Olen 57v nainen. Velkoja 94000. Vuonna 2034 velaton, ellen lisää tee. Luottotiedot ok. Maksan tällä hetkellä 1160€/kk noita velkoja. Suurin osa mennyt pelaamiseen, luulen. Paljon myös turhaan shoppailuun.
Olen lukenut nyt muutamana päivänä teidän kirjoituksianne. Ja kyllä, samassa suossa olen kuin monet teistä. Välillä pelaamatta jopa vuoden. Sitten tulee peliputkia ihan kuin tuurijuopoilla. En pelaa netissä, pelasin joskus 2007-2008 Paffilla ja jossain kasinoissa. Lopetin sen erään yön jälkeen, kun oli ’voittoja` 24000€. Yritin kotiuttaa, mutta firman politiikka olikin sellainen, että sai vain tietyn summan/kk kotiuttaa. Oli joku maltalainen kasino. Pelasin kaiken samana yönä. Tuska oli järkyttävä. Mutta jo tuota yötä ennen olin miettinyt puolitosissani, pitäiskö ajaa päin rekkaa. No, sitä en sentään tehnyt.
Petkutin ex-miestä. Kunnes kerroin kaiken. Oltiin oltu vuosikymmeniä yhdessä, lapset teini-iässä. Päätimme erota. Mies oli ja on alkoholisti. Ero ei pelaamistani lopettanut.
Elämäni trauma exän kanssa on se, että menetimme kaksi ensimmäistä lastamme ihan vauvoina. Siinä vaiheessa pelit tuli mun elämään ja alkoholi otti otetta miehestä.
Unettomuutta on ollut vuosikausia. En saa nukuttua edes lääkkeillä. Masennusta on myös ollut aikoinaan.
Olin ollut pitkään pelaamatta ja sitten iski joku paholainen mieleen. Tein lainan ihan vaan, että saan pelata. Tämä siis syyskuussa. Kolme viikkoa pelasin kuin vimmattu, kunnes en enää jaksanut. Salailua ja valehtelua. Pelaan vain noilla automaateilla kaupoissa tai sitten pelaamoissa. Mitään suuria häviöitä ei tullut, mutta pahat omantunnon tuskat, kun salaa mieheltäni (uusi liitto, ihana, ymmärtävä mies) pelasin ja tein lisävelkaa.
18.10. kerroin kaiken ja nyt tsemppaan, etten enää pelaisi.
Mietin sitä, että jättäisin jonkin lainan maksamatta, että tulisi maksuhäiriömerkintää, etten enää saisi lainaa. Mitä mieltä olette? Pelottaa kuitenkin, mitä lisäkuluja tulee ja esim, meneekö tieto työnantajalle.
Sorrun pari kolme kertaa vuodessa näköjään…ja aina tulee lisää velkaa. Tätä ei meinaa jaksaa.
Unettomuuden takia joudun olemaan paljon sairaslomalla. Sekin ahdistaa. Tykkään työstäni, mutta ei vaan jaksa, kun ei nuku. Käyn psykiatrilla etupäässä unettomuuden takia, ja kaikki ongelmani olen hänelle puhunut. Missään vertaisryhmässä en ole käynyt toistaiseksi. Jenna Mäkelän kirjan Kun pelihimo iskee
luin ja se antoi paljon ajattelemisen aihetta.
Luulen, että me ongelmapelaajat emme osaa käsitellä tunteitamme, minullakin nuo lasteni kuolemat, vaan pitää paeta pelikoneen ääreen. Matti Nokelan videon kuuntelin YouTubesta.
Voiko pelaaminen olla jotenkin geeneissä, koska myös äidilläni on peliongelma, onneksi ei ollenkaan samassa mittakaavassa kuin minulla. Vuosia sitten äitini auttoi minua vaikeassa tilanteessa ja samoin on nykyinen mieheni auttanut. Nyt tiedän, että se oli virhe. Se, että joku auttaa pälkähästä, saattaa vaan pahentaa tilannetta.
Pyrin ajattelemaan, että tänään minun ei tarvitse pelata. Päivä kerrallaan.
Elämässäni perusasiat ovat hyvin. Palkka on onneksi niin hyvä, että nuo velanmaksut onnistuvat ihan ok. Pelkään jo nyt seuraavaa repsahdusta. Ja siksi sitä maksuhäiriömerkintää mietin. Oman luottokiellon joskus tein, mutta senhän purin soittamalla, kun seuraava repsahdus tuli.
Tunnen itseni huonoksi ja pahaksi ihmiseksi tuon riippuvuuden takia. Itseinho on kova usein. On sietämätöntä ajatella, miten tyhmä on ollut. Ja on näköjään edelleen.
Pelaamisessa voitto on aikamoinen dopamiiniruiske, mutta eihän se siihen koskaan jää. Viime reissulla olin kyllä jo niin tuskainen, että lähdin pelaamosta 1000€ käteistä mukana ja tuhlasin sen vaatteisiin ym. Että en ainakaan pelaisi niitä. Voittopuolella en tuossakaan tilanteessa ollut.
Miltähän elämä maistuisi normaalina ei-riippuvaisena ihmisenä… Voisi edes joskus olla tyytyväinen itseensä. Jos joskus sellainen tunne meinaa tulla, muistan samantien nuo pelaamisen ja velat ja tunne, että olen ihan ok, katoaa kuin tuhka tuuleen.
Ajattelin kertoa oman tarinani. On hyvä, että on tällainen foorumi, jossa voi jakaa ajatuksia. Tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville.