Mitä minä teen?

En enää tiedä, mitä minun pitäisi tehdä.

Olen naimisissa. Miehellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon vaihteleva lääkitys, sekä lääkeongelma. Lääkkeitä menee paljon. Yleensä kaikki haetut muutamassa päivässä. Panacodeja meni 100kpl 4,5 pv:n aikana. Lyricaa menisi päivässä 600mg:n sijaan 1000-1200mg. Medipameja 6-10. Meillä eletään reseptireissusta seuraavaan. Kun Panacodit loppuu, haetaan Lyricaa. Kun Lyricat loppuu, haetaan pameja. Kun pamit loppuu, odotetaan, että saadaan taas Panacodeja. Viikko kuukaudessa on “normaalia” aikaa, silloin kun ei ole lääkkeitä. Toleranssi on niin iso, että pienet määrät eivät edes auta mihinkään kipuihin, joihin siis särkylääkkeet on määrätty. Eli ei niitä kokonaan ilman syytä mene. Mutta liikaa menee.

Surullinen. Yritetään saada lasta, mutta tuolla lääkemäärällä siittiötkin varmaan kuolevat. Takana useita keskenmenoja, varmaan olisivat vammaisina syntyneet. :frowning:

Surullinen. Piilotan lääkelistoja, kun mies pyytää, että rajoita. Kun rajoitan, kinuaa ja kinuaa vielä muutamaa, tai edes yhtä. Ja minä olen niin kyllästynyt!

Surullinen. Mies on muuten hyvä mies, ei koskaan voisi minua lyödä eikä muutenkaan satuttaa paitsi tuolla käytöksellään. Miehellä olisi kaikki edellytykset hyvään elämään, mutta en minä voi pakottaakaan. Ei ketään voi väkisin muuttaa.

Tietoinen on siitä, että minä en jaksa. Ja että minuun(kin) sattuu. Mutta en kertakaikkiaan tiedä, mitä tehdä.

Heips!

Olet jo varmaan huomannutkin että miehelläsi on lääkeongelma, etkä voi tehdä hänen auttamisekseen paljoa ellei hän itse sitä halua. Tuo Lyrica aiheuttaa joillakin todella pahan riippuvuuden, vaikka sitä ei vielä virallisesti kovinkaan usein tunnusteta. Kodeiinilla ja rauhoittavilla on jo tunnetusti maine, että ihmiset koukuttuvat ja väärinkäyttävät helposti; siksi määrätään tietynikäiselle ryhmälle aika nihkeästi…

Mielestäni sun kannattaisi sanoa miehelle että sä et tuollaista hyväksy, tuo ei todellakaan auta häntä vaan voi aiheuttaa muitakin ongelmia (esim. alkoholia buustaamaan tai lisälääkityksen hakua vielä eri paikasta)… Klinikalle voi soittaa nimettömänä vaikka alkuun ja siellä saa tarvittaessa palvelua jossa omat lääkkeet viedään sinne ja ne jaetaan joko 1krt/vko tai tarvittaessa jopa useammin että lääkkeet otettaisiin oikein… Samalla saisi keskusteluapua (resursseista kiinni saako heti omahoitajaa, mutta päivystys on joka pv)…

Sun on hoidettava itseäsi jos miehesi ei ymmärrä ongelmaansa. Varmasti hän sen tiedostaa, mutta asian myöntäminen voi olla vaikeaa. Kauan tuota on jatkunut? Itse (ex-käyttäjänä) laittaisin tiukat ehdot että mikäli tilanne jatkuu noin, niin Sinä laitat suhteen jollakin tapaa jäihin (oma asunto esim ennenkuin hoitoa haettu). Tilanne ei itsestään parane ja et voi vahtia toisen pilleripurkkia, sitä kääntää vaikka koko kämpän ylösalaisin jos siihen ryhdyt… Lisäksi se sairas pelaaminen jossa luvataan tehdä jotain jos annat edes pari nappia…

Sä tarvitsisit myös keskusteluapua. Usea keskenmeno ja epävakaa elämäntilanne, olet varmasti todella stressaantunut… Miehesi on lääkkeiden väärinkäyttäjä joten saat varmasti apua Al Anonin sivuilta. Itse en tähän asiaan osaa niin vastata, mutta muut osaavat kyllä…

Olen pari kertaa lukenut täällä palstalla (tai Kotikanavalta), että lääkärille on soitettu, mutta hän ei ole vaihtanut lääkitystä. Tuo a-klinikka on siitä hyvä että on vaitiolovelvollisuus (ellei ole kyse toisen elämästä) ja tiedot eivät mene eteenpäin. Aluksi voi kysyä vaikka nimettömästi. Toivon kyllä että saisit miehesi itse hoitamaan asian, koska sun ei kuulu olla hänen tukihenkilö päihdeongelmissa… Asiaan kannattaa tarttua nopeasti, ettei tilanne pahene… Paljon voimia sulle, asioilla on tapana järjestyä… <3

Mun äidille jaetaan lääkkeet viikoittain dosettiin… Paras systeemi.

AnniLottanen,

Miehelläsi on varmasti kaikki omat vaihtoehtonsa edessään. Mitkä ovat sinun vaihtoehtosi?

Sanot, että se on hyvä mies, eikä tahallaan satuta, mutta satuttaa silti sinua. Tiedän, että hän on itse hyvin kipeä, ja hänen voimansa menevät siihen kivun välttämiseen.

Olette naimisissa. Sinullekin se varmaan tarkoittaa lupausta, josta pidetään kiinni - niin minullekin tarkoittaa. Yhä vieläkin. Mutta parisuhde on kahden ihmisen asia, ei siinä voi pitkään yksin yrittää. Ihannetapauksessa toinen jaksaa kiskoa toista vaikeiden aikojen yli, mutta vuorojen pitää vaihdella! Kun yksin kiskoo kivirekeä josta kuuluu lisäksi jollotusta “sä et vaan tajuu” niin mistä niitä voimia tulee lisää?

Ne lihakset, millä sitä kivirekeä kiskotaan, vahvistuvat. Sitä jaksaa päivästä toiseen. Mutta niillä samoilla voimilla voisi tehdä muutakin.

Jatka kirjoittamista. Ei tässä vielä osaa sanoa, mitä tapahtuu. Se on sinussa itsessäsi, itse se on elämänsä elettävä. Joskus tarvitsee vähän keskusteluapua ja ainakin itse olen sitä täältä saanut.

Kiitos vastauksista.

En meinaa jaksaa. Töissä käyn, pakko käydä. Mies on työkyvyttömyyseläkkeellä ja taloudellinen vastuu lepää siis minulla. Tai lepää, on. Minä teen töitä, Mies syö lääkkeitä ja pelaa. Olen kironnut taas nettipokerisivustot alimpaan helvettiin, olen ollut niille niin vihainen, vaikka Mieshän se sinne rahaa syytää. “Kun oli niin paha olo…”

Nyt on keksinyt uutena Lyrican purkamisen ja nuuskaamisen. Ei kuulemma ole vaarallista, mutta vaikuttaa kipuun nopeammin. Kummallista, että tavallisilla ihmisillä kipu lievittyy jo pienemmillä annoksilla, mutta Mies tarvitsee vähintään tupla-annoksen, ellei triplaa.

Minä olen VÄSYNYT hoitamaan kaiken paskan. Minä olen VÄSYNYT siivoamaan, laittamaan ruokaa, pyykkäämään, hoitamaan kaikki kauppa-asiat, maksamaan laskut. Olen turhautunut siihen, että läheisyyttä saa kerran kuussa, jos ei satu olemaan turnaus kesken. Tai pää sekaisin.

Eniten pelottaa, että jahkaan oman elämäni ohi. Että olen tässä, kiroan ja puren hammasta, ja huomaan viiden vuoden kuluttua, ettei enää ehdi lapsia hankkia. Tuntuu pahalta se, miten katkera olen. Ja vihainen. Mies piti eilen kainalossaan ja totesi, että olen maailman ihanin vaimo. Minä istuin siinä hiljaa. En voinut sanoa, että minunkin mielestäni on ihanin mies. Haluaisin voida sanoa. Pelkään, että minusta tulee leski nopeammin kuin Mies pääsee eroon lääkkeistä ja pokerista.

Hidasta itsemurhaa minä katselen vierestä. Mitä muuta se on? Ihan kun olisi päättänyt tappaa itsensä, hitaasti, mutta varmasti.

Missä vaiheessa minä epäonnistuin näin rankasti?

Et sinä ole epäonnistunut, ei tämä ole sinun syy! Älä syytä itseäsi. Sanot, ettet miehesikään ole tahallaan paha. Ei kai kumpikaan teistä suunnilellut tätä ennalta. Yritä olla katkeroitumatta häntä kohtaan, koska katkeruuskin rasittaa sinua itseäsi. Mutta ennen kaikkea ole armollinen itseäsi kohtaan! Ihminen tekee erilaisia valintoja, eikä valintahetkellä voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olosuhteet muuttuvat, valinta oli sillä hetkellä oikea, mutta nyt pitäisi tilanne ajatella uudelleen.

Sinä olet arvokas ihminen. Et voi muuttaa toista, mutta voit pitää kiinni omasta ihmisarvostasi! Konkreettista ratkaisua ei voi täälltä toiset esittää, mutta jokin ulospääsy sinun täytyisi löytää tilanteeseesi. Älä anna elämäsi mennä ohi, elä lannistu! Voimia :slight_smile: