minun tarinaani

Anonymous · Huhtikuu 14, 2014, 9.05pm

Hei kaikille,

Ajattelin tänne tulla purkamaan tuntojani kun muuten ne pyörii päässä vain yksinään,

eli asiaan.

Hei olen Tommi ja olen peliriippuvainen,

ongelma minulla on ollut noin 6 vuotta ja vasta nyt olen saanut sen itselleni myönnettyä,

koska kaikkia aina faktat kiinnostaa ja itseäkin helpottaa kertoa ne ääneen niin listataan tohon alle niitä.

pelannut vuodesta 2008 ja kokonais velka noin 100k
luottotiedot piti menettää 2 kertaa ja pelata kaikki rahat ja saada muutama panikkikohtaus pää käsien välissä tietokoneen näppäimistön päällä ennenkuin ITSE myönsin ongelman olemassa olon,
itselleni pelaaminen on ollut aina henkinen pakopaikka ja sillä tarkoitan sitä että kun elämässä on tullut vastoin käymisiä niin olen uppoutunut pelaamiseen, ja aina ollut tarkotuis vain se pieni talletus tehdä ja sen hävittyä tungettu ne loputkin rahat sinne,
valehtelin rakkailleni pitkän aikaa tästä toisesta retkahduksesta ja lopulta kun kiinni siitä jäin niin menetin mailan ihanimman avo vaimon, kaksi lasta, kaksi koiraa ja omakotitalon, avokki on ollut todella kärsivällinen minua kohtaan ja vaikka erosimmekin niin toivon koko sydämmestäni että palaisimme vielä yhteen, sanotaahan että sitten vasta kun kaiken menettää niin silloin huomaa mitä hyvää elämässä oli, ja sivuhuomatuksena että tämä ero pisti minut itkemään ensimmäistä kertaa 20 vuoteen, eli teki kipeää, ja tekee edelleen,
nyt käyn monessa eri terapiassa, toisissa hoidetaan pelihimoa ja toisissa syvää masennusta,
olen vakituisessa työssä ja se onkin ainoa pakopaikkani mihin voin upottaa ajatukseni, olen kaikki kaverini tavalla tai toisella karkoittanut elämästäni ja hassuinta siinä on että en edes kaipaa heitä, en kaipaa ketään arvostelemaan miten huono olen vaikka olisi se hyvä välillä todellakin kuulla muiltakin kuin itseltään,
tämän masennuksen ansiosta minun on ollut viime vuodet todella hankalaa tarttua asioihin yms tekemisiin niin on ollut aikamoista itsensä pakottamista turvautua ensikertaa elämässään esimerkiksi sossun apuun, koska tilanne on se että majailen viimeisen kaverin nurkissa ja vaikka käyn töissä niin olen pennitön ja luottotiedoto, arkisten asioiden hoito on tuntunut tuskaiselta mutta pikku hiljaa niistäkin on olkanut selviämään, pelaaminen on sillä tavalla hanskassa että kun rahaa ei ole niin ei tule pelattua, ja toivon mukaan saan itsekuria edes hippasen ennen seuraavaa palkkapäivää.

täällä kun olen tarinoita lukenut niin löytyy monta samantapaista tarinaa joten harmittavan yleistä tuntuu nämä peliongelmat ja niiden seuraukset olevan.

itselläni tulee varmaan jotain mieleen tässä taas niin jatkan turinointia kun saan ajatuksia kasaan mutta tässä näin aluksi oman mielen purkamista,

Anonymous · Huhtikuu 15, 2014, 7.29am

Terve,

Tsemppiä ihan ensimmäiseksi pelaamattomuuden tiellä!

Ehkä se suurin ongelma pelaavilla perheellisillä on se miten onkaan voinut käyttää kaiken aikansa pelaamisen, kun olisi voinut lasten kanssa leikkiä, harrastaa ja olla vain. Aika ei tule takaisin, mutta lopullisesti mitään ei ole menetetty. Aikaa tietty on rajallinen määrä, kysymys kuuluukin, ainakin itselläni, miten ajan käytän nyt.

polkumeni · Huhtikuu 15, 2014, 11.38am

jaahas taas päivää kulutettu töissä ja toimistoissa,

on itseasiassa ollut erittäin raskas päivä.

vierailian kanssa olen samaa mieltä, liikaa tuli oltua omissa mailmoissa kun piti lasten kanssa touhuta ja ainakin itsestäni tuli huonotuulinen kun velat vain kasvoi ja umpikuja lähestyi. monta asiaa tekisin toisin jos palata menneisyyteen saisin, koska mikään ei koskaan tule korvaamaan menetettyjä hetkiä lasten ja puolison kanssa,

puolisosta päästään aasin sillan kautta tähän päivään,

(entinen) avoivaimoni on nytten sanonut että paluuta ei yhteen ole enään ja voin sanoa että joka kerta sen kuuleminen pistää aikuisen miehen itkemään, kaksi aikaisempaa kertaa hän uskoi minua lopettamis päätöksen suhteen ja aina joutui pettymään minuun, ongelmahan oli silloin että itse en ongelmaa pelaamisessa nähnyt ja aina huonon hetken tullen retkahdin joka johti masennukseen ja suomeksi sanottuna idioottimaiseen käytökseen.

itse haluisin palata yhteen ja tekisin mitä vain saadakseni perheemme yhtenäiseksi, ongelma on vain että hän ei jaksa enään yrittää koska ei luota että olen pelaamatta,

se on jännä että miten sitä kaikkea arvostaa vasta kun seisoo jyrkänteen reunalla ja on kaiken menettänyt.

nyt käyn ensimmäistä kertaa hoidoissa joihin en olisi koskaan ajatellut meneväni, minulla on selkeät ajatukset pelaamatta olemisesta mutta rehellisesti sanottuna että jos oma hyvin vointi maksaa perheen niin onko siinä järkeä???

ei meinaan kulu päivääkään ettenkö avokkiani ja lapsiani ajattele ja mieti miten voisin todistaa että kaikki on muuttunut ja minusta on tullut ja tulee parempi ihminen, se on hankalaa se.

jatketaan taas kun saan ajatuksia kasaan ja silmät kuivattua,

polkumeni · Huhtikuu 15, 2014, 8.33pm

jatketaan taas kun tuntuu tämä ajatusten purku tänne olevan parasta teriapiaa tällä hetkellä.

tänään siis oli vuorossa sosiaali toimistossa vierailu vuokrakämppää varten ja ensimmäistä kertaa omissa asioissani kirjauduin heidän kirjoille ja en todellakaan odottanut että noin paljon tulee märkää rättiä naamalle, mitään tukia on todella hankala saada ja vuokratakuutakin oli melkeen toivoton kuulemma odottaa, kait sitä pitäisi olla “syrjitty” maahan muuttaja että kodittomalle saataisiin jotenkin järkevästi katto pään päälle, harmi.

tänään taas on hetket kulunut miettien että onko tässä mitään järkeä, siis oman elämän raiteilleen pistämisellä, ja sillä tarkoitan että mitä hintaa siitä on nytten joutunut maksamaan, tuntuu että kun ketään ei enään luota tai tahdo yrittää uskoa parannukseeni niin miksei samalla ilmottautuisi kortistoon, antaisi velkojen vanheta ja tekisi hanttihommia pimeesti ja nauttisi sossun tuista, mutta se taitaakin olla ainut asia missä on ollut edes hitusen selkärankaa elämässä että on työt hoitanut ja laskut ja lainat maksanut pois aina, toki välillä ulos oton kautta mutta kuitenkin maksanut.

terapiassakin tuumasin että onneksi olen sillä tavalla “munaton” että minusta ei ole itsemurhan tekijäksi eikä kirkkaiden viinojen tai huumeiden käyttäjäksi, koska en halua että toisille jäisi vielä sekin taakka kannettavaksi ja ikuisuus kysymykset että MIKSI.

siksi tässä nyt päivä kerrallaan ryömitään eteenpäin ja toivotaan parempaa huomista, ja minulle se parempi huominen olisi että saisin perheeni kokonaiseksi, itse en välitä rahasta enkä koskaan ole välittänyt, en pelannut rahan takia joten minulle ei tuottaisi tuskaa taikka pahaa mieltä että joku muu hoitaisi raha liikenteeni, itselle riittäisi että saa rahat tupakkaan, polttoaineeseen ja satunaisiin oluihin,

kuulisin mielelläni jos muilla on saman kaltaisia kokemuksia varsinkin perheen suhteen että onko ne koskaan järjestynyt niin että asiassa olisi ollut onnellinen loppu vai olenko itsekäs kun toivon ja rukoilen meidän perheen yhteen paluuta ja mahdollisuutta näyttää rakkauteni määrä.

mutta nyt kettu kiittää taas seurasta ja lähtee nukkumaan jotta jaksaa taas tehdä töitä joka muuten on ainut paikka tällä hetkellä jossa en ajattele muuta kuin itse työtä.

p.s ainiin 9 päiväää pelaamatta ( pois lukien lotto)

polkumeni · Huhtikuu 18, 2014, 8.40pm

hei minä taas täällä.

pelaamaton linja jatkuu edelleen ja välillä on hankalampaa ja välillä helpompaa,

nyt olen pienessä päässä miettinyt että olenko kohtuuton että toivon perheemme yhteen paluuta?

jos ei lukioille vielä ole tullut selväksi ( jos tätä joku lukee) niin se taitaa olla ainut asia joka minua ajaa eteenpäin, PERHE.

kyllä varmaan kaikilla on se joku asia mikä ajaa eteenpäin? toisilla uusi onni, toisilla jokin muu asia mutta minulla se asia on tuo perhe,

nyt olen vain alkanut miettiä että työnnänkö perhettäni kauemmas kun toivon että pikkuhiljaa yritetään? ja olen sitä sinne myös toistuvasti jankuttanut, pitäisikö antaa ajan kulua ja katsoa sitten? toisaalta taas pelkään että minut unohdetaan jos en kokoajan ilmoittele olemassa olostani.

enään en häpeile tautiani ja kerron siitä avoimesti jos joku kysyy ja koitan parhaani mukaan valistaa ihmisiä mistä on kysy koska en usko että esimerkiksi minun ystäväpiirissäni olen ainut ketä sairastaa peliriippuvaisuutta jossain muodossa,

kait sekin on jonkin sortin sairautta että ei osaa päästää irti? vai onko se ihmistyypistä johtuvaa?

kun rotkoon on tippunut ja huomannut kaiken mitä menetti niin hankala sitä on sitten toisille todistella että on muuttunut ja moni asia vielä muuttuu kun aika helpottaa, niin ihmisen käytös, ajattelu mailma, rahalliset tottumukset yms,.

nyt taitaa mennä niin paljon avautumisen puolelle että parempi lähteä nukkumaan ja kuitata taas pelaamaton päivä almanakkaan,

Tommi

Anonymous · Huhtikuu 29, 2014, 7.27am

Hei,

Sun teksti on sen verran sujuvasti kirjoitettua, että kovin sympatiat tulee sun puolelle ja toivonkin, että saat elämän jatkumaan ns. oikeilla raiteilla.

Kuitenkin ja sanon tämän tarkoittamatta pahaa ja tietämättä koko tarinaa, mun mielestä sä odotat aivan liikaa sun (ex)puolisolta.

Sä olet vasta aloittamassa uudenlaista elämää. Ihan alkutekijöissä. Olet aikaisemmin pettänyt luottamuksen pariin otteeseen ja nyt haluaisit, että hän jatkaisi sun kanssa tuosta noin vaan.

Mä tiedän, että se tahtotila mikä sulla on just nyt on se, että sä olet muuttunut täytyyhän sen toisen se uskoa. Ja varmasti oletkin. Mutta se luottamuksen takaisin saaminen voi viedä kuukausia, vuosia. Ei viikkoja.

Se, että sä koet tarpeelliseksi muistuttaa olemassaolostas sais mut ainakin vain ärtyneeksi.

Mitä sä voit tehdä on todistaa muuttuneesi ja se vie aikaa. Ei sun tarvi muistutella olemassaolostas. Saattaa olla, että sinä aikana toinen löytää jo uuden parisuhteen, mutta sille sä et voi mitään. Niin pahalle kuin se tuntuukin.

Mutta voi olla mahdollista, että kun saat itsesi kunnolla kasaan, että luottamus palaa. Ehkä puolisosi tunnistaa uudelleen sen miehen johon aikoinaan rakastui.

Ei tähän tilaan päästy viikossa, joten siitä selviytyminenkään ei tule käymään nopeasti.

Kaikkea hyvää toivotellen.

kerpoilija · Toukokuu 21, 2014, 10.18am

Moro!
Onko ex-vaimosi käynyt läheisille tarkoitetulla sivuilla voisi auttaa ymmärtämään peliongelmaa.En tiedä miten tässä itsellä käy on aika kinttaalla ettei vaimo ota eroa,mutta tällä kertaa olen hakenut apua ja vaimoni on käynyt läheisille tarkoitetulla sivuilla ja voin vaan toivoa ettei erota…Ollaan voitu puhua tästä ongelmasta enemmän kuin aikaisemmalla kerralla.Jäin miettimään tota loton peluuta jääkö liekki kytemään hiljalleen ja roihahtaa jonain päivänä,kun et jaksa enää odottaa,että susta tulee miljonääri ja saat korvattua kaikki tuskan minkä oot aiheuttanut?

kerpoilija · Toukokuu 21, 2014, 10.28am

Näin ajattelin itse,että pystyn pysymään lotossa,mutta kärsivällisyys loppuu ja laitan vähän automaattiin,pitkävetoon,tulosvetoon,monivetoon,voittajavetoon,nettiin johonki saitille,casinoon,täyspottiin ja ruljanssi on taas valmis?

polkumeni · Joulukuu 24, 2014, 3.15pm

Kirjoitellaas taas tänne pitkästä aikaa ajatuksia ja kuulumisia kuluneesta vuodesta,

pelaaminen on hanskassa siitä iso kiitos hypnoterapialle. voin lämpimästi suositella jos omaat vain avoimen mielen ja todella haluat pelaamisesta eroon.

mutta

se onkin ainut hyvä asia minun elämässäni että pelaaminen ei enään hallitse arkea. olen kaiken muun sitten onnistunut ryssimään päin vittua näin karkeasti sanottuna.

alotetaan itsestäni.

en ole ex:stä yli päässyt, enkä varmaan koskaan tule pääsemäänkään koska kun pelihimon sain sammutettua koin monta ahaa elämystä. ja todella näin virheeni ja mokani. hän niitä ei usko ja on ikävä kyllä siirtynyt eteenpäin.

välillä mieleni on ollut synkkä ja olen jopa itsemurhaa miettinyt mutta ei minusta ole siihen. olen aina ennen luovuttanut elämässä ja kun pelaamisen lopetin ja sain ahaa elämyksen kaikesta paskasta lupasin itselleni että en luovuta.

en edes ex:säni suhteen vaikka hänellä on toinen ja se repii sydäntäni todella riekaleiksi.

mitäs tähän vielä vuodattaisi.

hmm. pidätte varmaan mua kahjona mutta en voi edes lapsiani tavata koska se sattuu liikaa minuun ja olenkin pyytänyt että voisin pitää taukoa kaikesta. että saisin ajatukset kuosiiin mutta tiedättekö miten sitä pelkää vain kokoajan? olen koittanut pillereillä ja alkoholilla mieltäni turruttaa mutta turhaan. samat ongelmat vaan odottaa aamulla.

ja se että vaikka kuinka tiedät virheesi ja tiedät että et tulisi niitä enään ikinä toistamaan toinen ei usko? tiedättekö tunteen? ja onko täällä ylipäätäänsä ihmisiä jotka ovat menettäneet perheensä ja elämänsä rakkauden pelaamisen takia?

monta vuotta pelaaminen muokkasi minusta sitä kusipäätä jonka ex:säni jätti ja toki hänen on hankala myöntää tai nähdä että se persoona ei ole enään olemassa eikä takaisin tulemassa,

noita ray:n/ peluurin mainoksia kun olen katsonut niin tekesi mieli tarjota itseään ja omaa tarinaa sinne mainoksiin niin saisi vielä paremmin esitettyä kansalle että mihin se pakonomainen pelaaminen johtaa.

eli jos joku tietää yhteys tietoja niin kertokaa niin lähestyn heitä.

pahinta minulle on tässä että itse en usko eroperheisiin ja tosiaan ajatuksen valtaa tällä hetkellä se että lapsilla on uusi isä vaikka tiedän että asia ei ole niin. en ole ex:sälle vihainen vaan pettynyt että hän jaksoi minua kun pelasin mutta kun lopetin hän luovutti. se suuttuttaa todella minua vaikka ei minulla siihen oikeutta olekkaan, kaikesta paskasta huolimatta toivon hänelle silti onnea mutta ainakaan lähiakoina ( vuosina) en vaan pysty osallistumaan lasten tai hänen elämäänsä. ehkä olen itsekäs muttta sisimmissäni tiedän että se on lapsille parasta koska en voisi silloin ajatella muutakuin että mitä hän tekee. ei lapset sitä ole ansainnut.

mitäs vielä? tämä joulukin esimerkiksi. sydäntä raastaa istua yksin soffalla kun lapset ja ex availee pakettaja. mutta tiesin että en voi mennä katsomaan sinne kun hän ajattelee toista ja samalla leikkiä että kaikki olisi hyvin. perseestä.

noh kirjotellaan taas tänne jos vielä tulee jotain mieleen. jouluja vain kaikille.

polkumeni · Joulukuu 24, 2014, 3.31pm

?sen verran vielä jatketaan että kun minulle sanottiin että älä kokoajan muistuta itsestäni niin olisi se pitänyt tajuta.

siksihän tässä suossa ollaan ( siis ex:suhteen)

tiedän että olin painostava ja suorastaan häiriköivä ja todennäköisesti ajoin hänet toisen syliin.

mutta tiedättekö tunteen kun pelkää henkensä edestä että toinen ei näe totuutta ja koittaa vaan sitä toiselle näyttää?

että sillä tavalla.

ja pelaamiseen liittyvää niin kyselkää tosta hypnoterapiasta jos ei ole tuttu jollekkin. olisi kiva jotakuta auttaa elämässä vaikka itseään en enään osaa.

Anonymous · Joulukuu 26, 2014, 8.54am

Moikka ,

Mun oli pakko kertoa omaa tarinaani suhteessa addiktioihin ja suhteisiin . mönkään on mennyt.

Minulla oli siis nuoruuden rakkauteni kanssa pitkä suhde jolloin kaikki ongelmani kaatuivat yhteisen tiemme esteeksi.

Olimme kihloissa , omistimme asunnon, vaimoke oli raskaana. Pelasin silloin ja paljon , monta vuotta hän katsoi toilailua

ja saimme kuin saimmekin kumminkin tyttären. Asiat ei korjaantunut . Erosimme . Olin aivan rikki , vauva sylissä ja velat

Niskassa. Hän löysi nopeasti uuden ja painoitti minulle että tämä mies, ei petä , ei pelaa , häneen voi luottaa.

Tuntui kamalalta, Kierre jatkui , rupesin juomaan ja paljon . Ajattelin aina meidän perhettä. Pari kertaa olimmekin

Saman katon alla ja aamulla kun heräsin , olo oli hirveä koska tiesin että siltä suhteelta oli pohaja mennyt.

Tapasin toisen naisen, jolle kerroin heti alusta alkaen kaiken . Hän ymmärsi , oli läsnä . Ystävystyimme, rakastuimme

Ja yhtenäpäivänä heräsin ja huomasin että minulla oli parempi olla . En miettinyt enään menneitä . Ymmärsin lapseni äitiä ja samalla oli upeata kun oli joku joka oli vieressä ja teimme asioita yhdessä. HÄN oli elämäni nainen ja kaikki klikkasi.

Otimme koiran ja oman kodin alle muutettiin parin vuoden seurustelun jälkeen. ELÄMÄ hymyili .vieläkään en osannut olla lapseni äidin seurassa , katsoa silmiin. Mutta kotona mulla oli kaikki hyvin. Lyhyt virsi kaunis .

Rupesin pelaamaan ja tuhlaaamaan rahaa. Join . kaikki tämä painostuksesta naimisiin menosta. Menetin lopulta hänetkin .

KUMMATKIN naiset meni pelaamisen ja addiktion piikkiin.

Eilen näin pitkästä aikaa lapseni äidin , ja huomasin että hän oli huomannut minussa eron entiseen… Hän hymyili katsoi silmiini ja sanoi minun olevan hyvä isä .

Huomasin, että se ei enään järkyttänyt ja koskettanut minua. OLEN päässyt hänestä yli … aikaa tuohon kaikkeen kului noin 10vuottta.

AIKA ON AINUT mikä auttaa sinua , jollain se tapahtuu nopeasti, jollain ei … TAPAHTUU kumminkin .

Anonymous · Kesäkuu 12, 2016, 6.52pm

Heippa taas hetkeen. Tuli ajatus päivitellä kuulumisia. Noh mistäs aloittaisi. Oli tarve päästä tänne kirjoittaamaan kun muutamalle kaverille jota on jällellä niin jaksa rasittaa omilla asioilla. Pelaaminen? Suht hanskassa. Silloin kun masentaa niin tulee pelattua mutta muuten ei. Ikävä kyllä viime aikoina on masentanut liikaa. Muutin ex ja mun taloon takaisin ja nytkin istun autossa talon pihassa kun en tahdo että muistot valtaa mielen. Töitä on ja velat lyhenee hyvää tahtia mutta ei se siltikään hymyilytä kun miettii mitä tämä kaikki sählääminen maksoi. Mitäs vielä ? Hauska tai no miten sen nyt ottaa mutta musta on tullut aika kivisydän. Naisia olisi tarjolla joka sormelle mutta heti kun puhuvat jostain vakavasta niin hei hei. Toki kaipaus johonkin vakavaan on kova mutta oonko sitten nirso vai mitäs? Suomen kesäkin näytti saapuvan kerrankin ajoissa ja se sentään piristää. Ai niin ja lasten kanssa sujuu kivasti ja rakastan joka hetkeä kun saan viettää heidän kanssaan . tekisi mieli sanoa että hei kanssa kulkiat että kaikki on kunnossa ja kaikilla on mahdollisuus mutta silloinhan valehtelisin. Kuten monella muulla niin mullakin on ongelmat ja ne jatkuu niin kauan että oot sujut itsesi ja meneneisyytesi kanssa. Tuleeko sitä päivää koskaan niin en tiedä. Itsekkään mulla on aina tavoitteet todella korkealla niin itseni suhteen kuin muunkin. Ja itseni tuntien en ole tyytyväinen vielä aikoihin. Tässä taas pieni pintaraapaisu ongelmaisen arkeen. Vois päivitellä useammin niin tulisi ainakin johonkin purettua asioita. P.s. Pahoittelut putki teksistä kun puhelimella kirjoitettu.

Tommi

Anonymous · Heinäkuu 5, 2016, 2.34pm

heissan taas.

Tehdäämpä nopea yhteen veto mistä tultu ja missä mennään.

eli rikkonaisen parisuhteen takia masennus joka johti pelaamiseen joka täytti tyhjiön sisälläni, kun istuin yksin kotona lasten kanssa niin pelaaminen oli ainut asia joka lohdutti minua sen jälkeen kun lapset meni nukkumaan, kuvioon tuli myös paniikki kohtaukset kun aina välillä tajusi kuinka paljon on häviöllä ja pakko voittaa kaikki takaisin moodi päällä ja varmaan pahin oli kun tajusi miten toista loukkaa salaamalla pelaamisen.

tyhmäkin sen tajuaa että ero siitä sitten lopulta tuli kun kumpikaan ei luottanut toisiinsa enään millään asteella. minä en siihen että mitä toinen tekee ja toinen siihen että minä en pelaa tai kosta hänen tekemisiään.

erosta pahimman teki sen että silloin vielä oli vaikea masennus päällä ja kuvioon astui entinen kaverini.
sanotaanko että eromme oli erittäin riitaisa ja olen istunut putkassa, saanut lähestymis kiellon yms. tosin sen käskin hommaamaan jos kerta niin pelotti entisen kaverini puolesta.

sanotaanko näin että fyysistä väkivaltaa ei käytetty kertaakaan vaan kaikki hoidimme satuttamalla sanoilla.

mitäs tosta sitten jäi käteen?
30t ulosottovelkaa josta jäljellä 20t ja tätä tahtia ensivuonna maksettu pois.
paljon joutunut salaamaan asioita läheisiltä kun ei kehtaa myöntää asioiden oikeaa laitaa vaan vakuuttelee pärjäävänsä. mutta onneksi nyt jo pärjääkin.

ero tietenkin mikä oli oikeastaan helpotus vaikka ei se siltä tuntunut aluksi kun oli niin sekaisin kaikesta.

mutta kaiken ton paskan takia sain vihdoin itseni ylipuhuttua ammatti auttajalle ja sain asiani sen saralla kuntoon.
en varmaan vieläkään olisi tasapainoinen ihminen ilman ammattiapua joka vain keskustelemalla sai minut oivaltamaan miten asiani olivat.

ihmisenä olen sellainen että kaikki asiast on koitettava kantapään kautta ennenkuin tajuaa ja jos tosta pelaamisesta ja sen seurauksista jotain hyvää tahtoo hakea niin loppupeleissä en kadu tekemisiäni,
joitain asioita oisi tietenkin voinut jättää sanomatta ja loukkauksia tekemättä mutta toisaalta ilman pelaamista, ilman eroa ja ilman ammattiapua en olisi tämä ihminen joka nykyään olen.

ainut mikä on ottanut takapakkia on ihmis-suhteet,
toisaalta kaipaan sitä oikeaa ja toisaalta sen tapaaminen pelottaa kamalasti, uskaltaako sitä enään ottaa riskiä että pettyy?
ja sen olen huomannut että minusta on tullut kamalan nirso, tasan kerran ihastunut eron jälkeen, tai onko ihastunut oikea sanamuotu mutta kiinnostunut suuuresti mutta hänellekkin menneisyyteni oli (kaiketi) liian suuri pala.

ja missä mennään

velat lyhenee yli 1k/per kk tahtia, tiukkaa tekee elämisen kanssa mutta omat mokat on maksettava,
pelaaminen ei hallitse elämääni.
paniikki häiriöt on vain muisto elämässäni.
ei taida edes masentaa enään tai en sitä sitten tiedosta mutta elämä maistuu.
se että ainakin omasta mielestäni ja ystävien (ne muutama mitä jäljellä) minusta on tullut parempi ihminen, puhun totta, olen rehellinen. osaan kuunnella ja auttaa ongelmissa jos vaan osaan, eli empatia kyky kasvanut suuresti kun se aikaisemmin puuttui melkeen kokonaan,
lapset, ne kaksi ihanaa tapausta joihin tuhlaan kaiken ylimmääräisen ajan joka minulta liikenee tai viimeistään silloin kun he ovat minulla.

tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt pelaamiseen tämä päivitys vaan enemmänkin omien ajatusten purkamiseen ja itselleen muistukseen että missä on oltu ja missä mennään.

päivtellään taas jos jotain mieleen tulee