Kuudes viikko raittiina menossa. Olen ylpeä jokaisesta uudesta juomattomasta päivästä.
Olen ulkomailla asuva perheellinen mamma. Viimeiset vuodet on ollut ylä ja alamäkeä. Ja nyt alkuvuodesta meni niin pitkälle että mieheni sanoi et ei jaksa enään ja halus eron.
Työpaikka mulla on ja kaikki näyttää ulospäin tosi hyvältä, eli monelle olis varmaan shokki jos tietäs miten on mennyt neljän seinän sisällä…
Voin sanoa että ei ole ollut helpot viikot,mutta sain mieheni puhuttua ympäri, ett lähetään perhehoitoon lasten takia vaikka meidän avioliitto loppuiskin. Nyt on käyty koko porukalla kolme kertaa. Teki TODELLA kipeää kuulla lapsilta ja mieheltä heidän ajatuksia, tuntemuksia. Mutta voin sanoa ett auttoi todella paljon. Myös heitä. Mieheni sai avattua suun ja kerrottua omista tunteista ja ajatuksista. He suosittelivat meille pariterapiaa ja nyt sit on käyty muutaman kerran. Eropaperit on revitty. Hän haluaa antaa mulle vielä mahdollisuuden;))
Minä jatkan poliklinikka hoitoa. Olen myös aloittanut joga ja meditointi.
Alkoholin suhteen menee hyvin. Minulla on raivontunne alkoholin suhteen. Sen helvetin aineen piti tuhota niin paljon, syyllisyydentunne perhettä kohtaan, häpeä, pelko, Suuri pelko.
Mutta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nyt mulla on perheen tuki, mieheni tuki ja se on suuri apu. Yritän otta päivä kerrallaan ja elää Tässä ja Nyt. Silti se pelon tunne on pahin. Mitä jos en pystykkään. Niin monesti olen yrittänyt, luvannut ja epäonnistunut…
Tiedän että minulla ei ole enään mahdollisuuksia. Ja ajatuskin että menetän perheeni, mieheni…
Kiitän jo etukäteen jos joku jakais kokemuksia, ajatuksia. Tämä palsta on mahtava juttu. Oletta kaikki aivan ihania ihmisiä.
Hienoa, hyvin olet jo kerännyt raittiita päiviä 
Monella meistä alkoholisteista on hyvän näköiset kulissit ympärillä. Se mitä siellä näkymättömissä sitten tapahtuu, voisikin olla aikamoinen shokki monelle.
Upeasti olette yhdessä lähteneet ongelmia purkamaan ja apua niihin hakemaan.
Nythän sulla on se tilanne, että ei ole vaihtoehtoja… voisi ehkä puhua siitä alkoholistin pohjakosketuksesta. Se tarvitaan, että voisi aloittaa nousun uutta, parempaa raitista elämää kohti.
Kaikkea hyvää toivon sinulle, kirjoittele kuulumisia
Tervetuloa palstalle, Onnea etsivä. Tulet tukemaan ja rikastuttamaan myös meidän expattien eli ulkomailla elävien porukkaa - hyvä! Oletko harkinnut yhteydenottoa ulkopuoliseen apuun? Itse elän Saksassa ja saavutin raittiuden Caritaksen ja Diakonian avulla. Sekä varsinaisen läpimurron 6 kuukauden klinikkaterapiassa (2008). Tsemppiä sinulle ja tietysti onnittelut kuuden viikon raittiudellesi.