Mitä mieltä olette? Hyvät neuvot tarpeen!

Me Lopettajat
1

Terve vaan kaikille,

Olen täällä satunnaisesti käynyt lukemassa keskusteluja silloin kuin on ollut oikein paha krapula päällä ja tiennyt että taas ei selvitäkkään ihan muutaman päivän oloilla.

Olen 31v mies ja aloittanut juomaan 14v, eli karkeasti laskettuna alkoholia on tullut naukkailtua sen 18 vuotta yhteensä. Aloitin ulkomailla työt baarissa heti 16v täytettyäni ja samaan aikaan sain oman asunnon. Bilettäminen ja alkoholi lähti nuorella miehellä aika nopeasti käsistä kun sai tehdä mitä halusi ja työpaikan viinat olivat meille ilmaisia. Siinä iässä ero nykyiseen on kuitenkin se, että silloin krapuloista ei juurikaan tarvinnut kärsiä, kun taas nykyään luulee oikeasti jopa kuolevansa tai ainakin sekoavansa lopullisesti.

Kuitenkin siinä 18v - 24v homma pysyi yllättävänkin rauhallisena, vaikkakin alkoholi on aina ollut iso ja tärkeä osa elämää silloinkin. Tuohon aikaan olin pirun laiha ja kuntosaliharrastus oli vahva motivaattori pysymään skarmpimpana :slight_smile:

Kun täytin 25v, mun hyvä kaveri ulkomailta muutti samaan kaupunkiin jossa asuin. Hän sai hyvän duunipaikan joka sisälsi paljon ilmaisia bileitä, festareita, loputtomat määrät erilaisia juhlia ja viinaa. Tästä oikeastaan lähti se kierre, jolloin join sen 3-4pv joka viikonloppu todella rankasti. Mulla on ollut aina ongelmana se, että kun juon, niin en syö enkä juo vettä yleensä ollenkaan. Ei mennyt pitkääkään kun olinkin jo siinä kunnossa että vatsalaukkuni vuoti verta. Oli perjantai päivä ja menin asiasta lääkäriin. Lääkäri kysyi että maistuuko herralle alkoholi? Vastasin että kyllähän se on tässä pikkasen maistunut joo. Lekuri määräsi minimi 1kk ilman alkoholia. Lähdin suoraan sairaalasta festareille ryyppäämään todella rankasti 3 päiväksi. Tätä rumbaa jatkui noin 1-1,5v…en nyt muista ihan tarkasti.

Sen jälkeen olen kyllä vähän rahoittanut sitä kuinka paljon viinaa juon ja minkälaiseen kuntoon itseni vedän. Olen aikasemmin sammunut puistoon yöllä, kadulle keskellä päivää, roskakatokseen, baariin ja ties minne. Ihmettelen että mulle ei ole koskaan käynyt mitään vakavampaa. Nykyään luojan kiitos mulla on joku sisäinen hälytyskello joka alkaa soimaan joka kerta kun olen saavuttanut tietyn humalatilan.

Ongelmana on nyt viime vuodet olleet se, että vaikka taukojakin on ollut, niin edelleenkin juon melkein joka viikonloppu sen 2-3pv ja välillä jopa 4pv. Vanhemmiten krapulat alkavat olemaan sitä luokkaa, ettei psyykkeeni tunnu enää kestävän niitä ja esim duunien hoito on mahdotonta niillä oloilla.

Luulen että jos en kaipaisi sitä baarin tuomaa sosiaalisuutta, lopettaminen olisi niin paljon helpompaa. En tiedä millä lähtisin korvaamaan niitä asioita joita saan yöelämältä. Tunnen olevani elementissäni kun olen baarissa ja sitä mä olen kyllä ihmetellyt että miten jaksan ja miksi haluan sitä niin paljon. Ei kukaan kavereistani tai tutuistani jaksa olla tuolla pyörimässä niin paljon kuin minä. Mä olen kyllä alkanut epäilemään joitain add:ta tai vastavaa koska olen huomannut että mun toiminta humalassa ei kyllä ole normaalia, mutta siitä vaikka joskus toiste lisää.

Viikolla en ikinä aloita ryyppäämään, vaan pahin on se pe ja la kun kaverit soittelee bilettämään. Olen tullut siihen johtopäätökseen että antabus voisi olla tässä hyvä ratkaisu. Pe ja la aamuna antabus naamaan niin ei voi lähteä ulos dokaamaan halus tai ei. Loppuviikko ei varmasti ole, eikä ole ollutkaan mikä ongelma. Onko kenelläkään mielipidettä tähän asiaan? Kiitos

2

Eipä ole minulla valmista vastausta mistä sen vaihtoehdon parhaiten löytäisit.
(Älä silti hätäile, kyllä täältä löytyy niitäkin jotka osaavat erehtymättömällä varmuudella kertoa ne ainoat oikeat osoitteet joista apu sataprosenttisella varmuudella on noudettavissa :laughing: :laughing: :laughing: )

Vastasinkin enmmän siksi, että kysyit myös mielipiteitä asiaan.

No, mielipioteeni on se, että olet oivaltanut asian olemuksen, tiedät, mistä on kysymys, ja ilmeisesti olet myös etsimässä niitä vaihtoehtoja. Se on hyvä alku, ja tuolla asenteella on ihan todennäköistä että myös niitä vaihtoehtoja löydät.

Ilmeisesti siis kaipaat juuri tuon “yöelämän” ja juhlimisen kaltaista sisältöä viikonloppuihisi? No, siihen yleensä auttaa ikä ja vuodet,mutta se on niin pirun hidas ratkaisu ettei se nyt tässä tapauksessa lohduta. Olet niin perhanan nuori vieläettä siihen voisi mennä kymmeniä vuosia.

Mutta, mitä ne vaihtoehdot sitten voisivat olla?
Osallistuminen biletykseen itse selvänä pysyen? Onkohan sellaisesta onnistumisen kokemuksia kenelläkään?

Jonkinlaisten lähellä tuota olevien vapaa-ajanviettotapojen etsiminen?

Miten paljon ne voisivat poiketa nykyisestä optimimallista että ne voisivat tyydyttää sen biletystarpeen?

Onko ihan mahdotonta ajatella että ihan joku muunlainen osallistumisen ja vuorovaikutuksen muoto toisi sisältöä viikonloppuihin -ihmisiä on ja toimii kovin paljon muuallakin kuin kapakassa -vaikka se voi oudolta kuullostaakin.

No, kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Jatketaan ainakin kirjoittelua täällä, kukapa tietää, mitä helmiä keskustelusta vielä löytyy.

Tervetuloa mukaan!

3

Vaikka kuinka. Toimii aivan mainiosti ja sekin hyvä puoli on, että pääsee omalla autolla (jos sellainen on) kotiin tai vaikka toisen kotiin kätevästi. Rahaa menee vähemmän eikä tule törppöiltyä ja muistaa miten hauskaa oli.

Kysymys kuuluukin, että kumpaa aloittaja oikeasti haluaa sosiaalisuutta vai kännäämistä?

4

Tervetuloa palstalle. Esität asiasi hyvin selvästi. Teksistäsi löytyy avainkysymyskin. Mitä etsit noista baareista? Ehdotan shokkiterapiaa. Menet seuraavalla kerralla selvinpäin katsomaan sitä todellista baarisosiaalisuutta! Ilman suodatinta näet mitä oikeasti “saat” yöelämältä. Kokeile.

5

Minulle baarien sosiaalisuus oli vuosien ajan pakoa yksinäisyyden kokemuksesta. Uskottelin itselleni etten voinut olla yksinäinen, olihan minulla ihmisiä ympärilläni. Vasta raitistuttuani ymmärsin kuinka yksin todellisuudessa tuolloin olinkaan.

Yksinäisyydestä vapautuu kohtaamalla nuo tunteet raakana selvinpäin ja sen jälkeen hakeutumalla ihmisten pariin. Kun minä kohtasin ensin itseni ja omat vuosikymmeniä paotut tunteeni, toisia ihmisiä lähestyminen tuli huomattavan paljon helpommaksi, kun ei enää tarvinnut piiloutua minkään naamion, saati roolin taakse vaan kykeni kohtaamaan uusia ihmisiä omana itsenään. Tässä oli vain se huono puoli että siitä muodostui aitoja, oikeita ystävyyssuhteita. Tuolloin ymmärsin ettei minulla koskaan aikaisemmin ollut ollut ystävää. Tänään heitä on useampia.

Raittius on isohko muutos ihmiselle, joka kuten minäkin, ensin juo parikymmentä vuotta. Silti kaikessa suuruudessaan pelkästään hyvällä tavalla.

6

Teemu Suominen kirjoittaa juuri tällaisista kokemuksistaan blogissaan Soberismia. Loistava blogi ja tarina raitistumisesta, suosittelen.

7

Kysyttiin onko jollakulla kokemusta biletyksestä selvinpäin. Mulla on. Tutustuminen järkeviin ihmisiin onnistuu myös kapakassa vesilinjalla varsin hyvin jos haluaa. Suomessa tämä oli mun biletysaikanani niin poikkeuksellista, että vastakkaisen sukupuolen edustajat ihan tulivat kyselemään miksen juo!!! Tosta on helppo jatkaa keskustelua jonka muistaa myöhemminkin.:laughing: :sunglasses:

8

Minulla todettiin tänään kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kuulemma hyvin yleinen vaiva alkoholistien keskuudessa, koska alkoholi toimii tähän “lääkkeenä”. En nyt sano että sinulla olisi sitä mutta itsekin koitin keksiä vimmatusti syytä AD/HD:sta yms “helpommin lähestyttävistä” taudeista. Pitkään sain selvitellä sekopäisyyttäni ennenkuin päihdehoitajani hokasi että minullahan on aika varmasti kaksisuuntainen.

Tänään olen aloittanut lääkityksen ja ei tulisi enää mieleenikään lähteä oloani “parantamaan” alkoholilla. Sen verran on tasainen ja hyvä mieli ihan näillä oikeilla lääkkeillä.

Melkein vinkkinä tähän annan että jos tuntuu että välillä on vähän liikaakin vauhtia ja uupumus iskee kesken hyvän lennon jonka jälkeen alkaa masentamaan vähän tai paljon, niin kannattaa pitää ikkuna auki myös tälle sairaudelle. Kuitenkin niin yleinen tosiaan alkoholiongelmista kärsivien keskuudessa.

9

Tuntuu siltä, että aika moni on luopunut juopottelusta silti jättämättä bilettämistä ja sitä enempi huuruista ympäristöä… oliskohan siinä sitten alkuun FrasierCranelle työkalua tilanteen hallintaan?

En minäkään itse asiassa epäile, etteikö voisi selvänä olla minkä tapahtumaketjun ja vauhdin keskellä tahansa.

Minulle (ja kuulemani mukan muutamalle muullekin) käsi vaan niin, että ei se meno selvänä enää niin maukkaalta näytänytkään, eli se sosiaalinen vuorovaikutus ei tainnut itsessään niin mahtavan hyvää ollakaan, vaan suurena osana sitä oli oma kemiallisesti muokattu kuva siitä… ja sitten piti satsata enemmän muunlaisiin harrastuksiin…

Mutta, sen tietää sitten, kun on jonkun aikaa tuota selvänä harrastanut, siinä se sitten paljastuu mitä se omalla kohdalla on.

Joka tapauksessa, näin sivusta seuraten tuntuu hyvältä että konkreettisia neuvojakin löytyy, ja ihan ilman iskulauseita tai mihinkään ideologiseen suuntaukseeen värväämistä.
Ehkäpä täällä löydetään FrasierCranelle ja muillekin ihan arkipäivän elämiseen työkaluja, kun porukalla mietitään.

10

Tässä on Davella todella hyvä pointti. Jos haluaisin vaan sosiaalisuutta, miksi joisin? Sosiaalisuutta tietysti saa päihtymättäkin. Nyt kun ajattelen, niin se on ainakin osaltaan sitä, että ainakin omasta mielestä olen humalassa (kunhan en todella vahvassa humalassa) mukavampi, sosiaalisempi, iloisempi, helposti lähestyttävämpi, puheliaampi, itsevarmemi kuin selvinpäin. Tämä ehkä hieman kärjistetysti, mutta sinnepäin :slight_smile:

Mutta, on siinä tietysti sitäkin että helposti esim kakkospäivänä on jo sellaisissa tunnetiloissa joihin en muuten tunne pääseväni oikein käsiksi. Se että tarviiko sinne päästä tai auttaako se minua millään tavalla, niin tuskin. Siitä on ehkä joskus tullut sellainen turvapaikka niin hassulta kuin se voi kuulostaakkin. Mutta ei se oikeasti ole turvapaikka…se on vaan paikka missä kaikki pahat tunteet vellovat ja voivat saada mut tekemään jotain peruuttamatonta. Olen tuntenut sen välillä kun on tarpeeksi tunnumyrskyssä ja humalassa että itsetuhoisiakin ajatuksia on tullut. Se että toimisiko niiden eteen, niin en usko ainakaan muutenkuin todella sponttaanisti. Suunnitelmallisesti ei ikinä. Tämä yksi asiaa lisää joka juomisessa alkanut pelottamaan…se että ei harkitse ja tekee jotain tyhmää.

Lähti vähän sivu raiteille, mutta joo…nyt kun mietin niin kyllä se on paljon se alkoholikin. Luulen että taustalla on paljon lapsuudesta yms juontavia ongelmia, joiden takia koen että juominen voisi auttaa minua tietyissä sosiaalisissa tilanteissa. Ainakin se saa sen tunteen minulle (totta tai ei) että asiat menee esim tietyssä illanviestossa paremmin, kuin ilman alkoholia.

Tuosta voisi seurata kysymys että mikä sitten on paremmin? Se että olisin heidän mielestään hauskempi tms…? En tiedä… vaikeita kysymyksiä kyllä. Ehkä olen vaan alkoholisti ja thäts it. Tykkään ryypätä ja liikaa. Tiedän että ei pitäisi ja yritän se lopettaa.

11

[quote=“mies metsänreunasta”]
Tuntuu siltä, että aika moni on luopunut juopottelusta silti jättämättä bilettämistä ja sitä enempi huuruista ympäristöä… oliskohan siinä sitten alkuun FrasierCranelle työkalua tilanteen hallintaan?

En minäkään itse asiassa epäile, etteikö voisi selvänä olla minkä tapahtumaketjun ja vauhdin keskellä tahansa.

Minulle (ja kuulemani mukan muutamalle muullekin) käsi vaan niin, että ei se meno selvänä enää niin maukkaalta näytänytkään, eli se sosiaalinen vuorovaikutus ei tainnut itsessään niin mahtavan hyvää ollakaan, vaan suurena osana sitä oli oma kemiallisesti muokattu kuva siitä… ja sitten piti satsata enemmän muunlaisiin harrastuksiin…quote]

Kyllähän se niin on, että aika vähän tulee baarissa käytyä kun on ollut breikillä juomisesta. Olen kyllä käynyt muutamat kerrat ja ihan mukavaa on ollut. Ainakin siihen asti kun kaikki on ihan tukka pystyssä ja alkavat sössöttää korvaan sitä samaa levyä uudestaan ja uudestaan :smiley: :smiley: :smiley: Vähän siis omaa vikaa kun jää vaan sitten niin helposti kotiin. Pitäisi lähteä kahville, elokuviin tai vaikka moikkaamaan baariin kavereita parille vissylle vähän enemmänkin. Itseään niskasta kiinni vaan! :slight_smile: nyt kun muistelen niin olen ollut tälläisina hetkinä todella onnellinen. Varsinkin kun kävelee kotiin selvinpäin, on ollut mukava ilta ja tietää että seuraavana aamuna ei ole krapulaa. Aah mahtavaa! :stuck_out_tongue:

12

Avainasia on monotonisuuden sietokyky alkoholittomien paikkojen ollessa viikonloppuina kiinni (eivät ne oopperatkaan ole auki klo 04 aamuyöllä) tai sitten muuttaa 24/7 -kaupunkiin eli Manhattanin tasoiseen tasoiseen paikkaan, jossa alkottomia paikkoja on auki 24/7 (jolloin asunnot ovat sikahintaisia mörskiä ja ahdistus yksiössä voi iskeä päälle kuin De Nirolle Taksikuski -elokuvassa).

Mitä voisi tehdä viikonloput aamuyöllä kotona kun ei nukta? Tämä on avainkysymys. Se on se kolmen veen ympyrä viina - vittu [pelimiehiä on ja sitten esim. professorit saavat luontaisetuna seukata naisopiskelijoiden kanssa] ja viihde-elektroniikka.

Musiikista ei saa juuri irti mitään jos ei pysty teknisesti musiikkia analysoimaan - esim. minä epämusikaalisena en pysty. Sitten ovat elokuvat; oikeasti suurin osa elokuvista on aika tylsiä, mutta ne auttavat kyllä nukahtamaan ja uusia toimintaelokuvia sohvatäristimellä ei pysty kunnolla katsomaan ilman kalliita zydeemejä ja kuulokkeet vievät kyllä elokuvakokemusta alas.

Sitten yksi keino: opiskelu (pl itseään kiinnostavat reaaliaineet) on oikeasti tylsää eihän sitä kukaan tee muuten kuin oikeita töitä esim. pesulatyöntekijän tai suurtalouskokin ammattia välttääkseen jos rehellisiä ollaan. Voisit ottaa agendaan jonkin käyttötasolle asti opittavissa olevan kielen (ei jollekin arabialle tai kiinalle) itseopiskelun aamuyöllä ja fokuksen laitat kielioppiin (italia tai saksa vaikka) → alkaa nukuttamaan taikka sitten alat vain lukemaan englanniksi → sekin alkaa nukuttamaan ja sanavarasto kasvaa.

13

Kovin on luonnollisesti itselleni käynyt se, että en minä koe mitään tarvetta käydä tuolla kapakoissa “bilettämässä”. Kovin on erilaisissa asioissa nykyään mielenkiinnon kohteet, ihan siitähän se vain johtuu. Ihan siis päinvastoin että olisin bilettämistä vastaan, se on helvetin hauskaa, tiedänhän minä sen. Kai se vaan ikä tekee sen, että rupeaa toisenlaiset asiat kiinnostamaan.

Johonkin yökerhoihin en koe ainakaan minkäänmoista vetoa enää, ellei nyt ihan jotain erityistä syytä ole. Se musiikki on aivan vitun kovalla ja kaverille joutuu huutamaan vierestä, jos tahtoo että saa selvää mitä puhuu.

Pubit on sitten asia erikseen, niissä kun se meininki tuppaa olemaan niin toisenmoista. Siellä viihtyy ja siitä omasta juomattomuudesta tulee ajan kanssa niin luonnollinen juttu ettei sitä tarvitse enää ajatella. :slight_smile: Olin silloin kun vielä tuli dokattuakin semmoinen, että oli paljon hauskempaa rauhassa turista ja käydä jotain pässejä henkeviä keskusteluja, kuin että pitää koko ajan painaa tukka putkella “bailaamaan”. Oli hetket varmasti sillekin ainakin juuri silloin kun tuli täysi-ikäiseksi ja rupesi pääsemään niihin kapakoihin, mutta normaalisti olin sen verran kuoseissa että taisipa ne “tärkeämmät jutut” eli se alkoholin litkiminen pitää melko tiukasti perseen kiinni nurkkapöydässä tai baaritiskillä.

Mutta se tosiaan, että varta vasten pitäisi jossain “bilettämässä” juosta ja jos ei näin tee niin jää muka jostain paitsi, niin semmoinen vaihe on kyllä mennyt ohi jo hyvän tovi sitten.

Ja niin kuin kaaleppinenkin tuolla yllä mainitsee, niin ei minullakaan ollut siinä sen aikaisessa elämässä niitä oikeasti arvokkaita asioita, eli esimerkiksi niitä ystäviä ollenkaan. Ihmisiä oli kyllä paljon ympärillä, mutta silti olin ihan ypöyksin. Se addiktoituminen ja juuri ne kaikenmoiset kuvitelmat siitä, että ilman alkoholia ei muka jotenkin voi nauttia elämästä, niin se tapahtui kovin salakavalasti.

14

Tässäpä erittäin hyvä vinkki. Syvennän hieman. Sain omaan alkoholiongelmaani paremman otteen opiskelemalla alan kirjallisuutta ja kaikkea mahdollista asiaan liittyvää. Löydät ensi alkuun kirjallisuusvinkkejä ihan plinkistäkin.
Etsi paikkakunnaltasi sopiva tukihenkilö tai verkosto joiden kanssa voisit keskustella kirjallisuudssa mainituista, valikoiduista teemoista.

15

Melko vahva mielipiteeni, ei siis oma kokemus, on että tapauksessasi antabus on hyvä keino pysyä viikonloput juomatta alkoholia, ainakin aluksi.
Lääketehtaat ovat myös kehittäneet juomista vähentäviä reseptillä saatavia aineita. Alkoholisteja hoitavilta lääkäreiltä voisi kysyä juomisen kohtuullistamiseen tarkoitettuja lääkkeitä. Näistäkään minulla ei tosin ole kokemusta. Mielipiteeni on lehtijuttujen perusteella, että ovat auttaneet ainakin joitain juoppoja.
Kokemusta minulla edellisten sijaan on siitä, että kun halusin lopettaa juomiseni ja hakeuduin AA:n piiriin,olen saanut olla raittiina päivän kerrallaan. Ei ole kuitenkaan paikka tai osoite, josta apu sataprosenttisella varmuudella on noudettavissa. On silti lisäkseni auttanut tuhansia muita raitistumaan. Tänäänkin on Suomessa on pitkälti toista sataa palaveria.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

16

Kiitos lomamuisto kommentistasi. Tietääkö kukaan onko olemassa jotain luonnontuotetteita tai apteekista ilman reseptiä saatavia lääkkeitä saatavilla? Tietty tuo antabus, verrattuna esim näihin lääkkeisiin jotka vaan vievat alkoholista saatavan nousuhumalan tunteen pois tai muuta vastaava, on paljon varmempi tapa olla juomatta. Se mitä olen siitä lukenut niin en varmasti uskaltaisi koskeakkaan alkoholiin kyseisin lääkkeen vaikutuksen alaisena.

Esimerkiksi tämän viikonlopun olen yksin kotona, minut on kutsuttu kolmeen eri juhliin ja viime viikon rännistäkin olen vihdoin selvinnyt. Kotona on tullut vietettyä paljon aikaa kun ei ole meinannut uskaltaa edes ikkunasta katsoa ulos. Nää on niitä hetkiä kun taas alkaa kaipamaan sosiaalisuutta ja siihen liittyy alkoholi. Olen kyllä päättänyt alkaa käymään jossain vaiheessa myös baareissa, mutta vichy linjalla vaan tietysti :slight_smile:

Kiitos todella paljon kaikille kommenteistanne ja toivon myös paljon tsemppiä kaikille teille oman matkanne kanssa! Hyvää viikonloppua :slight_smile:

17

Hei FrasierCrane, kiva kun kirjoitit. Tänään olen kiitollinen, että aikoinaan pääsin mukaan AA:n toimintaan. Luopumalla vertaistuen avulla alkoholista olen sieltä saanut uuden ihmis- ja ystäväpiirin. Heidän kanssaan oppimalla uskallan tänään raittiina toimia mitä erilaisimpien ihmisten seurassa niin työ- kuin harrastusjutuissakin.
Joukkoon vaan, kyllä se siitä iloksi muuttuu!

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

18

Joitain miedosti rauhoittavia tai stressiä laukaisevia luontaistuotteita löytyy. Itse kokeilin kerran sellaista kun Dormiplant, jota saa kaiketi vain apteekista. Hukkaan meni rahat, mitään vaikutusta en huomannut!

Itse sain antabus reseptin helposti, tosin maksakokeisiin lääkäri käski mennä ennen käytön aloittamista. Mutta kai noita voi hädän hetkellä ottaa ilman maksatestejäkin, kunhan ei säännöllistä käyttöä aloita. Lääkäri tarjosi myös sellaista lääkettä kun Selincro. Katkaisee kuulemma monella juomisen muutamaan annokseen tai yhteen päivään. Sen jätin ottamatta, on hirmu kalliskin. 14 tabua maksaa n. 74 €.