Mistä mielihyvää ja puudutusta?

Me Vähentäjät
1

En enää haluaisi enkä edes jaksaisi juoda. Viimeisen vuoden aikana vain yksittäisiä selviä päiviä. Ei kuitenkaan yhtään krapulapoissaoloa töistä. Normisetti arki-iltaisin on 3-4 olutta ja puolet pienestä brandypullosta. Sillä saa jotain mielihyvän tapaista hetkeksi aikaa ja sen jälkeen unen.

Viimeisenkin mielihyvän lähteen menettäminen pelottaa. Mitä tilalle? Mistä te saatte mielihyvää?

En voi kieltää ehdottamasta liikuntaa, mutta en ihan heti näe siihen hurahtavani. Olen kotona arkisin puoli kuuden - kuuden aikaan, koirat ovat siihen mennessä olleet jo keskenään vähintään yhdeksän tuntia. Ulkoiluttajan/hoitajan hankkiminen niille on liian hankalaa, sitä on kokeiltu, mutta kuka tahansa ei pärjää niistä toisen kanssa. Lisäksi naapurustossa on isoja koiria, joiden kanssa äkkinäisellä syntyy vaaratilanteita. Sen verran vanhoja ovat, ettei niiden kanssa enää tehdä pitkiä lenkkejä, joten niiden kanssa ei enää liikuta aktiivisesti.

Ajatus, että työpäivän jälkeen jättäisin ne vielä vähintään kahdeksi tunniksi käydäkseni salilla tms. on kohtuuton.

Töiden ohella opiskelen uutta tutkintoa, se vie oman aikansa. Pieni tissuttelu on yleensä vain helpottanut oppimistehtävien tekemistä, mutta nyt jo tulee liian usein jätettyä tehtävät kesken ja vaihdettua opiskelu television katsomiseen tai eräällä täysin turhanpäiväisellä keskustelupalstalla roikkumiseen siinä vaiheessa, kun alkoholi alkaa nousta päähän.

Mielialalääkitys on aloitettu jo vuosituhannen alussa ja siitä olen vähitellen päässyt kokolailla irti. Niin kauan kuin somaattiset oireet eivät palaa, en aio tarttua enää lääkkeisiin. Useampiakin merkkejä on kokeiltu ja kaikissa on ollut omat ongelmansa. Yksi teki lähes kirjaimellisesti hulluksi; pelkäsin, että kohta tapan jonkun. (Lääkäri ei suostunut kirjaamaan siitä ilmoitusta enkä jaksanut tapella.) Viimeisimmät aiheuttivat myös kummallisia pakkoajatuksia. Ei yhtä väkivaltaisia, mutta huomasin saavani sellaisia päähänpistoja, että “mitä jos tönäisisin tuon ihmisen metron/auton alle” tai “haluaisin potkaista tuota edelläni liukuportaissa (alaspäin) menevää ihmistä”.

Viikonloput vietän seurustelukumppanini kanssa. Hänelle alkoholi ei ole ongelma. Suhde on kestänyt reilun vuoden verran. Keväästä alkaen minulla on ollut hänen luonaan aina piilopullo, se rakas tuttu pieni brandy. Yhdessä juomme oluen tai pari pihatöitä tehden, sen jälkeen ruoan kanssa viiniä, sitten hän yleensä keittää itselleen teetä ja minä käyn piilopullollani. Krapulaan en ole tullut enää pitkään aikaan.

Suhde ei ole onnellinen. Minä rakastan mutta hän ei halua puhua sitoutumisesta tai rakastamisesta. Tätä ennen olin vuosia yksin enkä tiedä jaksaisinko enää yksinoloa, joten yritän uskoa, että tämä kuitenkin kantaisi johonkin. Kuitenkin juomiseni lisääntyy samaa vauhtia kuin epävarmuuteni siitä, tuleeko tästä mitään, ja kun juomiseni lisääntyy niin riidat lisääntyvät ja kierre on valmis.

Toissa syksynä joskus näihin aikoihin olin edellisen kerran juomatta. Jouduin silloin ottamaan em. mielialalääkkeitä, kun somaattiset oireet menivät niin pahoiksi (huimaus, rintakivut, päänsärky, selkäsärky, yleinen kiputila). Yhtenä iltana otin mielialalääkkeeni ja sen päälle normiannokseni alkoholia. Yöllä kun menin vessaan, havahduin yhtäkkiä kylpyhuoneen lattialta takomasta päätäni lattiaan. Pelästyin niin paljon, että olin kolmatta kuukautta kokonaan juomatta. Otsaan ei jäänyt jälkiä eikä samanlainen kohtaus ole koskaan sittemmin toistunut, mutta terveyden menettäminen pelottaa.

Pimeä vuodenaika on minulle raskasta muutenkin ja nyt tuntuu, että en kerta kaikkiaan jaksa enää lipittää viinaa mutta kun en tiedä sille mitään vaihtoehtoja. Enkä tiedä miten onnistua nukahtamaan ilman puuduttavaa annostani. Melatoniini ei auta, nukahtamislääkkeitä en työterveydestä haluaisi lähteä hakemaan. Sitä paitsi tiedän kokemuksesta (vuosien takaa), että niilläkin saa “kivan pöhnän”, kun ei mene nukkumaan vaan valvoo niiden voimalla.

Tässä oli vain raapaisu tilanteestani, pitää tutustua muiden kirjoituksiin ennen kuin tiedän, kuinka avoimesti tällä palstalla uskaltaa pyytää vertaistukea.

2

Taidanpa jatkaa keskustelua keskenäni, kun hienon avatarinkin sain tehtyä. Työaikana, tietysti. Tämän päivän aikana olen saanut hoidettua muutaman asian sähköpostilla eteenpäin, mutta siinä kaikki. Muu aika on mennyt lueskellessa sitä vakifoorumia, mille aina jumitun, ja vähän näitäkin keskusteluja. Yleensä kyllä hommat alkavat hoitua sitten, kun DL on käsillä, mutta ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin menee reisille eikä valmista tulekaan.

Aamulla töihin tullessani mietin juomistani rahanäkökulmasta. Kolme pientä brandya viikossa = 33 euroa, kaljoihin menee pyöreästi 15 euroa/vko. Viikonlopulle vähintään puolentoista litran viinibägi noin 17 e. Yhteensä 65 euroa/viikko. Säästäisin kuukaudessa vähintään 250 euroa, jos jättäisin juomat kokonaan ostamatta. Pari sataa, jos siemailisin vain sivistyneesti seurustelukumppanini kanssa viikonloppuisin :exclamation:

Se on kumma juttu, että tälläkin hetkellä pitäisi hakea apteekista voidetta iho-ongelmaan, mutta ei raskisi kun se on niin kallista, noin 20 e/tuubi. On, muuten, sellainen iho-ongelma, jota juominen pahentaa: ruusufinni.

Toinen ihan konkreettinen asia, mikä ei tule helpottumaan niin kauan kuin juon, on ylipaino. BMI huitelee tällä hetkellä 33:ssa ja kilot ovat nimenomaan vatsassa eli ilmeisesti sisäelinten ympärillä on paljon rasvaa. Verenpaine oli jo vuosi sitten seurannassa, silloin onnistuin pudottamaan painoa muutaman kilon ja se riitti laskemaan lukemia, minkä jälkeen lääkäri kehotti seuraamaan itsenäisesti silloin tällöin ja palaamaan asiaan, jos se nousee taas. En ole tainnut sen koommin mitata :unamused:

Mutta ainakaan tänään ei vielä ala tipaton jakso. Kotona odottaa toinen puolikas brandypullosta ja sen kyytipojaksi nappaan tuttuun tapaan neljä olutta lähikaupasta. En halua ainakaan vielä liikaa avata täällä parisuhdettani, mutta huomenna on taas sellainen päivä, että minua kiinnostaa nähdä millaisen valinnan seurustelukumppanini tekee. Siltä varalta, että hän valitsee kuten epäilen hänen tekevän, haen varmaan huomenna “puolen viikon brandypullon”. Siltä varalta, että hän valitsee toisin, haen varmaan huomenna puolen viikon brandypullon, koska tarvitsenhan minä sitä siinäkin tapauksessa. Mutta tänään siis ihan puhtaasti siihen, että kuluisi tämäkin ilta ja saisin nukuttua eikä pyörisi päässä tekemättömät työt tai se, mitä huomenna tapahtuu tai ei tapahdu.

3

Jos jättää viikottaiset 15 (?) olutta pois, on se 2322 kcal pois vyötäröltä joka ikinen viikko. Sama kuin olisi syömättä yhden päivän viikossa. Vuositasolla vähennystä tulee 120744 kcal, mikä on pyöreästi ottaen noin 15 kiloa puhdasta läskiä. Lisäksi säästää vuodessa noin 780 euroa. Miltäs tämmöinen pläni kuullostaa? :wink:

4

Hyvältähän se tuollainen pläni kuulostaa. Mutta ei yhtä hyvältä kuin kylmän oluen ensipuraisu. :neutral_face:

5

no vittu mul menee vuodessa noin 7800€ alkoholiin ( ja se ei oo bullshittiä, vaik humalas nyt kirjottelenkin).

mut painoo ei oo kyl paljoo liikaa, vaik oonkin 120 kg, mut oon myös 199 cm

6

Tarinassasi on paljon tuttua oman elämän tilanteeni kanssa. Minullakin juominen liittyy osittain huonoon parisuhteeseen, josta en näköjään vaan osaa lähteä. Hoitelen ongelmaa piilopullolla ja se ei kyllä ainakaan näitä parisuhteongelmia auta yhtään. Yritän käydä ulkoilemassa ja hakea siitä mielihyvää. Osittain se kyllä onnistuukin eli liikkuminen raikkaassa ulkoilmassa auttaa alakuloiseen fiilikseen jossain määrin. Lukeminen ei oikein jaksa innostaa, keskittyminen lukemiseen tuntuu jotenkin vaikealta. Läppärin ääressä roikkuminen joo, mutta se tuntuu vaan puuduttavan ja tylsistyttyvän välillä enemmän.
Tuo on kyllä tällaiselle istumatyötä tekevälle naisihmiselle hyvä pointti, kuinka paljon alkoholissa on kaloreita. Olisinkohan miten hoikka tyttö, jos vaihtaisin alkoholijuomat esim. vichyyn… :slight_smile: Ehkä vetäisin sitten vielä enemmän karkkia tai jotakin muuta, joten tuskinpa tuo näkyisi vartalossa sittenkään… Rahassa ei ole koskaan laskenut hintaa juomiselle. Joka tapauksessa kaikki tekeminen maksaa, mutta voisihan sitä joskus laittaa huvikseen eurojakin vähän paperille. Usein mies hankkii viinit ja saunakaljat, joten minulle jää vain nuo piilopullot.

7

Kiitos, Tuhkimo, kommentistasi.

Kirjoitin eilisiltana tänne pitkähkön kommentin, sitten kuvittelin tallentaneeni sen luonnoksiin, mutta en enää löydä sieltäkään. Ehkä hyvä niin, oli se niin angstista vuodatusta.

En ole mielestäni ollut mustasukkainen ihminen, mutta nyt olen joko tulossa hulluksi tai sitten vaistoni on oikeassa. Kummalliset ajatukseni alkoivat jonkin aikaa sen jälkeen, kun minulle asennettiin hormonikierukka, mikä viittaisi siihen, että kyse on vain omasta sekopäisyydestäni.

Tänään, tai jo maanantaiaamusta alkaen, olen lietsonut (sic!) itseäni mustasukkaisuuteen ja kiukkuun ja epätoivoon siksi, kun näin kumppanini seinäkalenterista viikonloppuna, että hän on tänään tulossa Helsinkiin. Minulle hän ei kuitenkaan maininnut asiasta mitään ja olenkin nyt varma, ettei hän aio kertoa asiasta ennen kuin jälkikäteen, jos sittenkään. Kun taas itse toivoisin, että tapaisimme. Miksi en pyydä tai ehdota sitä suoraan? Siksi, kun en kestä sitä pettymystä jos ja kun hän keksii syyn, miksi se ei sovi. Hän tietää kyllä, että haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, siitä on puhuttu viimeksi toissa viikonloppuna. Silloin kerroin myös, että haluaisin lisää suunnitelmallisuutta eli että katsottaisiin kalentereista jo etukäteen, milloin voimme viettää aikaa yhdessä. Kuluneena viikonloppuna viimeksi kerroin hänelle, että en haluaisi olla aina se, joka joutuu vain odottamaan, milloin hän tulee käymään, milloin hän ilmoittaa tulostaan, milloin mitäkin tapahtuu. Koska sitä tämä suhde minun puoleltani on, pelkkää odotusta.

Jos tässä ei olisi mitään hyvää, niin en varmaan tässä enää olisikaan (vaikka yksinäisyyteen palaaminenkin tuntuu ihan hirveältä). Hän on myös erittäin huomaavainen, huolehtivainen, auttavainen ja hellä. Koen itseni ihan idiootiksi, kun epäluuloisena mietin päiväkausia, miksi hän kahtena kertana on lähtenyt pihastani ihan eri suuntaan kuin minne on sanonut olevansa menossa (ja kun kysyin asiasta niin hän ei vastannut vaan vaihtoi ihan liian nopeasti puheenaihetta). Olen alkanut kuunnella kaikkea, mitä hän sanoo, epäluuloisesti. Jos kysyn, mitä hän on tehnyt Helsingissä ollessaan eikä hänen kertomuksensa kata kuin pari tuntia päivästä, niin näen jo mielessäni hänen olleen jonkun toisen kanssa. Jne.

Hormonikierukan poistokaan ei ole mahdollista, koska se ei ole ehkäisyä vaan sairauden hoitoa varten. Siis jos nämä omituiset ajatukset johtuvat siitä. Virallisen tiedon mukaan mitään suoraviivaista yhteyttä juuri mustasukkaisuuteen ei kai ole, mutta vuosikymmenien takaa minulla on henkilökohtainen kokemus siitä, kuinka hormonaalinen ehkäisy teki minut hulluksi mustasukkaisuudesta. Silloin se oli ihan eri luokkaa kuin nyt, sain raivareita jos silloinen poikaystäväni selasi lehteä, jossa oli kauniita naisia, tai näki heitä televisiossa :frowning:

(Lääkeselosteen mukaan käyttämäni kierukka aiheuttaa yli yhdelle potilaalle sadasta sivuoireina mm. masentunutta mielialaa, masentuneisuutta, hermostuneisuutta ja libidon vähenemistä.)

Yksi näkökulma lienee myös se, että näillä angsteillani “oikeutan” itselleni pulloon tarttumisen. Kun tässä neljään asti maalailen mielikuvia kumppanistani viettämässä Helsinki-päivää toisen naisen seurassa, niin sehän on suorastaan kehotus rynnätä hakemaan uusi pikkupullo brandya ja vetäistä se vauhdilla heti töiden jälkeen - eikö niin? :confused:

Voi kun vielä joskus kokisi sen olotilan, kun on onnellinen. En enää edes muista, milloin olisin viimeksi tuntenut oloni onnelliseksi. Tai edes hyväksi.

8

Perinteistä suomalaista toimintaa. Ensin vetästään mustasukkaisuuksissaa kovaa viinaa kitusiin, ja sitten ollaankin jo kohta tarttumassa kirveeseen. Mut hanki ihmeessä mieluummin lisää niitä miehiä, kuin vähennät niiden määrää vesurilla! Uuden miehen puraisukin tuntuu varmasti paremmalta kuin sen kylmän olusen! Tai vaikka vuorotellen, eihän sitä tarvitse mistään vanhasta luopua jos vaan saa enemmän elämää elääkseen uusista ihmissuhteista…

9

Katsoin eilisen Ensitreffit alttarilla -jakson uusinnan. Itkin yksinäisyyttäni ja rakkauden kaipuutani.

Normisetti brandya ja keskiolutta.

10

Hei Hemmentaali!

Selkeästi myös juominen, etenkin yksin omien ajatusten kanssa, huonontaa vointiasi ja omanarvontunnettasi. Enemmän näkisin siinä puuttumisen aihetta kuin hormonaalisissa jutuissa, vaikka toki voi olla, että ne entisestään huonontavat oloa ja soppa on valmis.

Silti musta olis mielenrauhasi takia tärkeää kysyä sekä saada selkeät vastaukset miehesi omituisuuksiin, koska onhan esim.toi ihan eri suuntaankin lähteminen oikeasti outoa. “Toiseksi naiseksi” voi kuitenkin paljastua esimerkiksi terapia- tai muu hoitokontakti, mitä hän ei ole tohtinut Sulle kertoa.

Toivon puolestasi, että asia selviää parhain päin ja ennen kaikkea, että saat tipattoman siellä käytännön tasollakin alkamaan. Voimia paljon!

11

Toisen ketjun innoittamana tuli tehtyä testejä:

SADD:ista ‘vain’ 11 pistettä

Kaipaisin tuonne vaihtoehtoa harvoin tai hyvin harvoin. Esimerkiksi kysymys nro 12, “Heräätkö rankan juomisen jälkeen oksentamaan?” - sitä voi tapahtua juuri sen yhden kerran vuodessa, jos sitäkään, joten “joskus” tuntuu vähän väärältä vastaukselta. Mutta vaikka käyttäisin asteikon yläpäätä eli esimerkiksi tuossa kohtaa valitsisin joskus, niin pisteet ovat edelleen vain (?) 14.

Auditista tulikin sitten komeat 30 pistettä.

Käytön kartoituksessa

  • alkoholinkäytön vakavuusaste 4/5
  • Henkilö kokee alkoholin käytöllään olevan enemmän myönteisiä kuin kielteisiä seurauksia.
  • motivaatioindeksi 7, keskitasoinen motivaatio

Menin eilen kumppanini luokse viikonlopun viettoon. Hetken jo meinasin jättää piilopulloni pois, mutta heitin sen kuitenkin kassini pohjalle. Eilen ei kuitenkaan otettu mitään eikä tehnyt mielikään, joten pitkästä aikaa on ihan krapulaton aamu. Tänään jos saisi pidettyä siinä, että ruoan kanssa viiniä mutta ei salatissuttelua, niin olisin ihan tyytyväinen.

12

Noita testejä tehdessä alkaa miettimään omaa juomistaan. Niissä voisi olla enemmän vaihtoehtoja vastatessa mm. kuinka usein kysymyksissä.

13

Krapulaton aamu tänäänkin. Perjantaina otin reilut siivut piilopullostani ruokaa laittaessani ja ruoanlaittokaljaa juodessani, sitten lipitin ruoan kanssa viiniä kuten yleensä, ja taisin vielä ennen hampaidenpesua vierailla pullolla. Lauantaina sama setti plus että vielä ennen nukkumaanmenoa otettiin yhdet brandypaukut yhdessä. Siis ei tietenkään piilopullostani vaan kumppanini tarjosi. Hänellä kun ei ole ongelmaa, niin alkoholia löytyy montaa sorttia vierasvaraksi ja satunnaisesti tarjottavaksi. Eilen hän otti vielä pizzan kanssa oluen mutta minä päätin olla ilman. Jostain syystä eilen oli harvinaisen paha olo, vaikka juomani määrät eivät olleet tavallista suurempia eikä ollut edes aikaista aamuherätystä. Flunssaa hieman meinaa pukata, ehkä se vaikutti asiaan.

Edelleenkään en tiedä, mikä on tavoitteeni. Ruokavalion muuttamisesta terveellisemmäksi olemme puhuneet paljonkin; hänellä on terveysongelmia, molemmilla paino-ongelma. Siitä jälleen kerran keskustellessamme heitin nyt itsellenikin uutena ehdotuksena ilmaan, että pitäisikö sitten kokeilla niin täydellistä ruokavaliomuutosta, että oltaisiin myös tipattomalla. En vaan keksi, mistä sitten saisin mielihyvää. Ja jos en saa sitä mistään, niin pelkään penteleesti, että masennus iskee uudestaan kanveesiin, enkä sitä haluaisi enää koskaan kokea.

Eli otsikon kysymyksessä ollaan edelleen. Mistä mielihyvää?

14

Jos painonpudottaminen on tavoitteena, niin ehdottomasti oluet poies. Jopa vaikka niin, että korvaa ne brandyllä. Loivemmasta aineesta tiukempaan toki sisältää riskinsä, mutta jostainhan sitä mielihyvää on saatava. Kun pysyy vain yhdessä juomalaadussa, kulutettu alkoholin määrä on helpompi laskea.

15

Tiedän varsin hyvin keskioluen haitat - siis painon kannalta, mutta kun se brandy-olut -kombo nimenomaan on taivaallisen hyvää. Kokeilin oluen tilalle lonkeroa, mutta ei toimi. Enkä voi juoda makeutettuja litkuja, kun ne saavat vatsani kuralle.

Ja yksi asia, mikä minua alkoi mietityttää nyt kun taas lueskelin tämän palstan ja Lopettajien tekstejä:

Selkeästi näiden lukeminen lisää juomishaluani. Ennen kuin lounasta syödessäni klikkasin palstan auki, ei yhtään suu napsanut. Nyt napsaa. Eli tarvitsisin paljon enemmän sitä jotain uutta mielihyvän tuottajaa, jotain mihin hurahtaisin ja mistä haaveilisin ja mitä odottaisin kuin että kirjoittelen alkoholista ja kuitenkin yritän olla juomatta sitä.

16

Napsutuksesta tuli mieleen Ketosen & Myllyrinteen Me Vähentäjät -kerho::
youtube.com/watch?v=Z0w299h3Aoo

17

Tervehdys!

Hemmentaali: arvostan pyrkimyksiäsi todella, enkä epäile vilpittömyyttäsi.

Kuitenkin jo valitsemasi (alitajuinen?) otsake on minun silmääni ristiriitainen: kyselet yht’aikaisesti mielihyvää ja puudutusta.

Raajan ollessa puutunut se on tunnoton. Ei kipua, vaan ei muitakaan aistimuksia kosketuksesta; tuulenvireestä, lämmöstä iholla, silettelevästä kämmenselästä olkavarrella…

Jos siis etsii (mielelleen) puudutusta, eikö samanaikaisesti evää itseltään mielihyvän?

Elämä rakentuu elementeistä, jotka kaikki eivät saa ihmistä hetkellä riekkumaan naurusta: se ei kuitenkaan katoa lukittautumalla ovien taakse, vetämällä verhot jokaiseen ikkunaan. Valokaan ei katoa, unohtuu vain. Verhoja voi aina raottaa; uskallusta se toki vaatii, unohdus kun omiaan lisäämään epävarmuutta, saa kysymään, onko mikään kaunis koskaan ollutkaan totta.

Kumpaa sinä haluat: paeta vai haluta tuntea? Tuntea ennen kaikkea itsesi. Ajattelen maailman olevan enemmän ihmisessä kuin ihmisen maailmassa - sinun ei tarvitse olla samaa mieltä. En myöskään penää sinulta vastausta: ainoa, jolle olet “velvollinen” vastaamaan, olet sinä - eikä se vastaus löydy pakottamalla, sekunneissa. Todennäköisimmin vuosissa, sen kuitenkaan tarkoittamatta, ettetkö tuona aikana pääsisi eteenpäin, merkittävästikin.

Kenties olet jo itse tämän kaiken oivaltanutkin, en todellakaan kuvittele keksineeni mitään käänteentekevää.

Joka tapauksessa: paljon voimia - onnea, jonka ansaitset.

18

Innostuinpa minäkin testaamaan mistä kaikesta tästä Hemmentaalin Brandy-hössötyksestä on oikeen kyse. Sitten sen iski: Hihaan tarttui netissäkin mainetta keränyt Napoleon Gold VSOP -puteli. Ja vaikka olin varautunut pahimpaan, niin kesti noin 10 sekuntia kun olin myyty. Liemi oli hyvin naisellinen, pehmeä, lämmin ja liukas. Toisinsanottuna erittäin petollinen miehen sängenpuskemaa suuta vasten! Ei tätä uskalla tosiaan ottaa korkeintaan pari desiä tai riskeeraa heräävänsä parin viikon kuluttua jostain Bordeaux:laisesta bordellista Napoleon-sapeli takapuolessaan… :laughing: :smiling_imp: :wink:

19

Ihan kohtuuhyvä yritys saada suuni napsamaan, kyllähän brandy hyvää on, ja kylmän kaljan kyydittämänä ihan sairaan hyvää. Ensi kerralla, kun allekirjoittanutta haluat provosoida juomaan, niin kannattaa kuitenkin keskittyä pikemmin kuvaamaan niitä tunnetiloja, mitä humalaan ja etenkin nousuhumalaan liittyy. En minä oikeasti maun takia juo, se on vain bonus.

20

^ Höh pöhkö - Ei mua kiinnosta saada muita juomaan vaan kiva saada juomavinkkejä muilta! :wink: