Minun tarinani

Moikka.

Olen lueskellut foorumia viime kuukausina ahkerasti. Nyt päätin itsekin puolestani kirjoittaa. Teidän tekstit on antaneet voimaa ja rauhoittaneet ajatuksia yön pimeinä tunteina.

En oikein tiedä mitä tähän osaisin kirjoittaa… Noh, peliongelma muutaman vuoden, viime aikoina olen tähän toden teolla vasta herännyt kun velkatilanne tuntuu toivottomalta. Velkaa arviolta 80 000e. Tähän lisäksi asuntolainaa, jota kuitenkin reilusti vähemmän onneksi kuin tuo pelivelka.

Tilaisuuksia on ollut monta selvitä. Puoliso on auttanut taloudellisesti, pelissä on tullut voitto jne. Ja silti en ole onnistunut saamaan asioitani kuntoon. Nyt on tilanne se että laskuja ja muistutuksia tulvii enkä niistä enää selviä. Olen yrittänyt sopia maksusuunnitelmia, nihkeetä on. Pelkään perintää ja luottotietojen menetystä, ulosottoa. Aina olen kuitenkin ns. aiemmassa elämässä kaiken hoitanut säntillisesti.

Ajatustyö on kokoajan kova. Yritänkö sinnitellä, sopia perintätoimistojen kanssa maksusuunnitelmia. Annanko mennä ulosottoon. Miten asunnon käy. Myynkö asunnon ja saan edes osan veloista maksettua ja hengähdystaukoa tästä kaikesta. En tiedä.

Tässä minun tarinani tähän asti. Kiitos jos jaksoit lukea ja kommentit otan ilolla vastaan.

Hei,

Tiedät varmaan, että tässä vaiheessa peliongelmaan haetaan ensisijaisesti apua, raha-asiat sitten muhivat rauhassa. Itse sain sitä kunnan kautta ja pääsin keskusteluterapiaan, vaikka henkilö ei ollutkaan perehtynyt peliriippuvuuteen. Velkaneuvonta kunnassasi varmasti auttaa. Minulle he sanoivat tosin, että talo ja omaisuus on myytävä, jotta olisi mahdollista päästä mahdolliseen velkajärjestelyyn.

Osaltani oli monen asian summa. Työpaikka vaati luottotietojen olemassaoloa, mutta eivät ole tarkastaneet sitä vieläkään. Ensimmäinen maksuhäiriömerkintä tuli vuosi sitten kesäheinäkuussa. Olin ottanut tammikuun 1. päivä omaehtoisen lainakiellon. Velkaannuin aikoinani myös muistakin syistä, koska pahimmillani elätin viittä ihmistä, ja olin ainoa työssäkäyvä. Silloinen miesystävä itse asiassa patisteli minua pelaamaan, koska voitin, mutta hänet sitten myös ajoin täältä pois, kun ymmärsin asianlaidan.

Ulosotto ei myöskään ole mikään mörkö omasta mielestäni. Kihlakunnanvouti ja ulosottomies ovat ihan yhtälailla ihmisiä, kuten mekin, mutta peliriippuvuudesta eroonpääseminen on se ensimmäinen askel. Ilmoita kaikille pelisaiteille ( netissä vain voi velkautua noin paljon), että olet peliriippuvainen. Ota huomioon, että niitä lisenssejä, joiden alta toimivat on useita, eli estä kaikki pelaaminen. Tunnusluvut ja pankkikortit annat jonkun läheisen haltuun.

Tiedän ne kaikki tunnetilat, ja itsesyytökset, jotka tulee, kun on tehnyt pahan mokan, mutta raha on vain rahaa, materia materiaa. Pelurin läheiset kärsivät ja ne syyllisyyden tunteet tulevat siitäkin sille joka on heittänyt rahat vessanpöntöstä alas… tai oikeimmin viemäristä, koska pelifirmat ovat häikäilemättömiä. Eli estä se pelaaminen kaikella tavalla, soita kuntasi terveysneuvontaan ja sitten jossain välissä velkaneuvontaan, kun jaksat. Muista, ettei peliriippuvainen saa pelattuja rahoja enää takaisin, tai jos saisikin, häviää ne.

Hei Katti! Melkoiset velat olet saanut aikaan… No ei siinä, olen samassa jamassa. :blush: Ulosottoon on menossa varmaan saman verran kuin sinun pelivelkasi ja lisäksi on vielä n.45 000€ edestä vakuudellista lainaa, jota hoidan vielä 14 vuotta. Olen asiaa surrut ja voivotellut - usko pois - se ei auta.

Olethan lopettanut jo pelit? Helppoa se ei ole, itsekin olen vielä tässä tilanteessa pelannut, mutta sitkeästi yritän pysyä peleistä poissa.

Heippa. Päivä kerrallaan tässä on kärvistelty ja mietitty pää puhki asioita. Itketty ja surkuteltu. Välillä joku voiman kipinä tullut ka silloin olen saanut soitettua velkaneuvontaan ja ulosottovirastoonkin ja kysellyt neuvoja. Kerroin että pelaamisen takia tilanne on tämä. Peluurissa chattasin tilanteesta. Työterveyshuolto lienee seuraava osoite minne voisi tilannetta purkaa.

Minulla on ollut niin hätä noista taloudellisista asioista, että tuntuu kun niitä saisi vähän tolalleen niin sitten olisi taas voimia peliriippuvuutta hoitaa. Nyt nään jo toki sen, että tässä tilanteessa tärkeintä aloittaa peliriippuvuuden hoito ennen kaikkea. Se on kuitenkin hankalaa, kun lopulta säntillinen ihminen olen ja keskeneräiset asiat, kuten maksamattomat laskut ahdistaa. Tästä päästäänkin siihen miten paljon se sitten ahdistaa kun on vuosikausien ulosotto edessä :open_mouth:

Noh, paljon olen kuitenkin jaksanut asioita kysellä ja pienin askelin eteenpäin. Rahaa ei ole millä pelata, en tiedä jos olisi miten kävisi.

Tsemppaan tänne omaan ketjuun itseäni, niin jää päiväkirjaa. Kävin työterveyshuollossa ja itkuksihan se heti meni. Siellä otettiin ohjat käsiin ja jatkokäynnit sovittu. Kyllä kehuttiin kovasti, että näin vaikean asian tulin nostamaan esille.

Laittelin useaan kasinoon sulkemispyynnön ja pyynnön siitä ettei niitä enää auki saa. Raha-asioista olen nyt yrittänyt liikaa olla stressaamatta. Tuossa katselin jo pakolliset ensi tilistä maksettavat, mutta tuota vippivyyhtiä en taida enää yrittää maksaa kun ne sinne ulosottoon kuitenkin valuvat. Jos vähän käyttörahaa jäisi johonkin mukavaan. Rahan arvo täytenee opetella uudelleen ja ensi askel siihenkin lienee ettei työnnä niitä minnekään kasinolle…

Ja sitten taas yritetään saada unta pollaan. Ei voi kun ihmetellä tätä ajatuksen juoksua. Kyllä on koko kirjo epätoivosta ja kauhusta järkeilyyn ja tsemppaamiseen… kunnes taas tuntuu että ei tästä mitään tule ja koko ajatusruljanssi alkaa alusta.

Hiljattain ajattelin, että ei se ulosotto maailmanloppu ole ja nyt taas että vieläkö saisi edes osan sovittua perintätoimistojen kanssa järkeviksi maksusuunnitelmiksi. Voe voe…

Pitäisi ottaa yhteyttä päihdepalveluihin tuon riippuvuuden hoitamiseksi. Osaako joku kertoa mitä kaikkea siellä tehdään?

Tuo on minullekin tuttua. Välillä olen omien asioideni vuoksi hyvin rauhallinen, saan ne vähän kuin pois mielestä ja toisena hetkenä taas iskee valtava epätoivo. Ehkä tämä helpottaa sitten, kun ulosotto alkaa… toivon mukaan…

Oiskohan tämä nyt se pohja minun kohdalla. Apua haettu, tehty toimia pelaamisen estämiseksi jne. Ja vielä tuli repsahdus! Rahat meni ja vain osa pakollisista menoista hoidettu. En pysty kuin ihmettelemään sitä, että miksi pitää edes kokeilla pelata ja kaivaa vielä joku casino jostain vaikka järki huutaa muuta. Ja sitä miksei osaa lopettaa kun vielä olisi edes vähän rahaa jäljellä. No, siinäpä se varmaankin on se peliongelman ydin. Muistat sen, miten viime repsahduksen jälkeen itket sängyssä ja rukoilet unta, että edes silloin ei tarvitse ajatella mitään. Sanot itsellesi, että muista se hetki ja tunne. Älä tee sitä itsellesi enää! Ja silti teet.

Nyt en taas tiedä miten eteenpäin. Onneksi sain kerrottua läheisille tilanteesta. Se helpotti, mutta olo on toivoton.

Tsemppiä Katti! Erittäin tutut tuntemukset. Se juuri tekee peliriippuvuudesta pelottavan, ettei oikeasti voi luottaa, onko se pohja tullut ennen kuin ihan oikeasti kaikki on mennyt. Voimia!!

Kiitos NewYork! Luinkin tuota sinun ketjua illalla tuosta kaiken toivon heittämisestä. Ja kyllä tässä onkin viikonloppu ryvetty täydessä epätoivossa. Kai se nekin tunteet on vaan käytävä läpi. Jostakin niitä toivon pilkahduksia jossain vaiheessa löytyy. Sen olen huomannut monien kirjoituksista. Toki se ei silloin lohduta kun on ahdistus kovimmillaan.

Koitetaan rämpiä eteenpäin, voimia kovasti sinulle ja kaikille meille!

Nyt pakotan itteni kirjottamaan, vaikka ei huvittas kun ei mitään loisteliaita uutisia olekaan. Plussaa on se, että viime tilistä sentään laskuja ym järkevää onnistuin maksamaan. Esto-ohjelma koneessa ja kännykässä on toiminut. Eikä oo ihan järjetön epätoivo ja paniikki kokoajan. Miinusta taas se, että oli pääsy koneelle, jossa ei estoa. Lopputulema se, että hurvittelin menemään liikaa rahaa.

Sain ajan päihdepalveluihin vai mikähän sen virallinen nimi nyt onkaan. Katsotaan jatkoa siellä sitten. Tämä jostain syystä aiheuttaa ärsytystä ja ahdistusta. En jaksaisi asiaa vatkata ja vatuloida, kun se hävettää ja tuntuu pahalta ja talousasiatkin on jo niin kuralla… Tuntuu jotenkin niin turhalta. Mitä väliä vääntää enää puukkoa haavassa. Toki ihanaa että sai ajan ja on apua, mutta kai ne on nömä ärsytyksen tunteetkin vaan käytävä läpi.

Hyvä asia on se, että olen huomannut olon olevan levollisempi, kun pelaamatonta aikaa on kertynyt. Sitä pitäisi saada lisää plakkariin.

Miten NewYork ja ikuinen velallinen? Olis kiva kuulla kuulumisia.

Päivitystä kehiin… pari käyntiä riippuvuuspolilla takana. Hoitaja vaikuttaa ihan mukavalta ja keskustelu on saatu käyntiin. Uusia aikoja sovittu. Pahalta tuntuu mennä sinne ja vaikealta käydä asioita läpi, mutta yleensä jälkeenpäin on helpottuneempi olo.

Tiedoksiantoja käräjäoikeudesta tullut, kun velkoja on sinne siirtynyt. Ilmeisesti ulosotosta tulee seuraava yhteydenotto. Toisaalta on helpottavaa nähdä tiedoksiannoista velat ja määrät… mutta toisaalta potti ulosottoon kasvaa sitä mukaa ja hirvittää korot ja taulukkomaksut jne jne… ei tule varmaan ikinä lyhenemään. Siellä ulosotossa pitänee sitten käydä paikan päällä… tuleva tuntematon pelottaa.

No entäs pelit. Estoista ja varotoimista huolimatta löytynyt pelimahdollisuus, ns. takaportti ollut auki. Eli läskiks on menny jalot tavoitteet. Sitten taas ootellaan tilipäivää ja uutta onnistumista, josko se lopultakin tapahtuu. Kyllä sitä tuntee ittensä huonoksi, tyhmäksi ja epäonnistuneeksi.

Pystytkö antamaan jollekin toiselle sun kortit ja tunnusluvut? Voit myös oman pankkisi kanssa sopia rajat nettiostoihin. Rohkeasti vaan luuri korvaan, ja saat tukea.

Kuules, Katti, nyt nostetaan sinut ylös suosta. Räjäytä vaikka koko tietsikka, mutta älä kadota omaa itseäsi peleihin.

Tunnusluvut on jemmassa läheisellä, joten se takaportti on kiinni. Aikamoista kärvistellä välillä, mutta pikkuhiljaa avautunut se, mitä monet täällä kirjoittaa: Pärjäät, kun et pelaa. Vaikka rahaa ei paljon ole, niin on ainakin enemmän mitä olisi pelaamisen jälkeen.

Olisiko jollain vinkkiä noihin käräjäoikeuden tiedoksiantoihin liittyen. Voiko/kannattaako siihen vastineeseen laittaa jotakin selvitystä peliongelmasta?

Voi kirjoitella jos haluaa, mutta eipä sillä ole mielestäni mitään valtakunnan merkitystä. Ulosottoon ne lopulta valuu, kerta et niitä ilmeisesti nyt pysty/meinaa maksaa? Kannattaa katsoa, että velkamäärä ja korko on oikein, jotta jotkut velkojat eivät ole laittaneet niihin haasteisiin jotain aivan omia korkoja tms. Ja käräjillä ei ole pakko käydä fyysisesti. Kannattaa ottaa käyttöön myös suomi.fi-palvelu, niin saat sinne kätevästi jatkossa sitten esim. kaikki ulosotosta tulevat kirjeet.

Tsemppiä Katti!

Nyt olet lähtenyt oikealle tielle. :slight_smile: Vapautta kohti!

Minusta on useissa eri terapioissa tuntunut siltä, että on turha jauhaa
niitä samoja asioita jos kuitenkin sitten repsahtaa taas kuten ennenkin.
Mutta se ei ole totta. Se on itsepetosta ja vain sitä tunnetta, kyllästymistä,
toivottomuutta. Todellisuudessa kaikesta puhumisesta ja ongelmien
käsittelystä on ollut apua. Jossain vaiheessa aina tulee se syvempi
oivallus, jonka avulla jaksaa sitten taas taistella eteenpäin.

Peliongelmaisina meidän on hyvä laskea rimaa monessakin asiassa
aika paljon. Jos olen täysin varma, että seuraavasta tilistäni en pelaa
euroakaan vaan pelaamaton kauteni jatkuu uusiin ennätyslukemiin
niin tuntuu entistä pahemmalta kun olen repsahtanut ja kaikki rahat
ovat menneet ja taas pitää miettiä mistä saan ruokaa seuraavien
reilun kolmen viikon aikana. Mutta jos en luota ollenkaan itseeni eli
lasken sen riman mahdollisimman alas eli olen täysin varma, että
pelaan kuitenkin jos tilaisuus tulee niin silloin todellisuudessa
minulla on paljon parempi mahdollisuus olla pelaamatta. Käytän
palkan heti kun vain rahat tulevat tilille, välttämättömiin maksuihin,
ruokakaupan lahjakortteihin, Fiksuruoka- ja Matsmart-ruokatilauksiin
jne jne. Tai vaikka johonkin tyhmempäänkin ostokseen. Kunhan en
peleihin.

Toinen asia missä olen huomannut, että ainakaan minun ei kannata
olla liian kunnianhimoinen vaan laskea rima mahdollisimman alas,
ovat maksusopimukset ja aikataulut. Olen usein yrittänyt lyhentää
velkojani itsenäisesti sopimalla maksuista eri suuntiin. Sitten on
tullut kuitenkin pelattua kerran ja kaikki on kaatunut siihen.
Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen siihen, että ainoa lyhennys
on ulosotto. Se on pakollinen, luja, järkähtämätön menoerä, joka ei
välitä pätkääkään onko mulla rahaa siihen tai tähän. Kolmasosa
palkasta lähtee joka kuukausi automaattisesti. Jos pelaan jäljelle
jäävillä rahoilla niin silti se maksu lähti jo ja lähtee taas seuraavasta
palkasta. Ja olen iloinen siitä, kun sain juuri tietää, että nykyisellä
maksutahdilla ulosottoni on ohi 7-8 vuodessa! Yes!

Hienoa Katti ja Tiikeri että jaksatte taistella! Itse kehittelin reilussa puolessa vuodessa tuon verran lisäpelivelkaa mitä teillä on, myin omaisuutta ja ja senkin jälkeen velkaa on vielä 50 ooo€. On aivan uskomatonta miten helposti saatavat kulutusluotot ja kasinot tekevä elämästä vaikeaa. Aion kuitenkin selvitä tästäkin. Tuo peliongelma minulla liittyy johonkin suurempaan mieltäni koskevaan sykkeröön ja etsin parhaillaan terapeuttia että voisin sitä läpikäydä. Se ei ole vain pelaanko vai en se on paljon muutakin koska etsin pelaamisesta jotain muutakin sisältöä elämään, se on vain niin hurjan kallis tapa hoitaa itseään ja masennustaan, kyllästyneisyyttä, jännityksen hakua, oman - ja työelämän ongelmia jne.
Minusta sinulla Tiikeri on hyvä meininki kun olet jotenkin sopeutunut tilanteeseesi, eihän siinä muuta vaihtoehtoa olekkaan mutta silti on helpompaa hyväksyä olemassa oleva tilanne ja rakentaa siitä eteenpäin sillä tasolla kun pystyy. Voimia myös sinulle Katti, Pelitön Tulevaisuus kirjoitti toisessa ketjussa hyvin rohkaisevasti meille pelureille tai ex pelureille, se teksti kannattaa luke siinä on asiaa.
Hyvää torstaita teille kaikille, torstaihan on aina toivoa täynnä!

Katti, aikaa myöten kaikki helpottaa. Peleistä eroon pääsemiseen tarvitaan myös se oivallus, että pelaamalla ja velkaantumalla ylläpitää niitä yhteiskunnan “mätäpaise”-rakenteita ja pahaa tarkoittavia firmoja. Se ajatus suivaannuttaa. Peleistä erkaantumisessa tulee aika voimakkaastikin vihan ja inhon tunteet, ja se kannattaa nimenomaan suunnata itsestään pois. Meitä peliriippuvaisia on höynäytetty , ja aika pahasti, sekä lainanantajat että pelifirmat. Veikkaus on yhteiskunnan syöpä.

Minun vihani on jo laantunut. On vain halveksunta noita rakenteita ja firmoja kohtaan.

Ihana kuulla, että alat olla jo kuivilla pelaamisesta.

Pelit Poikki , minulla nimenomaan viimeisin työpaikkani, jossa vierähti yli 15 vuotta, on iso syypää siihen, että pelaamista kokeilin. Samaan aikaan tosin oli yksityiselämässäkin murheita. Olin elättänyt jotain parisuhdeunelmaa, ja se alkoi vähitellen romahtaa. Ollaan silti tämän toisen osapuolen kanssa edelleen ystäviä, vaikka seurustelenkin jo toisaalla.

Pääsin masentuneiden ryhmäterapiaan, ja sitä kautta aloin ymmärtää. Olin tavallaan pitänyt itsestään selvänä, että teen niska limassa töitä, ja että pitää kokoajan kouluttautua ja tehdä enemmän. Joustin enempi kuin mikään kuminauha voisi joustaa, silti tuli useinkin kylmää vettä niskaa. Tein muuten varmaan kolminkertaisen määrän työtä kuin toiset, ja kun palasin sairaslomalta, kaikki työt odottivat minua, ja lisäksi ne, joita eivät muut osanneet ratkaista. Palkka kuitenkin naisena ja laman varjolla ei noussut. Sitä alkaa itsekin tilanteessa uskoa, että itsessä on se vika, mutta ei se ole.

Terapian osalta valitsin ryhmäterapian. Onnekseni sain ryhmän, jossa meillä jokaisella on melko samankaltaiset kokemukset työelämästä, tai siitä, että olemme antaneet itsemme olla kynnysmattoja. Ilman terapiaa saattaisin olla vielä masentunut. Ilman tuota ryhmää. Nyt arvoni ovat kuulemma alle normaalikäyrien, eli minä voin pitää itseäni onnellisena, ja kyllä sen huomaan.

Se näkyy myös siinä, etteivät pelit tule mieleeni. No, yhtenä iltana teki mieli kokeilla Mikkisoftan pasianssia, mutta enpä pelanut sitäkään.

Tämä ryhmäterapia on minulle ilmaista. Olisiko sinulla mahdollista tiedustella kunnaltasi tai lääkäriltäsi onko samaa tarjota? Yksilöterapia tosin voi olla ihan yhtä hyvä. Minulle toimii ryhmäterapia.

Voikaa hyvin ja uskokaa itseenne.

Kiitos tsempeistä kaikille! Ihana tunne huomata kun aikaa kuluu, että pelit ei pyöri mielessä kokoajan. Jaksaa ajatella ja tehdä normaaleja asioita. Toki välillä ahdistaa ja masentaa, mutta eipä se ihme ole tällaisen myllerryksen jälkeen.

Pelitöntulevaisuus kirjoitti tuolla aiemmin minulle, että älä kadota itseäsi peleihin. Tätä lausetta olen toistellut mielessäni vaikeina hetkinä ja haluan kiittää, että niin minulle kirjoitit. Itsensä kadottaminen on tässä touhussa varmasti monella lähellä, mutta pala palalta taistellaan itsemme takaisin. Voimia kaikille!