Pari vuotta on mennyt mukavasti. Muutama päivä jatkuvan juopottelun lopettamisen jälkeen oli pikkuisen totuttelemista ja itseni kurissa pitämistä mutta jokainen päivä oli edellistä helpompi.
Huono muisti oli tässä asiassa verrattomaksi avuksi. Ryypiskelyyn liittyvät asiat muuttuivat yhdentekeviksi ja uudet elämäntavat ottivat tilan haltuunsa.
Tosin unohtaminen oli tietoista ja tahallista, halusinkin päästä eroon tuon sotkuisen ongelman muistelemisesta ja ajattelemisesta. Ja onnistuin.
Paljon on tapahtunut asioita, osa siksi että aikaa on ollut paljon enemmän kun juopottelu ei ole omaansa ottanut, osa siksi, että selvänä voi osallistua tuhanteen sellaiseen johon ei pienessä huurussa voinut tai edes kehdannut.
Olotilaan olen niin tyytyväinen, että mielelläni asian esille noustessa suosittelen selväpäistä elämäntapaa muillekin. Tiedän, että kaikille se ei varmasti ole yhtä maukas ja iloinen, voimaannuttava ja vapauttava asia, joten en sitä tyrkytä, enkä väitä ettei pienessä pöhnässäkin voisi elää, ja monelle jolle asiasta on tullut ongelma, voi hyvä ratkaisu olla myös juomisen, mömmöjen, muiden piristeiden, mikä nyt kenenkin päässä vaikuttaa, vähentäminen ja kohtuullistaminen. (onneksi jokainen saa valita itse)
Minulle sopii tämä tällainen raittius. Jos se ei sopivalta tuntuisi niin tottahan sen vaihtaisin johonkin muuhun.
Kun nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että tätä asiaa kannattaa pitää yleisemminkin esillä, eikä ainoastaan yksilötason muuhun maailmaan vaikuttamattomana henkilökohtaisena kantana, olen kyllä itse selvittyäni osallistunut myös päihdeongelmien vähentämiseen ja yleisemminkin ihmisten osallisuusmahdollisuuksia edesauttaviin kansalaistoimintoihin. Siitäkin touhusta olen tykännyt, ja tykkään edelleen.
Raittius on minusta yksi osa sitä elämäntapaa jota mielelläni jopa mainostan.
Mutta, toisinaan tuntuu siltä että ollaan markkinoimassa kahta aivan erilaista raittiutta.
Huomasin asian jo oman selviytymiseni alkumetreillä, ja parhaan ymmärrykseni mukaan tein valinnan.
En ole sitä katumaan joutunut, ja siksi uskallan täälläkin silloin tällöin kirjoittaa sen puolesta, nimenomaan kertoakseni että tällaisenkin raittiuden voi valita, ja että tämä raittius on todellakin ihan jotain muuta kuin se päinvastaisen elämänasenteen sisältämä raittius jota myös kovin aktiivisesti propagoidaan.
Minun mainostamaani raittiuteen ei kuulu, ehdottomasti ei kuulu se, että raittiusasiaan liitetään kylkiäisinä rähmälleenmenoa, nöyrtymistä ja nöyrryttämistä, ei katumusharjoituksia ja synnintunnustuksia millekään konklaaville, tähän ei kuulu mitään sitoumuksia “olla valmis mihin tahansa” ainoan oiken päämäärän puolesta, tähän ei myöskään kuulu oman elämän antamista minkään ulkopuolisen “voiman” hallittavaksi, tähän ei kuulu myöskään sidonnaisuutta minkäänlaiseen hengellisyyteen … noitakin asioita voi toki jokainen omaan elämäänsä sisällyttää, ( voisin minäkin, jos haluaisin!) mutta tämän raittiuden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Se raittius, jota minä elämäntapana mainostan, on nimenomaan sellaista että ihminen hallitsee asioitaan itse, valitsee suhtautumistapansa, fysiikan ja maan lakien, oman moraalinsa ja mahdollisuuksiensa rajoissa myös kaiken tekemisensä, ja sen tärkeänä osana on ihmisen omien voimavarojen tunnustaminen, niiden lisääminen aina kun mahdollista, ja ihmisen oikeus vaikuttaa elämäänsä, ympäristöönsä, joissakin asioissa myös laajemmin maailmaan.
Joskus tuntuu siltä että koko raittius- sana torjuu asioiden eteenpäinviemisen, niin innolla ovat nuo kieltäymyksiin, puhdasoppisuuteen, nöyryyteen ja “korkeampiin voimiin”, oman voimattomuuden etsimiseen raittiuden käsitteen sitoneet työtänsä tehneet.
Kun kuitenkin olen varma siitä, että raittiuden puolesta tehtävä työ on parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan silloin, kun elämäntapoja esitellään ennen varsinaisten elämäntapaongelmien kärjistymistä, siis silloin kun valintoja tehdään ensimmäisiä kertoja, olen kaikenlaisesta vinoilusta ja raittius- sanan eriskummallisista hengellisvivahteisista sisällöistä huolimatta sitä toiminnassani puolustanut.
Aivan rehellisesti, omalla nimelläni ja julkisesti, salaseuroihin en myöskään kaipaa, eikä niidenkään olemassaolo ole mikään erityinen raittiusasian tunnusmerkki… niitä ihmiset perustavat niin halutessaan, ei raittiutta voine niihin sitoa.
Tämä myös ärsyttää , ainakin niitä jotka sisällyttävät raittius-käsitteeseen juuri nuo ideologiset kylkiäiset, ja monet ovat kovin pahastuneita siitä että heidän raittius- käsitettään verrataan toisenlaiseen raittiiseen elämäntapaan.
Siitä huolimatta, aina joutessani kirjoittelen tännekin ja hiukan tappelenkin raittiuden latistamista vastaan,
kerron edelleen että voi valita myös positiivisen tavan raitistua, ja tehdä sen ilman noita nöyrtymisiä ja omien voimien kieltämisiä.
Muuten, tätä minun mainostamaani raittiutta saa vapaasti arvostella, kaikki sen huonot puolet on varmasti hyväkin tuoda esille. Sitä saa vapaasti kehitellä mihin päin haluaa ja juuri kritiikki sen elämäntavan suhteen voisi opettaa meille tällaista raittiutta eläville jotain uuttakin.
Sillekään en mitään voi että arvostelua haluaa muutama ammattiarvostelija kohdistaa nimenomaan kirjoittajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Se nyt ei kuitenkaan itse asiaa vie eteenpäin.
Siis: ns. vastapainona raitistumiskertomuksille vaikkapa AA:n avulla.