Hei kaikille:)
Olen löytänyt tämän sivuston jokin aika sitten ja miettinyt tovin tänne kirjoittamista. Olen vähän alle 40v perheetön nainen ja tapasin nykyisen miesystäväni noin vuosi sitten. Hän on minua noin kahdeksan vuotta vanhempi, perheetön ja erittäin pitkästä avoliitosta eronnut. Hän on entinen urheilija, kouluttautunut ja menestynyt omassa työssään, arjessa kiinni, läheinen lapsuuden perheensä kanssa sekä hänellä on hyviä ystäviä. Valtaosa ajasta kuluu töissä, kotitöiden parissa, urheillen, golfaten tai urheilua seuraten telkkarista. Hän on hyvä minua kohtaan sekä huolehtivainen.
Olemme nyt tapailleet noin vuoden ja koko vuoden ajan minua on kalvanut kaksi asiaa: ensimmäinen on kysymys perheestä. Hän ei tiedä haluaako koskaan lapsia, koska kokee olevansa vanha eikä tiedä, olisiko hänestä siihen. Toinen asia liittyy alkoholiin. Oma näkemykseni on, että mies on alkoholin riskikulutuksen rajoilla. Alkoholin käyttö on viikottaista ja joka viikonloppuista. Hän käyttää sitä rentoutuakseen töiden jälkeen sohvalla, palkintona sekä tyhjien tuntien täyttämiseen. Hän sanoo ottavansa hyvään fiilikseen. Se on opittu tapa, joka on ollut käsitykseni mukaan tosi kauan. Hän tietää omat rajansa ja osaa laskea, milloin ei enää voi ottaa, jotta pääsee seuraavana aamuna anivarhain golfkentälle. Hän kuitenkin hoitaa mallikkaasti työt, harrastukset, kodin ja velvollisuudet. Ei makaa krapulassa ja menee ajoissa aina nukkumaan. Yhdessä ollessamme on alkoholin käyttö tosi maltillista ja arkisin läsnäollessani hän ei ota ollenkaan. Minua kalvaa kuitenkin intuitio, että yksin ollessaan tilanne on toinen.
Suhteemme alkoi vuosi sitten keväällä. Heti ensimmäisellä vierailulla hänen kotonaan, huomasin keittiön nurkassa pari kaupan muovipussia tyhjiä oluttölkkejä. Ajattelin vain, että hänellä on ollut kavereita ehkä kylässä. Joskus kysyin, minkälainen alkoholinkäyttäjä hän on. Hän vastasi ottavansa perjantaisin viskipaukun työviikon päätteeksi sekä viikonloppuisin joskus pari sauna- tai grillauskaljaa. Erikseen on sitten ns. poikien reissut, joita on muutama vuodessa. Golfin jälkeen on tapana ottaa yhdet lopetuskierrosoluet. Arkisin ja sunnuntaisin hän ei kuulemma koskaan ota.No tämä kuulosti mielestäni ihan normaalilta ja hyvältä. Toisaalta kesällä lomalla hänen mukaansa voi ottaa vaikka joka päivä.Huomasin ensimmäisen kesän aikana, että hän nauttii yksin tissuttelusta terassilla ja saattaa suunnitella iltapäivän niin, että on maistissa loppupäivän takapihallaan nautiskellen. Hän kuitenkin sanoi, ettei alkoholi ole mikään ongelma hänelle. Hän myös sanoi, että ei koskaan makaa krapulassa, ei hengaile baareissa, hoitaa hyvin työt ja kodin. Huomasin kuitenkin, että vaikka kaikki velvollisuudet hoituu, on jääkaapissa aina uusia puolen litran oluttölkkejä Ei paljon, mutta hyvin säännöllisesti kuitenkin sen verran, mitä kuluu. Aloin kiinnittämään huomiota, että tyhjät muovipussit keittiössä täyttyvät pikkuhiljaa viikon mittaan. Huomasin itsessäni nousevan ahdistuksen, koska tuntui, että jokin ei täsmää. Yhdessä ollessamme saatoimme ottaa yhdet oluet ta juoda vichyt saunan jälkeen. Yhdessä ollessamme, minulle tuli olo, että hän tavallaan ottaa nyt minun mielikseni holittoman juotavan.
Kerran huomasin, että edellisen viikonlopun ja seuraavan viikonlopun välillä keittiön muovipussi oli täyttynyt aivan täyteen taas tölkeistä. Kysyin mieheltä, onko tölkit tulleet viikon aikana, mistä hän suuttui heti. Hän vastasi “minulla saa olla niin paljon tölkkejä kuin haluan, jos se ahdistaa sinua, se on sinun ongelmasi. Sitä paitsi ne ovat vanhoja viime kesältä”. Olin varma, etteivät ne olleet siinä aiemmin, enkä usko hänen tuoneen niitä mistään muualtakaan. En sanonut mitään siihen, mutta huomasin alkavani tarkkailla ympäristöä ihan eri tavalla. Tämän jälkeen jääkaapista katosi oluttölkit, keittiöstä katosi muovipussit.. vaikutti, että kaikki oli “siivottu” pois. Jääkaapissa saattoi olla pitkään yksi, kaksi samaa tölkkiä. Aluksi olin helpottunut. Sitten aloin miettimään, ovatko nämä jotain kulissitölkkejä. Jokin sairas tarkkailun tarve kasvoi minussa. Huomasin, että aloin tutkimaan jääkaappia, kurkkaamaan kauppakasseihin jne. Aloin epäillä, että mies oikeastaan tissuttelee enemmän kuin myöntää, mutta peittelee sitä. Tarkkailun tarve lisääntyi myös sen myötä, että mies myös saattoi valehdella joistakin pienistä asioista liittyen alkoholiin. Esimerkiksi minun luona syksyisenä perjantai-iltana kyläillessä mielestäni haistoin lievästi alkoholin. Kysyin rennosti ohimennen, onko ottanut oluen (missä ei nyt olisikaan mitään pahaa), mihin hän silmät pyöreinä intti juoneensa vain kotikaljaa lounaalla, eikä koskaan joisi treenien jälkeen. Kuitenkin myöhemmin huomasin kauppakassissa kuitin oluesta. Itseni harmitti valehtelu - tavallaan näinkin pienestä asiasta. En ollut vihainen, en vain oikein voinut ymmärtää. Tällaisia pieniä vastaavia tilanteita oli muitakin, joista en edes viitsinyt sanoa hänelle.
Huomasin itsessäni sisäisesti jonkin kiristävän tunteen rinnassa. Jos olimme yhdessä,tunnetta ei ollut, mutta jos olin muualla, alkoi mieltäni kalvaa ajatukset mahdollisesta tissuttelusta. Esimerkiksi eräänä syksyisenä sunnuntaina olin omissa puuhissani päivän ja menin hänen luokseen illaksi. Huomasin kaksi isoa oluttölkkiä tiskipöydällä. Kysyin niistä ja hän loukkaantuneena vastasi juoneensa vain yhden. Tavallaan pieni juttu, mutta oikeastaanhan se on kolme annosta. Myöhemmin aloitteestani keskustelimme alkoholista ja hän lupasi, että ei valehtele, jos on ottanut. Hän myös sanoi, ettei arkisin ja sunnuntaisin hänellä ei ole tarvetta ottaa mitään. Tavallaan tuntui, että olemme samalla sivulla, mutta samaan aikaan hän saattoi sanoa, ettei tiedä, voiko mennä minun muottiin jne. Tavallaan se tuntuu hassulta, koska puheissa näkemyksemme oli samat, mutta teoissa eri. Tavallaan ajatukset alkoholista olivat ristiriitaisia; hän saattoi sanoa, että olen tehnyt hyvän “väliintulon” hänelle, toisaalta olen niuho, toisaalta hän saattoi sanoa, että herkuista on helppo luopua, mutta ei oluesta tai kommentoida, ettei nyt ota, koska lipsahtaa herkästi. Edellisen eron myötä huomas,i että alkoholinkäyttö oli lipsahtanut, minkä jälkeen piti sanojensa mukaan pitkän tipattoman. Miehen mukaan tipaton ei tuonut lopulta mitään hyvää, niin palasi entiseen, mitä se sitten tarkoittikaan.
Joulun vietimme omien lapsuuden perheidemme kanssa eri paikkakunnilla. Tiedän, että heidän jouluperinteisiin kuuluu pieni tissuttelu vanhempien kanssa saunan ja paljun yhteydessä. Välipäivinä hänen tulessaan takaisin kotiin, veimme ulkovaraston pakkaseen marjoja. Varastossa oli kaksi kassia.Toinen täysi tölkeistä, toinen puolillaan. Mies kommentoi saman tien niiden olevan vanhoja viime kesästä. Hän sanoi löytävänsä parempiakin piiloja, jos haluaisi piilottaa.Halusin uskoa, ja samalla olo oli epäileväinen. Tännekö ne tyhjät siivottiin?
Kevään mittaan olen huomannut alkoholiasian alkaneen vaivaamaan minua enemmän ja enemmän. Olen muuttunut sairaalloiseksi kyttääjäksi, joka tutkii kuitteja, varaston pullokasseja, viinakaapin sisältöä, jääkaapin sisältöä jne. Vihaan itsessäni tätä piirrettä ja se kuluttaa ihan sairaasti omaa energiaa. Olen myös välillä huomannut, että joskus arkisin, kun olemme keskustelleen illalla puhelimessa, on hän kuulostanut hieman juoneelta. Jos olen kysynyt, mitä puuhastelee, saattaa vastata juovansa limsaa sohvalla jne. En voi tietenkään tietää totuutta, koska emme asu yhdessä.
Pääsiäisen mies vietti kotipaikkakunnallaan. Loman aikana he ovat tissutelleet varmasti maltillisesti, ja mukaan on mahtunut serkkumiesten kanssa yksi kunnon baarireissu pikkutunneille saakka. Pääsiäismaanantaina juttelimme puhelimessa ja hän oli saunan lämmityspuuhissa. Kuulin heti, että oli pienessä maistissa. Jäin miettimään, että onko juhlapyhät kosteita? Mielestäni poikien baarireissussa ei ole mitään pahaa, mutta en haluaisi itse viettää sellaisia juhlapyhiä, johon kuuluu alkoholi vahvasti, vaikka ei humalassa oltaisikaan.
Pääsiäisen jälkeen, hänen palattua takaisin, menivät seuraavat viikonloput mukavasti yhdessä aikaa viettäen ja grillaillen. Varastossa käydessäni huomasin tölkkien joukossa kevään uutuuslonkeroita ja seltzereitä. Saunassa olessamme, mies saattaa sanoa, että voitaisiin joskus maistella yhdessä uutuuslonkeroita. Mielessäni vain mietin, että hänhän on jo maistellut. Miksi hän haluaa antaa mielikuvaa, ettei olisi? Tavallaan tosi pieni juttu, mutta miksi sanoa näin?
Olimme yhden perjantain yhdessä ja otimme miehen ehdotuksesta ruokaoluet. Lauantaina hän oli aamusta heti golfissa ja olimme puhuneet tapaavamme myöhemmin.Tulin hänen luokseen alkuillasta ja huomasin hänen olevan maistissa. Näin sen heti silmistä ja haistoin alkoholin. Mies sanoi, että olisi hyvin voinut lähteä myös minun luokseni, mutta eihän mies autolla olisi voinut edes lähteä. Huomasin terassilla olevan yhden seltzerin.Ruoan kanssa hän avasi ison oluen. Mietin mielessäni, mitä muuta hän on ottanut kuin yhden golfoluen ja terassilla seltzerin. Seuraavana aamuna olin yksin hänen luonaan, koska hän oli lähtenyt taas golfiin. Terassilla seisoessani avasin puutarhakalustelaatikon. Siellä oli muutamia vanhoja tyhjiä tölkkejä, sekä selkeästi eiliset muutamat uudet tölkit. Tajusin heti miehen “piilottaneen” tölkit tai ainakin siivonneen ne pois silmistä ennen tuloani kylään. Laskeskelin mielessäni alkoholia kuluneen noin kuusi annosta päivän mittaan. Luulen myös, että hän oli ostanut juotavat meille yhteisiksi, mutta koska tuloni viivästyi, alkoi terassilla puuhastellen kylmä juoma maistua. Seuraavana päivänä joimme terassilla kahvia ja kysyin, olisiko hänellä pehmusteita terassituolille. Halusin katsoa, mitä mies sanoo tölkkeihin. Avasin kyseisen terassilaatikon ja huolettomasti tokaisin täällä olevan tölkkejä. Mies kommentoi niiden olevan menossa kukkapurkkeihin salaojiksi. Kysäisin rennosti, kumpi näistä eilisistä seltzereistä oli paras. Tästä mies raivostui välittömästi ja alkoi huutaa niiden olevan vanhoja tölkkejä, jotka ovat olleet ikuisuuden laatikossa, minun vain kyttäävän eikä meidän kannattaisi olla yhdessä, kun tämä on tällaista.Pysyin rauhallisena ja tunsin, miten ahdistus kasvoi sisälläni. Olin varma, että tölkit olivat uusia ja eilisiä.Mies jopa sanoi todistavansa tämän kuiteilla. Kysyin myös varastossa olevista lonkeroista, johon mies vastasi niiden olevan hänen serkkujensa, joita kyyditsi autossa. Että hän olisi kuljettanut toiselta puolelta Suomea tyhjiä tölkkejä omaan varastoonsa…Samalla mies alkoi haukkumaan itseään valehtelevaksi paskaksi, ja samaan aikaan sumutti minua. Aloin lopulta itkemään ja kerroin, etten ole vihainen mistään. Pyysin anteeksi sitä, jos olen aiheuttanut hänelle kyttäämisellä häpeää ja riittämättömyden tunnetta. Sanoin, että molemmat tiedämme totuuden ja koen olevani arvoton, jos hän ei pysty pysymään totuudessa - asia, josta olemme aiemmin jo puhuneet. Sanoin, että jos hän haluaa, hän saa näyttää kuitin. Siitä mies kiemurteli, ettei ala nyt kuitteja kaivelemaan. Lopulta hän rauhoittui ja sanoi valehtelevansa. Kiitin häntä rehellisyydestä, enkä ollut vihainen. Surullinen vain. Itselleni tulee mielisairas olo - epäilen häntä, samalla epäilen itseäni. Mietin olenko muuttunut vainoharhaiseksi ja omalla toiminnallani demonisoinut normaalin alkoholinkäytön riippuvuudeksi.
Koen olevani omien ajatusteni vanki. Koen olevani jatkuvassa löysässä silmukassa, jossa hullunlailla haen merkkejä siitä, onko hän jollain tapaa riippuvainen? Itse ajattelen sen olevan petollista,jos alkoholista tulee ystävä, joka kuuluu sohvakaveriksi, grillaukseen vähän, nurmikon leikkuuseen vähän… se kuuluu niin moneen ja se on palkintona niin moneen asiaan.
Myöhemmin seuraavalla viikolla kävimme rauhallisen keskustelun. Hän totesi meidän olevan noidankehässä, jossa epäilee minun kyttäävän ja minä epäilen hänen valehtelevan. Kerroin, miten tilanne luo turvattomuutta minulle, enkä todella haluaisi kytätä. Ei kai kukaan sellaista roolia itselleen halua? Pyristelen siitä irti,mutta en vain oikein pysty luottamaan. Pelkään myös, että tämä piilottelu on jäävuoren huippu. Samalla pelottaa, mitä todellisuus on yksin ollessa, koska en ole näkemässä.Ehdotin, että kävisimme yhdessä keskustelemassa jossakin, koska tämä on asia, joka kytee koko ajan pinnan alla. Vaikka se ei olisi alkoholiongelma, se on ongelma meidän suhteessa. Hän itse heitti ilmoille ajatuksen aa-kerhosta. Jos hän pääsisi alkoholista eroon, kuten on nikotiinistakin päässyt, kertoi ajatelleensa. Myöhemmin hän on todennut, ettei halua mennä yhdessäkään minnekään, koska ei jaksa tehdä sitä työtä itsensä kanssa. Epäilee työn menevän hukkaan, jos ei pystykään muutokseen. Hän myös esitti kysymyksen itsestään “mitä jos olen sairas?”
Hämäävää tässä kaikessa on se, että aina yhdessä ollessamme alkoholin käyttö on hyvin maltillista,täysin normaalia. Hän jopa usein kieltäytyy kuten jos olemme vaikka esim. konsertissa ja itse ajattelen, että tällaisessa sosiaalisessa tilanteessa voi kuoharilasin ottaa. Kaikkien näiden keskusteluittemme jälkeen seuraavana viikonloppuna hän esitteli alkoholittomia radlereita, joita oli ostanut sixpäkin ja limsasixpäkkiä. Se viikonloppu sujui kotona puuhastellen holiton tölkki kädessä. Miehen ollessa hetken poissa, sorruin tutkimaan viinakaappia. Huomasin lähes täyden yhden litran viskipullosta tyhjentyneen noin kolmasosan sekä litran rommipullosta haihtuneen ison osan. Laskin mielessäni tämän tapahtuneen sen puolentoista viikon aikana kriisin jälkeen, jolloin löysin tölkit terassilaatikosta.
Tiedän miehen entisen avopuolison. Hän oli alkoholin suurkuluttaja. Erittäin paljon töitä tekevä, joka teki kovaa businestulosta,huolehti itsestään,tissutteli paljon viiniä ja juhli rankasti. Tiedän, että heidän suhteessaan alkoholin käyttö on varmasti ollut ihan erilaista kuin, minkälainen alkoholin käyttäjä itse olen.Olen itse seurustellut joskus aiemmin miehen kanssa joka oli tissuttelija. Olut kuului kaikkeen pikkupuuhasteluun, seitinohut oli tavoiteltava olotila ja kommentit olivat hyvin samanlaisia. Olin silloin samalla tavalla ahdistunut. Sen jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa alkoholi ei ollut mikään ongelma. En ikinä tutkinut kaappeja, epäillyt hänen juoneen tai miettinyt yksin kotona, onkohan hän ajokunnossa enää viikonloppuillalla. Hän piti enemmän holittomista oluista, lahjaviinat pölyttyivät kaapissa ja silti joskus kavereiden kanssa saatoivat juhlia tai nautimme yhdessä viinistä. Tiedän sen, etten siis ole tällainen kaikissa parisuhteissa. Olen myös kasvanut perheessä, jossa toisella vanhemmista oli paha lääkeriippuvuus, jota peiteltiin, salattiin jne. Tavallaan tiedän, että saatan katsoa tilanteita välillä värittyneiden lasien läpi. Toisaalta olen myös herkkä huomaamaan asioita. Olen omaa lapsuuttani aikoinaan käsitellyt terapiassa ja tunnistan sen olemassaolon. Sen takia kamppailenkin nyt; onko kyse vain minun lapsuuden traumasta vai onko tässä oikeasti jokin ongelma.
En myöskään ole itse absolutisti, vaan saatan joskus ottaa vähän seurassa ja joskus enemmän, jos olemme esim. naisporukalla juhlimassa. Toisaalta en juuri koskaan osta alkoholia kotiin, ellei vierailta ole tulossa kylään, en juo yksin. Ei ole ongelma olla kuukausiakin joskus ilman alkoholia. Ylipäätään alkoholin merkitys on vähentynyt, mitä vanhemmaksi tulen.
Oma pahin pelkoni on, että eläisin suhteessa, jossa myöhemmin havahtuisin siihen, että elän salailun, kulissien ja peittelyn keskellä.Pelkään sitä, jos asuisimme yhdessä. Pahenisiko tissuttelu? Entä jos meillä olisi lapsi? Miten katkonaisia yöunia ja stressiä hoidettaisiin?
Kiitos jos jaksoit lukea osittain sekavan sepustukseni loppuun.
