Ei oikeesti oo enää totta… Olin sopinut viikko sitten menoni ja ilmoitin ajoissa et menen viettämään iltaa ystäväni kanssa kun niin harvoin pääsen mihinkään, miehen piti olla lasten kanssa kotona siis… Piti sitten lähteä hänen edellis iltana baariin ja palasi aamulla puoli 8 ihan sekasin kun lähdin itse lenkkipolulle, mietin et näinköhän mun iltani taas onnistuu?? Noh hän heräs tuntia ennen kun lähdin ja ilmoitin et nyt lähen et katsot nuoremman perään, on ekalla luokalla. Vanhin 14, 39 asteen kuumeessa; valitti kurkkuaan, sanoin et jos menee kunto huonoks niin menkää päivystykseen…jaa mä vai lähden, no just sä, olethan lapsen isä! Voi taivas! No eipä mitään lähdin ja herra soitti yhdeksältä että käy kilometrin päässä kaverillaan kun saunovat, sanoin et joo käy vaan mut sä huolehdit nyt… Noh kello 00 nuorin soittaa ettei saa nukuttua kun keskimmäinen lapsi soittaa musiikkia täysillä ja iskä lähti baariin! Ei totta vieköön, voiko ihminen enempää ajatella vain itseään ja omia menojaan ja juomista? Eikö mulla saa olla omaa elämää eikä aikaa enään ollenkaan ilman jatkuvaa huolehtimista muista, olin kiukkuinen ja ilta pilalla, palasin itse sitten kotiin että mies sai juhlia rauhassa, sitä se varmaan toivookin ettei mulla ole muuta elämää kun näin hankalaksi aina kaiken tekee, eikä hänen mielestä lapsilla ollut täällä mitään hätää, kyllä ne pärjää! Alan jo itsekin epäilemään omia kasvatusperiaatteitani kun toinen tekee aina kaiken toisin ja mieshän käy siis joka vkonloppu baarissa!!! Argh!
Sitämieltä olen että tyypillinen alkoholismitapaus.
Tuon kaavan mukaan se menee usein. Alkaa tulla olo, että yrittääkö toinen heti kostaa jos yrittää omia menojaan pitää yllä. Sitä se oikeastaan pohjimmiltaan on, koska alkoholismi on vaikea tunne-elämän sairaus, niin se monesti näyttäytyy sellaisena mustasukkaisuutena ja toisen ankkuroimisena alas, ja itse lähtee “itsenäisenä” ihmisenä aina juomaan, koska pitää tehdä ihan mitä itseä huvittaa, ja se mikä usein huvittaa on kuitenkin juominen eikä mikään muu.
Ja juominen menee aina kaiken muun edelle.
Se on niin käsittämätöntä miten toinen voi kohdella noin ilman mitään omantunnon tuskia ja aina on oikeassa joka asiassa. Itsessäni olen huomannut viime vuotena sen muutoksen etten pidä enään itseäni juuri minään ja lasten tarpeet ovat minulle olet aina tärkeämpiä kuin mikään muu. Harmittaa ettei se toinen aikuinen heidän elämässään koe samoin. Mies on muuttunut aivan toiseksi henkilöksi mitä oli esim. 10 vuotta sitten. Nykyisin käskyttää meitä tekemään jos jonkinlaista hommaa huomaamatta että minulla muutenkin kädet täynnä töitä ja kuinka sitä voikin nykyään ärsyttää tiskit tiskipöydällä kun ei aiemmin ole niitä edes huomannut… Nurmikkoa kyllä leikkaa ja saunaa lämmittää ja tekee puita mut loput on mun ja lasten hommia omien töittensä lisäksi, yksikin päivä lähti johonkin illalla, huikkasi vaan ovelta että voit tyhjentää ton lasinpesunesteen noihin autoihin sillä välillä kun hän on pois, mulkaisin vain ja annoin olla, tyhjentäköön itse. Siihen en ole lähtenyt että teen asiat niin kuin hän haluaa vaan niin kuin itse jaksan ja viitsin!
No sun olisi pitänyt tulla kotiin siinä vaiheessa kun mies ilmoitti menevänsä “saunomaan”.Kyllä tiedät että se tarkoittaa ryyppäämistä…eikö vain. 7v on liian nuori olemaan kotona isompien lasten kanssa. Koeta miettiä ,lasten mielenterveys,oma mielenterveytesi vai kulissi ylläpito…
Älä jätä lapsia juopon vastuulle. Hommaa joku muu lastenvahti, isovanhemmat tms., niin voit mennä omiin menoihisi ilman että tarvitsee olla miehestä riippuvainen.