Haluan kertoa oman tilanteeni, josta olen ollut huolissani jo useita vuosia. Olen 30 v nainen ja harrastanut kotitissuttelua jo kauan ennen koronaakin ja ajautunut pisteeseen, jossa kaljan juonnista on muodostunut päivittäistä ja itsestään selvää toimintaa. Jokaisella kauppareissulla sitä olutta vaan kummasti tarttuu mukaan ja se hävettää pienellä paikkakunnalla jossa ajattelen myyjien ajattelevan että hitto mikä juoppo. Siksi pyrinkin vaihtelemaan kauppaa mahdollisimman usein ja tekemään niin etten esimerkiksi peräkkäisinä päivinä ostaisi samasta paikasta tai katsoisin ainakin ettei sama myyjä olisi kassalla. Tölkkien ja pullojen palauttamisen kohdalla teen samaa koska se hävettää. Rahaa myös kuluu aivan liikaa, en halua edes kuvitella miten paljon säästyisi jos jättäisin kaljat ostamatta. Siitä on kuitenkin tullut kuten mainitsin, itsestään selvä ja asiaan kuuluva tapa. Tiedän ja ymmärrän olevani addikti. Jos en joisi päivittäin, mitä ihmettä sitten tekisin? En tiedä mitään parempaa kuin olla rauhassa kotona yksin, touhuilla, siivoilla ja juoda olutta. Määrät ovat todella suuria. Toleranssi on kasvanut vuosien aikana ja nykyään voin helposti juoda 20 kaljaa vaikuttamatta edes erityisen humalaiselta. Olen todella erakko luonne eikä minulla ole montaa ystävää. Parhaimmat kaveritkin asuvat pitkän matkan päässä.
Tiedän etten oikeasti tarvitse alkoholia mihinkään mutta se on saanut minusta yliotteen. Jatkuva ahdistus, väsymys ja turvotus vtuttavat ja haluaisi niistä eroon. Pisimmillään olen ollut viimeisen 10 vuoden aikana juomatta ehkä 2 viikkoa putkeen. En harrasta oikein mitään eikä mikään uusi harrastus kiinnosta. Asun syrjässä eikä täällä hirveästi ole mahdollsiuuksia mihinkään. Onneksi olen sentään kokoaikatöissä. Alkon käyttö ei ole näkynyt töissä eikä vaikuttanut muuten kuin tietysti krapulana ja muutamina poissaoloina. Liikunnasta haluaisin jollain lailla innostua, laihtua muutaman kilon ja tosiaan saada ylimääräisen pöhötyksen ja turvotuksen pois. Jossain vaiheessa kävinkin salilla, mutta ei innostanut pitemmän päälle. Hyötyliikunnasta pidän ja sitä tulee väkisinkin harrastettua koiran kanssa lenkkeillessä ja lumitöitä tehdessä ja niistä tuleekin aina hyvä olo varsinkin jos olen pystynyt olemaan edes yhden päivän juomatta siinä samalla. Mieheni juo myös päivittäin ja aika samalla tavalla kuin minä. Olemme asiasta ohimennen joskus puhuneet ja vähennelleet, mutta määrät ovat edelleen suuria ja hänenkin elämäänsä alkoholi kuulu olennaisensa osana edelleen. Olen käynyt myös säännöllisesti lääkärissä ikään kuin tarkistuttamassa tilanteen, että “vieläkö on varaa juoda”. Toistaiseksi kaikki ok mutta varmasti voisi olla paremminkin. Pelkään että joku kaunis päivä joku sisäelin saa tarpeekseen ja sanoo sopimuksen irti. Ongelmani ei niinkään ede ole se, etten pystyisi olemaan juomatta, kunhan siinä tilalla on jotain tekemistä. Ongelma on se että kun aloitan, siitä ei tule loppua. Ehkä kuuluisin tuonne Lopettajien puolelle, mutta en uskaltanut vielä sinne asti. Ehkä vielä joskus. Kiitos jos jaksoit lukea.
Tsemppiä!