Minun raittiuteni, itse valittu

Pari vuotta on mennyt mukavasti. Muutama päivä jatkuvan juopottelun lopettamisen jälkeen oli pikkuisen totuttelemista ja itseni kurissa pitämistä mutta jokainen päivä oli edellistä helpompi.

Huono muisti oli tässä asiassa verrattomaksi avuksi. Ryypiskelyyn liittyvät asiat muuttuivat yhdentekeviksi ja uudet elämäntavat ottivat tilan haltuunsa.

Tosin unohtaminen oli tietoista ja tahallista, halusinkin päästä eroon tuon sotkuisen ongelman muistelemisesta ja ajattelemisesta. Ja onnistuin.

Paljon on tapahtunut asioita, osa siksi että aikaa on ollut paljon enemmän kun juopottelu ei ole omaansa ottanut, osa siksi, että selvänä voi osallistua tuhanteen sellaiseen johon ei pienessä huurussa voinut tai edes kehdannut.

Olotilaan olen niin tyytyväinen, että mielelläni asian esille noustessa suosittelen selväpäistä elämäntapaa muillekin. Tiedän, että kaikille se ei varmasti ole yhtä maukas ja iloinen, voimaannuttava ja vapauttava asia, joten en sitä tyrkytä, enkä väitä ettei pienessä pöhnässäkin voisi elää, ja monelle jolle asiasta on tullut ongelma, voi hyvä ratkaisu olla myös juomisen, mömmöjen, muiden piristeiden, mikä nyt kenenkin päässä vaikuttaa, vähentäminen ja kohtuullistaminen. (onneksi jokainen saa valita itse)

Minulle sopii tämä tällainen raittius. Jos se ei sopivalta tuntuisi niin tottahan sen vaihtaisin johonkin muuhun.

Kun nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että tätä asiaa kannattaa pitää yleisemminkin esillä, eikä ainoastaan yksilötason muuhun maailmaan vaikuttamattomana henkilökohtaisena kantana, olen kyllä itse selvittyäni osallistunut myös päihdeongelmien vähentämiseen ja yleisemminkin ihmisten osallisuusmahdollisuuksia edesauttaviin kansalaistoimintoihin. Siitäkin touhusta olen tykännyt, ja tykkään edelleen.

Raittius on minusta yksi osa sitä elämäntapaa jota mielelläni jopa mainostan.

Mutta, toisinaan tuntuu siltä että ollaan markkinoimassa kahta aivan erilaista raittiutta.

Huomasin asian jo oman selviytymiseni alkumetreillä, ja parhaan ymmärrykseni mukaan tein valinnan.
En ole sitä katumaan joutunut, ja siksi uskallan täälläkin silloin tällöin kirjoittaa sen puolesta, nimenomaan kertoakseni että tällaisenkin raittiuden voi valita, ja että tämä raittius on todellakin ihan jotain muuta kuin se päinvastaisen elämänasenteen sisältämä raittius jota myös kovin aktiivisesti propagoidaan.

Minun mainostamaani raittiuteen ei kuulu, ehdottomasti ei kuulu se, että raittiusasiaan liitetään kylkiäisinä rähmälleenmenoa, nöyrtymistä ja nöyrryttämistä, ei katumusharjoituksia ja synnintunnustuksia millekään konklaaville, tähän ei kuulu mitään sitoumuksia “olla valmis mihin tahansa” ainoan oiken päämäärän puolesta, tähän ei myöskään kuulu oman elämän antamista minkään ulkopuolisen “voiman” hallittavaksi, tähän ei kuulu myöskään sidonnaisuutta minkäänlaiseen hengellisyyteen … noitakin asioita voi toki jokainen omaan elämäänsä sisällyttää, ( voisin minäkin, jos haluaisin!) mutta tämän raittiuden kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.

Se raittius, jota minä elämäntapana mainostan, on nimenomaan sellaista että ihminen hallitsee asioitaan itse, valitsee suhtautumistapansa, fysiikan ja maan lakien, oman moraalinsa ja mahdollisuuksiensa rajoissa myös kaiken tekemisensä, ja sen tärkeänä osana on ihmisen omien voimavarojen tunnustaminen, niiden lisääminen aina kun mahdollista, ja ihmisen oikeus vaikuttaa elämäänsä, ympäristöönsä, joissakin asioissa myös laajemmin maailmaan.

Joskus tuntuu siltä että koko raittius- sana torjuu asioiden eteenpäinviemisen, niin innolla ovat nuo kieltäymyksiin, puhdasoppisuuteen, nöyryyteen ja “korkeampiin voimiin”, oman voimattomuuden etsimiseen raittiuden käsitteen sitoneet työtänsä tehneet.

Kun kuitenkin olen varma siitä, että raittiuden puolesta tehtävä työ on parhaimmillaan ja tehokkaimmillaan silloin, kun elämäntapoja esitellään ennen varsinaisten elämäntapaongelmien kärjistymistä, siis silloin kun valintoja tehdään ensimmäisiä kertoja, olen kaikenlaisesta vinoilusta ja raittius- sanan eriskummallisista hengellisvivahteisista sisällöistä huolimatta sitä toiminnassani puolustanut.

Aivan rehellisesti, omalla nimelläni ja julkisesti, salaseuroihin en myöskään kaipaa, eikä niidenkään olemassaolo ole mikään erityinen raittiusasian tunnusmerkki… niitä ihmiset perustavat niin halutessaan, ei raittiutta voine niihin sitoa.

Tämä myös ärsyttää , ainakin niitä jotka sisällyttävät raittius-käsitteeseen juuri nuo ideologiset kylkiäiset, ja monet ovat kovin pahastuneita siitä että heidän raittius- käsitettään verrataan toisenlaiseen raittiiseen elämäntapaan.

Siitä huolimatta, aina joutessani kirjoittelen tännekin ja hiukan tappelenkin raittiuden latistamista vastaan,
kerron edelleen että voi valita myös positiivisen tavan raitistua, ja tehdä sen ilman noita nöyrtymisiä ja omien voimien kieltämisiä.

Muuten, tätä minun mainostamaani raittiutta saa vapaasti arvostella, kaikki sen huonot puolet on varmasti hyväkin tuoda esille. Sitä saa vapaasti kehitellä mihin päin haluaa ja juuri kritiikki sen elämäntavan suhteen voisi opettaa meille tällaista raittiutta eläville jotain uuttakin.

Sillekään en mitään voi että arvostelua haluaa muutama ammattiarvostelija kohdistaa nimenomaan kirjoittajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Se nyt ei kuitenkaan itse asiaa vie eteenpäin.

Onneksi olkoon kahden vuoden raittiudesta. Kun en varmuudella tiedä kuuluuko onnittelu siihen sarkaan joka raittiudessasi on hyväksyttävää, otan tietoisen riskin onnittelemalla, meni syteen tai saveen.

No, joka tapauksessa. Ihan positiivista -ei ihan kauheen ärsyyntynyttä- raittiutta sinulle. :slight_smile:

Olen iloinen puolestasi että olet kyennyt lopettamaan juomisen josta sinulle on koitunut haittaa.

Itse olen noita kammoamiasi AA:n tuella raitistuneita mutta ei ole olemassa väärin raitistuneita kuin ei niitä kuuluisia väärin sammutettuja tulipalojakaan.

En kuitenkaan tunnista noista antamistasi luonnehdinnoista sitä AA-liikettä jonka avulla olen raitistunut ja nyt enää 24 raittiin vuoden jälkeen hyvin harvoin toimintaan osallistuvana. AA:ssa ei ole mitään nöyrtymään pakottamista, synninntunnustuksia tai katumusharjoituksia. Ei oikeastaan mitään muuta vaatimusta kuin halu lopettaa juominen.

Itse asiassa AA:ssa on suunnaton vapaus. Sellainen vapaus jota en voi kuvitella löytäväni mistään muualta. Esim. niin halutessani voisin vaikkapa osallistua seuraavan vuoden ajan AA:n ryhmätoimintaan joka päivä ja jokaisessa puheenvuorossani voisin aivan vapaasti haukkua AA:n ideaa ja ohjelmaa ja kirkua sen olevan aivan per**stä ! Mutta minun annettaisiin siitä huolimatta olla jäsenenä. Muut kuuntelisivat puheenvuorojani vaikkakin varmaankin osa tuhahtelisi ja puheenvuoroni aikana poistuttaisiin usein tupakalla tai vedenheittoon. Sano minulle Suomessa yksikin järjestö,liike tai muu taho jonka suvaitsevaisuus olisi tuota luokkaa niin ostan sinulle ison kupin kahvia ! Voisinko olla esim. helluntalaisten parissa illasta toiseen haukkumassa Jesseä tai KePun tupailloissa väittämässä alkiolaisuuden olevan silkkaa pasaa ? :smiley:

AA:ta vastaan on helppo hyökätä koska se ei järjestönä koskaan nouse puolustamaan ideaansa ja varsinkin sen vanhemmat ja kokeneemmat jäsenet antavat kritiikin mennä toisesta korvasta ulos. Mutta mitä mieltä on hyökkäillä sitä vastaan ? AA on täysin vapaaehtoisin voimin toimiva liike joka ei ota ulkopuolisia avustuksia vastaan ja tuo asia on ainakin minun mielestä hienoa tässä hektisessä maailmassa jossa ollaan aina käsiojossa anomassa avustusta tai tukipakettia !

AA ei tyrkytä oppejaan kenelläkään. Sen toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja vetovoimaan. Juomarin on itse osoitettava kiinnostusta ja kurottauduttava sitä kohti. Nimettömyys on vain henkinen perusta joka määrittelee asian eli raittiuden tavoittelun tärkeämmäksi kuin henkilön.

Vaikutat itse hyvin fiksulta ihmiseltä ja senpä vuoksi olen hämmentynyt asenteestasi kun se ei sovi siihen imagoon jonka olen sinusta saanut ? Mitä ilmeisemmin olet saanut disinformaatiota. Ethän ole edes AA:n jäsenenäkään ollut koskaan jolloin katkeruus olisi ymmärrettävämpää.

Oletko pysähtynyt ajatelemaan että vaikka itse olet fiksu ja osaavan tuntuinen ja varmaasti elämässäsi monessa suhteessa onnistunut ja tavoittesiin yltänyt niin iso osa päihdeongelmaisia ei sitä ole. Moni on psyykkisesti vaurioitunut ja ajautunut sellaiseen jamaan että poispääsy sieltä tuntuu toivottamalta. Olin muutamia vuosia sitten suljetussa vankilan AA-palaverissa ulkopuolisena jäsenenä. Palaverin osallistujista lähes puolella oli elinkautinen tuomio hyvin raskaista humalapäisssä thedysitä rikoksista - Jos nämä kaverit tuossa syyllisyyden tilassa ovat valmiita edes harkitsemaan elämänmuutosta niin emmehän riistä heiltä sitä mahdollisutta !

Toivon että sinulla olisi aikaa ha halua perehtyä alla olevan linkin takana olevaan Pro Graduun josta selviää paremmin AA;n todellinen luonne ! Kiitos

jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han … sequence=1

T; Vinetto

Onneksi olkoon kahden vuoden raittiudesta eli onnistuneesta elämäntapamuutoksesta Metsänreunalle. :smiley:

Jokaisen, siis jokaisen ja millä tavalla tahansa raitistuneen juomarin raittius on iloinen, positiivinen asia.

Kuten tiedät, AA on ollut myös minun apunani, mutta positiivinen, voimaantunut ja iloinen on myös minun raittiuteni ja sen lisäksi ihan tavallinen.
Elämä on raittiuksineen ja myös hengellisyyksineen päivineen tavallista tallaamista iloineen ja murheineen.

Mutta siis kippis ja kulaus, tämä on sinun päiväsi! :smiley:

Minulla myös raittius alkoi omalla päätöksellä. Suurkulutusta oli jo jatkunut vuosikausia. Alku oli vaikeaa viini oli mielessä jatkuvasti. Järkeistin ongelman , jos jatkan samaa rataa menetän terveyteni. Muutaman vuoden kuluttua päästessäni eläkkeelle mahdollistuisi ympärivuorokautinen ryyppääminen. Edes lottovoittoa ei voinut toivoa, joisin itseni hengiltä.
Nyt on 4 kk alkotonta aikaa. Olen tyytyväinen päätökseeni. Alavireisyyttä ja saamattomuutta on. Paljon olen pohdiskellut tuntemuksiani. Monet plinkkiin kirjoittavat ovat tulleet tutuiksi. Kiitokset teille kaikille!

Metsänreunan mies kirjoitit hyvin. Oli mukava lukea. Mielipiteissä saa olla eroja, mitäpä noista -mielenkiintoista keskustelua.

Minäkin koen valinneeni itse raittiuden -se voimaantuminen tai sisu minkä siihen sain, se on edelleen salaisuus, mutta olkoon. Hyvä, kun kerrankin ärjäisin itselleni -että nyt…

Mutta itse minä sen valitsin, samoin kuin vaalin hetkestä toiseen. Olen sitä mieltä, että vaikka kyseessä on riippuvuussairaus ja geenit ja kulttuuri ja kasvatus jne. -niin ainoastaan minä itse sitä alkoa suuhuni laitan ja ainoastaan minä sen pullon voin pois laittaa. Kyse on siis valinnasta. Ketään muuta en voi raitistaa, kuin itseni. Voin olla kaverina, nukkumaan laittajana, kahvin keittäjänä, voin mainita alkon liiallisesta kulutuksesta -mutta ketään en voi raitistaa. Ketään en voi suojella riippuvuudelta. Voin vain elää ja olla ilman alkoholia, juhlia ilman alkoholia, rakentaa raitista tulevaisuutta itselleni -ja toivoa, että esim. lapset huomaavat, että tuokin on ihan hyvä mahdollisuus elää, sekavaa päätä ei tarvita hyvään ja mielenkiintoiseen elämään.

On ihmisiä, jotka eivät halua elää ilman päihtymystä. Minun isäni on yksi heistä. Hän kuolee viinaan. Minusta tällaisiakin ihmisiä pitää hoitaa heidän ongelmissaan. Se tulee kalliiksi Suomen kaltaisessa maassa. Mutta silti, ei voi jättää ihan yksin kuolemaan, vaikka heidän ajatuksensa kuuluvat vain humalalle. Minä käyn isän luona, vaikka se sattuu ja tämäkin päivä on mennyt vähän pilalle. Kun ei se pappa enää minulle edes puhu mitään, ei kenellekään. Seinille katselua on hänen elämänsä, toisessa maailmassa koko mies.

Monia raittiita vuosia Metsänreunan miehelle.

^Ei se päihderiippuvuuden hoitaminen tule niin kalliiksi, kuin hoitamatta jättäminen.

Senkin valossa on jopa eriskummallista että tehoavia hoitotapoja dissataan määrätietoisesti ja mielipiteenvapauden unohtaen, sillä mielipiteenvapautta ei katsota olevan heillä jotka epäsopivilta tahoilta apua etsivät.

Olen itse alkoholismiinsa kuolleen AA:laisen tytär. Minulla ei siis pitäisi olla suuria luuloja tai kuvitelmia ohjelman toimivuudesta. Silti katkeran dissaamisen puolustaminen ihmetyttää, sillä kyseessä on kuitenkin järjestelmä jonka avulla moni on tavoittanut raittiuden.
Vastoin fanaatikkojen kaavailuja, siis.

Sydämellisesti onnea kahdesta vuodesta!

Vaikket ajattelekkaan samalla tavalla asioista kuin minä, silti koen saaneeni sinun kirjoituksistasi todella paljon miettimisen aiheita omaan raittiuteeni, kuten nytkin tuosta ylläolevasta teksistäsi. Se mistä tässä eroavaisuudessa loppupeleissä lienee kyse, on ilmeisesti se että minun henkilökohtainen pohjani päihteiden kanssa, on ollut erilainen kuin sinun pohjasi. Meillä ryhmässä käy mies joka on ollut 20 vuotta raittiina, vain käymällä ryhmässä. Hän jatkuvasti kertoo sen, ettei oikeastaan ole koskaan menettänyt mitään juomisellaan, saati kohdellut ketään väärin. Silti tämä ihminen on ollut raittiina kaksi vuosikymmentä ja se on se tärkein asia.

Omalla kohdallani menetin kaiken, mitä ihminen voi päihteillä menettää, melkein henkenikin. Sen vuoksi olin pakotettu riisumaan väärän ylpeyteni, nöyrtyen kohtaamaan ennakkoluulojeni luomat pelkoni ja tutustumaan kaikkeen mahdolliseen apuun, jota vain saatavilla on, jotta pääsin eroon tuosta juomisen pakkomielteisestä helvetistä. Se jos minun on täytynyt nöyrtyä, opetella uskomaan, samalla olla valmis mihin tahansa voittaakseen tuon taistelun, ei silti tarkoita sitä, että sinun tai jonkun toisenkaan tarvitsisi sitä tehdä. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita sitä, että siltikään eläisin tänään yhtään sen tasapainoisempaa tai tasapainottomampaa raitista päivää kuin kukaan muukaan. Me ihmiset vain koemme eri tavalla erilaisia asioita. Välillä saatamme kokea samoja asioitakin eri tavalla. Mehän olemme ihmisiä. Yksilöitä.

Yhdistävä tekijä meillä kaikilla täällä, tässä hetkessä kirjoittelevilla lienee alkoholismi sekä halu elää tämä päivä raittiina. Siinä on jo mielestäni paljon yhteistä. Keinot tuon tavoitteen saavuttamiseen ovat ehkä erilaisia, mutta päämäärä on sama. Tuosta yhteisestä päämäärästä johtuen, toivoisinkin sitä, että tuuppisimme toisiamme eteenpäin tämän päivän päämäärää kohden, emmekä kyynärpää edellä torppaisi toista tiensivuun. Raittius ei ole kilpajuoksu, jossa olisi vain yksi voittaja. Me voimme yhteistyöllä olla kaikki voittajia. Parasta tässä kaikessa on päämäärään pääsemisestä seuraava palkinto, tämän päivän raittius.

Pyrkikäämme siis sitä kohden, yhdessä, rinta rinnan.

Onnea, Metsänreunan mies.
Taisit olla ensimmäinen joka toivotti minut tervetulleeksi tänne plinkkiin. Vastaanottaminen merkitsee uudelle tulokkaalle paljon. Kiitos kaikesta kannustuksesta.

Jotenkin sain kuvan että olet ollut raittiilla polulla jo kauemmin, ajattelin ehkä yli viittä vuotta. Se on tuo rauhallinen ja konstailematon kirjoitustyylisi. Se rauhoittaa myös levottaman aloittelijan. Jatka kirjoittelua vastatuulista välittämättä.

Hyvää kesänkatkoa sinulle, kuin myös uusia raittiita vuosia.

Lämpimät onnittelut kaikille juopoille, jotka pystyvät elämään raittiina! Miehelle Metsänreunasta henkilökohtaiset onnet.

Jotenkin minun on vaikea antaa erilaisista raitistumisen poluista tyylipisteitä. Onko joku tapa raitistua parempi, kuin joku toinen? Aiheuttaako joku raitistumisen tie pysyvää haittaa tai ongelmia juopolle itselleen, lähipiirille tai peräti yhteiskunnalle? Tuskin ainakaan enempää, kuin juominen.

Jokainen tyylillään. On varmasti hieno henkilökohtainen elämys tunte raitistuneensa “oikealla” tavalla. Pitääkö siihen liittää negatiivinen tunne siitä, että joku muu on raitistunut toisin? Väärällä tavalla.

Hyvä kysymys. Nähdäkseni Metsänreunasta nähtynähän aiheuttaa. Vääräoppiset raitistujat ovat “propagandisteja” ja “ristiretkeläisiä” joiden toimintaa säätelee jonkinlainen salaliitto. :unamused:

Mä en oo ilmeisesti tarpeeksi aloittelija, koska minua ei ollenkaan rauhoita eri raitistumistyylien eriarvoistaminen, AA:n halveksuminen ja järjestelmällinen mustamaalaaminen ja muiden toipumiskokemusten kutsuminen “propagandaksi” tai “ristiretkiksi”.

Enkä mä itse edes ole varsinaisesti AA:lainen, että kyse ei suinkaan ole siitä. Vaan kaikkien ihmisten tasavertaisesta oikeudesta omaan toipumiseen ja siitä kertomiseen.

Ollaankohan täällä vähän liian herkkähipiäisiä tulkitsemaan toisten kirjoituksia? Luetaan rivien välistä arvostelua jota siellä ei ole.

Mielestäni MM, kuten Kaaleppinenkin (plus monet, monet muut) kirjoittavat omasta raitistumisestaan, omista kokemuksistaan omia ajatuksiaan jotka pitäisi ottaa sellaisinaan, heidän tarinoinaan,eikä etsiä niistä salattuja, olemattomia tyylipisteitä tai ainoita oikeita ohjeita muille. Saahan sitä riitaa ja erimielisyyttä aikaan jos etsimällä etsii ja takertuu tois’arvoisiin sanoihin. Eikö tarkoitus ole kuitenkin ottaa täältä kirjoituksista ne asiat jotka kokee itselleen avuksi ja jättää muut asiat toisille, jotka ehkä hyötyvät niistä paremmin.

Lähes kaikki toteavat ettei ole yhtä ainutta tapaa raitistua, mutta ärsyyntyvät silti toisten tavasta. Toki alkoholista irti yrittävillä on usein pinna tiukalla ja tuntosarvet yliherkkinä ympäristölle, mutta tuosta ylireagoinnistakin voi opetella pois. Vanha kunnon ohje laskea ensin kymmeneen - tarvittaessa sataan jne - ennenkuin huitaisee, on edelleenkin hyvä keino.

Otin tähän esimerkeiksi MM:n ja Kaaleppisen koska he ovat tällä hetkellä täällä voimakkaimpia kirjoittajia,ja tavallaan eri katsantokantaa, tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu heidän tekstiensä arvosteluksi.

Höpöhöpö, Minä en ainakaan ärsyynny kenenkään tavasta raitistua, ellei siihen tapaan kuulu muiden ihmisten raitistumistapojen pakonomainen halveksunta ja mustamaalaus.
Minä en ole suinkaan varsinaisesti AA:lainen, mutta minusta metsänreunassa harjoitettu kaunainen ja järjestelmällinen mustamaalaus AA:ta kohtaan on jopa pelottavaa.
Tunnen monia esimerkiksi NA:n avulla raitistuneita, jotka ovat olleet aika syvemmällä suossa kuin moni tällä foorumilla osaa kuvitellakaan, joten moinen tämän raitistumistavan irviminen on ihan oikeesti… sairasta. :open_mouth:

Luultavasti siltä näyttää, jos vastakkainasettelu on päämäärä eikä suinkaan kaikkien toipuminen. Metsänreunasta nähtynähän eräät raitistumistavat on vääränlaisia ja niihin turvautuvat ovat “propagandisteja” ja “ristiretkeläisiä” jotka pyrkivät raitisumaankin jonkun Metsänreunassa pannaan julistetun “uskonnollisen agendan” avulla.

Ihan tosi hei, AA:n avulla raitistuneet. Oletteko te ajatelleet koskaan olevanne “propagandisteja”? Ollaankohan metsänreunassa sitä mieltä että ennemmin kannattaisi lähteä vaikkapa kaljalle kuin jatkaa “propagandaa” ja “ristiretkeä”? :unamused:

Sinun raittiuteesi ei kuulu sitä sun tätä, etkä näin ollen salli sitä kuuluvan kenenkään muunkaan raittiuteen vaikka et tuntisi koko ihmistä.

“Positiivinen tapa” on siis pakonomainen marmattaminen muiden raitistumistapoja vastaan? Ja joutessaan tänne kirjottelee itse kukin, mutta kirjoitusten sisällön pyöriminen pakonomaisesti vuodesta toiseen saman asian dissaamisessa, olisi kenties jo kehittävämpää alkaa käsitellä kyseisen kaunan syitä ja vaikuttimia.
Ja ihan samat sanat muuten sinne Pohojanmaan suuntaan.

Sanat “ammattiarvostelija” ovat henkilökohtaisiin ominaisuuksiin puuttumista, kuten on myös jatkuvat ilmaukset “propaganda” ja “ristiretki” ihmisten jakaessa toipumiskokemuksiaan.
Kun ottaa huomioon että kyseessä ovat päihderiippuvuuden kaltaisesta tappavasta sairaudesta toipumaan pyrkivät, on kyseessä suorastaan vaarallinen dissaamismuoto.
Se on varmaan sitä “rauhallista jutustelua” jota niin monet tällä foorumilla tuntuvat kovasti arvostavan.

“Kaikenlaiseen vinoiluun” ilmeisesti tässä tarkoitetaan syyllistyvän jonkun muun, mutta sanat “eriskummallinen hengellisvivahteinen sisältö” ei ole ilmeisesti kaikenlaista vinoilua, jos se kohdistetaan AA:han ja AA:laisiin.

Koska metsänreunassa kuitenkin ilmeisesti joudutaan odottelemaan aika kauan ateistista diktatuuria Suomen valtiomuodoksi, olisi varmaan kaikille mukavampaa pitää mielessä se että Suomessa on perustuslaillinen uskonnonvapaus ja uskonnottomuuden vapaus.

Onnea raittiudestasi, mies metsänreunasta!

Kirjoitit, että raitistumiseesi ei sisälly nöyrtymistä. Näen asian toisin. Käsittääkseni nöyrryit, kun tajusit juomisesi loppuaikoina sen tosiasian, että alkoholi ei sovi sinulle tai ainakin, että se on sinulle vahingoksi.

Eräs määritelmä nöyryydestä näet on, että se on “totuudelle avointa mieltä ja oppimiskykyä”.

Lisää hyvää raittiutta päivä kerrallaan!

Onnittelen tuosta kahden vuoden raittiudesta. Tuot arvokkaalla tavalla esiin sen, ettei AA ole ainoa tapa selättää alkoholiongelmaa. Omalla kohdallani se, joka laitatti rähmälleen nöyryytti ja aiheutti nöyrtymistä oli kyllä se alkoholi itse. Kovasti olin valmis “mihin tahansa”, jos siitä hommasta eroon pääsen ja pääsinkin. :smiley:

Metsänreunan viestejä on mielenkiintoista lukea ikäänkuin “kolikon kääntöpuolena”, vaikka puetkin ne monesti aika provosoivaan asuun (mikä lienee tarkoituksesikin?). Onnittelut minunkin puolestani, itse olen vasta matkani alussa…

Mun nähdäkseni kolikon kääntöpuoli on tuolla kuppiloissa, pussikaljapuistoissa, juoppoputkassa tai piikki hihassa jossain porttikongissa. Ehkä se on joku eri kolikko.

^^unohtui pointti viestistä, koska väsymys :blush: Siis: ns. vastapainona raitistumiskertomuksille vaikkapa AA:n avulla.