En enää tiedä, mitä minun pitäisi tehdä.
Olen naimisissa. Miehellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon vaihteleva lääkitys, sekä lääkeongelma. Lääkkeitä menee paljon. Yleensä kaikki haetut muutamassa päivässä. Panacodeja meni 100kpl 4,5 pv:n aikana. Lyricaa menisi päivässä 600mg:n sijaan 1000-1200mg. Medipameja 6-10. Meillä eletään reseptireissusta seuraavaan. Kun Panacodit loppuu, haetaan Lyricaa. Kun Lyricat loppuu, haetaan pameja. Kun pamit loppuu, odotetaan, että saadaan taas Panacodeja. Viikko kuukaudessa on “normaalia” aikaa, silloin kun ei ole lääkkeitä. Toleranssi on niin iso, että pienet määrät eivät edes auta mihinkään kipuihin, joihin siis särkylääkkeet on määrätty. Eli ei niitä kokonaan ilman syytä mene. Mutta liikaa menee.
Surullinen. Yritetään saada lasta, mutta tuolla lääkemäärällä siittiötkin varmaan kuolevat. Takana useita keskenmenoja, varmaan olisivat vammaisina syntyneet.
Surullinen. Piilotan lääkelistoja, kun mies pyytää, että rajoita. Kun rajoitan, kinuaa ja kinuaa vielä muutamaa, tai edes yhtä. Ja minä olen niin kyllästynyt!
Surullinen. Mies on muuten hyvä mies, ei koskaan voisi minua lyödä eikä muutenkaan satuttaa paitsi tuolla käytöksellään. Miehellä olisi kaikki edellytykset hyvään elämään, mutta en minä voi pakottaakaan. Ei ketään voi väkisin muuttaa.
Tietoinen on siitä, että minä en jaksa. Ja että minuun(kin) sattuu. Mutta en kertakaikkiaan tiedä, mitä tehdä.