Hengen jos menettää, niin sitä ei saa takaisin edes se luxusluokkalainenkaan. Eiköhän kaikilla ole taustalla huoli myös terveydestään, kuten siitäkin, että pelkää kuolemaa ja jonkin sanomattoman menettämistä vielä enemmän.
Itselläni oli kaikki luxus takana, jos sitä oli edes ollutkaan ja ei ollut muuta menetettävää, kuin henki. En voi väittää, etteikö taka-alalla ollut vielä huoli jostain kokemattoman saavuttamisesta, kuten sen hyvän ja mielekkään elämän. En minä tuolloin ajatellut sitä hyvää ja mielekästä elämää ainellisin perustein, kuten golfosakkeena, mersuna, työpaikkana,… vaan hengellisin. Halusin kokea jotain mistä muut puhui, siis rauhasta, onnesta, ilosta ja elämästä jossa ei tarvitse pelätä, surkutella, inhota ja vihata kaikkea.
Joten kyllä minä näkisin, että yksi jos toinenkin kuvailemasi alkoholisti voi saada mielekkään raittiuden, kun kokee sen pohjakokemuksen, olkoonkin, että se on huomaamattomimmillaan mutta varmasti myös aidoimmillaan siellä missä ei ole enään nähtävissä olevaa maallista omaisuutta ja arvokkuutta menetettävissä. Mikä kutakin sitten estää avun hakeminen, kun ilmaistakin apua on saatavilla. Kyytiä saa, jos pyytää, tukea ja apua saa, jos pyytää. Raittius on mahdollista, jos haluaa, toipuminen todellista, jos toimii.
En usko, että silllan alta ketään voida pakosta hakea raitistumaan, kuten ei kotoakaan, kun oma halu on oltava. Halun vahvistuminen on myös itsestä kiinni, siitä asenteesta ja toiminnasta sen raitistumisen puolesta.
Palstaa seuranneena aina välillä mietin, onko Lasorska oikeasti olemassa? Vai onko hän vain joku provosoivia mielipiteitä syytävä robotti, köyhien puliakkojen esiäiti ja edustaja, joka on huolestunut milloin kenenkin julkkiksen juomisesta tai juomattomuudesta?
Minä en usko, että köyhän, syrjäytyneen raitistuminen on sen kummallisempaa kuin hyvin voivan keskiluokkaisen ihmisen. Loppujen lopuksi on kysymys ihan saman ongelman ratkaisemisesta. Tottakai etuoikeutetuilla on enemmän aseita käytössään, mutta ei se tähän VIINA-asiaan auta. Jos niin olisi, alkoholiongelmaisia olisi vain niissä vähemmän menestyneissä ihmisiä.
Kai se on niin, että jokaikisen meistä on pakko ratkaista ihan itse suhtautumisemme viinaan, täysin riippumatta siitä millaisissa oloissa elämme. Toisessa päässä ovat “raskas työ - raskaat huvit” tai toisessa “olen niin köyhä ja syrjäytynyt”.
Kyllähän meillä juopoilla selityksia löytyy
Onhan tuo, mutta sitä taas minäkään en tiedä, että tietääkö Lasorska itse sen, onko hän olemassa, vai niinkuin minä, kun löysin itseni vasta raitistuttuani. Ihan outo heppu ilmaantui sen verhon takaa, jonne piilouduin. Olisi se mielenkiintoista kuulla, mitä mietteitä maailman asioista sitten tulee, jos L on alkoholisti ja sellaisen verhon takaa löytäisi itsensä, kuin minä ja moni muukin alkoholisti.
Edit: Tai no… jaa. Toisaalta monillehan raitistuminen saattaa vaatia sen ns. pohjakosketuksen, ja monille se voi merkitä juurikin sosiaalista pohjakosketusta. Toisaalta syrjäytyneeltä voi puuttua sellasia perustarpeita kuin koti, (päihteetön) perhe ja läheiset, työpaikka… jotka on kaikki raitistumista/toipumista tukevia tekijöitä.
Syrjäytyneellä kaikki ihmissuhteet ja lähipiiri saattaa koostua pelkistä päihtenkäyttäjistä ja yhä juopottelevista, mikä voi olla monille tuhoisaa raittiuden ylläpidon kannalta.
Monivivahteinen on asia, on!
