Elikkäs tilanne on se, että aikasemmat ystäväni ovat kaikki päihteidenkäyttäjiä, joihin en enää aio olla yhteydessä. Mitään ruumiillista en voi alkaa harrastamaan fyysisen sairauteni takia. Joten mistä niitä selvinpäin olevia ystäviä sitten löytää?
Oli se niin helppoa kun oli pikkuinen ja riitti että kysyy hiekkalaatikolla, että leikitkö minunkin kanssa, vaan eipä ole 33vnä enää yhtä helppoa.
Kaikenlaiset ehdotukset ovat tervetulleita, tai jos sinä haluat lähteä kahville tms ihan vaan kaveri mielessä (toki sinunkin täytyy olla lopettanut huumeet). laita viestiä. itse olen Kanta-Hämeestä kotoisin.
Kiinnostavan topicin löit pystyyn . Ei mulla oikein oo antaa neuvoja katos kun oon aika samanlaisessa tilanteessa ja melki saman ikänen (-83 synt). Itsellä on mennyt ainakin niin et kun alko päihteet viemään täysin niin kaikki vanhat YSTÄVÄT jäi oikeastaan, tosin en mitenkään välejä onneks rikkonut, mutta yhteydenpito jäi, nyt on sitten aika hankalaa rakentaa noita suhteita uusiks ja tietysti kun kaikki on aikalailla aikuisia nytten, ei se meno ja yhteydenpito muutenkaan niin tiivistä. Eli uusia ystäviä olis kiva saada, itselläkin selkärankareuma, mutta ei se kuin korkeintaan vähän hidasta jossain liikuntaharrastuksissa jne.
Saas nähdä alkaa tää topic elään, mielenkiinnolla odotan keskustelua.
Kun menee NA-kokouksiin ja A-kiltaan pyörimään, niin eiköhän sieltä vähitellen kavereitakin löydy… Toinen vaihtoehto voisi olla jokin seurakunnan toiminta, ellei uskonnollisuus tunnu vastenmieliseltä.
Just näin se tilanne on itsellänikin kun ei niihin nuoruuden ystäviin oo oikeen ollu mitään yhteyttä sen jälkeen kun muutin eka Lontooseen 10 vuodeks ja sen jälkeen alotin tän päihteilyn (sairastumiseni kautta).
Ootko si sairaslomalla tai eläkkeellä? Kelasin vaan, et ite ajaudun aina päihdepiireihin, siis ihan aina, mut mun historialla, oon kyl oppinu, et koukkuun jää ja kovaa ja reflat on kans kovat, sekä vierotus yleensäkin eli varovainen täytyy olla. No mut päädyin keväällä alottaan kuntouttavan työtoiminnan pajalla. Sieltä toki sain uusia päihdefrendejä, mut sain myös lääke-ja huumevastasia frendejä, joista on yhestä tullu todella läheinen ystävä. Ollaan tavallaan samanlaisia, mut meitsi on aika höllä nykyään lääkkeitten ja muitten kans, et en tuomitse ketään ja hän ei edes ymmärrä, miks oon vetäny mitään ja miks käytän nykysiä lääkkeitäni. Ja ite oon kans Hämeestä, jos se ei profiilis lue. Oon ollu niin kauan pois täältä, et en muista. Mut mun ehdotus on kuntouttava työtoiminta edes kerran viikkoon. Meillä ainakin tosi iisi meininki.
Hämeenlinnas, mikäli oot sielt ei kyl tuu mieleen äkkiä mitään mestaa mis hengais helposti lähestyttäviä tyyppejä ja jos oot tyyliin Riksusta ni sielä vielä vähemmän… Hitto en ny osaa kyl ehdottaa mitään. Itellä Paja ja psykkari on tuonu nää aikuisiän kaverit ja sit on pari nuoruuden ystävää, ei muita. No perhe tietty. Mulla on siis oikeesti niin hyvä tää verkosto ympärillä, et pysyn kuivilla jo niitten voimalla. Oon siis tosi onnellisessa asemassa.
Kappas, moikka Tipi, muistatkos? Ja vieläkö toi foorumi on pystyssä, etkös sää perustanut ton, sieläkin tuli oltua, mutta oon ollut aikalailla poissa kaikilta päihdefoorumeilta viimesen ~3vuotta, nyt kun oma käyttö on aika hyvissä kantimissa niin oon taas alkanut jostain syystä lukeen muutamia, vähän eri perspektiivillä osittain kun ennen.
Jeeees, muistan kyl sut. Foorumi on ylläripylläri edelleen pystyssä, tosin vailla päivitystä ja rahotusta, joten sisäänpääsy onnistuu vaan tekemällä rekkautuessa oikein perisuomalaisen nimimerkin, et tunnistan sen roskabottitulvasta ja päästän sisään. Ja kyllä, mä perustin sen sillon joskus vuosia sitten. Ite oon kans tosi harvakseen käyny täälä tai omalla foorumilla, ku jotenki en jaksa olla keskusteluissa mukana missään netissä. Pidän yhteyttä frendeihin ni se riittää. Ja kun on lapsi ni ei ees oo oikein aikaa mukamas netille. Mut mullakin hommat hanskas ja hyvin menee, on menny jo muutaman vuoden.
Onko ihan kaikki liikunta, siis kevyempikin, täysin mahdotonta tai siis sellaista mitä et pysty tekemään sairautesi johdosta? Niistä piireistä mä olen löytänyt eniten kavereita aikuisiälläni, pari ihan ystävääkin. Lajilla ei sinänsä ole väliä, pääasia että viihtyy. Työväenopiston erinäiset kurssit tai ylipäänsä kaikenlaiset harrasteet voisi olla vaihtoehto myös.
Tuli mieleen myös erilaiset vapaaehtoistyöt. Niitähän voi tehdä oman voinnin mukaan ja monissa paikoissa ei tarvitse etukäteen sitoutua mitenkään pitkäksi aikaa. Ikähaarukka noissa on aika iso, joten osasta voi hyvinkin löytyä nuorta porukkaa. Täällä Uudellamaalla tuntuu olevan pikemminkin valinnan vaikeus vapaaehtoistyön suhteen, ikähaitari myös.
Itsellä monet ystävyyssuhteet myös kariutuivat päihteiden käyttööni, mutta osan olen saanut jollain tasolla elvytettyä (todella monia en). Minulla on tosin aina ollut myös itseäni vanhempia ystäviä, ja jostain syystä nykyään tutustun hieman itseäni vanhempiin ihmisiin helpommin kuin omanikäisiini. Siinä on toki hyviäkin puolia, koska heidän elämänsä on yleensä aika rauhallista, ja päihteiden käyttö rajoittuu satunnaiseen alkoholin juomiseen…
Kannattaa siis tutustua oman kaupungin/kunnan vapaaehtoistoimintaan. Sitä kautta voi löytää vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä!
Asun niin pienessä pitäjässä, ettei täällä ole mitään “vapaaehtoistoimintaa” ja isompaan kaupunkiin minne on tuo 30km matka, sinne minulla ei olisi varaa mennä vapaaehtoistyöhön
. Ei mulla oikein oo antaa neuvoja katos kun oon aika samanlaisessa tilanteessa ja melki saman ikänen (-83 synt). Itsellä on mennyt ainakin niin et kun alko päihteet viemään täysin niin kaikki vanhat YSTÄVÄT jäi oikeastaan, tosin en mitenkään välejä onneks rikkonut, mutta yhteydenpito jäi, nyt on sitten aika hankalaa rakentaa noita suhteita uusiks ja tietysti kun kaikki on aikalailla aikuisia nytten, ei se meno ja yhteydenpito muutenkaan niin tiivistä. Eli uusia ystäviä olis kiva saada, itselläkin selkärankareuma, mutta ei se kuin korkeintaan vähän hidasta jossain liikuntaharrastuksissa jne.
Mut mullakin hommat hanskas ja hyvin menee, on menny jo muutaman vuoden.