Hei. Olen +40 mies ja ymmärtänyt pikkuhiljaa että olen kamppaillut/ollut koukussa alkoon jo nuoruudesta saakka. Välillä on ollut jaksoja ilman alkoholia. Viimeinen n. Vuosi sitten reilu 3kk. En ymmärrä miksi taas menin kokeilemaan sen jälkeen. Nyt 4.päivä ilman yhtäkään juomaa ja halua on kova pysyä erossa taas juomista. Käyn töissä. Olen eronnut yli kymmenen vuotta sitten. Nuorin lapsi enää kotona,asuu pääsääntöisesti äidillään mutta käy myös paljon minulla vapaitteni aikana (työ on todella epäsäännöllinen). Kukaan ei tiedä kuinka paljon todellisuudessa olen juonut yksin ollessani. Kavereiden kanssa olen jotenkin pystynyt hillitsemään ja olemaan “fiksusti” kun yhdessä olemme olleet menossa. Nyt tammikuun puolivälissä oli reissu joka vei minut ja mieleni todella ahdistukseen. En vain jaksa tämmöistä elämää. Vuosien saatossa olen saanut talouteni huonoon kuntoon (nyt olen hakenut siihen apua ja saanut, sillä suunnalla valoa tunnelin päässä). On ollut irtosuhteita, suojaamatonta seksiä impulsiivista käytöstä jne. Olen käynyt vuosien aikana tutkimuksissa/terapiassa ja ei oo todettu mitään diagnoosia, paitsi nyt itse ajattelen että alkoholismi on saanut minut toimimaan hölmösti. Itsekkyyttä, valehtelua, eristäytymistä, harrastusten lopettamista jne. Näennäinen ulospäin kaikki hyvin, mutta sisältä olen ollut ja olen todella rikki. Olis paljon tekstiä, mutta en osaa jäsentää kaikkia nyt tähän. Se on ollut myös kompastuskivi kun pitkäjänteisyys puuttuu, siihen on opeteltava askel askeleelta. Nopeiden “voittojen ja mielihalujen/impulsiivinen toiminta saa nyt jäädä..
Lämpimästi tervetuloa. Nyt ei ole liian myöhäistä lopettaa. Kannattaa mennä hetki kerrallaan ja olla itselleen rehellinen. Olen saanut suurta apua tästä yhteisöstä ja kirjoittamisesta, mutta hakenut tukea myös päihdeklinikalta.
Aika tutunkuuloisia kuvioita myös itselle. Alkoholi muuttaa käytöstä ja pikkuhiljaa persoonaa. Lopulta sitä ei edes tiedä kuka on. Tilanne ei parane vaan pahenee.
Hyvä, että olet havahtunut.
Tervetuloa mukaan! Teit erittäin hyvän teon itsellesi avaamalla ketjun tänne ja kertomalla tilanteestasi.
Erittäin tutulta kuulostaa minulle ja varmasti monelle muullekin täällä. Olet tullut sellaiseen pisteeseen, jossa on aidosti mahdollista laittaa elämä uuteen järjestykseen.
Pitkäjännitteisyyden puute ja nopeiden dopamiinipikavoittojen hakeminen ovat juopon ammattitauteja. Alttius niihin on varmasti ollut monella ennen juomista, mutta etanoli pahentaa ja jopa aiheuttaa noita aivoissa pidemmän käytön seurauksena.
Ne eivät valitettavasti poistu kytkintä kääntämällä. Avainasemassa ovat tunteet, niiden käsitteleminen ja erityisesti sietäminen. Se vaatii aikaa ja työtä mutta ihan varmasti kannattaa.
Mutta nyt alkuun riittää, kun saat kasaan juomattomia päiviä. Kirjoita tänne ajatuksia, se itsessään helpottaa ja samalla luultavasti saat kannustavia vertaiskommentteja.
Kuten @kaaosteoria66 minäkin olen saanut apua päihdeklinikalta. AA:ta olen myös kokeillut. Kannustan hakemaan apua ja testaamaan, mikä muoto itselle sopiin. Yksin ei kannata jäädä eikä hävetä tai pelätä avun hakemista. Alkoholismi on sairaus, ei luonteenheikkous.
Hei @Hsj82 , lämpimästi tervetuloa tänne!
Tulit siis oikeaan paikkaan nyt, me täällä tiedämme miltä se tuntuu ja myös sen, että asiat voivat muuttua. Vaikka kuinka ahdistaisi nyt.
Alkoholi lisää ahdistuneisuutta, mutta kun on tottunut juomaan, sitä ei oikein itse ihan edes hahmota.
Komppaan Temeä tässä! Päivä kerrallaan näin alkuun on hyvä ja neljä päivää siinä hieno alku. Kun päiviä alkaa kertyä, vointi hissukseen kohenee ja lopettamisen vaikutus mielialaankin - ja uneen - alkaa tulla näkyviin.
Tosi hienoa siis että olet @Hsj82 havahtunut omaan ongelmaasi ja aikeissa tehdä sille jotain. Täältä saat siihen tukea ihan varmasti. Tsemppiä!
Kiitos vastauksista. Pitkästä aikaa sain nukuttua hyvää unta n. 8h yövuoron jälkeen. Uni ollut huonoa lähiaikoina. Kyllä tämä varmasti päivä kerrallaan menee parempaa kohti ja mielikin kirkastuu.
Yllättävän hyvin on mennyt nämä 12päivää ilman alkoholia. Muutaman kerran on käynyt mielessä että pitäiskö hakea juomaa, mutta ne on mennyt ohi kun olen muistuttanut itseä mitä oloja siitä seuraa,niin fyysisesti kuin henkisesti. Varsinkin nyt kun mielikin alkaa pikkuhiljaa kirkastua. Oon käynyt itseni kanssa elämääni läpi paljon mielessäni. Menneitä ei saa tekemättömäksi ja tulevaan voin itse vaikuttaa tekemällä hyviä asioita ja päätöksiä. Mutta kyllä tämä ihmisen mieli on jännä. Periaatteessa tässä pitää rakentaa itselle uusi minä pikkuhiljaa määrätietoisesti pienin askelin. Odottamatta “pikavoittoja” painoa on hiukan kertynyt vuosien aikana, siitä urheilijanuoresta mitä olin joskus. Mutta eiköhän kiloja tipu kun nukkuu hyvin ei kemiallista unta, alkaa liikkua, (ei pakonomaisesti) ja syö säännöllisesti. Kohta töihin hyvillä mielin.
Huomenta. Vaikka tässä ollaan alkutaipaleella niin olen huomannut muutoksia aiempiin selviin jaksoihin. Ennen on tullut olo, että pakko alkaa taas liikkua hullunlailla, kattoa syömistä tarkkaan jne. Nyt on jotenkin vaan levollisempi ja varmempi olo noidenkin asioiden suhteen. Liikutaan kun siltä tuntuu ja jos sattuu syömään vähän huonommin niin ei se maata kaada. Pienin askelin eteenpäin. Ja kyllä tuntui hyvältä tänäkin aamuna lähteä viemään lasta kouluun kun ei ollut tukkoinen olo alkoholin takia. Tässä menneinä päivinä on noussut tapahtumia mieleen mitä on tehnyt/miten toiminut kun on ollut kännissä ja joistain tapahtumista on noussut ihan hiki, häpeä ja on soimannut itseä , että miten sitä onkaan ollut noin hölmö sekä toiminut. Nooh. Ne on onneksi menneitä ja ei ole jäänyt itsesyytökset päälle pitkäksi aikaa. Ne vain muistuttaa minua siitä, että pysyhän raittiina. Mukavaa päivää kaikille.
Huomenta. Kyllä ne muistot ja häpeä tulevat edelleen mieleen, ei niitä pois saa, mutta niiden kas on vain elettävä. Takaisin en halua mennä juopottelemaan, ei missään nimessä. Oli se niin karmeaa. Ja pelko, häpeä oli kova. Nyt saa olla vapaa, voi olla ja elää ilman häpeää siitä mitä on tehnyt edellisenä päivänä, yönä.
Minulle oli suuri helpotus tajuta että alkoholismi on sairaus ja sairaassa tilassa tehdyt asiat ei ole minua vaan sairauden tuottamia. Päihteet kun muuttaa ihmisen mielen, moraalin kaiken. Vasta sitten kun raitistuu tajuaa kuin huonosti on käyttäytynyt. Minä en kestäis sitä tuskaa ilman että en saisi siihen tukea ja anteeksiantamista itselle.
Ensimmäiset ajat raittiina olivat vaikeita, mutta ryhmistä sain apua ja voimaa kestää. Ajan oloon häpeä ja syyllisyys vaimenee, mutta myös aina muistuttaa etten sinne takaisin halua mennä.
Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Ja ihana tunne että on vapaa!