Moikkis Mirtillo. Oletkos kokeillut sellaista aivan yksinkertaista keinoa kuin roikkumista? Ei siis nurkissa roikkumista vaan esim. tangossa niin kauan kuin pystyt. Eli ripustaudut hetkeksi painosi varaan. Voi auttaa kummasti selkäkipuun. 
No ei oo ennenkään onnistunut tuolla saralla… Et usko, kuinka monta sivua vihkoista sun muista papereista olen täyttänyt erilaisilla sarakkeilla liikuntaan ja muuhun painonhallintaan liittyen… Mulla on ihan hötöpää. Saatan muistaa jumpata viikon, ja sitten UNOHDAN sen, vaikka seinällä olisi metri kertaa metri-kokoinen taulu muistuttamassa! Eilen muistin yhtäkkiä, että en ole kastellut kukkia varmaan kuukausiin, en ole muistanut, että meillä ON sellaisia, vaikka näen ne koko ajan (onneksi mies on hoitanut niitä sen verran että ovat sentään elossa…). Saatan unohtaa siivota kissanlaatikon, vaikka näen sen useita kertoja päivässä. Aina, kun olen aloittanut jonkun terveyskuurin, vaikkapa pakurikäävän, tai suolaveden juonnin, tai vaikka vitamiinipillerit, saatan muistaa tehdä sitä muutaman päivän ja sitten yhtäkkiä havahdun joskus kuukauden päästä taas muistamaan, että sitäkin piti… Mulla on sellainen fiilis tuon pallon kanssa, että saattaisin temppuilla sillä ehkä sen viikon, sitten pistäisin sen nurkkaan, jossa se on seuraavat kolme kuukautta, kunnes huomaan, että se on siellä ja sitten siirrän sen aittaan tai jonnekin komeroon, josta taas “löydän” sen jokusen vuoden päästä ja ihmettelen, että millos miä semmosen olen ostanut!
Kuten sanoin, miä todellakin tunnen itseni…tässä asiassa.
Olen kokeillut, se tekis just tuolle rintarangalle ja yläselälle hyvää, mutta siinä muodostuu ongelmaksi alaselkäni, jossa on jatkuvat kivut kulumien vuoksi. Roikkuiminen koskee sinne aivan liikaa, en pysty ainakaan koko painollani roikkumaan.
Olen saanut sillä siilipallolla tuota selkää ihan hyvin auki ja sitten myös “varjonyrkkeily” ja erilaiset kiertoliikkeet ovat varmasti auttaneet. Ja olen miettinyt, että tuo matonkutominen on hyvää selkäliikuntaa myös, siinä tulee just sellaista kuormittamatonta kiertyvää liikettä koko ajan. Sekin toisaalta koskee alaselkään, pitää aina pitää välissä taukoja. Onneksi on aikaa…
Tupakasta keskustelimme äsken miehen kanssa saunoessamme. Voi hyvänen aika sentään, miten sitä tekisi mieli, meidän molempien… Ihan tosissaan suunniteltiin, että pitäiskö aloittaa uudestaan. Mietittiin siinä sitten, että miksi. Mies sanoi, että sitten voisi syyttää vitutuksistaan sitä. Ja helpottaa niitä vitutuksia sillä kans. Hyvä pointti… Nyt kun perkele joutuu tekemään niille vituttaville asioille jotain. Ei jaksais aina olla järkevä.
Mutta toisaalta:
[i]Erään arvion mukaan joka toinen koko aikuisikänsä tupakoinut kuolee tupakan aiheuttamiin sairauksiin. Yleisimpiä tupakoinnin aiheuttamia sairauksia ovat erilaiset syövät, sydänsairaudet, verenkiertohäiriöt ja -sairaudet, näön heikkeneminen, krooniset keuhkosairaudet, kuten astma sekä krooninen keuhkoputkentulehdus ja siihen liittyvä keuhkoahtauma. Lisäksi tupakointi aiheuttaa impotenssia ja suurentaa mahahaavan riskiä. Tupakointi on merkittävin sepelvaltimotaudin, aivoinfarktin ja katkokävelyn aiheuttaja. Tupakointi aiheuttaa keuhkosyövistä 90 %, haimasyövistä 30 % ja huomattavan osan myös muista syöpäsairauksista. Tupakointi tiedetään muun muassa keskeiseksi munuaissyövän riskitekijäksi. Tupakointi myös nostaa virtsarakon syövän riskin suunnilleen nelinkertaiseksi ja aiheuttaa enemmistön sairastumisista. Tupakointi heikentää lisäksi hedelmällisyyttä molemmilla sukupuolilla.
Tupakointi aamulla on muuta tupakointia epäterveellisempää. Jos tupakoitsija polttaa puolen tunnin sisällä heräämisestä, kasvaa jo muutoinkin kohonnut keuhkosyöpäriski lähes kaksinkertaiseksi, kertoo Cancer-lehdessä raportoitu amerikkalaistutkimus. Tutkimukseen osallistui yli 7 000 tupakoitsijaa. Syöpäriskin kasvu selitetään sillä, että heräämisen jälkeen tupakoivat vetävät henkeensä tavallista enemmän savua ja näin ollen enemmän syöpää aiheuttavia kemikaaleja.
Verenkierron häiriöt selittyvät muun muassa sillä, että nikotiini supistaa verisuonia, jolloin verenkierto heikkenee ja veritulppa syntyy herkemmin. Verisuonten supistuminen saa aikaan verenpaineen kohoamisen, joka aiheuttaa sydämelle enemmän työtä, kasvattaen erityisesti sydän- ja verisuonitaudeista kärsivien akuutteja riskejä.
Savukkeina poltetun tupakan käyttö uhkaa keuhkojen toimintaa, lisää sairastumisen riskiä ja heikentää ääreisverenkiertoa, joka ilmenee raajojen kylmyytenä. Tuorein tutkimus on myös osoittanut, että pitkäaikainen tupakointi aiheuttaa usein keuhkoahtaumatautia. Jopa puolet naistupakoitsijoista sairastuu keuhkoahtaumatautiin.
Suurina annoksina tupakointi voi aiheuttaa pahoinvointia ja muita myrkytysoireita. Ihon pintaverenkierto heikkenee, mikä heikentää kylmän sietoa. Tupakan hiilimonoksidi eli häkä heikentää veren hapenkuljetuskapasiteettia ja siten fyysistä suorituskykyä.[/i] Lähde: Wikipedia
Eli jos nyt ei sit kuitenkaan…
Miten saisin tuon äärimmäisen turhan, typerän, idioottimaisen, ja raivostuttavan, lähes koko ajan riivaavan himon pois??? 
Kun minä ihan oikeasti jopa tiedän, että se tupakka ei maistu niin hyvältä, kuin muistan, eikä se aiheuta mitään euforiaa varmasti, vaan ekoilla vedoilla aika hiton huonon olon johon sitten tottuu… Ne ekat hatsit maistuu ihan kammottavalle, se myrkkysavu tuntuu imeytyvän kieleen ja ikeniin ja jokapaikkaan, eikä sitä makua saa millään pois, se häviää vasta seuraavana päivänä…ja tupakoivat ihmiset haisevat kammottavalle ja ovat harmaita ja rahaa palaa, sitä ei muutenkaan liikoja ole… Minä pelkään keuhkoahtaumatautia noista taudeista kaikkein eniten…ja suusyöpää! Mulla on ollut ahdistusta ja taipumusta niihin paniikkeihin. Ja nyt kun olen keksinyt, että sehän johtuukin suurelta osin selästäni, niin tulin siihen lopputulokseen, että sittenhän voisinkin taas polttaa… 
Voi jeesus…
Vittu, kun ei tule ees ryypättyä enää, voisinhan olla sellainenkin joka polttaa vain kännissä. Nyt kun en kännää, niin voisinko olla sellainen, joka polttaa vain viikonloppuisin? En voisi. Kyllä sitä olis päivittäin saatava, jos uudelleen aloittaisi.
Ihan järjetöntä. Vuoden pystyin olemaan ilman, sillei helposti. Ja sitten ne himot vasta iskivät. Täytyy todeta sama, jonka olen moneen kertaan aiemmin todennut. Minä olen todella hidas ihminen.
^ Kiitti vain ihan vitusti, kun pelottelit, Mirtsu . Pitää lähteä tästä hermosauhuille moisen shokkikokemuksen jälkeen. No, kyllä mä noista jutuista suurimman osan taisin tietää jo valmiiksi, vaikka oli tuossa jotakin uuttakin, mutta aina se vain säikäyttää, kun noita juttuja ihan kunnolla ryhtyy lukemaan. Valitettavasti ei vain säikäytä niin pahasti, että lopettaisin tupakoinnin tai edes vakavasti harkitsisin sitä . Olen myös nähnyt läheltä, kuinka ihminen riutuu keuhkosyöpään, mutta edes se ei onnistunut shokeeraamaan mua kunnolla 
. Eihän mulla ole vielä mitään hätää, kun mulla ei ole mitään vakavampia tupakoinnin aiheuttamia terveysongelmia, vaikka enhän mä toisaalta tiedä varmaksi, mikä oire mulla johtuu mistäkin 
. Sitten tosin taitaa olla jo myöhäistä, kun niitä oikeita ongelmia alkaa ilmaantua .
No voihan nyt Mirtillo! No, minulla on tismalleen samat fiilikset, tilanne vaan eri… Kun sorruin ja en saa katki en 
siis aivan sanonkos mistä tämä tilanne! Ja mitä vaatisi olla tupakoimatta? No sitä että en ostaisi tupakkaa. Niin… Kauheen helppoa kun sen tälleen sanoo, mutta käytäntö onkin ihan eriasia. Sekin vatuttaa, että polttamatta oleminen on ihan just niin yksinkertaista että no ei vaan polta, enkä sitten siinäkään onnistu ainakaan polttaan ei kannata alkaa, mutta senhän tiedätkin. Eikä siinä aina toisen sanomiset jeesaa sille kenen tupakkaa tekee mieli. Mutta sanonpas vaan että älä hyvä nainen suunnittelekaan! Sitäpaitsi mitä enemmän tuommottisia mietit niin sitä kovemmaksi himo käy. Kuis me saatais sinun aivot pois päältä?
Ihan kamalaa luettavaa tuo lista, kamalaa kamalaa! Ahdistaa Minua ahdistaa ihan oikeestikin kun poltan, silti poltan vaan! 
sitten se ahdistuskin jo pistää polttaan vaan lisää, koska ahdistaa kun ahdistaa ja hoidan sitä tupakalla, voi hyvää päivää! Ei tässä ole mitään järkeä. Poltan koska haluan polttaa, mutta en kuitenkaan halua. Voisipa polttaa joskus, miksi en vaikka ole kuten mieheni? Hän voi polttaa JOSKUS ja sitten olla vaikka kuukauden ilman ihan ilman pientäkään tuskaa ja hän on sanonutkin, että muina aikoina ei tule tupakka edes mieleen. No just… hän polttaa jos niin haluaa, ja haluaa aika harvoin. Tuolla määrällä tuskin on edes terveysriskejä, hyvä jos askillista menee vuodessa. Hän on sanonut, että joskus vaan on mukava polttaa yksi tupakka. Hänelle ei muuten tuu edes huono olo siitä, vaikka edellisestä olisi aikaa. Se on vaan semmonen “olipas kiva käydä tupakilla kun teki mieli, nyt en taas kuukauteen käykään”
^^No sooooori, mene vaan sinne tupakalle, prkle… (ei tekiskään yhtään mieli…)
Mulla on kaksi isovanhempaa kuollut syöpään. Ja osa isoisovanhemmistakin. Joten… Mutku äitikin SAI polttaa nelkyt vuotta ja sit vasta lopetti, eikä sillä vieläkää mitää syöpää ole ja voisinhan miä sit lopettaa taas nelikymppisenä uudelleen… AAAAARRRGGGGHHHH!!! Antakaa mulle stressipallo, niin puren sen kappaleiksi!!
^Jilla, miäkin tahtoisin oikein kovasti olla kuin siun mies. Kohtuutupakoitsija, ah…
En aio aloittaa uudelleen…onhan tästä päästävä yli. Tiedän kyllä vallan mainiosti olevani juuri siinä kierteessä, mihin monet juomisen lopettaneet joutuvat…
Tässä näen nyt muuten päivänselvästi, miten paljon helpompaa on selättää riippuvuus kuitenkin sinänsä “yksin”. Kun meillä molemmilla on sama riippuvuus, niin me lietsomme toisemme vielä suurempiin himoihin, mieheni kanssa siis. Alkoholin kanssa ei ole ollut mitään tällaista. Paitsi mies kyllä sanoi saunassa, että kännin vetäminen himottaisi toisinaan. No niin se himottaisi minuakin, mutta ei niin paljon kuin tuo helvetin kääryle.
On tää yhtä…
Herääminen, aamupala, ruuanlaittoa (tylsää ruokaa miehille = oma + huominen työmies), metsäreissu, ruuanlaittoa (ihanaa ruokaa meille naisille = minä + äiti) ja sitten syöminen…ja nyt väsyttää ihan sikana. Ei kyllä ollenkaan tähän aikaan olisi sopivaa nukkua. Eikös tuollaisen ihanan, tuoreen, itsekasvatetuista ja/tai kerätyistä kasviksista tehdyn ruoan pitäisi väsyttämisen sijaan antaa energiaa? No, yökin jäi kyllä aika lyhyeks… Pitäisköhän tänä iltana kokeilla sellaista urotekoa, että kävisin nukkumaan, ennenkuin mies tulee kotiin. Voisikohan se mitenkään onnistua…?
Tupakkaa tekee mieli edelleen. Nyt keksin ruveta haaveilemaan sellaisesta hienosta tupakasta, Olli Posti kertoi sellaisesta blogissaan, siinä ei ole kuulemma lisättyjä myrkkyjä ollenkaan niin paljon, kuin päivittäistavarakauppojen tupakassa ja se tuoksuu kuulemma ihanalta…en sit tiiä mistä sellaista käsiinsä sais…jossain helsinkiläisessä tupakkakaupassa(?) sitä sen blogin mukaan myydään…joten ei ole oikein mahdollisuuksia säännölliseen hankkimiseen…
…kaikkee sitä…
Palaanpa vielä noihin melatoniini uniin. Eilen otin sitä illalla ja kuinkas kävikään… Oli taas oikein villi seksin kyllästämä yö. Antti Reiniä ei näkynyt vieläkään. Kumppanina oli oma mies, että semmoiset seikkailut viime yönä 
Niin, tuli vielä mieleen, että onneksi melatoniini ei aiheuta, ainakaan minulle, juomisunia. Seikkailu kossupullon kanssa öisin ei aamulla naurattaisi kuten tämä toinen aihe
Heh… 
Ite oon kans nyt parina iltana ottanut melatoniinia, mutta vielä ei ole noita vaikutuksia näkynyt.
Mutta muuta kyllä… Eihän tämä elämä nyt helppoa saa olla, eihän? Kuten olen kertonut, mieheni ja minä molemmat ikävöimme tupakointia kovinkin. Aiemmin sanoin miehelle, että jos hän aikoo sortua, ni saa sitten samantien ostaa mullekin askin… No, se sitten kävi eilen illalla. Mies tuli kotiin yöllä (töistä siis) ja sanoi iloisesti, että oli polttanut pari tupakkaa. Minä käännyin kannoillani ja painelin takaisin sisälle ja kuulin vain mennessäni, että “ostin miä siullekkii…”. Jotenkin meni pasmat ihan sekaisin… Enhän minä sitä kirjaimellisesti tarkoittanut, en vain sattunut muistamaan, että mieheni ottaa kaiken kirjaimellisesti…
En osannut sillo illalla puhua hänelle oikein mitään ja kyllä se aamullakin lähinnä vittuiluksi meni. Kävin äsken hakemassa autosta sen minulle tarkoitetun askin…ihan kelpo merkkiäkin tuo olis, tykkäsin ennen… Äitillekin jo mainitsin tilanteesta, hän sanoi että olisi pettynyt jos polttaisin, mutta sanoi toisaalta sen olevan oma asiani. Poltinhan minä monta vuotta äidin lopettamisen jälkeenkin, eikä se häntä silloinkaan haitannut.
Tekis kyllä mieli… Mies kysäisi miun hakiessa askia autosta, että mitä miä meinaan sillä tehdä. Vastasin, että en tiedä. Hän sanoi, ettei kyllä aio enää polttaa… Nii, mikä pakko oli sit mennä ees kokeilemaan…!!? Oma asiansahan se on, mutta parisuhteessa saattaa joskus käydä niinkin, että ne kunkin omat asiat aina hieman saattavat vaikuttaa siihen suhteen toiseenkin osapuoleen… En tosiaankaan tiedä mitä tässä nyt…
Joitain saattaa ehkä ihmetyttää, miten saan “pelkästä” tupakasta näin ison ongelman aikaiseksi…mutta ei se mulle ole mikään pieni asia.
Päätös tehty. Minä poltin ne tupakat. Kaikki kerralla. Ensin hiukan jalalla niitä litistelin ja sitten tuikkasin askin paperiroskien seassa hellaan.
Helepotti.
^ jos kerran on ihan pakko polttaa niin tuohan on paras keino 
Vielä helpommalla pääsisi jos kiertäisi sen kakskymppisen rullalle ja polttaisi sen, mutta makunsa kullakin. :mrgreen:
Maksaako aski todella noin paljon ? Tsiisus, mitä rahan hukkaan heittämistä.
Ei aski maksa, ku alta vitosen. Tai enhän minä tiedä, mihinkä hintoihin ne on nyt sen hinnan jo nostaneet…
Nyt ymmärrän erittäin paljon paremmin heitä, jotka eivät laillani saa kotoa tukea juomattomuudelleen. Ihan älyttömän paljon vaikeampaa on olla ilman jotain johon on ollut koukussa, jos sitä on käden ulottuvilla. Siksi olenkin jo aikanaan tehnyt sen päätöksen, että meidän tontti on täysin alkoholiton vyöhyke. Ja tästä eteenpäin kyllä tupakatonkin, kele!
:mrgreen: Mahtavaa! Asennetta, Mirtillo!!
Hyvät energiat kehiin, eikä mitään helvetin mömmöjä…
T.
HUIPPUA mirtillo!! Sinä olet minun idoli! tosi hienosti toimittu, mahtavaa!!
Itseasiassa, nyt jälkeenpäin koko episodi tuntuu hyvinkin tärkeältä ja tarpeelliselta! Röökien tuhoamisen jälkeen olo oli välittömästi helpottunut. Nyt minä sen näin, että en ihan oikeasti enää halua polttaa. Ei halua kuulemma mieskään, vaikka sanoinkin, että oma valintansahan se on. Nyt ei sitten tarvitse enää tuota aihetta pohtia. No, tottakai pohdin joskus jatkossakin, enhän minä mitään kerrasta opi… Mutta kuitenkin koen päässeeni askeleen eteenpäin tuon koukuttajan suhteen!
Melko hyvä fiilis!
Jilla ehti väliin. Vai vielä oikein idoli… 
No, kiitos… :mrgreen:
Mahtava suoritus! Kumarran ja pokkaan.
Tupakantuska oli minullakin ihan oikeaa tuskaa, ja siinä kärvistelin alkuvaiheet.
Kun lopetin toistakymmentä vuotta sitten, jouduin psyykkaamaan itseäni ensimmäiset viikot melkein yötä päivää.
Ainakin kymmenentuhatta kertaa toistin itselleni, olen tupakoimaton henkilö, tupakka on minulle yhdentekevä aine, minun on aivan hyvä olla… ja vain hyvin hitaasti se muuttui todellisuudeksi. Mutta se muuttui.
Ja siitä oli sitten valtava apu kun vuosia myöhemmin loipetin alkoholinkäytön, tiesin jo että noin voi onnistua, oli vain sovellettava sama itsesuggestio-voimaantumis-onnistumisesta kiinnipitäminen toiseen asiaan.
En tiedä johtuiko siitä että se oli jo kertaalleen onnistunuit vai jostain muusta, mutta viinan selättäminen ei sitten niin vaikeaa ollutkaan.
Minunkin mielestäni alkoholista oli lopulta helpompi päästä eroon, kuin tupakasta. Kumpaankinhan olen sortunut lopettamisteni jälkeen, tupakkaan kolme kertaa, alkoholiin kerran. Kaipa se tupakan vaikeus osaltaan tulee just siitä, että se on kuulunut aikanaan joka päivä ja “jokaiseen” hetkeen, heräämisestä saunasavuihin…alkoholiahan minä käytin “vain” 1-4 kertaa viikossa…loppuaikoina 1-8 viikon välein.
On sellainen tunne, että nyt olin tarkalla joutua pahaan paikkaan ja selvisin täpärästi… Viime vuonna näihin aikoihin mulla oli samankaltaisia ajatuksia kaljan suhteen ja siinä kävi huonommin.
Kyllä on melkolailla voittajafiilis nyt!
Kiitos kaikille onnitelleille…
Alkoholista myös ne samantien tulevat haitat morkkiksineen ovat suurempia. Itse ainakin tiedän että jos alkaisin kunnolla juoda, se aiheuttaisi todennäköisesti sen että tulisi sekoiltua jotain HETI. isommalla ja pienemmällä määrällä saa myös kamalan kankkusen pilaan koko seuraavan päivän. Iltakin menee juodessa hukkaan. Ehkä koko viikonloppu… Tupakasta tulee toki huono olo jos pitkän tauon jälkeen sytyttää, mutta sitten taas sellasia “merkittäviä” suuria äkillisiä haittoja ei tule. Siis esimerkiksi en tuskin tule tupakoimaan miestäni pois tai ystävyyssuhteita. Enkä myöskään tee mitään todella idioottimaista tai soittele huuruissa “tupakkapuheluita” joita saisi hävetä tupakka kun ei “huumaa” samanlailla. Sen haitat ovat pidemmälle sijoittuvia loppuviimein kuitenkin ja NIITÄ EI OSAA NÄHDÄ aina sillon kun se himo vyöryy päälle kuin hyökyaalto. Jos sortuu tupakoimaan, niin minä en ainakaan osaa tajuta sitä mikä on se sortumisen isoin ongelma; minulle ei ole yhtä tupakkaa, eikä yhtä askia niinkuin taas nähtiin, vaan se ajaa AINA säännölliseen tupakointiin. Ja se pitäisi sisäistää… Sitä AINA luulee että “voin vähän polttaa”, harmi vaan kun se ei ikinä mene niin…
Mutta mirtillo, aikamoinen tulikoe! Varmasti helpottaa nyt se riesanasi ollut kova tupakanhimo! Tavallaan asia tuli niin naaman eteen ja jouduit konkreettisesti valitseen mitä teet, mitä haluat. Sitäpaitsi tuollaisesta selviäminen (meille tosi paha tilanne!! Siksi, kun miehesikin “sai polttaa”, tää kateusjuttu siis vielä päälle) kaikkine juttuineen on niin iso asia, supermahtava homma, että saat ihan varmasti tuosta voimaa vaikka nikkispiru vielä tulevaisuudessakin huutelisi. Palaat vaan tähän tilanteeseen, luet vaikka nämä jutut ja mietit että hei HALÅÅÅÅÅ jos minä tuosta selvisin niin kaikki muu on kärpäsen sontaa sen rinnalla, mitä himoja ja tilanteita jatkossa tulee! Nih! Minä oon niin iloinen puolestasi! vähän silleen, pikkusen ja vaivihkaa, tuo juttusi tuo minullekin sisua…
Ihan olen kyllä samaa mieltä Jillan kanssa taas kaikesta! Tuo kateellisuus…kyllä se eilen jyrsi naista rotan lailla! Kirjaa lukiessanikaan en ajatellut sitä mitä luin, vaan sitä, kuinka “kohtaperkelemenenkylläjapoltankukerrantoiki…”. Mutta en sitten kuitenkaan mennyt. Jokin pidätteli…ajattelin sillo yöllä, että poltan sitten huomenna, jos mieli tekee. Ja poltinhan minä! :mrgreen:
Kyllä minä uskon, että pahin paikka tais nyt tulla nähtyä. Olisinhan minä voinut piilottaa ton askin ja poltella siitä sitten joskus ensi viikolla, kun äiti lähtee…sillei ihan salaa… Sitä harkitsinkin tovin. Mutta sitten ajattelin, että salaamisesta ei koskaan seuraa mitään hyvää. Ihan ekaks menin kertomaan koko jutun äitille ja sitten tein lopullisen päätöksen.
Miehellä tässä se hankalampi paikka on. Miä kyllä sanoin nyt hänelle, että jos olisin samassa tilanteessa, niin jättäisin töissä menemättä sinne tupakkapaikalle. Ehdotin, että jos hän tuntee olonsa taukotuvassa yksinäiseksi, niin ainahan hänellä on semmonen yksinäinen vaimo, jolle voi vaikka joutessaan soitella… 
Tuo tilanne siellä työpaikalla tulee kuitenkin muuttumaan melko pian, siitä paikasta kun tulee vuodenvaihteessa täysin savuton. Systeemi tulee olemaan niin tiukka, että jos työntekijä kärähtää kolme kertaa työpaikalla polttamisesta, niin se on sitten potkut. Joten, ei olis mitenkään hirmuisen fiksua miehenkään just nyt muutamaa kuukautta aiemmin opetella polttamaan taas… Mutta eihän näissä himoissa olekaan juuri järjen kanssa tekemistä.
Illalla pääsen tyydyttämään suuni vaatimuksia ihanilla lauantaiherkuilla. Niistä EN LUOVU!!!