Minun tarinani, joko olen valmis?

Me Lopettajat
21

En minäkään “oikeassa elämässä” pysty tai halua tästä alkoholismista puhua. Puoliso tietää, että minulla on ongelma, ei ole lasiinsylkijä hänkään. Vain itse kuitenkin tiedostan, miten syvällä tämän asian kanssa olen. Nyt ollaan molemmat tipattomalla tammikuulla, joka tosin alkoin vasta 10.1. tienoilla… Viime vuonna tipaton tammikuu venähti minulla peräti helmikuuksikin, mutta sitten palasin taas vanhaan, tuttuun (ja turvalliseen?) juomakierteeseen. Eli kohtuukäyttöritykset kyllä tiedetään. Sehän tästä niin haastavaa tekeekin; järjellä tietää ongelman ja mikä siihen on apu (juomattomuus) mutta eihän järki näissä asioissa ole ohjaksisssa, vaan tunne ja kun tunne-elämä sairastaa, niin ei siltä voi odottaa kovin järkevää toimintaa.

Asioita pohdiskelemalla ja tietoa hankkimalla itseymmärrykseni on lisääntynyt ja nykyisin tunnistan omat heikot paikkani ja tajuan, että lankean juomaan salakavalan helposti, kun olen turhautunut, pettynyt (itseeni), stressaantunut tai tunnen itseni huonoksi tai riittämättömäksi. Kuten tunnen lähes koko ajan. Se on tunne, ei totuus, tämänkin tiedostan, mutta sisimmässäni kuitenkin alistun tuolle pirulliselle tunteelle ja se on mielestäni ydinongelmani. Jos en saa tähän asiaan muutosta, raitistuminen jää ikuiseksi haaveeksi. Huonommuuden tunteen juurisyistä minulla on käsitys, liittyvät ihan varhaisimman lapsuuden traumakokemukseen. En käytä kokemustani tekosyynä juomiselle kuitenkaan.

Todella vaikeaa on aina pidemmän päälle ollut raittiina pysyminen.

Nyt pv 3 ja tuleva viikonloppu ensimmäinen vaaranpaikka. Luottavaisella mielellä eteenpäin.

Hyvää yötä siskot ja veljet ja voimia <3

22

Päivästä 1 me jokainen ollaan aloitettu! Itsellänikin oli terveystarkastus jokin aika sitten jossa otettiin kaikki veriarvot, ja hieman koholla ollutta verenpainetta lukuunottamatta kaikki arvot on kunnossa. Se oli itselleni ainakin todella suuri helpotus, olin jotenkin varautunut paljon pahempaan! Itselläni tällä hetkellä raittius menee reilun 4kk jälkeen jo omalla painollaan enkä pahemmin ajattele juomista, toki niitäkin hetkiä on. Alku oli hankalaa kun oli niin tottunut juomaan joka tilanteessa ja suunnittelin elämäänikin sen mukaan. Pitkä tie se on ja omalla kohdallani vaati lukemattomia yrityksiä että olen päässyt edes tähän asti. Tsemppiä sullekin olet hyvän alun saanut, jatka vaan sillä tiellä!

23

Nyt iski pahimmat juomishimot sitten juomattomuuden aloittamisen! Työt loppui hetki sitten ja ihan hirveä halua lähteä hakemaan viiniä.

Tämän läpi on nyt vaan taisteltava, huomenna olisi tulossa kaksi viikkoa täyteen juomatta.

Yritän hengitellä rauhallisesti ja keksiä tekemistä joka veisi ajatukset muualle.

24

Yritä kestää.
Kyllä se kohta taas helpottaa.
:smiley:

25

Kiitos tsempeistä! Kyllä se sitten helpotti ja selvisin juoman kuiskuttelusta.

Rupesin ruuan laittoon kun oli pahimmillaan ja join hirveät määrät vettä. Pahin himo kesti puolesta tunnista noin tuntiin, sitten alkoi helpottamaan ja meni jossain vaiheessa kokonaan ohi.

Raittiina jatketaan viikonloppua, tsemppiä kaikille!

26

Hienoa että pysyit lujana!!!? Itsellä tänään 12. pvä ja tämä on pisin aika mitä olen yli kolmeen vuoteen ollut juomatta! En osin ole aikaisemmin päättänytkään olla juomatta koska kuvittelin pystyväni vähentämään kohtuukäyttöön :laughing: . Perjantait on selkeästi vähän levottomuutta herättäviä minullakin. Onneksi ei oikeasti tee mieli kuitenkaan. Aikamoista vuoropuhelua joutuu päässä kuitenkin hetkittäin käymään. Niin sitä on tottumusten orja.

Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan. Hyvää ja raitista viikonloppua meille kaikille!

27

Hei vaan

Se helpottaa ajan mittaan. Itselläni pv 101 ja en enää ajattele juomista, koska elämässä on niin paljon muuta kivaa. Kysymys onkin, mitä elämältään haluaa, kun sitä ei enää itselääkitse ja turruta? Itse satsaan edelleen työn ohella opiskeluun, kuntoiluun ja ystäviin. Ja koitan kohdata ne tunteet, joita ennen en pystynyt/uskaltanut/viitsinyt.

Tsemppiä ja erinomaista viikonloppua teille!

28

Kiitos RiAVille lohdun sanoista.

Totta on, että alkuraittius on hyvin haurasta ja helposti särkyvää.

Tulin juuri saunasta, olikin taas pitkän ajan jälkeen uusi kokemus saunoa veden voimalla. Juovina aikoina tapaan saunoa yksikseni ja sanomatta selvää, mukaan otan saunaoluet/siiderit/lonkerot. Siitä sitten saunan jälkeen on kiva valkoviiniä “sivistyneesti” maistellen iltaa jatkaa.

Kiitos riittää. Taas kerran. Sen verran on kokemusasiantuntijuutta raitistumisyrityksistä kertynyt, että tiedän valjun, ilottoman olon kestävän pitkään alkoholin lopettamisen jälkeen. Jossain toisessa ketjussa olikin puhetta dopamiinitasoista ja aivokemian sekaisin olosta, joka ei ihan viikoissa korjaannu. Nyt osaan olla vain rauhallisesti ja olla tyytyväinen siitä, että en ole juonut. Oli aamulla myös omituinen olo, kun kaikessa rauhassa keittelin aamukahvia, eikä tarvinnut juomisia miettiä.

Hienoa, että vältit eilisen kiusauksen Tavallinennainen! Onnea siitä. Ja jos tulee sortumisia, uudelleen taas ylös ja eteenpäin.

29

Kiitoksia tsempeistä ja lohdun sanoista!

Tänään on kaksi viikkoa täynnä juomattomuutta. :slight_smile: :open_mouth:

Tänään ei ole enää ollut juomahimoja, tuo perjantai tuntuu olevan minulle vaikein paikka, ainakin vielä tällä hetkellä. Olen iloinen että selvisin eilisen pahasti hetkestä. Jatkossa täytyy jo etukäteen valmistautua perjantaina siihen hetkeen kun viikonloppu alkaa. Toki niitä vaikeita hetkiä voi tulla muuhunkin hetkeen koska mun juominen oli ihan päivittäistä.

Tällä hetkellä olen tyytyväinen kun saan herätä aamulla ilman sitä inhottavaa oloa ja nyt jo varsinkin kun yöunet ovat parantuneet, niin myös kunnolla nukutun yön jälkeen.

30

Hei vaan, viikko on taas vierähtänyt ja melko nopeasti. Tämän päivän jälkeen on takanani kolme viikkoa ilman alkoholia. Ja tiedän jo että tänäänkään en juo.

Eilen perjantaina oli taas pientä levottomuutta ja päässä kuiskasi ääni viinistä. Kävin kaupassa ja katsoin kuinka ihmiset ostivat viikonloppujuomia. Juomia ostavilla oli ostoksissaan pari olut- / siideri- tai lonkerotölkkiä. Ajatus joka siitä itselle nousi oli että mulle tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Jos ostaisin pari, tulisi minulle pakottava tarve lähteä ostamaan heti lisää kun ne olisi juotu. Joten viinan kuiskuttelut jätin suosiolla huomiotta ja pian se olikin jo häipynyt mielestä.

Unen laatu on parantunut huimasti, mutta olen nähnyt paljon unia juomisesta. Välillä sellaisia että on ollut juomista tarjolla ja olen unessa ajatellut että en enää juo ja välillä ihan juovia unia.

Aloitin myös uuden äänikirja, Johanna Pohjolan Isä pullossa. Olen vasta ihan alussa ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kertoo alkoholismista enemmän tyttären näkökulmasta, mutta on kuuntelemaani saakka onnistunut kuvaamaan alkoholismia mielestäni hyvin. Hän kertoo mm. siitä että haluaa muuttaa ikiaikaista kuvaa alkoholismista, että se olisi vain kodittomien pultsareiden tauti, alkoholismista kärsivät ihmiset kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Olipa hieman poukkoilevaa ajatuksen virtaa tähän aamuun. :slight_smile:

Raitista viikonloppua!

31

Jotenkin olen aina ihmetellyt sitä luuloa että vain surkeat, työttömät, koulujakäymättömät, luuserit alkoholisoituisivat.
Ehkä kummastukseni kumpuaa osin siitä, että olen koko ikäni niin työn kuin kansalaistoiminnan puitteissa kohdannut eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä ja nähnyt millaista se elämä kenelläkin on ns kulissien takana.

Alkoholistiksi tullaan juomalla viinaa tai kaljaa. tai yleensä alkoholia. Juomalla paljon. Juomatta ei toki kukaan ole tullut, kyllä se raittius varjelee.

Ne , joilla on varaa, omaisuutta, pystyvät jopa persaukista helpommin ja kivuttomammin sijoittamaan rahaa päihteisiin. Mitäpä tuosta, kun elämiseenkin ihan runsaasti jää. Köyhällä joskus tulee semmoinen likviditeettiongelma että on vakavasti harkittava maksaako vuokran ja ruuan vai juoko loputkin… ja tottakai joskus sekin ettei tarvitse edes valita, kun ei rahaa ole kumpaankaan.

Toinen puoli asiaa on tietysti se, että varakkaan on helpompi elellä alkoholisoitunuttakin elämää, omiaan kun juo ja muut asiat pysyvät raiteillaan niin hätäkös siinä. Ennenkuin maksa poksahtaa. Mutta siihen mennessä on usein saatu rillutella rauhassa kymmeniä vuosia, eikä se alkoholisoituminen välttämättä ole kattoa pään päältä vienyt, ei liikesuhteita romuttanut, eikä ole tarvinnut murhetta kantaa onko sopivaa talvipalttoota olemassa hyisiä viimoja vastaan.

Krapulan sanotaan oleva oikeudenmukaisin tauti. Ei iske syyttömiin. Ainakin sen suhteen ollaan kaikki samalla viivalla.

32

Oikein mainiota huomenta Tavallisellenaiselle ja muille ketjussa raitisteleville.

Eräänlainen merkkipäiväaamukahvihetki minullakin on tässä juuri menossa, kaksi viikkoa ilman pisaraakaan alkoholia. Tuntuu hyvältä ja minullakin on varmuus, että tänäänkään en juo.

Eilen käytiin kauppakeskuksessa ukon kanssa hakemassa herkullista ruokaa ja alkon ohi käveltiin muina naisina ja miehinä, normaalisti ilman muuta olisi sieltä haettu palan painiketta ja varmasti riittävästi. Olen oikeastaan hämmentynyt siitä, miten helppoa oli olla ostamatta alkoholia. Ilmeisesti, kun päätöksen on sisälllään tehnyt ja järkeillyt, tunteillut ja pohdiskellut asiaa riittävästi, niin päätös on jo tehty valmiiksi ja silloin eteen tupsahtava alkoholikauppa tai hylly ei aiheuta mielenliikahdusta huonoon suuntaan.

Mutta tosiaan, kun tämä on minulle X:s raitistumisyritys, niin en tuudittaudu minkäänlaiseen “tämähän on helppoa” -harhaan. “Mutta tällä kertaa jokin on toisin ja nyt onnistun” > tämäkin olo minulla on ollut ennenkin, joten en anna senkään hämätä itseäni.

Tulee muistikuvia syksystä ja rantasaunasta: jos aikoo mennä uimaan, on päätös tehtävä saunan lauteilla ja sen jälkeen on edessä vain päätöksen toteutus mutta jos empien lähtee laiturille notkumaan ja kokeilemaan, riittäkö uskallus ja motivaatio niin toteuttamatta helposti jää. Tämäntapaisella mielikuvaharjoittelulla vahvistan nyt alkuraittiuttani. Eli kun päätös on tehty, on helppo kävellä houkutusten ohi ja sanoa itselleen mielessään ei kiitos tänäänkään.

Kirjallisuus on minullakin ollut tärkeässä osassa raitistumisyrityksissä vuosien varrella. Nettihän on täynnä myös monenlaista artikkelia ja tukisivustoa, niitäkin lueskelen ajoittain hyvinkin intentiisivsesti. Kirjoista olen täälläkin aiemminkin maininnut itselleni tärkeää Jean Kirkpatrickin Täyskäännös (Turnabout) - kirjaa. Voisi olla syytä jälleen kaivaa se kirjahyllystä lukea uudelleen.

Jos nyt jokin todella on eri tavalla kuin aiemmilla kerroilla, niin tiedostan entistä selkeämmmin sen, että alkoholin juomisessa minulla on kysymys tiedostamattomasta yrityksestä hakea lohtua traumaan, joka on syntynyt jo ennen kuin minulla oli sanoja ja/tai mitään kykyä ymmärtää mitä ympärilläni tapahtuu. Tämä on siis käsittääkseni alkusyy juomiselleni, sitten tietenkin vuosikausien ahkera taidon harjoittaminen on lisännyt taipumusta tarttua viinilasiin (ja toiseen, kolmanteen, neljänteen, jne.) kaikenlaisten ikävien tunnetilojen hallitsemiseksi kuin myös mukavien hetkien juhlistamiseen, tylsyyden karkoittamiseen jne. mikä tahansa on riittävä syy. Ja aivan kuten sinulla Tavallinennainen ja kaikilla kohtalotovereillamme, pari olutta/siideriä on vain johdanto koko illan ryyppäyssessioon, joka sitten vuosien myötä muuttuu monen päivän mittaiseksi alkoholin kanssa seurusteluksi.

Ja kun vielä elämässä peruspilarit ovat pystyssä (perhe, säännöllinen työ, katto pään päällä ja turvattu taloudellinen toimeentulo) niin rauhassa saa alkoholismi kehittyä ja edetä… kuten Metsänreunan mies osuvasti kuvaa.

Ja tuohon lohdun hakemiseen vielä palatakseni (self soothing on termi, jota ulkomaankieliset mielen ja addiktioiden asiantuntijat käyttävät) kun nyt vihdoin(?) ymmärrän/hyväksyn, että siitä on kyse, niin ymmärrän ja hyväksyn myös sen, että alkoholin tuoma lohtu ja apu on väliaikaista ja valheellista. Oikea mielenrauha ja eheys syntyy itsetutkiskelun ja oman historiansa ymmärtämisen ja hyväksymisen kautta.

Tämä on toisaalta hirveän helppoa ja yksinkertaista, mutta toisaalta hyvin haasteellista oivaltaa niin, että sielu ja sisin on aidosti mukana.

Tällaisia pohdintoja tänään.

Valoisaa sunnuntaita ja mielenrauhaa ystävät.

33

Hei Tavallinennainen ja kovasti Tsemppiä valitsemallesi tielle. Oli kuin minun kynästä tuo sinun aloituksesi, niin tavallinen tarina. Olen itse nyt 43v. ja noin kolmekymppisenä aloin juomaan, sitä ennen ei ollut alkoholinkäyttöä, kuin satunnaisesti bileiltoina. Ja nekin olivat muutamia ravintola-annoksia, kotiin ei ostettu alkoholia. Siiderin juomisella se alkoi, sauna siiderien. Oli välissä viikkoja, etten muistanutkaan tai kaivannut. Ostettiin oma talo ja alettiin saunoa joka ilta, alkoholinkäyttö tavallistui ja säännöllistyi, mutta määrät olivat vielä 1-4 siideriä muutaman kerran viikossa. Itseasiassa tuolloin vielä ihmettelin, kun työkaverit olivat ostaneet työpaikan pikkujouluun olutta ja siideriä. Yhteiset illanvietot eivät olleet juttuni. Sitten jossain vaiheessa tuli mukaan viini ja en osannutkaan lopettaa muutamaan lasilliseen, tuli viinitonkat ja illassa saattoi hyvinkin mennä 2 litraa viiniä. Nyt määrät ovat tasoittuneet, että sen 7 annosta, mutta joka ilta. Tätä on kestänyt ehkä viimeiset 8 vuotta. Yhden kerran olen ollut puoli vuotta juomatta. Minulle alkoholi on aiheuttanut kaikenlaista, masennusta, häpeää, ärtyneisyyttä, lihomista, väsyneisyyttä. Olen luopunut sosiaalisesta elämästä, harrastuksista, itseni huolehtimisesta. Olen menettänyt hampaita. Minulla on pieniä selittämättömiä mustelmia ja verenpurkaumia. Kärsin unettomuudesta, närästyksestä ja vatsakivuista. Kerran olen oksentanut verta. Mutta työni olen hoitanut 100%hyvin ja etenen edelleen urallani. Olen ajatellut, että kuolen tässä keväällä, en kerkeä saamaan seuraavaa ylennystä. Ja se olisi helpotus. En osaa sanoa millekään ei. Minun juomisesta ei ole ollut kukaan muu huolissani kuin minä itse. Joka aamu aloitan raittiina elämän, joka ilta tuhoan sen. Mutta luen näitä tekstejä ja mietin, josko minullakin olisi vielä mahdollisuus tehdä muuta kuin juoda. Voimia teille kaikille, minullekin totta kai.

34

Kiitos kaikista pohdinnoista, ja omien kokemusten ja ajatusten jakamisesta tänne ketjuuni. Hyvin samantyylisiä ajatuksia on omassa päässä risteilyt tämän juomattoman ajan aikana.

Nyt sitä on takana neljä viikkoa. Ensimmäiset päivät ja viikko menivät hitaasti, mutta nyt pikkuhiljaa aika ei enää matele vaan juomatonta aikaa tulee, uskaltaisinko sanoa, jo pikkuhiljaa huomaamatta. Toki on mielialan vaihteluita, väsymystä, mutta onhan niitä ihmisellä kai muutenkin. Nyt ne vaan koetaan raakana. Välillä ajatus juomisesta, etenkin viinistä, putkahtaa päähän, mutta se ei ole ollut enää varsinaista halua tai kertaakaan niiden parin ensimmäisen perjantain jälkeen ei ole oikeasti tullut olo että lähden Alkoon.

Uni on tuhat kertaa parempaa ja painoa on tippunut nelisen kiloa. Painon tippuminen ei liene ihme kun päivittäisestä kalorin kulutuksesta on jäänyt reilu 1.000 kcal pois alkoholin muodossa.

Pitkästä aikaa olen alkanut suunnitella myös tulevaisuutta, miettinyt mm. uutta työtä. Aiemmin tulevaisuus ulottui siihen että koska sai juoda ensimmäinen lasillisen ja sen jälkeen kuinka monta on jäljellä ja täytyykö ehtiä hakea lisää. Surullista. Mutta en aio itseäni turhaa soimata siitä, tärkeintä on tämä hetki ja tästä eteenpäin tekemäni ratkaisut. Enkä ollenkaan luule, että tästä eteenpäin loppuelämä menee ilman alkoholin kiusausta, mutta ehkä jokainen päivä antaa lisää eväitä vastustaa sitä.

Voimia ja raittiutta kaikille!

35

Olipa kiva lukea hyviä kuulumisiasi Tavallinennainen ?. Täälläkin kohta neljä viikkoa täynnä, uskomatonta miten helposti tämä on mennyt! Hurjasti uusia oivalluksia menneestä ja tulevasta. Iloineen ja suruineen, on ihanaa kuitenkin tuntea! Olen aloittanut suunnittelun omasta yrityksestä. Se on ollut haavena jo pitkään, nyt näillä uusilla voimilla ja selkeämmillä ja virkeämmillä aivoilla ajateltuna sen toteuttaminen tuntuu ihan mahdolliselta ?.

En ikinä olisi voinut uskoa miten paljon parempaa elämä on ilman alkoholia. Ja miten se vaikuttaa ihan kaikkeen!

Toki kiusauksia varmasti tulee, mutta teen parhaani ja toivon että ei enää ikinä tarvitse ottaa sitä yhtä. Kun ei se siihen yhteen jäisi ja kaikki pitäisi aloittaa taas alusta. Ja olisiko sitten enää voimia lopettaa jos alko vaan veisi taas mukanaan ?. Kamala ajatus. Sen takia aion tehdä ihan kaikkeni etten juo. Enää ikinä. Edes sitä yhtä.

Tsemppiä sinne ja mukavaa raitista viikonlopunjatkoa!???

36

Tulen tänne nyt vaan laittamaan ylös, että

1 kk raittiutta takana!

Tästä olen onnellinen ja kiitollinen. ?

Raitista viikon jatkoa meille kaikille!

37

Jee!!! Onnea kuukaudesta!!!? Minulla vielä 6h kuukauden täyttymiseen ?. Jatketaan samaan malliin ? (huomasinkin tuossa että tässä kuussa onkin vain 28 päivää ?).

Onnea ja tsemppiä!

38

Onnea kuukaudesta :slight_smile:

39

Onnea saavutetuista päivistä. Ja tsemppiä!

40

Aikaa on vierähtänyt, tänään huomasin vahingossa että olen ollut 51 päivää juomatta. Toisaalta tuntuu pitkältä ajalta ja sitten taas aika on kulunut nopeasti.

Viime viikkoina juominen on ollut mielessä melko vähän. Välillä saattanut nousta mieleen ajatus että aiemmin olisin tässä(kin) tilanteessa juonut. Mutta ei ole ollut todellisia juomahaluja. Olen edelleen iloinen ettei tarvitse juoda ja raittiina haluan jatkaa elämääni.