Mitä juomisen tilalle?

Haluan kertoa oman tilanteeni, josta olen ollut huolissani jo useita vuosia. Olen 30 v nainen ja harrastanut kotitissuttelua jo kauan ennen koronaakin ja ajautunut pisteeseen, jossa kaljan juonnista on muodostunut päivittäistä ja itsestään selvää toimintaa. Jokaisella kauppareissulla sitä olutta vaan kummasti tarttuu mukaan ja se hävettää pienellä paikkakunnalla jossa ajattelen myyjien ajattelevan että hitto mikä juoppo. Siksi pyrinkin vaihtelemaan kauppaa mahdollisimman usein ja tekemään niin etten esimerkiksi peräkkäisinä päivinä ostaisi samasta paikasta tai katsoisin ainakin ettei sama myyjä olisi kassalla. Tölkkien ja pullojen palauttamisen kohdalla teen samaa koska se hävettää. Rahaa myös kuluu aivan liikaa, en halua edes kuvitella miten paljon säästyisi jos jättäisin kaljat ostamatta. Siitä on kuitenkin tullut kuten mainitsin, itsestään selvä ja asiaan kuuluva tapa. Tiedän ja ymmärrän olevani addikti. Jos en joisi päivittäin, mitä ihmettä sitten tekisin? En tiedä mitään parempaa kuin olla rauhassa kotona yksin, touhuilla, siivoilla ja juoda olutta. Määrät ovat todella suuria. Toleranssi on kasvanut vuosien aikana ja nykyään voin helposti juoda 20 kaljaa vaikuttamatta edes erityisen humalaiselta. Olen todella erakko luonne eikä minulla ole montaa ystävää. Parhaimmat kaveritkin asuvat pitkän matkan päässä.

Tiedän etten oikeasti tarvitse alkoholia mihinkään mutta se on saanut minusta yliotteen. Jatkuva ahdistus, väsymys ja turvotus vtuttavat ja haluaisi niistä eroon. Pisimmillään olen ollut viimeisen 10 vuoden aikana juomatta ehkä 2 viikkoa putkeen. En harrasta oikein mitään eikä mikään uusi harrastus kiinnosta. Asun syrjässä eikä täällä hirveästi ole mahdollsiuuksia mihinkään. Onneksi olen sentään kokoaikatöissä. Alkon käyttö ei ole näkynyt töissä eikä vaikuttanut muuten kuin tietysti krapulana ja muutamina poissaoloina. Liikunnasta haluaisin jollain lailla innostua, laihtua muutaman kilon ja tosiaan saada ylimääräisen pöhötyksen ja turvotuksen pois. Jossain vaiheessa kävinkin salilla, mutta ei innostanut pitemmän päälle. Hyötyliikunnasta pidän ja sitä tulee väkisinkin harrastettua koiran kanssa lenkkeillessä ja lumitöitä tehdessä ja niistä tuleekin aina hyvä olo varsinkin jos olen pystynyt olemaan edes yhden päivän juomatta siinä samalla. Mieheni juo myös päivittäin ja aika samalla tavalla kuin minä. Olemme asiasta ohimennen joskus puhuneet ja vähennelleet, mutta määrät ovat edelleen suuria ja hänenkin elämäänsä alkoholi kuulu olennaisensa osana edelleen. Olen käynyt myös säännöllisesti lääkärissä ikään kuin tarkistuttamassa tilanteen, että “vieläkö on varaa juoda”. Toistaiseksi kaikki ok mutta varmasti voisi olla paremminkin. Pelkään että joku kaunis päivä joku sisäelin saa tarpeekseen ja sanoo sopimuksen irti. Ongelmani ei niinkään ede ole se, etten pystyisi olemaan juomatta, kunhan siinä tilalla on jotain tekemistä. Ongelma on se että kun aloitan, siitä ei tule loppua. Ehkä kuuluisin tuonne Lopettajien puolelle, mutta en uskaltanut vielä sinne asti. Ehkä vielä joskus. Kiitos jos jaksoit lukea.

Hei Riia ja tervetuloa joukkoon!

Se on sellainen juttu, että joudut opetella tekemään selvinpäin ihan niitä samoja juttuja mitä teet pienessä pöhnässäkin. Helppo olisi neuvoa että lähde lenkille tai mene elokuviin. Mutta jos olet tottunut juomaan joka ilta, niin veikkaan että et jaksa joka ilta lähteä kuuden tunnin lenkille.
Minä olen itse vähentänyt onnistuneesti pienin askelin. Kun aloitat vähentelyn jo tänään ja kun kaljanhimo iskee, niin päätät että et aloita vielä vaan vaikka tunnin päästä. Tunnin päästä pahin juomishimo on voinut mennä ohi ja huomaat että pärjäätkin illan ilman. Ja kun se viinaton ilta on vietetty, voin luvata että olet oikein tyytyväinen itseesi. Ja aika oleellista ainakin itseni kohdalla on että kun olen päättänyt olla juomatta niin silloin ei kannata kotona viinivarastoja pitää.

Oikein paljon tsemppiä sinulle vähentämiseen ja palaahan tänne kertomaan kuulumisiasi!

Tervetuloa joukkoon! ? itsekin ihan vasta mukaan liittynyt.

Pienin askelin aion itsekin juomista vähentää. Max 7 annosta viikossa tavoitteena. Haluisin myös painottaa ne viikonloppuun. Se päivittäinen tissuttelu kans mun ongelma… Tipaton päivä 3 itselle hankala, mutta selvinnyt siitä ihan vaan sillä, että lykkään juomista puoli tuntia. Kuinka ollakkaan, himo on jo laantunut ?

Tästä pienin askelin eteenpäin, kaikki täällä tiedetään miltä toisistamme tuntuu ja painitaan samaa mörköä vastaan. Ja kyllä me vielä se voitetaan! :sunglasses:

Moikka Riia, lämpimästi tervetuloa joukkoon!

Ah, miten tuttua tuo ostopaikkojen vaihtelu ja se, että ylipäätään kaljahyllyn ohittaminen on vaikeaa. Kuten myös tuon, että siitä nyt vain tulee tapa. Miten sitä muuten muka toimisi… Miehen juominen varmasti lisää haastetta, jos et saa häntä mukaan yrittämään tosissaan vähentämistä. Varsinkin kun meistä useampi on tainnut olla taukojen aikana enemmän tai vähemmän kireällä fiiliksellä, niin sitä ei varmasti ainakaan helpota se, että puoliso juo vieressä ja juomia on koko ajan käden ulottuvilla.

Tuo mitä tilalle -kysymys onkin mielenkiintoinen. Moni täällä tuntuu harrastavan paljon liikuntaa ja muita aktiviteetteja pitääkseen juomisen pois mielestä. Se voisi olla sinullekin ihan hyvä ainakin alkuun. Helena taitaa olla kuitenkin oikeassa, että jos kovasti yrittää suorittaa, väsyy siihenkin. Itse olen vähän harmitellutkin sitä, etten ole korvannut alkoholin juomista millään muulla kuin vissyn juomisella. Odotin edes jonkinlaista aktiivisuuspiikkiä. Mutta en minä nähtävästi vieläkään kotoa mihinkään liiku, ellei ole pakollisia tai sovittuja menoja. Samalla tavalla katson telkkua, teen käsitöitä, istun koneella tai hoidan askareita. Painotukset näissä ovat muuttuneet osin näkyvästikin, mutta se on tullut täysin sivutuotteena, eikä millään tavoin tietoisesti mitään tekemistä vältellen.

Tuo neuvo on tosi hyvä, että lykkää juomista hetken kerrallaan. Pari tuntia, tunnin tai puoli tuntia. Antaa itselleen luvan sitten tehdä uuden päätöksen. Minulla se oli tipattoman alussa muutaman kerran käytössä. Ole kuitenkin myös itsellesi armollinen, jos/kun tulee kompuroitua. Ei täällä varmaan kukaan ole onnistunut kerrasta, ei ainakaan ole osunut vielä silmään.

Oletko miettinyt, aloittaisitko tipattomalla vai vähentämällä määrää pikkuhiljaa? Itse pidin alkuun reilun kuukauden tipattoman, jonka jälkeen olen nyt aloitellut kohtuullisempaa käyttöä. Jos se käy työlääksi, lopetan kokonaan. Sen verran tässä on vuosia tuhlattu jojoillessa tämänkin asian kanssa. Paljon tsemppiä mitä päätätkin ja todella kiva, että liityit seuraan! :slight_smile:

Hei! Ja kiitos tsempeistä ja vastauksista :slight_smile: Eilen en juonut mitään, vaikka kaapissa olisi ollut juotavaa. En olisi jaksanutkaan, töiden jälkeen pikaisesti suihkuun, ruokaa ja nukkumaan. Ja nukuinkin paremmin kuin pitkään aikaan. Ja nyt onkin tiedossa pitkä työputki jolloin pystyn paremmin olemaan juomatta ja myös pakottamaan itseni siihen etten “ehdi” käydä kaupassa.

Siihen liittyen ihan häiriintynyt toimintatapani on ollut se, että meillä saattaa olla kaapit täynnä ruokaa, mutta teen silti kauppareissun ihan vain siksi että olutta on saatava. Ja toki koska pelkästään sen ostaminen olisi liian noloa, ostan sitten paljon muutakin ikään kuin naamioidakseni sen, että en ole tullut kaljaa hakemaan vaan ihan ruokaostoksille. Ja että se kalja nyt vaan tuli siihen kaveriksi, saunajuomaksi tai mitä ikinä. Joka kerta kassalla hävettää ja toivon tilanteen olevan nopeasti ohi. Pakkaan juotavat mahdollisimman nopeasti piiloon kassiin ja lopuilla ostoksilla ei ole niin kiire.

Toinen paha ja haitallinen tapani on se, että kun juon, en syö kunnolla. Saatan elää koko päivän leipäpalasella tai jollain pienellä naposteltavalla, koska jos syön jotakin kunnollista, juomahalu katoaa. Enkä halua niin käyvän. Sinänsä todella kieroutunutta, että ratkaisu sen hetkisen juomisen lopettamiseen olisi se syöminen, mutta en halua tehdä sitä. En halua lopettaa kun on “hyvä draivi päällä”. Löytyykö kohtalotovereita tämän asian tiimoilta? Muutoin olen kyllä kiinnostunut terveellisestä ruokavaliosta ja aikoinaan reilut 10 v sitten otin paljon asiasta selvää kun halusin yhtäkkiä alkaa laihduttaa. Olen aina ollut normaalipainoinen, jopa hoikka ja tuolloin homma lähtikin täysin lapasesta. Laihduin alle 55 kiloon joka on minun pituisellani selvä alipaino. Näytin aivan haamulta lommoposkineni mutta ennenkuin tilanne pääsi pahenemaan anoreksiaan asti, tulin järkiini ja aloin syödä jälleen tarpeeksi. Olen selvästi tällainen äärimmäisyyksien ihminen. Tällä hetkellä painan 15 kiloa enemmän ja olen siis normaalin mitoissa. Jollain tapaa häiriintynyttä tuo syöminen/syömättömyys edelleen on, että tavallaan en halua “ylimääräisiä” kaloreita ruoasta, jos kerta juon. Tiedän että olut varsinkin on kova kaloripommi ja koen jotenkin, että en saa siihen päälle syödä edes kunnon ruokaa koska kaloreita tulisi liikaa. Eli tavallaan korvaan ruoan monesti kaljalla.

Luen tällä hetkellä jo toistamiseen Selvin Päin-kirjaa josta tälläkin foorumilla on ilahduttavan paljon puhuttu. Sen sanoma kyllä osuu ja uppoaa ja suosittelen sitä ihan jokaiselle. Sen saa myös kuunneltua esimerkiksi Bookbeatista jos olette äänikirjojen ystäviä. Senkin lukeminen on vaan niin helppo lopettaa, on niin helppo vetää kaikki tsemppaavat ajatukset ja tulevaisuuden parempi olo vessasta alas ja avata se kalja, kun heikko hetki tulee. Tuntuu että tarvitsisin jonkun ruoskimaan ja käskemään, että nyt jumalauta loppuu se itsesi myrkyttäminen! Jospa tämä palsta jeesaisi siinä edes jotenkin kun saman asian kanssa painivien ihmisten kanssa pääsee keskustelemaan. Luulen ja tiedänkin että mieheni on tätä samaa asiaa pohdiskellut ja usein kavereidensakin kanssa ja minun kuulteni asian esiin ottanut, että tuleekohan tässä oikeasti juotua vähän liikaa. Jos saisi edes tämän arkitissuttelun loppumaan. Aihe on niin pelottava ja arka kuitenkin, että täytyy koittaa jotenkin pienin askelin ottaa jossain vaiheessa asia puheeksi. Tämä on kuitenkin minun elämäni ja jokainen tekee omat päätöksensä ja on vastuussa itsestään.

Muista että koko elämän muuttaminen kerralla on vaikeaa. Ja aniharva varmasti onnistuu siinä että muuttaa hyvin hyvin monta asiaa elämästään kerralla.
Oot kumminki jo ns eka askeleen tehny. Kuntosalit on siit kivoja paikkoja et siellä jos käy…ni pikku hiljaa sitä ihmisiin tutustuu. Vaikka ny sydän ystäviä ei välttämät tuu…ni ainaki kavereita. Pari kertaa viikos salilla ja ne vaikka selvänä olis jo Ok tavoite alus (jos vaivatta menee enemmä ni miks ei mut tavoitteena olis tämä esim) mun mielestä vaikka kuukadeks ja sit vähä lisää jne. Omat ajatukseltaan aiheesta ei muutu hetkessä vaan se on semmone aika vitun pitkä prosessi.
Otat vaikka itelles lisäks lupauksen et kirjotat tänne sillon tällön vaikka mikä olis. Itse pidän sitä hyvin terapeuttisena vaikka nyt onki about puol vuotta menny hito hyvi. Pysyy tavoite mieles ja käyt lueksii muiden juttuja tääl.
Ps. Mä en o mikää alkoholin vöhentämis profeetta vaa nää on mun omia ajatuksia asiasta.
Kyllä se siitä pikkuhiljaa…

Siis voi että Riia, toi sun kirjoitus vois olla mun kynästä! Niin täysin samoja juttuja!

Alkon takia lähden kauppaan, mutta on ostettava paljon muutakin että se on ikäänkuin “sivutuote”, ja silti kassalla hävettää. Pienet piirit ja myyjien naamat alkaa käymään liian tutuiksi! Ja äkkiä pakatessa ne alkoholit eka pois näkyviltä. Tähän en oo keksinyt ratkaisua, joka viikonloppu pitää käydä kuitenki ostamassa uudet koska ei vaan voi ostaa enempää ku aikoo juoda. Ja ne kyllä kaikki menee sen vklopun aikana…

Sama tuo syömisjuttu. Jos juon enemmän ku yhden, en syö. Elän aamusella leipäpalasella helposti koko päivän. Ja juomiseen liittyy se jo aika pelottavankin kuulonen ongelma, tiedän myös itsestäni että kun alan syömään, loppuu juominen. En siis voi kesken hauskan illan ruveta syömään, koska se tarkoittaa aina mulla juomisen loppumista, eikä nyt kesken kaiken kivan voi vaan lopettaa! Se tarkoittaa siis sitä, että pidän juomista tärkeämpänä kuin syömistä. Ja lopulta siitä seuraa vaan paha olo. Nyt olen pyrkinyt tästä tavasta eroon siten, että alan juomaan myöhempään ja myöhempään. Sitä ennen pidän huolen siitä että oon syönyt kunnolla. Aamupalan, lounaan, parit välipalatkin.

Tie tulee olemaan pitkä, eikä varmasti helppo, mutta jaksan uskoa että lopulta voidaan sanoa itsellemme: sä teit sen! ?

Niin tuttua. Oon yksin asuva nainen 50+, lähikauppoja on yksi, seuravat kaupat kauempana. En kauheesti jaksa nolostella alkon ostoa, eihän ne voi tietää kuka ne juo, mies, perhe, miesystävä ym. Ei se kuka ostaa ole aina juoja. Sit taas kun asun yksin niin koitan vaan elää omaa elämääni aatelkoon ihmiset mitä haluaa.

Jos mua himottaa, en mee kauppaan. Kotona on aina ruokaa varastossa. Ihan sama jos tulee suklaan, sipsin himo, en hae vaan niitä. Sinnittelen ja oon sit ylpee kun en hakenut.

Kun lähen vaikka kävelylle en ota koskaan rahaa mukaan, etten mee kauppaan. Pubeissa en poikkee niitäkin on tässä lähellä ne ei oo mulle riski.

Yks keino on myös että tilaa ruuan kotiin siis tarkotan raak-aineet ei mitää wolttia, cittari, prisma, ja näin ollen ei tarvitse itse mennä kauppaan ja kiusaus ostaa alkoa jää väliin. Herkkujen suhteen oon toiminut aina näin, jos mulla on kotona mitä vaan vaikka keksejä, mä syön ne. Näin oon elänyt aina eli about 35vuotta perheellisenä ja nyt yksin. Lapset kun asui kotona nekin oppi ettei meillä oo herkkuja kotona. Vaan ne haettiin aina erikseen.

Jos pakastimessa oli pullaa, mä söin ne. Oon siis ruoka addikti myös. (nyt oon onnistunut, rasva% 18,5 ja viitteet 18-28)

Toi lääkäri ja terveyden tsekkaaminen. Oon käynyt inbodyssa koska kehonkuvani väärä, näen nytkin peilissä pullukan vaikka vaaka ja tarkat mittaukset kertoo oon hoikka. Ja siinä näkee viskeraalirasvan mikä on se tärkein. Jos mun viskeraali olis korkee se olis hyvä potku pyllylle vähentää/lopettaa juominen. Mulla oli muista syistä laajat labrat hiljattain ja oli hyvä kuulla maksa ym oli ok.

Mitä juomisen tilalle. Mä tein aikonaan henkistä työtä ruuan suhteen, pakotin itseni ajattelemaan, miksi. Aina jos meinasi syödä huonosti tai liikaa, miksi. Mikä on se perimmäinen TUNNE. Koska tunteisiin me juodaan ja syödään tai addiktoidutaan johonkin muuhun. Meillä on joku tunne. Siitä kun pääsee perilee oppii kontrolloimaan asiaa.

Minäkin nautin (!!) kun saan olla kotona, katsoa tvtä, tissutella olutta, olla kivassa pikku pöhnässä. Tiedän tuon olon, voin samaistua. En kaipaa pubeja ja yöelämää. Muut lähtee baanalle klo 21 niin mä oon sohvalla sukankudin työn alla ja tölkki vieressä…

Itselleni havahduttava herätys on ollut todellakin se alkoholin pitkäaikainen alakuloa/masennusta aiheuttava vaikutus. Juominen antaa vain hetkellisen nousuhumalan ilon, joka koukuttaa. Mutta kun itseään ei oikein ole tuntenut, on luullut monenlaista juttua omaan persoonaan kuuluvaksi, virheellisesti. Tsemppiä löytämään asioita, jotka ilahduttavat just sinua tissuttelun sijasta!

Noniin, vähän kuulumisia. Mukava oli aamulla herätä ilman krapulaa, eilen en juonut mitään vaikka tarjolla olisi ollutkin. Kuluneella viikolla otettiin miehen kanssa jonkin verran parina päivänä kun oltiin vapaalla molemmat, ja myös viime viikonloppuna vähän enemmänkin kun oli kavereita saunomassa ja iltaa istumassa. Seuraavana päivänä oli paska olo ja motivoi ja muistutti taas hyvin siitä miksi haluan vähentää. Syömiseen olen myös panostanut ja koittanut opetella uudestaan nauttimaan ruoasta. Ruoanlaitto vaan tuntuu hankalalta koska tähän mennessä siihen on olennaisena osana kuulunut alkoholi. Kyllähän nyt ruoanlaitto-olut asiaan kuuluu!

Kuuntelussa tällä hetkellä Allen Carrin Korkki Kiinni äänikirjan muodossa, siitä suositusta kaikille. Aika paljon samaa asiaa kuin Selvin Päin-kirjassa, mutta itselleni ainakin toimii sen toitottaminen, että alkoholi pitää nähdä myrkkynä, ei nautintoaineena. Ja mielenkiintoista faktaa siitä miten uskomattoman upea ja toimiva ihmiskeho on, vaikka siihen kohdistuu minkälaista ulkopuolista uhkaa ja osa tosiaankin ihan itse aiheutettuna. Välillä tulee todellakin huono omatunto siitä, miten huonosti on tullut kohdeltua omaa kroppaa.

Suunnitelmissa olisi tänään muutamat alkoholittomat oluet, Stella Artois tai Becks. Siinä omat lempparit. Tai sitten ihan vaan limpparilinjalla.

Heipä hei! Pitkästä aikaa kuulumisia. Muutama kuukausi mennyt vaihtelevasti, nollapäiviä olen onnistunut silloin tällöin pitämään 1-4 putkeen. Soittelin jo depressiohoitajalle tuossa kun ahdistus ja paha olo iskivät jossain vaiheessa aika koviksi mutta sain ajan vasta toukokuulle. En tiedä otanko alkoa puheeksi tuolloin, mutta varmasti kannattaisi kun se on kuitenkin aika olennainen osa paha oloani.

Tosin tässä on tapahtunut erittäin positiivinen ja merkittävä muutos joka paransi elämänlaatua todella paljon. Palasin vanhaan työpaikkaani ja työhön josta todella pidän ja jota ei tarvitse pätkääkään stressata. Työajat ovat myös sellaiset että aamulla on oltava skarppina. Toivon todella että tämä muutos auttaa myös vähentämään juomista.

Terveys huolettaa ja oikeastaan ainoa syy miksi jätin tänään oluet ostamatta, on se että ylävatsa on oireillut silloin tällöin. En tiedä johtuuko se refluksitaudista johon sain lääkityksen noin kuukausi sitten, vai saako tässä alkaa pelätä haimasyöpää tai maksakirroosia. Harmittaa että ainoa todella toimiva motivaattori on pelko siitä että terveys menee ja saan syövän tai jotain vastaavaa.

Tänään en kuitenkaan juo. Eilen join yhden kolmosoluen ja yhden ykkösoluen. Huomisesta en tiedä mutta pyrkimys pysyä nollassa on tavoite. Päivä kerrallaan.

Moi. Tutun kuuloista tekstiä kirjoitat. Koita ottaa tavoitteeksi pitää yksi viikko tipatonta ja kattoa sitten seuraavalla viikolla uudestaan mitä teet. Yksi viikko on lyhyt aika ihmisen elämässä. :smiley: Tsemppiä!