Koska minua ovat aina ärsyttäneet kaikki keskustelut ja lehtijutut, joihin ei koskaan tule sitä “loppua”, niin kirjoitan tämän. (Niin, tiedättehän te ne kaikki “olen kuolemansairas ja kukaan ei jeesaa” tai “henkilöä x puukotettiin, poliisi pidätti tekijän” -jutut.)
Minä olin kaksi kuukautta vetämättä teksiä. Olen ihan helvetin iloinen ja onnellinen siitä, koska koen, että todella tein lapselleni ihan äärimmäisen palveluksen. Vasta terveydenhoitohenkilökunnan kertomuksista ymmärsin, miten vakavia opiaattien vieroitusoireet vastasyntyneillä voivat olla… ne voivat oikeasti aiheuttaa hermostovaurioita ja hoitamattomana olla hengenvaarallisia. Myönnän, että omien kokemusten perusteella noita vähättelin, eihän minullakaan ollut koskaan ollut kuin palelua, kramppeja ja paskat fiilikset.
Mutta arvatkaapa mitä meidän fiksu narkkarimme teki siinä vaiheessa kun oltiin 5 päivää yli lasketun ajan? Kelasi tietenkin, että “ei se koskaan synny, nyt vittu vedot!”. Ja seuraavana päivänä muutamat lisää. Sitten alkoikin supistella. Ja mitä teki nisti? Tietenkin lisää, kun sattuu niin kovin. Hyvä, että ehdittiin sairaalan ovesta sisään ennen kuin lapsi syntyi kun olin niin hyvin lääkinnyt itseäni. Synnytys sujui hyvin, kyllähän me oikeasti sinne saliinkin ehdittiin, mutta jotain 2 minuuttia siellä oltiin ennen kuin näkyi pää. Hyvinvoiva tyttö, hiukkasen vajaat 4 kiloa. Pääsimme osastolle, ihan omaan huoneeseen. Mutta siellähän ne sitten tosiaan ovat sitä pissanäytettä ottamassa lapsen vaipasta samantein ja mekonumejakin keräilemässä. Siinä vaiheessa ajattelin, että game over ja myönsin, että olin muutamia kertoja käyttänyt subutexia raskausaikana. Päivän verran siinä sitten arvottiin, sain oikeasti kyllä hoitajakseni aivan ihanan naisen joka oli kuulemma Vinkissä tehnyt työharjoittelunsa… Hän halasi ja lohdutti ja kannusti ja kehui vielä siitä todella antaumuksella, että olin ymmärtänyt lopettaa päivittäiskäytön ennen synnytystä. Lääkäri kuitenkin päätti, että lapsi pitäisi saada lastenosastolle tarkkailuun koska hän söi huonosti ja oli heidän mielestään liian jäykkä (minä en itse huomannut mitään…). Yhden päivän sain itsestäni sen verran irti, että kävin siellä lastenosastolla, mutta siinä vaiheessa kun sairaalan sosiaalityöntekijät ja lastensuojelun akat kävivät tylyttämässä minulle asioita loppui voimat. Kotiin. Kotiin. VITUSTI SUBUA. Kävin minä lasta silti 2 kertaa päivässä katsomassa. 4 päivän päästä katsottiin, että hänellä ei vaikuta olevan vieroitusoireita, joten siirretään kriisiperheeseen. Minulle ja puolisolleni sanottiin, että jos kykenisin kuukauden antamaan puhtaat seulat, pääsisimme perhekuntoutukseen. Mutta minulla ei vain ollut voimia. Vedin enemmän kuin koskaan, about napin päivässä. Sitten lähdin katkolle. Se oli ihan perseestä (vaikka pari hyvää kaveria sieltä löytyi, eipä siinä mitään). Tulin katkolta, olin 5 päivää kuivilla, retkahdin. Pari viikkoa narkkausta, uusi katko. Sen jälkeen 1,5 kk kuivilla (nyt se perhekuntoutukseen pääsyvaatimus oli muutettu 2 kk puhtaita seuloja). Sen jälkeen sanoin, että luovutan, en jaksa tätä nyt enää.
Noin kuukausi tuosta luovutuksestani puoliso ja vanhempani ylipuhuivat minut muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Täällä asuessa olen nyt ollut 5 kk puhtaita seuloja… Lapsi on sijoitettu tänne lähistölle että pääsemme häntä helposti katsomaan. Ihan hyvinhän tässä… Elämä vaan tuntuu kusevan silmään vaikka tietenkin ymmärrän kaikki näkökulmat. Ikinä en ole lapselleni tehnyt mitään pahaa tahi uhannut tehdä, subupäissäni olisin parempi vanhempi, selvinpäin elämä on pelkkää kärsimystä. Kiitos noista aiemmista neuvoistanne, over and out. Lisäkuulumisia (sosiaalipornovaroitus) crstgrl.wordpress.com/
surkuna, olet niin kauan sitten kirjoittanut, etten tiedä, huomaatko enää tätä, mutta ei niitä lapsia tosiaan ihan “väkisin” mihinkään morfiinitippaan isketä. Kerro rehellisesti, minkä verran olet käyttänyt jos joka tapauksessa tulee ilmi. Sairaaloissa on sellaiset lomakkeet, millä arvioidaan vieroitusoireita (valuuko nenä, syökö hyvin, onko jäykkä, onko itkuinen, paljon muitakin arviointikriteerejä on). Aluksi jos epäilevät vieroitusoireita yleensä vain tarkkailevat. Sossut saat kyllä varmaan kimppuusi, mutta jos tosiaan olet paskoissa elämäntilanteissa vaan sortunut niihin pariin käyttökertaan niin etköhän vauvan kanssa selviä kotiin… Voimia ja kaikea hyvää sinulle! <3