Mistä motivaatio köyhien introverttien raitistumiseen?

Suurimmalla osalla palstalaista tuntuu olevan “homma hanskassa” eli on työpaikka, josta tulee sitten runsaasti rahaa luxusluokan vapaa-aikaan, sportahtaviin autoihin, kaukomatkoihin, golfosakkeisiin ym. runsaasti miellyttäviä työystäviä - on paljon menetettävää ja ympyrät selvänä miellyttäviä! Mutta mistä motivaatio sosiaalisesti kömpelöiden, introverttien, köyhien, osaamattomien, syrjäytyneiden erakkoalkoholistien eli hyödyttömien kaasutuskelpoisten ylijäämäjamppojen raitistumiseen? Menetettävää ei ole, raitistuminen ei tuo säästöjä kun tulot ovat pienet, elämä on vailla tapahtumia, kohokohtia, sosiaalisia kontakteja, tavoitteita!

Useita on samassa tilanteessa kuin minäkin; päivän kohokohta on monesti ruokakaupassa käynti, joillakin (kuten minulla) koiran ulkoilutus, illat kuluvat tietokoneella ja/tai tv:n ääressä (osa tietämistäni syrjäytyneistä raitistuneista/tuurijuopoiksi ryhdistäytyneistä alkoholisteista on tietokonevastaisia). Järkijään kaikille on yhteistä taantuminen; puhe lakonista, tupakkamiehet käärivät sätkiä jne., askel lyhenee samanlaiseksi töpöttelyksi kuin kroonikkoalkoholisteilla, monet lihovat psyykelääkityksen vuoksi [esim. Zyprexa lisää ruokahalua]. Kuvaavin oli sanomalehtiartikkeli raitistuneesta puliukosta: “elämä on kaukosäätimen ja ravintola Raittiin päivän varassa”. Jotkin ovat ottaneet defensiokseen uskonnon ja kääntyneet esim. helluntalaisuuteen. Keskiluokkaiset palstalaiset sanoisivat seuraavaa:

A. Opiskele! Suoritin FM:n tutkinnon kiitettävin arvosanoin Tampereen yliopistossa kahdessa vuodessa. Tulos = yli 90 % työnantajista ei edes vastaa hakemuksiin. Opiskelua kannattavampaa on erikoistua saunajakkaroihin.

B. Mene palkattomaan työhön! Olen ollut 4 kertaa palkattomassa työssä (HY, Tilastokeskus, eräs yhdistys, Kansallisarkisto). Kun työssä ollessa olen lähetellyt hakemuksia palkkatöihin niin yli 90 % ei taaskaan ole vastannut. Taloudellisesti ei kannata: korvaus 8 € (nyt 9 €) päivässä, joista meni matkoihin 4 € ja kahviin 2 € eli nettoansiot 2 €/päivä.

C. Mene duunarin töihin! Olin postinlajittelijana neljättä kuukautta ja myöhästyin paikallisjunasta (kulkee illalla tunnin välein) ja siten töistä tunnin → seuraavana päivänä välitön irtisanominen. Käytännöllis-motoriset valmiuteni ovat nolla, siksi en voi hakea esim. raksalle tai kierrätyskeskuksiin/puutyöpajoille. Siivoojaksi eivät huolineet kun ei ollut aikaisempaa kokemusta (tiedän erään yli viisikymppisen arkkitehdin joka muuten on ollut siivoojana).

D. Opiskele lähihoitajaksi! Hain niihinkin koulutuksiin, mutta koulutuksen järjestäjät eivät edes vastanneet hakemuksiini!

E. Hae erityistyövoimatoimiston palveluja. Hain mutta en saanut vastausta. Kirjalliseen oikaisuvaatimukseeni sain nollavastauksen.

Väitän että pitkäaikaistyöttömyyskokemus olisi kaikille tarpeellista; omahyväisyys, paskan tärkeys ja ylimielisyys karisivat ainakin hetkeksi.

Tilanteesi on ahdistava ja epäoikeudenmukainen. Mikäli työmarkkinoille ei tunkeudu valtavalla intensiteetillä jo opintojen ollessa käynnissä, tulee kuoppia matkaan. Niiden suuruus vaihtelee. Mikäli joskus olen antamassa neuvoja elämäänsä suunnittelevalle nuorelle, sanon hänelle, että hanki varmasti työllistävä ammatti, jonka eteen ei välttämättä tarvitse haihatella n vuotta yliopistolla. Juuri nyt kehottaisin nuorta suuntaamaan hoiva-alalle. Siellä työntekijät lähestulkoon haetaan koulusta töihin, toisin kuin yliopiston paradigmojen kanssa vääntäjät.

Olen kokenut yli puolen vuoden kammottavan työttömyyskauden, jonka aikana mieltymykseni alkoholiin kärjistyi todelliseksi ongelmaksi. Keikuin veitsenterällä. Jätin viinakset ja keskityin pelkästään terveisiin elämäntapoihin, johon kuului paitsi älyllistä, myös fyysistä ponnistelua. tämä tuotti toivotun tuloksen, eli työllistymisen…säkällä. Sillä säkästä, johon myös pärstäkertoimen miellyttävyys lukeutuu, on työllistyminen paljolti kiinni. Ei tietenkään pelkästään, mutta merkittävässä määrin. Introverttius ei ole hyvä ominaisuus työhaastattelussa, eikä kukaan mahda perusluonteelleen mitään. Säkää sekin, työllistymisen kannalta huonoa sellaista.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että jokaisen pitäisi kokea työttömyyttä. Sitä osattomuuden ja voimattomuuden tunnetta ei voi sanoiksi pukea. En ihmettele, että monet syrjäytyvät. Mitäpä tähän voisi sanoa? Kannattaa vaan ottaa päivä kerrallaan, eikä pidä luovuttaa. Palkkatuetut ym. työelämävalmennukset kannattaa ottaa vastaan. Ilmaistyövoiman hyväksikäyttö on monessa tapauksessa moraalitonta, mutta parempi sekin kuin syvenevä syrjäytymisen kierre.

Samaa mieltä olen. Ilmaistyökin on parempi, koska ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä. Kaikkein vaarallisinta on jäädä istuskelemaan ja viihdyttämään itseään alkoholilla. Se on tuhon huminaa.

F. Hakeudu jonkun kansainvälisen avustusjärjestön kautta Japaniin raivaustehtäviin tsunamin tuhoalueelle. Auta japanilaisia löytämään omaisten jäännöksiä raunioista.

G. Hakeudu PerSujen organisaatioon apulaisagitaattoriksi. Nukkavieru olemus,epämääräinen menneisyys ja taito kärjistää asioita luetaan pelkästään eduksi.

H. Kirjoita kirja! Vaikkapa “ERILAINEN PUHDISTUS” (Sofin jalanjäljille ehkä pääsisit noilla tiedoilla ja kynäilytaidoillasi)

  1. Japanilaiset uskovat omavoimaisuuteen - eivät mielellään ota ulkopuolisia. Kouluttamattomia pelastustyöntekijöitä tuskin huolisivat; Japanissa on palomiehiä ja muuta koulutettua porukkaa riittävästi.
  2. En kannata Persuja - ovat liikaa vasemmalla - vaan Republikaanien multimiljonäärisiipeä esim. Nixon ja Reagan ovat lähihistorian suurimpia rauhantekijöitä. Halla-Ahon mamupolitiikka on jees, mutta jampan sivarimenneisyys arveluttaa. Parhaat kyvyt kuten Wahlroos tai Isokallio - joita oitis äänestäisin - eivät ole kiinnostuneita politiikasta. (Poliittisia kannanottojani voi käydä lukemassa Kauppalehdestä - käytän Juustosysteemiä nimimerkkinä; nimimerkki on peräisin viimeiseksi jääneeltä ryyppyreissultani Manalaan v. 1997 - siellä juustonaksuja tilanneet tilasivat “Juustosysteemin” ja sana jäi mieleen).
  3. Ei ambitioita politiikkaan. On lähes mahdotonta päästä luottamustoimiin jotain Kiikoisen tai Uuraisten kuntaa suuremmissa paikoissa; monet saavat kunnallisvaaleissa alle kymmentä ääntä ja aktiiviset perushörhöt saattavat jäädä muutamiin kymmeniin ääniin.

Olen ymmärtänyt Arska, ettei sinulla varsinaista taloudellista tarvetta ole tyoelämään. Miksi ihmeessä et mene johonkin hyväntekeväisyysorganisaatioon. Niin minä tekisin ja kokisin tekeväni mielekästä työtä ja auttavani muita.

Tuolla tarmolla kun nyt todistat, että mikään ei käy ja on kurjaa, niin sillä samalla tarmolla vaan etsit sellaisen. Lahjojan sinulla on.

Opetelkaa kutomaan villasukkia.
Katsokaa luontoa silläsilmällä kuin ei ennen.
Putsatkaa pois heitettyjä roskia oma-aloitteisesti kadunvarsilta aamulenkillä.
Hymyilkää vieraalle vastaantulijalle.
Viekää naapurin lemmikki lenkille jollei hän itse ehdi työkiireiltään.
Lopettakaa analysointi joka asiasta.

Aloittaja otti esille tosiaan kipeän asian. Täydellistä ratkaisua siihen tuskin löytyy ilman perusteellista lainsäädännön uudistamista. Sitä odottaessa kerron joitakin omista kokemuksista, voit poimia siitä jotain pätkiä, jos katsot niistä olevan apua.
Varsinainen koulutukseni on alalta, joka tekniikan kehittyessä(?) muuttui tarpeettomaksi. Siirtyminen vähänkin vastaavaan työhön osoittautui erittäin vaikeaksi. Onneksi olin kerinnyt työskentelemään sen verran kauan, että en ollut aivan persaukinen. Lähetin useita hakemuksia eri työpaikkoihin ja kursseille. Ylivoimaisesti useimpiin ei tullut minkäänlaista vastausta, ja miltei kaikkiin muihin “…valitettavasti…”. Jonkun lyhyen pätkätyön ja typeräntuntuisen kurssin kävin läpi. Sitten melko yllättäen erään lehti-ilmoituksen perusteella sain aivan kohtalaisen paikan. Valitettavasti firma meni pian sen jälkeen konkkaan. Sama rumba alkoi taas. Jonin ajan kuluttua taas aivan yllättäen lehdessä työpaikkailmoitus. Siinä pystyin hyödyntämään osaksi koulutustani, osaksi tietoja, jotka olin saanut eräältä, silloin mielestäni aivan tarpeettomalta kurssilta, johon kuitenkin olin mennyt päivärahan varmistamiseksi, kun ei muutakaan ollut. Lisäksi työpaikka oli omiaan tällaiselle melko epäsosiaaliselle tyypille, ilman kodin ja perheen siteitä. Siitä pääsinkin aikanaan nauttimaan suunnatonta eläkettä (ei sillä elä, mutta kuolee kitumalla). Mitä opimme tästä - no tuskin mitään. Minullahan oli osittain käynyt tuuria. Mutta olen jälkeenpäin huomannut, että niitä tuuritapauksia ei olisi pystynyt hyödyntämään, jos en olisi valmistautunut erilaisiin, hyvinkin odottamattomiin mahdollisuuksiin. Sitä yleisluonteista valmentautumistahan ovat esim. kielitaito, kunnon ylläpitäminen, raittius (minulla tarkoittaen aa-ta), henkinen valmentautuminen (minulla esimerkiksi “Miyamoto Musashi - Maa, vesi. tuli. tuuli ja tyhjyys.” Jos vaivaudut googlettamaan, että mitä hittoa se on, niin saat nauraa vapaasti, minä kerron vain omia kokemuksiani.)
Mistä motivaatio köyhän (no, kohtalaisesti toimeentulevan), yksinäisen vanhusraukan raittiuteen. No hitto, jos tähän kärsimykseen vielä viinaa ottaisi, niin sittenhän tämä vasta olisikin puhdasta helvettiä.

Kirkastuuko köyhyys, puute, yksinäisyys, syrjäytyneisyys marinoimalla ne viinaan?
Helpottaako alkoholiongelman kanssa rypeminen köyhyyden sietämistä?

Raitistumisen motivaatio on aika keveissä kantimissa, jos se on ehdollistettu taloudellisen tilanteen kohentumiseen, ihmissuhteiden lisääntymiseen tai niiden laadun paranemiseen tai mihinkään ulkopuoliseen syyhyn. Ne voivat toimia sysäävinä ja kantavina voimina muutoksen käynnistämisessä, mutta pitemmän raittiuden motivaatio on kaivettava omasta halusta olla raitis vain ja ainoastaan itsensä vuoksi.

Syrjäytynyt yksinäinen ihminen joutuu tuon motivaation kanssa huomattavan kovempaan prässiin, kuin muut lopettajat. Se, että kuuluu johonkin yhteisöön konkreettisesti ja saa kokemuksia siitä, että omaa panosta arvostetaan sekä henkisesti että aineellisesti, on tietenkin omanarvontuntoa ja elämän merkityksellisyyttä tukeva asia. Syrjäytynyt ihminen on paljaampana peruskysymysten äärellä ja joutuu kohtaamaan sen valitettavan tosiasian, että meidän maailmassamme ihmisen itseisarvo on sanahelinää, josta puhuvat enää suurinpiirtein papit tyhjissä kirkoissa.

Kaikesta huolimatta, sekä syrjäytyneen että keskiluokkaisen latteuksiaan jakelevan lopettajan, on se ihmisen itseisarvo löydettävä saadakseen pysyvän pohjan raittiudelleen.

On hirveän traagista että syrjäytyneisyys ja köyhyys tosiaan paitsi johtuvat päihderiippuvuudesta, myöskin pitävät sitä yllä.
Tämän näkee joissain köyhissä maissa, joissa juodaan paljon alkoholia, esim. Etelä-Amerikassa. Siellä kadulla elävät alkoholistit eivät ole välttämättä joutuneet kadulle alkon takia, vaan he ovat syntyneet kadulle.

Samalla lailla kylläkin täällä Suomessa, kaikkien sosiaali- ja terveyspalveluverkostojen vyyhdessä, saattaa syrjäytynyt mielenterveys- ja/tai päihdeongelmainen ajelehtia heitteillä; ilman minkäänlaisia voimavaroja tsemppaamiseen. (hyi mikä tekopirteä sanakin tähän yhteyteen)

Vapaaehtoistyö ja ruohonjuuritason järjestöt ovat siksi kullanarvoisia. Kynnys päästä mukaan vapaaehtoistyöhön niihin on matala. Esim. Espoossa toimii sellainen järjestö kuin Hyvä Arki ry., joka järjestää ruuanjakelua yms.
Seurakunnillakin on tämän tyylistä katutason toimintaa.

Kun olin joitain vuosia sitten Argentiinassa, oli jokseenkin hätkähdyttävää lähteä aamulla ulos kävelemään kun joutui harppomaan jalkakäytäville simahtaneiden kännääjien yli. He olivat hyvin köyhiä campesinoja, intiaaneja ja laittomia maahanmuuttajia mm. Boliviasta. He asuivat kaduilla ja elämän ainoa sisältö oli juopottelu ja rahan kerjääminen tai pikkurikokset viinan saamiseksi, ja ehkä hieman tupakan ja ruuan.

Jos ihmiset ovat hyvin köyhiä, on viinakin hyvin halpaa. Noina aikoina tuolla reissulla vietin itse aikaa halvoissa kapakoissa litkimässä Camparia, joka myös oli halpaa kuin kraanavesi Suomessa.

Se oli niitä lukuisia reissuja, joiden kustannukset kehittivät minulle lopulta 30 000 euron velat. :slight_smile:
Siitä olen kiitollinen, että selvisin hengissä ja ehjin nahoin kaikkialta kotiin, koska lähellä oli käydä toisin.
Siihen verratuna velat on maallinen pikkuharmi.

Tuo ilmiö on vahvasti esillä maissa joissa tuloerot ovat suuret ja köyhien hyvinvointi rikkaampien omantunnon varassa. Mutta kyllä se näkyy Suomessakin hyvinvointivaltion tulontasauksista ja tuista huolimatta. Huomattavaa on, että tuloerot ovat kasvaneet viime vuosina jyrkästi, siitä lähtien kun verotusuudistuksessa pääomavero eriytettiin progressiivisesta ansiotulojen verotuksesta. Joka tapauksessa, sekä heikon sosiaalisen vastuunkannon maissa, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa alkoholismi on yleisempää köyhien ja syrjäytyneiden parissa, kuin hyvätuloisten keskuudessa. Löytyykö vielä sellaisia köyhiä maita, joissa teollistuminen ei ole vielä päässyt tuomaan mukanaan rahan palvontaa ja siihen liittyviä mekanismeja alkuperäisen elämänmuodon tilalle? Sellaisissa yhteisöissä alkoholismi ei kukoista, mutta löytyykö niitä enää, en tiedä. Ja siis lukuunottamatta islamilaisia maita joiden alkottomuus perustuu uskontoon.

EDIT: jäi vähän ajatus kesken… Miélenkiintoistahan tässä ilmiössä on se, että teollistuminen, aineellisen hyvinvoinnin kasvaminen näyttää tuottavan henkistä pahoinvointia tai ainakin jotenkin liittyvän tiettyjen elintasosairauksien syntyyn kuten alkoholismi ja syömishäiriöt. Itse ajattelen sen jotenkin liittyvän yhteisöllisyyden ja henkisten/hengellisten arvojen vajeeseen.

Itse en pitäisi alkoholismia elintasosairautena, koska sitä esiintyy hyvin köyhissäkin olosuhteissa ja kehitysmaissa. Toisaalta niin esiintyy nykyaikana lihavuuttakin, jota perinteisesti pidetään kyllä elintasosairautena.
Syy on globaalissa ruuanvalmistuksen teollistumisessa, eli sikäli jäljet johtaa kyllä teollistumiseen.

Teollistuvissa isoissa maissa jossa köyhien ja rikkaiden välinen ero on valtava, kuten Intiassa, alkoholismia ei esiinny paljonkaan lukuunottamatta Goan osavaltiota. Goa onkin kristitty länsimaiset arvot omaava osavaltio.
Hindulaisuus saati islam muualla Intiassa ei ainakaan edistä alkoholismia, joskaan ei tee sille immuuniksikaan.

On muuten tavattoman metkaa, että alkoholismia esiintyy niissä osin maailmaa, joissa alkoholikäyttö on hyvin nuori ilmiö. Välimeren maissa, joissa alkoholilla on useiden tuhansien vuosien perinteet, alkoholismia ei esiinny paljonkaan.

Sensijaan täällä pohjoisessa, samoin kuin etenkin alkuperäiskansojen parissa joiden perinteisiin ei alko ole kuulunut, alkoholisoidutaan hyvin helposti. Alkoholihan koitui osaltaan Amerikan intiaanienkin tuhoksi, kaiken muun ohella. Samoin on käynyt Australian aboriginaaleille.

Olisiko niin, että Välimeren maissa evoluutio on korjannut pois alkoholismille altistavat geenit, kun taas viinaan tottumattomissa kulttuureissa ‘yliherkkyys-taipumus’ on hyvin vahva. :bulb:

Could be… Mutta mistäköhän on kehittynyt suomalaisille tämä geeni, joka altistaa väkivaltaiselle käytökselle päihteiden vaikutuksen alaisena? Esim. puukkojunkkarius oli ilmiö Pohjanmaalla jo 1800-luvun alkupuolella.

Kulttuuriympäristöllä on mielestäni eritäin vahva vaikutus. Välimeren maissa humaltumista on pidetty nolona, joten kyllä tapakulttuurikin on vaikuttanut päihteidenkäytön määrään ja laatuun. Juodaan paljon, mutta säännellään sitä, ettei humalluta ja häpäistä itseä/sukua.Samoin juutalaisten keskuudessa. Alkoholisoitunut yksilö suljettiin yhteisön ulkopuolelle.

Hyvä kysymys.

Väkivaltainen käytös on ongelma myös siihen syyllistyvälle, kuten tietysti myös läheisille ja ympäristölle. Suomalaisen väkivaltaisen miehen auttamiseksi onkin alettu tehdä ns. miestyötä, josta esimerkkinä etenkin Jussi-työ.
jussityo.fi/

Tyypillisesti Jussi-työstä apua hakeva mies on 20–49-vuotias, työssä käyvä perheenisä. Monella tutkimuksen vastaajista on ollut päihdeongelmia, joihin väkivaltainen käyttäytyminen liittyy

Tämä työ on tärkeetä, koska aiemmin ei ole niin tiedostettu että myös se väkivaltaisesti käyttäytyvä mies joka kännipäissään ajaa perheen jouluaattona lumihankeen, on tavallaan oman käytöksensä uhri ja tarvitsee apua.

Sitten on vielä tietysti Miessakkien kaltainen toiminta, joka kenties voisi jeesata jotakuta tässä topicissakin esitetyn ongelman kanssa.

Mikä vika neuvoissa oli?
Sukankutominen oli viestissä toissijainen huomioitava, voisihan se olla vaikka perhon sitomistakin.
Eikö paluu perusteisiin ole ihan hyvä kun on elänyt omissa pilvilinnoissa ja sitähän juuri analysoinnin lopettaminen on.
Eikö alkoholisti suorita ja säädä jo juodessa ihan tarpeeksi, miksi sitä on jatkettava heti kun lopettaa juomisen?

^Mies metsän reunasta kirjoitti erinomaisen ja monipuolisesti asiaa pohdiskelevan kirjoituksen aiheesta, josta tuo yksi lause on aika irrallinen.
Mikäs vika analysoinnissa ja pohdiskelussa on? Meitä ihmisiä on moneen junaan ja asemille myös, toiset on enemmän kädellisiä kuin toiset. Balanssi tekemisen ja pohdintojen välillä on kullakin yksilöllinen. Esim. tämä palsta perustuu julkiselle pohdiskelulle ja analysoinnille…