Ethän metsien mies liikaa tuosta Hannusta hermostu. En minäkään aina hänen motiivejaan ymmärrä.
Tuo oli mielenkiintoinen näkökulma tuolle “korkeimmalle voimalle”, kiitokset molemmille. Tuli taas päähän raksuttamista. Sitähän nuo valistuneemmat AA:laiset sanovat, että korkein voima on jotain minkä itse kukin määrittää (Basilicakin taisi tätä meille joskus rautalangasta vääntää). Uskonnottomana ihmisenä minä jotenkin tuota “korkein voima” -ilmaisua vierastan, mutta täysin kyllä allekirjoitansen, että yhdessä tekemisen ja aikaansaamisen voima on parhaimmillaan valtava. Lopputulos tietysti, mutta ennen kaikkea se yhdessä tekeminen.
AA:ssa en ole käynyt, mutta eri ihmisten kirjoituksista olen poiminut sen, että parhaimmillaan ryhmä voi olla tuota “yhdessä tekemisen voimaa”. Pahimmillaan sitten jotain ihan muuta, ja yleensä kai jotain siltä väliltä. Ihan niin kuin missä tahansa yhteisössä.
Mikäkö sai minut tänne yön pimeinä tunteina? Aiemmin illalla kävin lukemassa, että mitäs täällä tällä hetkellä tapahtuu. Kuvaus kivenhakkaajista ja työn ylpeydestä toi minulle kaipaamani inspiraation yhteen pieneen juttuun, jota olin kirjoittamassa ja johon kaipasin näkökulmaa. Täällähän se oli tyrkyllä, ja pääsin pohtimaan jälleen sitä, miten ainakin joskus on mahdollista omalla suhtautumisellaan vaikuttaa siihen, miltä maailma ympärillä tuntuu.
Ja nyt hyvää, raitista yötä itse kullekin!
