Mistä löytäisin hyvän päihdelääkärin pk-seudulla? Kokemuksia? Voi olla yksityinenkin.
Ja: oletteko kokeilleet alkoholismiin tarkoitettuja lääkkeitä? Disulfiraami vai naltreksoni?
Olen dokannut nyt about 17 vuotta 13-vuotiaasta alkaen suht säännöllisesti (ainakin kerran viikossa muutamaa tipatonta kuukautta lukuunottamatta). Nainen, about 30v, annoksia viikossa kertyy ehkä noin 50-70, tätä on jatkunut ehkä 4 vuotta. Sitä ennen vain viikonloppuisin kännäämistä, nykyään 3-7x/vko ja joka dokuskerralla ainakin 15 annosta naamaan, jotta sammuu.
Terapiassa käyty vuosia ja se ei auta mitään, koska hirveä häpeä estää kertomasta tätä asiaa, ja koko terapia on loppumassa kohta.
Joten: lääkäriä ja antabusta kehiin? Katkolle en voi nyt lähteä minusta johtumattomista syistä.
On täällä ainakin Antabuksen käyttäjiä. Omat kokemukseni eivät ole kovin ruusuisia
Kokeilin toissa kesänä Selincroa, vaikuttava aine nalmefeeni, joka on naltreksonin tapainen. Soin sitä 2 päivää (en juonut tuolloin ollenkaan) ja tuli aika lennokkaita aisti- ja vainoharhoja. Olen nuorena sairastanut psykoosin, tunnistin oireet ja lähdin päivystykseen. Seuraavana päivänä olin jo normaali, mutta en tosiaankaan halua sekoittaa päätäni tuolla tavalla.
Tämän jälkeen söin kuukauden Antabusta. Ensimmäisissä kokeissa maksa-arvot olivat normaalit enkä huomannut mitään sivuvaikutuksia. Oli helppo pysyä raittiina. Kuukauden jälkeen tulikin psykiatriltani puhelinsoitto että maksa-arvot ovat pilvissä ja taas päivystykseen Sainpahan tuossa kuitenkin 6 viikon raittiin jakson. Vaurioita ei tullut, maksa-arvot laskivat normaaleiksi muutamassa viikossa. Antabusyliherkkyys on harvinaista mutta tosi vaarallista. Kuolemantapauksia ja maksansiirtoja tiedetään olleen. Joskus myöhemmin kokeilin ottaa neljäsosatabletin Antabusta ja myöhemmin olikin sitten sellainen vatsakipu, että piti ottaa sappikohtauksiin tarkoitettua kipulääkettä. Tämä vaihtoehto on siis poissuljettu.
Hoitomenetelmänä sinänsä lääkkeet sopivat minulle hyvin, koska otan muihinkin sairauksiin lääkkeitä päivittäin ja olen niiden käytössä tunnollinen. Sellainen lääke kuin akamprosaatti on vielä kokeilematta, täytyypä olla psykiatriin yhteydessä. Viime vuonna kävin päihdehoitajalla ja viime keväänä joitain kertoja AA:ssa, niistä en hyötynyt.
Jos maksa kestää, niin kokeilisin antabusta. Itse en uskalla sitä hakea, koska pitäisi mennä maksatestiin ja koska olen kuullut tapauksesta, jossa antabus räjäytti maksa-arvot taivaisiin. Joo, niin alkoholikin räjäyttää (minullakin noin 50 annosta/vko), mutta siitä huolimatta antabus on itselleni no-no.
Naltreksonia en halua sen takia, että painin muutenkin mielihyvän saavuttamisen kanssa (so. että kokisin edes jostain mielihyvää) ja ainakin 10-15 vuotta sitten väitettiin, että naltreksoni sammuttaa muitakin mielihyväreseptoreita kuin alkoholiin liittyviä.
Jos olet helsinkiläinen, voit hakeutua päihdepoliklinikoille (joita on Helsingissä neljä) pyytämään ns. tuettua Antabusta. Tarkoittaa siis valvottua Antabusta, jossa troppi käydään ottamassa klinikalla pari kertaa viikossa.
Hyvänä puolena on, että lääkettä ei tarvitse ostaa heti itse vaan talo tarjoaa, ja lisäksi tulee maksa-arvojen seuranta.
Espoosta ja Vantaasta en sitten niin tiedä, mutta luulisi olevan vastaava systeemi niissä.
Naltreksonia tai nalmefeenia ei anneta klinikalla, mutta reseptiä voi yrittää pyytää. Niihin lääkkeisiin tosin suhtaudutaan vähän skeptisesti.
Varasin nyt ajan Eiran sairaalaan päihdelääkärille 9.11. Ehdin tässä psyykata itteäni sitä käyntiä varten pari viikkoa (ja tietty dokata “vielä kun voin”).
Nyt on vaan sellanen tilanne, että pakko lopettaa, koska muuten lähtee työ alta ja terveys pettää.
Päivänselvä asia, että alkoholismiin terapia ei tietenkään auta, jos potilas on epärehellinen ja valehtelee.
Voitko etsiä tukihenkilöksesi käsiisi ateistin tai agnostikon, joka on raitistunut alkoholisti? Jo asut Hesassa tai lähellä, täällä on sellainenkin AA-ryhmä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tiedostan kyllä sen, että terapia ei auta, jos en kerro asiasta. Terapeuttini suhtautuminen alkoholiin on ollut aina negatiivinen ja tuomitseva, mistä johtuen en ole saanut sanaa suustani asian suhteen… Tosin tuntuu, että pelkkä terapia ei auttaisikaan enää nyt, koska alan olla niin pahasti jo riippuvainen, että tarvitsen lääketieteellistä apua.
Pidän vertiastukiasiat avoimena vielä, mulla on tosin yksi ystävä, joka on raitistunut ja muutenkin todella läheinen mulle. Uskon, että hänen kanssaan voin keskustella tulevista haasteista ja ennen kaikkea viettää aikaa selvinpäin.
Voiko Antabuksen aloittaa, vaikka maksa-arvot olisi päin persettä?
Päivä kerrallaan tarkoittaa sitäkin, että tänään on syytä tehdä jotain. Näen asian niin, että voit vielä kilauttaa kaverille ja pyytää tai ehdottaa tapaamista huomiseksi, siis ennen perjantaipullon hankkimista. Voit vain hämmästyä, millainen vapautus sinulle on kertoa ystävällesi asioiden oikea laatu.
Jo kaksi ihmistä on suurempi voima kuin kukaan yksin.
Jos kyseessä oli pikaseula, niin ne ei ole kauheen luotettavia. Joskus ne näyttää väärin toisinkin päin, mikä sitten on jo nihkeempi asia seulan antajalle.
Virallisessa päihdetyössä onkin nykysin linjaus, ettei pikaseulan perusteella saisi tehdä mitään asiakasta koskevia päätöksiä, vaan näyte pitää toimittaa labraan tarkkaan analyysiin.
Harmin paikka, monessa paikassa muualla luotetaan vielä täysillä nuihin pikaseuloihin.
Pohjoisen päihdepoliklinikan uusi lekuri ainakin vaikutti energiseltä ja asiantuntevalta. Yhden kerran olen vain tavannut, joten en suoranaisesti suosittele.
Viikko Antabusta ja raittiutta takana ja olo paranee päivä päivältä! Varsinaisia vieroitusoireita ei ole ollut, mutta nukahtaminen on ollut vaikeaa ja päätä on särkenyt joka päivä. Mielitekoja tulee välillä, mutta ei voimakkaina, mistä oon tosi yllättynyt! Oon ihan 100% varma, että ilman Antabusta en olisi pystynyt olemaan selvinpäin tätä viikkoa, vaan olisin ryypännyt jo ainakin neljä kertaa.
Nyt vaan päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin! Otin itsestäni ennen-kuvat ja aion aina kuukauden välein ottaa uudet kuvat, jotta näen, minkälaisia ulkoisia muutoksia tulee. Painon luulisi ainakin putoavan, kun laskin, että viinasta tuli melkein 7000kcal viikossa…
Minä aloitin Antabuksen viime viikolla ja minulla on ollut myös jonkin verran sivuoireita. Väsymystä, päänsärkyä ja makuaistin häiriöitä. Nämä varmaan käytön myötä jää pois. Olen samaa mieltä että Antabus on hyvä apu tähän alkuvaiheeseen. Ei tule turhaa arpomista ja miettimistä juomisen suhteen kun tietää ettei voi juoda. Tämä myös selkeästi vähentää ahdistusta ja pakonomaista viinan miettimistä.
Eli koholla ovat, kuten arvata saattaa noilla aiemmilla juomamäärillä… kohta pitää mennä kontrollilabraan tsekkaamaan, onko nämä kohta 2 raitista viikkoa vaikuttaneet arvoihin alentavasti ja toisaalta onko Antabus nostanut niitä.
Tosi hyvä fiilis edelleen, oikeastaan vointi paranee päivä päivältä! Kontrolliaika lääkärille sovittiin tammikuulle ja tarvittaessa saan myös soittaa, mikä on tosi hyvä juttu. Tarkoituksena on kyllä jatkaa tätä Antabusta tammikuun jälkeenkin, ehkä vuodenkin jopa. Tai niin kauan, kuin mahdollista.
Mites teillä muilla tähän ketjuun kommentoineilla menee?
hei,
kiva kuulla et antabuksista apua ja fiilis hyvä.
Mä kans miettiny noita lääkevaihtoehtoja…
Antabus oli 3kk käytössä ja hyvä fiilis. Kunnes lähin toiselle puolelle suomea ja mömmöt jäi himaan…
Mulla sivuoireena ilmeni väsymystä ja toinenkin sivuoire oli…vai oisko addiktion siirto…vedin alkoholin sijaan melkeen litran jäätelöä joka ilta
Aattelin pyytää labraan lähetteen ja jos maksa sallii alotan uudestaan.
Ei moinen kiinnosta enkä usko siihen höpöön.
Oon ihan 100% varma, että ilman Antabusta en olisi pystynyt olemaan selvinpäin tätä viikkoa, vaan olisin ryypännyt jo ainakin neljä kertaa.
Täytyykin tehdä niin, että otan tästä lähtien illalla lääkkeen. Kiitos vinkistä!!!