Minun tarinani

Valtti
1

Olen 57v nainen. Velkoja 94000. Vuonna 2034 velaton, ellen lisää tee. Luottotiedot ok. Maksan tällä hetkellä 1160€/kk noita velkoja. Suurin osa mennyt pelaamiseen, luulen. Paljon myös turhaan shoppailuun.

Olen lukenut nyt muutamana päivänä teidän kirjoituksianne. Ja kyllä, samassa suossa olen kuin monet teistä. Välillä pelaamatta jopa vuoden. Sitten tulee peliputkia ihan kuin tuurijuopoilla. En pelaa netissä, pelasin joskus 2007-2008 Paffilla ja jossain kasinoissa. Lopetin sen erään yön jälkeen, kun oli ’voittoja` 24000€. Yritin kotiuttaa, mutta firman politiikka olikin sellainen, että sai vain tietyn summan/kk kotiuttaa. Oli joku maltalainen kasino. Pelasin kaiken samana yönä. Tuska oli järkyttävä. Mutta jo tuota yötä ennen olin miettinyt puolitosissani, pitäiskö ajaa päin rekkaa. No, sitä en sentään tehnyt.

Petkutin ex-miestä. Kunnes kerroin kaiken. Oltiin oltu vuosikymmeniä yhdessä, lapset teini-iässä. Päätimme erota. Mies oli ja on alkoholisti. Ero ei pelaamistani lopettanut.

Elämäni trauma exän kanssa on se, että menetimme kaksi ensimmäistä lastamme ihan vauvoina. Siinä vaiheessa pelit tuli mun elämään ja alkoholi otti otetta miehestä.
Unettomuutta on ollut vuosikausia. En saa nukuttua edes lääkkeillä. Masennusta on myös ollut aikoinaan.

Olin ollut pitkään pelaamatta ja sitten iski joku paholainen mieleen. Tein lainan ihan vaan, että saan pelata. Tämä siis syyskuussa. Kolme viikkoa pelasin kuin vimmattu, kunnes en enää jaksanut. Salailua ja valehtelua. Pelaan vain noilla automaateilla kaupoissa tai sitten pelaamoissa. Mitään suuria häviöitä ei tullut, mutta pahat omantunnon tuskat, kun salaa mieheltäni (uusi liitto, ihana, ymmärtävä mies) pelasin ja tein lisävelkaa.
18.10. kerroin kaiken ja nyt tsemppaan, etten enää pelaisi.

Mietin sitä, että jättäisin jonkin lainan maksamatta, että tulisi maksuhäiriömerkintää, etten enää saisi lainaa. Mitä mieltä olette? Pelottaa kuitenkin, mitä lisäkuluja tulee ja esim, meneekö tieto työnantajalle.
Sorrun pari kolme kertaa vuodessa näköjään…ja aina tulee lisää velkaa. Tätä ei meinaa jaksaa.

Unettomuuden takia joudun olemaan paljon sairaslomalla. Sekin ahdistaa. Tykkään työstäni, mutta ei vaan jaksa, kun ei nuku. Käyn psykiatrilla etupäässä unettomuuden takia, ja kaikki ongelmani olen hänelle puhunut. Missään vertaisryhmässä en ole käynyt toistaiseksi. Jenna Mäkelän kirjan Kun pelihimo iskee luin ja se antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Luulen, että me ongelmapelaajat emme osaa käsitellä tunteitamme, minullakin nuo lasteni kuolemat, vaan pitää paeta pelikoneen ääreen. Matti Nokelan videon kuuntelin YouTubesta.

Voiko pelaaminen olla jotenkin geeneissä, koska myös äidilläni on peliongelma, onneksi ei ollenkaan samassa mittakaavassa kuin minulla. Vuosia sitten äitini auttoi minua vaikeassa tilanteessa ja samoin on nykyinen mieheni auttanut. Nyt tiedän, että se oli virhe. Se, että joku auttaa pälkähästä, saattaa vaan pahentaa tilannetta.

Pyrin ajattelemaan, että tänään minun ei tarvitse pelata. Päivä kerrallaan.

Elämässäni perusasiat ovat hyvin. Palkka on onneksi niin hyvä, että nuo velanmaksut onnistuvat ihan ok. Pelkään jo nyt seuraavaa repsahdusta. Ja siksi sitä maksuhäiriömerkintää mietin. Oman luottokiellon joskus tein, mutta senhän purin soittamalla, kun seuraava repsahdus tuli.

Tunnen itseni huonoksi ja pahaksi ihmiseksi tuon riippuvuuden takia. Itseinho on kova usein. On sietämätöntä ajatella, miten tyhmä on ollut. Ja on näköjään edelleen.

Pelaamisessa voitto on aikamoinen dopamiiniruiske, mutta eihän se siihen koskaan jää. Viime reissulla olin kyllä jo niin tuskainen, että lähdin pelaamosta 1000€ käteistä mukana ja tuhlasin sen vaatteisiin ym. Että en ainakaan pelaisi niitä. Voittopuolella en tuossakaan tilanteessa ollut.

Miltähän elämä maistuisi normaalina ei-riippuvaisena ihmisenä… Voisi edes joskus olla tyytyväinen itseensä. Jos joskus sellainen tunne meinaa tulla, muistan samantien nuo pelaamisen ja velat ja tunne, että olen ihan ok, katoaa kuin tuhka tuuleen.

Ajattelin kertoa oman tarinani. On hyvä, että on tällainen foorumi, jossa voi jakaa ajatuksia. Tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville.

2

Tuli näköjään kahteen kertaan sama juttu. En osaa poistaa:(

3

Velaksi EI pelata ei v*tussa, vaikka mikä olisi!!

Pelaamoon kannattaa pyytää pelikieltoa saat voimavaroja taistella (pelikoneita) tai helvetinkoneita vastaan. Samalla kertaa se pelikielto menee kaikkiin oman asuinalueen pelaamoihin.

Helposti itsellä mennyt kohta 1,5 vuotta ilman pelikoneita ensin en ehtinyt pelata niitä oli muita harrastuksia (shakin pelaaminen ja paljon duunia). Nykysin en halua enää pelikoneiden peluuta :slight_smile:.

Uuden harrastuksen alottaminen auttaa yli peleistä.

4

Niinpä. Vaan ei se järki enää kulje mukana, kun peli vie. Ajattelin tässä, että otan yhteyttä kaikkiin mahdollisiin lainafirmoihin ja ilmoitan, ettei minulle saa antaa lainaa. En kyllä ymmärrä, että edelleen sain lainaa, vaikka ilmoitin hakiessa kaikki lainani.
Ja tuo porttikielto pelaamoihin täytyy tehdä. Varmaan pitää mennä paikan päälle se tekemään. Aika nöyryyttävää, mutta niin makaa kuin petaa.
Pahinta on se, että tehtyä ei saa tekemättömäksi. Minua hävettää suunnattomasti nuo jutut. Oikein oksettaa, kun rupeaa asiaa ajattelemaan.
Pitäisi kuulemma osata antaa itselleen anteeksi, vaan onpa aika mahdotonta.

5

Hei, tarinasi oli pelaamisen osalta aika tyypillinen ja myös surullinen. Kirjoitit, että käyt psykiatrilla. Eikö häneltä ole tullut mitään apua peliongelmaan? Pitäisikö sun hakeutua myös peliriippuvuus hoitoon missä voisit käsitellä tunteita peliriippuvuuteen erikoistuneen ammatti-ihmisen kanssa. Peliriippuvuuteen voi hakea myös lääkitystä jos mikään muu ei auta.
Minun neuvoni on, että yritä hommata kiellot pelaamoihin ja jos pelaat kortilla niin rajat minimiin. Hakisin myös omaehtoisen luottokiellon.
Kaikkihan täytyy lähteä ihmisestä itsestään mutta ammattiapu voisi vahvistaa omaa halua päästä eroon pelaamisesta.

6

Niinpä, ei se itsensä ruoskiminen mitään auta. Anteeksianto on varmaan tärkeää ja sen kautta ajatteleminen, että haluat kohdella itseäsi hyvin koska olet sen arvoinen.

7

Samoja ongelman alkulähteitä mulla, traumoja joita haluaa paeta.
Kärsin myös vaikeasta unettomuudesta paljon, juuri nyt otin unilääkkeen
ja tuntuu nyt vaikuttavan. Paljon voimia sinulle ja kaikille taisteluun tätä vaikeaa riippuvuutta vastaan.

8

Psykiatri sanoi etsivänsä jotain riippuvuusklinikkaa, jossa voisin käydä. Itse ajattelin ruveta käymään A-klinikalla ja vaikka pelirajaton- ryhmässä.
Tänään on kaksi viikkoa siitä, kun kerroin viimeisen putken miehelleni. Ei ole ollut vaikeaa olla pelaamatta, mutta itsesyytökset vaivaavat ja tunne omasta arvottomuudesta.
Ja aion hommata kiellot pelaamoihin ja myös lainafirmoihin viestiä, ettei minulle saa antaa lainaa. Onneksi lainansaanti on vaikeutunut, koska velkaa on jo niin paljon. Mutta silti tarjouksia tulee.
Olen nyt koko viikon ollut sairauslomalla unettomuuden takia. Herään parin tunnin unen jälkeen ( vaikka on monta lääkettä unettomuuteen) ja sitten en millään enää saa unta. Tämän viikon heräämisen klo 1, klo 03 ja tänä aamuna klo 04. Parempaan menossa…
En ymmärrä, mistä unettomuuteni johtuu. Koska olen kuitenkin pelannut enemmän tai vähemmän 80- luvulta. Ja velkaantuminen alkoi 2004. Ettei ole uusi juttu.
Nyt on suuri houkutus ottaa opamoxia ja nukkua muutama tunti, mutta se on taas pois ensi yöstä, joten sinnittelen. Eikä pelkkä opamox tuo unta, pitää ottaa myös imovanea ja sirdaludia. Siis iltaisin. Miten ikinä noista lääkkeistäkään pääsee eroon! Vaikka edes ne ei tuo unta. Voimat ei riitä niiden lopettamiseen juuri nyt.
Eilen kävin pitkästä aikaa illalla pitkällä kävelyllä. Se teki hyvää. Yritän päästä taas liikunnan alkuun. Lenkeillä kuuntelen äänikirjoja eri kielillä. Olen aina pitänyt kielistä ja työnikin liittyy kieliin.
Kiitos sinulle vinkeistä. Ja mukavaa torstaita:)

9

Minä ja ex-mieheni emme koskaan saaneet mitään terapiaa lastemme kuoleman jälkeen. Tapahtuivat peräkkäisinä vuosina. Kummallakin pojalla oli todella vakava sydänvika. Mitään ei voitu tehdä. Emme myöskään keskenämme voineet puhua lapsista, oli liian raskasta. Mies pakeni alkoholiin ja minä peleihin ja ostamiseen. Vaikka aikaa on kulunut, en ole toipunut. Tuntuu myös, ettei kukaan oikein ymmärrä, miten kova paikka se oli. Ja on. Silti sain yliopisto-opinnot loppuun ja valmistuin ammattiin, jossa edelleen olen.
Nyt olen mummu ja tyttärenpoikani on elämäni ilo. Saimme siis myöhemmin kaksi tervettä tytärtä.

En tiedä varmasti, mutta luulen, että elämäni ongelmat johtuvat noista menetyksistä.
Onkohan kaikilla ongelmapelaajilla ja muilla riippuvaisilla (päihteet ym.) joku trauma taustalla. Trauma, jota ei ole osannut käsitellä ja josta ei ole toipunut.

Unettomuus on minulla ollut pahana jo kuusi vuotta. Välillä on parempia jaksoja. Välillä ahdistun niin, etten muuta osaa tehdä kuin itkeä. Yön tunnit ovat niin pitkiä ja aamulla pitäisi töihin jaksaa. Minun työssäni pitää jaksaa olla tarkkana koko ajan. Nyt sairauslomalla tämän viikon ja on ollut tänä vuonna jo 60 sairauspäivää tämän unettomuuden takia. Sekin ahdistaa ja koen itseni huonoksi työntekijäksi, kun joudun olla pois, vaikka esimieheni on todella ymmärtäväinen. Hän ei tiedä elämäni ongelmia, mielestäni ne eivät esimiehelle kuulu.
Kaikkea hyvää toivon sinulle! Voimia ja tsemppiä!

10

En pysty sanomaan onko kaikilla pelaajilla joku trauma pelaamisen taustalla, mutta pakonomaista pelaamista kuvataan mm. että pelaaja pakenee ongelmia, tai yrittää lievittää ahdistuneisuuttaan pelaamalla. Pelin tuoma euforinen jännitys saa unohtamaan muut murheet.
Sitä jännitystä sitten haetaan uudelleen ja uudelleen ja hinta on kova. Itselläni pelaaminen alkoi pitkän ja vaikean elämän tilanteen jälkeen.
Onneksi oma peluriurani ei kestänyt kuin 3 vuotta, enkä saanut hirveetä tuhoa aikaan. Kuitenkin sinä aikana koin paljon unettomia öitä.

Ihan järkkyä ajatella, että peluri maksaa kovan hinnan fiiliksestä.
Siinä voi mennä ihmissuhteet, terveys ja rahat. Onneksi monet kuitenkin jossain vaiheessa havahtuvat ja hakevat apua. Mun mielestä aina on toivoa jos vaan on rehellinen ennen kaikkea itselleen ja pystyy myöntää, että pelaaminen on ongelma.

Kiva kuulla, että olet tehnyt jotain liikkeitä pelaamisen lopettamisen ja lisävelkaantumisen estämiseksi. Pahasta tavasta on opeteltava pois ja se vie aikaa, mutta pikku hiljaa alkaa toipuminen. Parasta on se kun voi tuntea olevansa vapaa peleistä eikä ole jonkun casinon talutusnuorassa.
Itse käyn terapiassa minkä PAF minulle tarjoaa. Aika yllättävää, että apu tuli sieltä suunnasta. Olin sulkemassa tiliäni niin he alkoivat kyselee olisinko kiinnostunut terapiasta heidän piikkiin. Ilman muuta otin avun vastaan, varsinkin kun mulla ei olisi ollut varaa maksaa sitä itse.
Oma tapani toipua on nollatoleranssi kaikkiin peleihin, en edes lottoa halua laittaa, vaikkei se ole koskaan mikään ongelma minulle ollutkaan. Toinen asia on, että haluan täysin unohtaa koko pelimaailman;se ei ole minulle enää olemassa muuta kuin tällä keskustelupalstalla ja terapiassa niin kauan kuin käyn siellä vielä ehkä pari kuukautta.
Nyt hyvät yöt kaikille ja kauniita unia.