Mitä hyvää raittius on sinulle antanut?

Me Lopettajat
1

Kesäistä päivää kaikille lopettajille! :slight_smile:

Raittiudesta kiinni saaminen ja raittiin elämäntavan ja ajatusmaailman opettelu on välillä pirun työlästä hommaa. Toipuminen tuntuu junnaavan paikallaan, ja juuri silloin, kun pitäisi muistaa viisaat sanat ”hiljaa hyvä tulee”, oma luonne asettuu kärsimättömänä vastahankaan ruoskimaan, vaatimaan ja monimutkaistamaan asioita. Monesta matalapainevaiheesta olen päässyt yli sillä, että listaan positiivisia asioita, joita raittius on elämääni tuonut. Jo parin viikon juomattomuuden jälkeen kummastelin, että ”joko näin moni asia on toisin”, puhumattakaan siitä, kun raittiutta oli kertynyt puoli vuotta tai kun aikanaan vuosipäiväkin tuli vastaan.

Siispä haastan kaikki raittiuskonkarit ja lyhemmän aikaa selvänä olleet miettimään ja kirjoittamaan, mitä hyvää raittius on juuri sinulle tuonut tullessaan ja mihin kaikkeen selvällä päällä pystyykään. Niitä asioita kun tuppaa monesti pitämään itsestäänselvyyksinä, kun alkottomia päiviä kertyy ja muistot entisestä helvetistä himmenee. Tiedä vaikka joku lukija saisi tästä potkua ja kannustusta lähteä kokeilemaan raittiutta omalla kohdallaan.

Tässä päällimmäiset asiat, joita raittiina oleminen on minulle antanut ja mahdollistanut:

  • minulla on valinnanvapaus elää itseni näköistä elämää - olla, tehdä ja mennä ilman että pullonhenki kahlitsee minut seurustelemaan vain itsensä kanssa
  • saan kokea aitoja, selvän ihmisen tunteita
  • olen oppinut rehellisyyttä itseäni kohtaan, mikä tietysti heijastuu myös suhteessa muihin ihmisiin (voi taivas, miten kyllästynyt olin valehteluun, salailuun ja roolien vetämiseen!)
  • olen vähitellen oppinut pitämään huolta hyvinvoinnistani ja jaksamisestani. Olen sen arvoinen! :bulb:
  • yöunet on parantuneet ja herään aamuisin virkeämpänä
  • itsetuntemus, itsetunto ja -arvostus on kohentuneet reippaasti
  • pussiin on kertynyt uusia keinoja vaikeiden tilanteiden ja tunteiden käsittelyä varten
  • kanssaihmiset ovat tätä nykyä huomattavasti vähemmän ärsyttäviä idiootteja ja hankalia tyyppejä kuin kännilasien läpi katsottuna (kappas vaan! :unamused: )
  • tärkeimmät ystävyyssuhteet ovat syventyneet ja saaneet ihan uusia merkityksiä. Uusiakin ystäviä on tarttunut matkaan
  • olen saanut 8 kiloa kevyemmän vartalon
  • olen yli kymmenkunta vaivaa ja sairautta köyhempi ja tunnen oloni terveeksi
  • perhe-elämä alkaa hitaasti mutta varmasti kääntyä kiviriipasta kiitollisuuden arvoiseksi rikkaudeksi
  • työtä tekee ihan eri asenteella ja energialla kuin ennen
  • omavoimainen jääräpää on oppinut pyytämään apua ja saanut sitä yli odotusten
  • jatkuva pelko ja näköalattomuus ovat kääntyneet hiljalleen luottamukseksi tulevaan. Kyllä elämä kantaa, minun ei aina tarvitse yrittää hallita ja kantaa sitä

Nyt on sinun vuorosi. :slight_smile:

2

Loistava keskusteluketjuidea tämä…juuri tällaista ketjua olisin kipeimmin tarvinnut pari kuukautta( kin ) sitten.

Itsellä n.2,5 kuukautta raittiutta takana mutta muutokset jo tässä ajassa mielestäni melkoisia, eli;

-henkinen olo älyttömästi parempi kuin juovana aikana.
-tasapainoisempi ja vakaampi olo
-energiaa ja mielenkiintoa tehdä kaikkea enemmän.
-elämään tullut värit.
-muiden ihmisten seura kiinnostaa jälleen.
-itsetuntoa palannut.
-paniikkihäiriö ja masennusoireet lähes hävinneet
-vaimon kanssa menee paremmin.
-hyvä tai ainakin parempi omatunto.
-vyötärö pienentynyt n.15cm
-paino pudonnut 13kg.
-järkyttävä turvotus poissa…
-näytän taas ihmiseltä
-verenpaine yms monia muita lääkityksiä on voinut lopettaa jopa kokonaan.
-liikunta ja urheilu on alkanut jälleen kiinnostamaan.
-rahaa säästynyt paljon.
-elämänhalu palannut
-koira on iloisempi (ihme kyllä)
-pienistäkin asioista,tapahtumista
yms…osaa nauttia ihan eri lailla kuin ennen.
-unen laatu aivan eri tasolla kuin ennen.
-ei tarvii oksentaa ja potea morkkista aamuisin
-ruoasta yms mauista nauttii nykyään kun maistaakin jotain.

…tässä nyt päällimmäisenä mieleen juolahtavat asiat…ja vaan parissa kuukaudessa… ei kyllä kaduta yhtään vaikka välillä onkin hieman vaikeaa henkisesti!

3

Neljässä kuukaudessa ainakin nämä:

Vakaampi ja rennompi olo
Stressinsieto parantunut huomattavasti
Jonkinlainen omassa elämässä kotona olemisen tunne vahvistunut
Itsearvostus kohonnut
Suunnitelmallisempi meininki kaikessa tekemisessä
Depressiivisyys hellittänyt
Vakaampi tunne-elämä
Iloisempi fiilis useammin
Omaan elämääni sitoutuminen on jotenkin selkiytynyt
Rehellisyys lisääntynyt

Nämä ihan enstuntumalta ja osa on sellaisia, joiden kohdalla tiedän olevan vielä paljon tekemistä. Mutta on hyvä näitä tarkastella, erinomainen topic!

4

Kiitos Metsien mies ja AP kokemusten jakamisesta. Ihana juttu tuo, että koirakin on iloisempi! :laughing:

Värien palaamisen maailmaan koin minäkin aika voimakkaana. Viime syksynä iltalenkillä ihmettelin, että ainako nuo lehdet on ollu noin värikkäitä. Samoin luonnon puhkeaminen kukkaan näin alkukesästä lähes häikäisee.

Joo, juodessa tuntui, että olen omassa elämässä ja maailmassa sivustakatsojana. Välissä oli läpinäkyvä seinä. Nyt tuntuu jo siltä, että olen menossa aktiivisemmin mukana, läsnä elämässä ja vaikuttamassa asioihin.

Huikeaa miten isoja muutoksia tapahtuu parissa-muutamassa kuukaudessa. Toisaalta, jos ei tapahdu, niin ei kannata heittää pyyhettä kehään vaan luottaa, että sitä raitista hyvää on tulossa - ihan jokaiselle. :slight_smile:

5

Reilun 2,5 kuukauden jälkeen / aikana ihania yöunia, levänneenä heräämistä. Rehellisyyttä / ei valehtelemista. Uskoa itseen. Luottamusta. Aikaa.

6

Unista sen verran, että dokausunia en olekaan nyt hetkeen nähnyt, mutta pidän niitä aina merkkinä siitä, että jotakin tematiikkaan oleellisesti liittyvää mieli käsittelee, kun ne tulevat unikuviin: vaihtelevasti niitä tulee ja menee :slight_smile:

7
8

Kun kelailen mennyttä vuotta unien kannalta, on pakko yhtyä AP:hen. Alitajunta on työskennellyt ylikierroksilla ja se on heijastunut ihan suoraan uniin. Ne unet on eläviä, jää hyvin mieleen ja mietityttää pitkän aikaa. Ja niitä tulkitessa ei tarvitse unikirjaa plarailla. :slight_smile:

Unissa olen purkanut ja käsitellyt mm. alkuraittiuden haparoivaa epävarmuutta, omaa suhdetta alkoholiin ja sitä käyttäviin ihmisiin nyt kun en itse juo, retkahduspelkoa, alitajuisia juomishimoja, hukassa olevaa identiteettiä, ihmissuhdekiemuroita yms. yms. Ja hemmetti, että alitajunta on fiksu, koska joissakin unissa olen saanut vastauksia ja viisauksia, joita en hereillä olisi koskaan hoksannut.

Yksi uni viime kesältä vaikutti syvästi. Olin ollut pari kuukautta juomatta ja tuskailin vähän väliä sellaisen ajatuksen kanssa, että miten mä voisin onnistua tällä kertaa raitistumaan, kun niin moni muu alkoholisti mm. täällä ja AA:ssa yritti, kompuroi, kaatui ja yritti taas ja mä itse en viimeisinä vuosina ollut muuta tehnytkään kun taistellut, ponnistellut ja rätkähtänyt naamalleni. Epävarmuus jäyti ja tuntui, että pysyvä raittius on mission impossible, vaikka siis juomatta olinkin. Yhtenä yönä näin unta, että seisoin järven rannalla korkealla kukkulalla. Järvi oli jäässä, mutta kevättalvisen sohjoinen, vetinen ja petollinen. Jäällä oli monta autoa, jotka oli pudonneet jäihin, juuttuneet sohjoon tai muuten heikossa hapessa. Ja siinä katselin, kun sinne ajoi jatkuvasti lisää autoja, joista jokaiselle kävi jotenkin köpelösti. Joillekin niistä mun olisi tehnyt mieli huutaa, että älä hyvä ihminen sinne suuntaan ajele, kun sieltä korkealta näin, että edessä oli vaikka mitä vaaran paikkoja. Pointti oli se, että mulle oli unessa annettu tehtäväksi ajaa jäätä pitkin vastarannalle, joka oli näkymättömissä, ja kyselin siinä sitten ääneen, että miten mä muka sinne pääsen, kun ei nuo muutkaan. Tähän jossain mun takana seisova kaikkitietävä ”jumalhahmo” vastasi: ”katso, ota oppia ja valitse ihan oma tiesi”. Sen jälkeen aloin zoomailla näkymää uusin silmin ja löysinkin aika tukevan näköisen reitin, jota päätin lähteä seuraamaan. The end.

Aamulla herätessä olo oli varmempi ja päättäväisempi. Tajusin etten voi kantaa muiden huonoja kokemuksia tai omia aiempia epäonnistumisia taakkana harteillani, vaan ottaa niistä oppia ja ennen kaikkea luottaa siihen, mikä tällä kertaa itsestä tuntuu parhaalta ja oikealta, ja seurata sitä tietä. Onneksi olen saanut monta opasta avuksi tiellä pysymiseen. :smiley:

9

Ensimmäisenä katosi masennus. Jo sen katoaminen olisi itselleni riittänyt, en olisi edes toivonut muuta. Mutta…sain uusia terveitä ihmissuhteita, opiskelin uuden ammatin, sain töitä, tein vuosikausia haaveilemani ulkomaanmatkan. Juovana aikana mikään näistä ei olisi onnistunut.

10

Vau miten paljon olette saaneet hyviä kokemuksia ja oli todella tärkeää lukea nämä, sillä minä en voi tehdä listausta vielä tällä hetkellä. En halua missään nimessä olla inhorealisti, mutta ehkä yksi todistuskappale siitä, että olemme erilaisia ja koemme asiat eritahdissa ja erilaisina.
Vaikka juomattomuushaluni ovat aikalailla kurissa muutamaa vahvaa mielitekoa lukuunottamatta on minua sattunut henkisesti aivan hirveästi totuuden ja realiteetin kohtaaminen. Peitin ne aiemmin ja pystyin vuosikymmeniä siirtämään ikävät asiat sivuun. Elin oravanpyörässä ja lumipalloefektissä, jossa vain koko suureni. Itseäni suuremmaksi.Nyt ne ovat ongelmat edessäni yksi kerrallaan ja välillä ryhmänäkin. Pahimmillaan pelkään selviänkö edes niistä. En muista näin paljon itkeneeni ja tunteneeni tuskaa sisimmässäni, kun nyt näinä melkein 3:na kuukautena.
Menneitä ei saa tekemättömiksi, mutta ilmeisesti ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa alustakaan? Vai, mitä ajattelette?
Tiedän, että minua painaa masennus ja tiedän, että siihen olisi lääkitystäkin, mutta en halua sitä. Olen lääkitykseen joskus turvautunut, mutta haluaisin nyt yrittää kokea tunteeni aitoina, oikeanlaisina. Kipeetä tämä tekee.
Haluan olla elämanmyönteinen ja haluan olla elämänlangassa kiinni ja haluan, että yhtenä päivänä tämä on selätetty ja käännös hyvään, parempaan tapahtuu niin, että tunnen sen kasvoillani, ihollani, kehossani ja ympärilläni olevat ihmiset voivat sen tuntea, olivat ne sitten tuttuja tai ei tuttuja.

11

Minulla vasta 6 päivää raittiutta, mutta voin sanoa, että uni on heti syvempää ja ehdottomasti parasta näissä kuudessa aamussa on ollut se, että muistaa kaiken edelliseltä illalta eikä tarvitse tuntea sitä järjetöntä itseinhoa.

Vaikka olen ihan alussa tiellä, uskon että tämä paranee ja kun lukee Teidän kokeneempien kirjoituksia niin , kaikkia hyvää, pelkästään hyvää tapahtuu raitistumisen tiellä. Sinne minäkin haluan.

12

Hyvävointiset juhannuspäivät, vapunpäivät, sunnuntait (tai ihan mitkä tahansa muut viikonpäivät jolloin ennen tapasin olla krapulassa…)! Eikä muuten oo ihan pieni pluspuoli tämä!! Rattoisaa ja raitista juhannuksen jatkoa kaikille! :slight_smile:

13

Minä puolestani vastasin vain otsikon kysymykseen Mitä HYVÄÄ raittius on antanut. Olen myös tuntenut ahdistusta ja tuskaa, joka tuntuu ihan kamalalle, kun tietää, että tehtyjä ei saa tekemättömäksi. Ei tämä aika todelllakaan ole ruusuilla tanssimista ollut, mutta ehkä se on elämää ja kuuluu asiaan. Yritän lohduttaa itseäni, että normaaliinkin elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, mutta joskus ajatukset kyllä käyvät raskaiksi.

14

Herääminen jälleen selvällä hyvällä mielellä ja omallatunnolla uuteen päivään…pitkä aamulenkki koiran kanssa… nyt aamukahvia ja paistettuja kananmunia aamupalaksi terassilla …aamuaurinko paistaa pilvien välistä… yhtään ei okseta eikä ole huono olo, elämä tuntuu jo aamusta ihan elettävä arvoiselta…

…tämä on hyvän elämän olotila, jonka raittius on mahdollistanut!!!

15

Raittius on antanut minulle sunnuntai päivät takaisin. Niillä on aivan uudenlainen merkitys.
Päivä on pitkä ja vapaa ja antaa minulle mahdollisuuden tehdä tai olla tekemättä itselleni mieleisiä asioita.
:slight_smile:

16

Pakko osallistua tähän ketjuun, vaikka oma raittiuteni on parhaimmillaan kestänyt viime vuosina vain pari kuukautta…mutta siis - siinäkin ajassa huomasi mitä kaikkea hyvää tuli tilalle

  • ensimmäisten päivien aikana tuhoton turvotus katosi
  • yöunet muuttuivat paremmiksi, unia alkoi taas nähdä - ja millaisia unia :laughing:
  • yskä helpottui - luultavasti siksi, että refluksi helpotti heti muutaman päivän jälkeen
  • aamulla ei tarvinnut herätä morkkikseen
  • ei tarvinnut pelätä rattiin hypätessään, että jossakin on ratsia - olkoon vaan
  • rahaa säästyi
  • ruokailuissa säilyi roti - ei tullut puputettua ylimääräisiä roskaruokia, makeaa tai sipsejä
  • pienet häivähdykset onnesta alkoivat nostaa päätään
  • paniikkikohtaukset häipyivät
  • eri tilanteissa oli aivan erilailla läsnä
  • rauhattomuus ja levottomuus katosivat
  • liikunta tuli takaisin

…ja vielä mietin miksi juon!!! Tämä on hyvä ketju!

17

10 päivän jälkeen huomattavat muutokset;

silmäpussini turvotus pienentynyt
vyötäröstä hävinnyt 2 senttiä
tänäänkin heräsin hyvän yöunen jälkeen ilman itseinhoa ja -sääliä
vesi maistuu yllättävän hyvältä
olen tutustunut omiin käyttäytymismalleihini (tämä tekee vähän kipeää :laughing: )
palava halu jatkaa itseeni tutustumista
palava halua jatkaa tätä elämää…

18

…Sekä maanantait…

19

…sekä maanantait…

20

Raittiudessa on minulle tässä reilun neljän kuukauden paikkeilla vahvistunut hyvä fiilis siitä, että pystyn keskittymään, uppoutumaan ja paneutumaan asioihin huomattavasti aiempaa paremmin. Sen kuuluisan flow’n eteen ei tarvitse tehdä sen kummempia puristuksia. Keskittymiskyvyn paraneminen on auttanut myös rentoutumisessa, kirjoihin ja elokuviin keskittymisessä jne.

Olen viime päivinä tehnyt myös muita tietoisia ratkaisuja hyvinvointini parantamiseksi: aloin pyöräillä, jätin sokerin kokonaan pois ja laitoin useasti mieltäni turhaan kuormittavat somevärkit vähemmälle. Jo yksin näillä omaksi parhaakseni tarkoittamillani teoilla olen onnistunut syventämään levollisuuttani. Selvällä päällä tällaisten ratkaisujen tekeminen onnistuu, kun alan pikkuhiljaa ymmärtää itseni taas oman elämäni subjektina, jonka ei ole kaikkea tehtävä yksin pakosta, vaan myös siksi, että saa ja voi tehdä.

Raittius on kaiken lähtökohta mutta kasvaessaan se laajenee perustaksi muullekin hyvinvoinnille.

Eilen kävin myös AA-ryhmässä - siinä, jossa voin jopa kuvitella käyväni. Ne eivät todellakaan ole olleet aina ihan hyviä ryhmiä. Talvella löysin sellaisen ja vaikken siellä käy aina edes viikottain, vertaisryhmän löytyminen ja siinä syntyneet yhteydet ovat tärkeitä.

Mahtavaa on myös se, että olen jotenkin osannut lakata kiirehtimästä oman raittiuteni kanssa. Tuntuu melkein lohdullisemmalta olla vähän vaiheessa kuin tuntuisi kuvitellessa itseni jotenkin “valmiiksi”. Minä olen raitis, en enää taistele tullakseni sen asian suhteen joksikin muuksi kuin mitä olen. Ainut taistelukaveri siinä lajissa on nimittäin alkoholi, tai ehkä pikemmin riippuvuussuhteeni siihen. Kaikki muu tuntuu olevan etsimistä ja löytämistä.