Mistä uutta sisältöä elämään (ilman alkoa)?

Olen 35-vuotias nainen ja olen juonut nyt noin 8 vuotta. Juominen on ollut sen verran runsasta ja usein tapahtuvaa, että luokittelen sen ongelmalliseksi. Juominen lähti siitä, kun jäin totaaliyksinhuoltajaksi. Aloin juomaan, koska koin että jouduin luopumaan niin monesta minulle tärkeästä asiasta eron vuoksi. Juominen toi minulle lohtua.

En halua enää juoda, mutta koska olen 8 viimeistä vuotta ollut enemmän tai vähemmän kännissä, tuntuu että en enää osaa olla selvin päin. Mikään tavallinen asia ei kiinnosta eikä mikään tuota minulle iloa. En tiedä mistä voisin saada mielihyvää. On vain sellainen epämääräisen levoton olo. Jos menen esimerkiksi ystävän luona käymään, minulla on koko ajan tunne että pitäisikin jo lähteä.

Minua ei edes kiinnosta ystävien tapaaminen. En edes ikävöi heitä. En saa mitään iloa irti ihmisten kanssa juttelemisesta. Minua ei yhtään kiinnosta toisten ajatukset tai kuulumiset, enkä niitä siksi edes jaksaisi vaihtaa. Nuorempana tykkäsin monista eri urheilulajeista, enää eivät nekään kiinnosta tai huvita. Välillä katson elokuvia tai luen kirjoja, mutta niiden suhteen olen tosi kranttu. Harvoin löydän kirjan tai elokuvan joka herättäisi jotain tunteita.

Minulla on miesystävä, mutta ei hän oikeastaan edes kiinnosta minua. Ihan ok mies, mutta en koskaan ikävöi häntä, vaikka olisimme pitkäänkin erossa. Lapseni ovat kyllä ihania ja tykkään ilahduttaa heitä, mutta eivät pelkät lapset tietysti aikuisen ihmisen elämänsisällöksi riitä.

Minulla on vakituinen ja ihan ok työpaikka. Työni on ihan miellyttävää ja työpaikan ilmapiiri on kunnossa. Teen työtäni kuitenkin vain siksi, että saisin rahaa. Mikään kutsumus se ei minulle ole vaan sattumalta ajauduin tähän työhön.

Niin, kaikki on vain sellaista tasaisen harmaata. En koe surua enkä iloa. Uskon, että vointini tulee parantumaan, kun jätän alkoholin. Mutta millä täyttäisin päiväni? Osaisiko joku neuvoa?

Oman kokemuksen mukaan arki muuttuu mielenkiintoiseksi kun lopettaa juomisen :laughing: Tunnistan tuon latteuden tunteen josta puhut. Kun jaksaa läpi alkukrapulan ja levottomuuden, jo viikoissa asenne alkaa muuttua ja nupissa suhista. Asenne korjaa itse itsensä; näin minulla. Yksiselitteistä vastausta tuskin on… Joku urheilee, toinen lukee, kolmas töllää leffoja…

Vastausta tuohon kysymykseen etsin itsekin. Oma ketjuni löytyy ainakin vielä tällä hetkellä täältä etusivulta, muistaakseni otsikolla “mistä mielihyvää ja puudutusta”. :neutral_face:

Itse en voi olla miettimättä, onko mainittu tyhjyydentunne perimmäinen syy juomiseen. Kenties sitä vain ei tiedosta: silti jokin ihmisessä ymmärtää kaivata enemmän, etsii alkoholista ratkaisua, lohtua, vauhtia, valoa…

Tyhjyys on osa masennusta, mielen lamatilaa, joka päihteidenkäytön yhteydessä on helppo nähdä/mieltää seurauksena. Mutta kumpi oli ensin: muna vai kana? Kysymys on retorinen: ei minulla ole valmiita vastauksia antaa.

Omat ongelmani olen kyennyt ratkaisemaan löytääkseni itseeni ja onnellisuuden. Siihen sisältyy myös käsitys omien taitojensa rajallisuudesta: minulla ei ole minkäänlaista tietämystä neuvoa toista. Sillä: jokainen osaa itsensä - ja sillä hetkellä, kun ei osaakaan, kun ei tunne, kuinka toinen voisi kertoa, mitä on lämpö, mitä punainen, miltä sokeri maistuu, kun jokaisen aistimus on uniikki, jäljittelemätön?

Ainoa, mitä saatan sanoa, on: antakaa itsellenne aikaa. Kysykää itseltänne samaa kysymystä eri vastauksin - ja kun ette enää jaksa hakea vastauksia, vaihtakaa kysymyksiä, ikään kuin yrittäisitte sovittaa palikoita niille sorvattuihin aukkoihin.

Toisillensa tarkoitetut löytyvät kyllä. Koko elämä on aikaa.

Kun itse oivalsin, koko elämä, putosi harteiltani valtava kiireen paino: paino, joka lopulta oli pakottanut kasvoni lähes palikkakasaan kiinni minun havaita riittävän laajalti. Päädyin vain toistamaan itseäni. Kunnes oivalsin: minun aikani ei katoa maailmasta, se on alati kanssani.

Sen jälkeen alkoi hidas, pitkä, mutta perääntymätön taipaleeni kohti sitä, missä olen nyt. Missä on hyvä.

Kaikille teille muille toivon, toivotan uskoa itseenne, pitkämielisyyttä.