Minun tarinani

Me Lopettajat
1

POKS!!!..prkle…pyyhe ei vaimenna sitä mitä taas teen.
“Mikäs toi oli???” Kuuluu toisesta huoneesta miehen ääni. Lapset tulee keittiöön. Mitä sä juot? No ei tässä mitään, äiti vaan relaa kun on lauantai…
Mies tulee keittiöön…" jaahas, taas juhlat vai???" Miehen ilme on tuima. Huolestunut. Silmät surulliset. Lähdössä lenkille.

" No ei mitään. Nää on näitä juomia mitä jäi juhlista. MITEN NIIN???"

Sitten muistan!!! " Sitä paitsi SÄ juhlit eilen!" Voi mikä voitonriemu!
Mies oli käynyt kaljoilla illalla kaverinsa kanssa.

Juon taas. Niinkuin eilen ja sitä eilen ja sitä eilen ja… Tällä kertaa jäin taas kiinni. Monesti en. Kukaan ei tiedä että juon lähes joka päivä. Nykyään.

Olen juonut nyt alkoholistimaisesti 20 vuotta. Olen edelleen hehkeä ja nätti nelikymppinen. Ainut mikä ärsyttää on kasvava vararengas. Ihme juttu vaikka vedän vihermehuja ja lenkkeilen, jumppaan, joogaan ja meditoin joka päivä!?
Joogaava alkoholisti!? Kyllä.

Lyön vaikka vetoa että meitä on paljon. Hullun lailla itsestään huolehtivia rouvashenkilöitä jotka juo ja jumppaa.
Ettei kukaan tajuis ja huomais.
Ei noin terve ja energinen ihminen voi olla alkkis.

Joka päivä rukoilen että jumala lyö mua lekalla päähän. Tajua jo hyvä ihminen. Sanokaa joku mulle!
Just kävin verikokeissa ja maksa-arvot oli lievästi koholla. Luojan kiitos, vihdoin. Soitan voitonriemuisena sairaanhoitajalle. Maksa-arvot koholla, näettekö??? Pitäkää must nyt huoli ja KYSYKÄÄ jotain mun alkoholinkäyttöön liittyvää!
Sairaanhoitaja lepyttelee. Ei mitään hätää. Ihan vaan pikkuisen koholla. Näin pienestä ei kannata huolestua.
Nieleskelen puhelimessa. Okei, kiitos näkemiin.

En tiedä olenko huojentunut vai pettynyt. Tuli lupa juoda lisää, kukaan ei välitä vaikka maksa-arvot koholla. Kunhan vaan jumppaan ja juon mehuni. Ja taas juon vähän. Joka päivä.

Olen siis juonut yli 20 vuotta. Suvun naiset erityisesti ovat olleet persoja alkolle. Mutta mistä lyödään vetoa että 70-luvulla raitistunut Sirkka ei ikinä juonut näin paljon kuin minä nykyään? Sirkka veti perskännit silloin tällöin ja sitten ei enää ikinä. Sai maineen suvussa: alkoholisti joka raitistui. Minä juon lähes päivittäin nykyään, mutta kukaan suvun jäsen ei tohdi epäillä että tuo on alkoholisti. Koska se on niin normaalia nykyään. Vähän relata ja juoda. Joka päivä.

Mutta mä en jaksa enää.
Joka päivä mietin koska voin taas avata viinipullon ja koska voin raitistua?
En kestä enää krapuloita. En sitä tutinaa sängyn pohjalla ja sata kertaa hoettua mantraa itselleni “anna anteeksi”.

Kuulemma raitistua voi vasta kun käy pohjalla. Mutta kun minun pohjaa ei näy.
Nykyään pystyn olemaan juomatta tasan viisi päivää. Siinä ajassa tulee voitonriemuinen tunne. Näettekö! Voin olla juomatta ja fiilis on mitä parhain. Perjantai. Drinking day! Vain muutama lasi vinksua. sitten huomenna pihvin kanssa muutama enemmän. Sunnuntaina loivennellaan. Sitten taas alusta.
Voi vittu. Voiko ihminen kusettaa enää itseään pahemmin?

Missä se pohja viipyy?

2

Hei Mrs Butterfly, tervetuloa palstalle.

Missä se pohja viipyy?

Minä olen sitä mieltä, että sen pohjan määrittelee jokainen itse, ei sen tarvitse olla katuoja tai hökkeliasumus kaatiksella. Kun poksautat salaa pullon auki ja jäät kiinni, niin katso miestäsi ja lapsiasi. Tunnetko heidän pettymyksen, hädän, tuskan, pelon ja epätoivon juomisesi täden. Kerrot heille taas samat selitykset, samat verukkeet, samat lupaukset. Haluatko vielä alemmas? Jos et, niin tässä se pohjasi on. Tässä on mahdollisuutesi!!!

Voimia!

3

Kiitos Juu Ei.
En tiedä. Ei kai sitä pohjaa ole näkyvissä niin kauan kun näiden seinien sisällä riittää rakkautta, huolenpitoa, hyvä työ, talo,terveyttä, luomuruokaa, joogaa ja ns. hyvää elämää.
Mietin oikeastaan miksi tänne kirjoitan.

Ihan kamalaa että ei edes lapset, mies tai yhtään mikään voi pysäyttää tätä itsetuhoa. Tämä on henkilökohtainen helvetti.

4

Tervetuloa palstalle Mrs.Butterfly. Kirjoitat erittäin hyvin ja kuvaat tilannettasi elävästi. Kysyt miksi ylipäätänsä kirjoitat tänne. Kirjoitat mielestäni ainakin siksi, että sinulle paikoillaan pysyminen on vaikeampaa kuin liikkeelle lähtö! Toisin sanoen olet saavuttanut pisteen jossa huomaat alkoholin aiheuttavan sinulle vähintään epämukavaa oloa ja tunnetta, että kaikki ei olekaan reilassa asian suhteen. Omavastuullisuutesi on herännyt.
Hyvä näin. Minä en fanita tippaakaan minkäänlaisia pohjakosketus-teesejä koska mielestäni riittää jos jonkin seikan huomaa vaikeuttavan elämäänsä. Tällaisessa tapauksessa on hyvä tarkistaa tilanne ensin suoran häiriötekijän ja sitten myös kokonaisuuden suhteen. ja karsia kovalla kädellä häiriötekijät pois. Mitä aikaisemmin, sitä helpompaa! :wink:

5

Tervetuloa Mrs. B. Niiiiiiin tutun kuuloista! Tsemppiä sulle. Lähdetäänpä tässä yhdessä eteenpäin.?

6

Niin, miten tuon pohjakosketuksen tulkitsee. Minulle se tarkoittaa sitä, että havahtuu olevansa sellaisessa (elämän)tilanteessa, jota ei halua enää olla ja motivoituu pyrkimään siitä pois. Vaarallista tuossa “pohjakosketuksen” kokemisessa on, että sitä voi ajelehtia kuukausia tai vuosiakin aivan pohjan tuntumassa ja mitään ei tapahdu. Sen takia andanten mainitsema ennen pohjakosketusta tapahtuva reagointi olisi keskeistä.

Toinen hyvä lähestymistapa on miettiä miksi juot, katsoa asiaa ikäänkuin ulkopuolisena, täysin objektiivisesti, vaikka terapeutin tuella. Omalla kohdallani syyksi paljastui liiallinen tunnollisuus ja auttamishalu muita ongelmissa painivia kohtaan. Itsestä ja omista asioista huolehtiminen jäi olemattomiin ja välillä henkinen kuorma oli mieletön. Sitä sitten viinalla keventelin ja turrutin, tunnetuin seurauksin. Nyt olen hyvän matkaa poisoppimassa passaajan ja toisten murheet vastaanottavan likaämpärin roolista. Mutta jo tämän tilanteen tajuaminen auttoi paljon raitistumisessa. Minä voin tehdä asian hyväksi, ja paljonkin.

Jatka kirjoittelua tänne. Pääset kyllä nopeasti porukkaan sisään ja täältä sitä oikeaa kokemustaustaa ja ymmärrystä löytyy, jos mistä.

7

Pohjalla käynti on sitä, kun ei jaksa enää juoda. Silloin, kun on valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen eroon tuhoon johtavasta juomisestaan.
Pohja voi olla ulkonaisesti havaittava, mutta myös henkinen, sydämen särkyminen tai että myöntää voimattomuutensa alkoholin edessä. Minulle pohja ja mitä tahansa merkitsi päätöstä lähteä pyytämään apua. Avun sain avaamalla AA-ryhmän palaveripaikan oven ja suostumalla ottamaan avun raitistuneilta alkoholisteilta.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

8

Voi hyvänen aika. Näin paljon jo vastauksia ja ihmisiä jotka välittää. Kiitos teille.
Niin. Kun teen kaikkeni että kaikki on koko ajan hyvin. Hyvä äiti, hyvä työntekijä, ainut joka osaa käsitellä hankalaa pomoa, sivutoiminen yrittäjä, opiskelija, pyörittää arkea, osallistuu järjestötoimintaan, hyvä
ystävä, kuuntelija ja olkapää…kysymys kuuluu missä välissä edes ehdi juoda?!
Kyllä juoppo keinot keksii.

Juon aina mieluiten yksin jotta relaan
ja saan koottua ajatuksia, jos muita
Akotona, juon salaa.
Haluaisin hakea apua, mutta kynnys liian suuri ja ego huutaa olkapäällä “eihän tässä mitään normaalista poikkeavaa, kaikki juo "
Mutta kun ei juo. Ei " normaalisti” alkoholista nauttiva mieti ja laskelmoi seuraavaa hetkeä. Kuinka paljon, milloin ja miten.
Olen miettinyt mitä eroa minun tavassani juoda on verrattuna vaikka mieheeni. Ero on se että hän tykkää juoda, mutta voi olla juomattakin. Minä en ikinä jätä juomatta jos vain on mahdollisuus nenän edessä. Hän ei ikinä juo krapulaan. Minä saatan nousta juhlien jälkeen ylös kello kaksi iltapäivällä ja juoda salaa krapulaan suoraan jääkaapista puoli pulloa skumppaa. Ja taas sammua kello kuusi illalla. Noustakseni aamulla töihin.
Juoppo on kuin torakka. Sen saa hengiltä vain katkaisemalla kahtia. Siltikin se sikiää.

9

Et ole yksin etkä ainoa alkoholistinainen.

Tuo homma on vaikea saada poikki, jos juo yksin. Minäkin join yksin ja salaa. Se on kuulemma oikeinkin tyypillistä naisille. Samoin piilopullot ja kaikenlainen muu salailu. Kun salailu loppuu, asiat voivat alkaa järjestyä.

Minusta olet tosi pitkällä, kun puhut noin avoimesti ja raa´an rehellisesti asioistasi täällä. Me kaikki tiedämme sen pohjattoman halun saada päätä turraksi. Rauhaa kai siinä monesti kaipaa. Tämä palstan tarjoama vertaistuki on monelle apu. Yhdessä se viinapiru saadaan nujerrettua!

Minä olen saanut suurimman avun muilta raitistuneilta alkoholisteilta. Häpeän voima murtuu, kun ei enää kanna taakkaansa yksin.

Voimia sinulle tosi paljon. Ole itsellesi hyvä. Jos et pärjää yksin, hae apua esim. A-klinikalta tai ryhmistä.

Tsemppiä!

10

Hyvä MrsButterfly!

Luin viestisi jo eilen myöhään ja ensimmäisestä kirjoittamastasi lauseesta tunnistin, että kohtalonsisarhan se tässä. Paljon on samaa minunkin tarinassani. Minulla oli tapana laittaa ovet kiinni ja suorittaa avaamisoperaatio löylyhuoneessä, jotta mies tai lapsi ei kuule… krapularyypyt tuttua juttua, samoin sala- ja aamujuominen. Minä olen himpun lähempänä 50- kuin 40 -vuotispäivää, mutta simpsakkana minuakin pitävät, kun eivät paremmin tiedä… Tervellinen ruokavalio - juu. Itsen hoitaminen; kampaajalla käynnit, hiusten värjäys, kuorinnat ja naamiot - juu. Hillitysti joogailu ja lenkkeily - juu. Vastuullinen työ, jonka pyrin viimeiseen asti hoitamaan. - Juu. Näyttelemistä itselle ja muille, että kaikki on hyvin. Juu, juu ja juu.

Nyt en enää jaksa. Olen jo vuosia yrittänyt hallita ja hillitä juomistani, omin avuin, kuinkas muuten. paras saavutus tähän mennessä on puolen vuoden raittius viime talvesta alkaen, aivan käsittämätöntä, että siihen pystyin.

Minä olen tänne plinkkiin kirjoitellut jo vuosia sitten eri nimillä, mutta salasanat ym. unohtuneet, kas kummaa… Nyttemmin olen päättänyt ne muistaa ja pysytellä linjoilla ja kertoa täällä myös kompuroinneistani rehellisesti, sillä täällä jos missä, on ihmisiä, jotka tämän asian päälle ymmärtävät.

Toivon Sinulle MrsB. hurjasti voimaa ja rohkeutta, mutta ennenkaikkea sitkeyttä jaksaa yrittää uudestaan, jos alkoholi kuitenkin vielä ottaa yliotteen. On se niin viekas ja voimakas vastustaja kuitenkin…

Minun turinoita löytyy “Uusi lopettaja” -ketjusta ja täällä on myös meille keski-ikäisille naisille oma, positiivinen voimaantumisketju, “Keski-ikäiset naiset, huhuu”.

Meitä on paljon ja yksin on todella raskasta alkoholismi- nimisen sairauden kanssa. Olet tänne kirjoittanut, se on rohkea ja kenties ratkaiseva askel matkalla parempaan ja terveempään elämään. Se ON mahdollista. Voimaa Sinulle lähettää tätä kautta MrsM.

11

Olen itskeskellyt täällä koko aamun koska olen jotenkin niin helpottunut, surullinen ja kiitollinen samaan aikaan. Vastaanotto tällä palstalla on niin lämmin ettei meinaa millään ymmärtää miten voitte olla niin myötätuntoisia. koska olin odottanut jotain muuta tyyliin " ryhdistäydy nainen nyt ja ota ittees niskasta kiinni ".

Olen niin rikki ja auki etten kestä yhtään perseelle potkimista tämän asian suhteen. Juuri luin Juha Vuorisen jonkun jutun jossa meuhkasi että häneltä ei heru mitään myötätuntoa alkoholistille. Helppohan hänen on meuhkata, ehkä hän on raitistunut juuri sillä keinolla. Jos joku tulisi nyt huutamaan ja lyömään raittiudella päähän, vetäisin varmaan ranteet auki.

Olen lopettanut juuri myös masennuslääkkeiden käytön. Tiedän että elämä on nyt täyttä vuoristorataa ilman lääkkeiden antamaa laastaria haavan päällä. Tämä on nyt vain käytävä läpi. Mutta lempeydellä ja ymmärryksellä.

Olen valmis myös hakemaan apua tähän. Kerran olen jo lääkärille asiasta puhunut ja hän määräsi niitä uusia juomista hillitseviä lääkkeitä, jotka tosin heitin ihan vahingossa roskiin ja uusia en hakenut koska en koe että niistä olisi minulle apua.

Miten vaihtaa tämä surutyö ilon vastaanottamiseksi raittiudesta? Miten ihmeessä ihminen voi olla surullinen siitä ettei voi juoda alkoholia? Kun ne krapulattomat aamut ja päivät ovat kuitenkin ihan sitä elämän parhautta.

Sitten tulee ne kaikki juhlat ja kohtaamiset. " ai et juo vai??" Olen aina ollut niin heikko että olen aina ennen antanut periksi. No jos mä nyt kuitenkin. Ei tämä yksi ilta maata kaada. Ja sitten se putki taas alkaa.

Minun on kerättävä rohkeus ja oltava menemättä nyt toistaiseksi yhtään mihinkään illanviettoihin. En halua vaarantaa tätä hentoa alkua nyt millään ylimääräisillä reippaus-raittius harjoituksilla. On kerättävä rohkeus ja sanottava miehelle. Kestettävä se ärtymys. " No yritähän nyt TAAS. Mikset juo vaan vähän vähemmän ja harvemmin???"
Mies on viiniharrastaja ja talo on täynnä juomatonta viiniä jota tulee koko ajan lisää.
Minä elän kaiken keskellä. Sitten tulee taas ihana viikonloppu ja olisi niin kiva avata pullo miehen kanssa. Mies ei avaa pulloa yksin ja ärtyy jos en kaveriksi ota.
Kaikki tämä on edessä. Näettekö elän jo asioita tulevaisuudessa?
No tänään en juo. Lähden tästä töihin ja se on jo hyvä alku. Huomenna on maanantai ja normaali koulu-harrastusarki. Huomennakaan en juo.

12

Tähän saa monesti vastauksena: Joo joo, niinhän me kaikki sanoo. Minä uskon sinua. Tarkoittaako relaaminen siinulla sitä, että haluat päästä pois siitä olotilasta, joka sinulla on selvänä ollessasi? Tarkoitan että selvänä olo on ahdistaa. Jos näin on, syy siihen pitäisi löytää. Niin kauan kun nitä alkoholiin hukutettavia tunteita riittää, on juomisen lopettaminen vaikeaa. Tiedän omasta kokemuksesta.

Joo, tuttua juttua, kaikki tarjottu kelpasi. Ehkäpä tartut jokaiseen juomistilaisuuteen myös siksi, että alkoholinsietokykysi (toleranssi) on varmasti korkeampi kuin kohtuullisesti juovalla. Annos, josta muut tulevat jo pikku hiprakkaan, ei mahdollisesti tunnu sinulla vielä yhtään missään. Tarvitsen tavoiteltuun humalatilaan enemmän alkoholia ja krapulat ovat sen mukaiset. Edellä kerrottu päti ainakin itseeni. Minulla krapulat alkoivat olla todella kaameita ja usein niin kestämättömiä, että oli pakko korjata. Jokaiseen tarjottuun annokseen tarttumisesa on taustalla tietenkin myös alkoholiaddiktio ja oma käyttäytymismalli (jota se addiktio ohjaa). Oletko huomannut, että juominen määrittäisi kaiken tekemisesi, kaikki tehdään seuraavan huikan ehdoilla?

13

Huomenta MrsB.! Kuka sanoo, että sinun olisi ylipäätänsä luovuttava surutyöstä? Jos siitä edes on kysymyskään. Olisiko ennemminkin niin, että edessä oleva elämäntapamuutos aiheuttaa tarkemmin ajateltuna epävarmuutta ja ehkä pelkoakin?
Näistä pääset yksinkertaisesti eroon! Kyllä vain, koska itsekin nimesit ongelman ja samalla myös ratkaisit sen! Et voi elää muussa kuin tässä hetkessä, kuvitella voit sensijaan millä aikaikkunalla tahansa. :wink:

14

MrsB.

Kerro miehellesi rehellisesti tilanteesi. Jos hän ei itse juo alkoholistisesti, hän ei voi kokemuksellisesti käsittää tilannettasi, mutta jos hän välittää sinusta, hän ymmärtää asian vakavuuden riittävästi ja jos sinua rakastaa, hän tukee raitistumispyrkimystäsi. Viiniharrastus hänellä on haasteellinen juttu tässä yhtälössä, mutta rauhallisesti nyt ja asia kerrallaan. Eiköhän siihen joku toimiva ratkaisu löydy.

Tärkeää on vetää henkeä ja pysyä päätöksessä, että haluat parempaa elämää ilman alkoholia. LÄheisten tuki on kyllä korvaamattoman arvokasta.

Me alkoholistit ymmärrämme, miten mahdoton pyyntö on “ota vähemmän ja harvemmin.” Se ei vain toimi pysyvänä ratkaisuna. Käytän tarkoituksella ilmaisua “me alkoholistit”, sillä tuon asian tunnustaminen itselle on avain onnistumiseen, niin uskon. Minulle se on ollut vuosia ja vuosia ylitsepääsemätön kynnys, mutta nyt olen ymmärtänyt, että tunnustautuminen alkoholistiksi on minulle ainoa mahdollisuus todelliseen toipumiseen, jota tavoittelen.

Minulla itselläni on nyt neljä viikkoa juomatonta aikaa ja olo todella varsin alakuloinen. Varaudu siihen, että tunne-elämä on vuoristoradalla ja olo ei parane, vaikka alkoholi jää pois, usein aluksi muutamiksi kuukausiksi ainakin - päinvastoin, ikävä kyllä

Kyse voi hyvin olla tälläkin palstalla monissa ketjuissa mainituista PAWS -oireista (post acute withdrawal syndrome) ei oikein suomeksi löydy tietoa, englanniksi kyllä, kun googlailee. Minua on helpottanut hurjasti, kun olen ymmärtänyt oman huonon oloni johtuvan ainakin osittain juuri tuosta ilmiöstä.

Kirjoittele kuulumisiasi ja ota rauhallisesti! Et ole yksin!

15

Mitäpä jos istuisit miehen kanssa alas ja sanoisit että aiot olla juomatta. Siinä se. Ei sun vielä tarvitse alkaa identifioitua alkoholistiksi ainakaan muille (masennuksessa voi olla hukassa itseltään, siksi identiteettinsä kannattaa valita huolella). Korkki kiinni ja keskittyisit vain siihen päivä kerrallaan. Funtsia ehtii myöhemminkin.

Näin itse mietin mutta jokainen tietysti luo ihan oman polkunsa. Mikä toimii yhdelle ei ehkä toimi toiselle. Voimia!

16

MrsB Bim on oikeassa; turha hötkyillä ja kiirehtiä alkoholistiksi julistautumisen kanssa. Tai minkään muunkaan asian kanssa. Itsestäsi välittäminen on nyt tärkeintä.

Askel kerrallaan valoa kohti.

Hengessä mukana. MrsM.

17

Olen samaa mieltä edellisten kanssa.
Leimoja otsaansa tai mieleensä ehtii kyllä hankkimaan myöhemminkin. Sitten kun on päästy sen verran vakaalle pohjalle että voi ilman panikointia miettiä ytravitseeko niitä johonkin.
Ne leimat ja nimikkeet kun alkavat toteuttamaan itseään ja vangitsemaan raameihinsa turhan heklposti.

Ole vaan rauhassa oma itsesi ja panosta niihin hyviin puoliin jotka sinulla on.

Keskity hyviin asioihin, ja anna kuihtua sen jota et halua ruokkia itsessäsi.

Voimia muutokseen toivottelen!

18

Kiitos. Kiitos paljon rohkaisevista ja pehmeällä tavalla maan pinnalle tipauttavista viesteistä.
En tiedä oliko tänne kirjoittaminen jokin rajapyykki, sillä nyt mikään muu ei tunnu houkuttelevammalta kuin päihteetön, ihana, tavallinen arki.
Joku mainitsi että pelottaako raittuden tuoma elämänmuutos? Kyllä se pelottaa ja samalla houkuttaa niin hemmetisti. Kun saan tuon houkutuksen suurenemaan päivä päivältä ja kiinni uusista terveellisimmistä rutiineista, rakastan rutiineja ja tavallista arkea, niin olen jossain hennossa langassa kiinni.

Nyt ei tee mieli juoda tippaakaan. Ihan kuin iso painolasti olisi tipahtanut hartioilta kun sain jakaa tämän asian. Olen saanut paljon positiivisia asioita elämässäni tapahtumaan vain keskittymällä positiivisuuteen, miksi en toimisi tämän asian kanssa samoin? Mitä jos se alkoholi ei olekaan mörkö vaan neutraali asia joka nyt vaan on olemassa ja ei maailmastani yhtä-äkkiä katoa vain yrittämällä kieltää sen läsnäolo. Mitä jos suhtudun riippuvuuteen lempeästi enkä tuomitsevasti ja yritä kieltää sen olemassa oloa ? Se on siellä alimman minän tasolla, mutta voin muuttaa suhtautumistani siihen. Sillä mitä enemmän yritän sitä kieltää ja rimpuilla vastaan, sitä enemmän se nousee pinnalle.

Tänään on hyvä päivä :slight_smile:

19

Joo ja mitä pidemmälle raittius etenee niin sitä vähäpätöisemmäksi koko alkoholi muuttuu sinun elämässäsi. Sitten on ihan sama kuka juo ja missä. Minulla ainakaan ei tee tiukkaa edes käydä emännän tai kavereiden kanssa ulkona vaikka he joisivatkin. Se on minulle niin merkityksetöntä ainetta nykyään että en minä sitä mihinkään tarvitse.

Hyvä hyvä, jatka samaan malliin. Kyllä sinä pääset vielä pitkälle! :slight_smile:

20

Kannattaa kyllä valita se positiivinen asenne ja ajattelutapa - se kantaa paremmin. Esimerkiksi kun päättää olla juomatta tänään, ei kannata hokea “en juo, en juo”, vaan ennemmin tuo “olen juomatta” tai vaikkapa “olen raittiina”. Toinen mikä kirjoituksestasi pulpahti mieleen, on itsesuggerointi (ta jotain sinnepäin), josta tuo metsänreunan tyyppi muistaa aina välillä kertoa. Itselläni tuntuisi toimivan - ei nopeasti, mutta ei tässä raitistumisessa oikein mikään kovin nopeasti tapahdu.

Lainaus vastauksesta viestiketjussa “Ystavästä” luopuminen, 9.6.2014

Myönnettäköön, että kun aloin tuota itse hokea jo juomisen ohessa - kun ajatus raitistumisesta kuitenkin oli jo herännyt - tuntui se aika pöhköltä hokea asiaa, johon en edes uskonut. Mutta pidemmän ajan kuluessa se on mielestäni osaltaan auttanut siinä, että nyt tunnen noin. kuinka tuossa sanotaan. Raittiina on hyvä olla.