäkkiä tuntuakin ihan turhilta, mitättömiltä tai vaan olla ihan jokapäiväistä perussettiä. Tai täysin evvk.

Pätee ihmisiin ja tunteisiin myös.

  • Aika usein kannattaa laskea kymmeneen ja vielä nukkua yön ylikin.
  • Velkaa on tylsä maksaa takaisin.
  • Tulee hyvä mieli kun auttaa toisia.
  • Vanhemmalla on hyvin rajallinen mahdollisuus vaikuttaa lapsensa tulevaisuuteen kasvatuksen keinoin - hyväksy hänet, rakasta ja tue häntä vaikka hänen valintansa ja arvonsa eivät vastaisi omiasi.
  • Emme lähde kaikki samalta viivalta elämän aitajuoksukisaan. Eli kaikki ei ole itsestä kiinni, ei omasta päätöksestä eikä uskosta omiin mahdollisuuksiin. Silti sieltä takamatkaltakin kannattaa juosta kisa loppuun.
  • Elämässä käy niin kuin käy.

Jos on paha asento, sitä ottaa kyllä paremman. Vähän herkutellakseen etsii lakanasta jalalle uuden, viileän paikan. Ja kun lähtee avaruuskävelylle, ei piilota sivuleikkureita pukuun.

Hellkkari kun en pääse irti täältä pörräämästä. Tämän jälkeen irrottaudun. Parannan ensin edellisen viimeistä kohtaa:

Ja kun lähtee avaruuskävelylle, sanoo näkemiin eikä hyvästi.

Alussa aina vähän tärinäraidoille menee, mutta kyllä se siitä lähtee.

Kuten naiseni äsken salaattia tehdessään sanoi: elämä ei ole pelkkiä onelinereita. ja tästä 1linerista mä tykkään.

Ystävyyden ja lämpimien ihmissuhteiden ensiarvoisen tärkeyden ja sen, että parhaat innovaatiot ja muut jutut syntyy yhteistyönä.