Tota mä tässä mietin, et mahtaisiko toimia mun kohdalla? Pystyn kuitenkin halutessani tai ennemminkin pakon edessä olemaan useitakin viikkoja juomatta, mut aina se päättyy siihen samaan surulliseen loppuun. Kaikki on palanut kuin tuhka tuuleen; terveys, rahat ja lopulta läheiset ystävätkin. Jäljellä on vain ne jotka jaksaa jatkaa samaa rataa…eli aamusta iltaan ilman sen kummempia ihmettelemättä, (vaikka tiedän kuinka moni kärsii sisimmässään omasta alkoholismistaan)
Oikeassa olet, mut olenko sitten mieleltäni sairas ja kannan tiedostomattani jotain lapsuuden traumoja vai juonko vain siksi, et on mukavaa olla humalassa se “pieni hetki” ystävien seurassa mistä sitten jääkin lopulta se paska käteen, eli vitunmoinen morkkis et pitikö taas?
Tuon asian voi ratkaista tarpeeksi pätevän erikoislääkärin tai psykoterapeutin avulla (jonne saa kyllä sen lähetteen joltain yleislekurilta jos on ihan rehellinen) jos ei oma ymmärrrys riitä. Jotkut ihmiset jopa yllättyvät todella paljon sillä se juomisen syy voi olla myös tiedostamaton ja kun se tulee tietoisuuteen niin ongelmat katoavat kuin tuhkana tuuleen koska silloin sen voi käsitellä.
Ja vielä enemmän ottaa päähän se, et miten ja missä vaiheessa aloittelin ja opin sen ihmeellisen jalon taidon, eli juoda kaikessa rauhassa salaa yksin himassa? Miks ihminen toimii näin?
Tuohon osaa vastata vain huippu lekuri tai Valviran valtuuttama psykoterapeutti mielestäni pätevästi ja jos minä olisin sinä niin haluaisin ottaa selvää… Heidän tulee kuulla koko elämäntarinasi ja sitten vasta voidaan alkaa miettiin juomisen/käytösmallien syitä jotka voivat olla mitä merkillisimpiä…
Voi tietysti myös olla, että haluat vain saada kuuppasi sekaisin juuri etanolilla koska aivojesi mesolimbisessä dopamiinijärjestelmässä on jotain geneettistä “vikaa” (täten et kykene järkevään toimintaan ellei korkki mene ikuisesti kiinni) joka on kyllä aika harvinaista mutta ehkä tällöin kannattaakin jopa yrittää “aivopestä” itsensä raittiiksi keinolla millä hyvänsä sekä kokeilla mahdottomiltakin tuntuvia juttuja.
Hei mies, nää on nähdäkseni juttuja sektorilla " ei meidän käsissämme ". Enhän mäkään voi tietää että jos vaikka tuosta ovesta ulos astuessa lumiaurakuski ei huomaakkaan mua ja jyrää liiskaksi katuun ( oho, vähän karski vertaus :mrgreen: ). Pointtini on se, että et sinä tietenkään voi tietää mitä mahdollinen kuntoutus tuo tullessaan. Siinähän se toivokin lepää, ja jos ja kun olet motivoitunut kuntoutumaan niin mahdollisuudet asiaintilan ja elämänlaadun huikealle kohoamiselle ovat hyvät. Sinne vaan, pelko pois, vaikka sitä epäröintiä, pelkoa ja empimistä on. Niin on kaikilla muillakin, oletettavasti.
…Ja vielä että kyllä se sun mahdollisuuksia lisää, ja on varmasti parempi vaihtoehto kuin tutussa ja turvallisessa löysässä hirressä roikkuminen.
Niin. Just juteltiin vaimon kanssa, et hän voi olla halutessaan tukena ja olla juomatta vaikka koko lopun ikäänsä jos se vaatii sen. Ihmettelen muuten edelleenkin et miks hän haluaa olla edes mun kanssa. Olen kuulemma noin yleisesti ottaen rento, hauskakin ja ainakaan viina ei ole meidän perheesä aiheuttanut koskaan esim. perheväkivaltaa. Ennemmenkin pettymyksiä kun olen taas juovuksissa vaikka oltiin eilen sovittu mitä tahansa.
Mut toi psykoterapia, olen jo ollut potilaana aikuispsykiatrian puolella pari vuotta ja se keskeytettiin koska mitään varsinaista hyötyä siitä ei ollut, ainoastaan lääkitys. Toi perinteinen 2-suuntainen mielialahäiriö kyllä havaittiin jo varhaisessa vaiheessa ja sen ansiosta nukun yöni nykyään hyvin. Mut että psykoterapiaan… olen kuullut et se on sellainen juttu missä voi käydä ihan miten tahansa, jopa seota. Mulla on ollut ankea ja aika karu nuoruus, mut niitäkö tässä pitäis alkaa sit penkomaan. Asioita jotka olen yrittänyt parhaani mukaan unohtaa = eli ei olisi edes tapahtunutkaan ikinä.
Kiitos R-R… sulla on hyvä näkemys asioitten suhteen 
toinen paikkakunta tai toiset paikkakunnat omassa tapauksessa.
ja sinne omankin paikkakunnan kokoukseen olen mennyt jonkin kerran.
muualle vaan. eri ryhmissä on ainakin minun mielestä ihan erilainen meininki.
ja na:ta kannattaa kokeilla, vaikka olisi “vain” juonut, joillekkin(kuten mulle) se on ollut sopivamman
oloinen. on na-ryhmissä tietysti eroja niissäkin.
No joo, täs on sellane tilanne et kolme tyyppiä käy säännöllisesti kaikki palaverit mitä ikinä vaan on mahdollista, jotku kuulemma parhaimmillaan kolmessa istunnossa per päivä!!?
Heillä on kuitenkin sama ongelma ku mullakin, en vaan halua käsitellä omaa ongelmaani heidän kanssaan tai samassa ryhmässä. Haluan olla oikeasti anonyymi, sanoa sen miltä tuntuu ja miten aloitella se päivä, viikko, kuukausi jne. kerrallaan.
(sori nyt niille jotka tän lukee, ei ole henkilökohtaista vaan mun omaan mieleen paremmin sopivammaksi muodoksi. luulisin)
Sen ammattilaisen kohtuu vaativaan duuniin kuuluu, että sinä et sekoa vaan asioita käsitellään varovasti jos tarvetta ilmenee. Eikä ole muuten mitenkään tavatonta, että joku alkoholisoituu (itseasiassa juuri sinun kuvaamallasi tavalla eristäytyen) erilaisten tiettyjen väärien ajatustapojen vuoksi jotka nimenomaan ovat sieltä lapsuudesta lähtöisin ja tällöin ne tulee oikaista vaikka vähän kirpaisisikin nupissa.
Nykypäivänä kun ei olla enään kivikaudella sen terapian voi suorittaa vaikka etänä jos sattuu asumaan jossain hevonkuusessa tai on vaikka pyörätuolia käyttävä henkilö:
mielenterveystalo.fi/nettit … fault.aspx
Jos juoppo uskaltaa leikkiä omalla hengellään (sekä läheisten huolella) sen litkun kanssa niin ei nyt yksi ammattilainen voi pelottaa…
samaa mieltä SoiKanteleen kanssa. nuo tukahdetut asiat luultavasti saavat juomaan.
Ja uskon niin, että lähinnä silloin voi seota, jos jatkaa tukahduttamista terapiassakin.
kyllä siellä ammatti-ihmisiä tänä päivänä on ja sopivan terapeutin löytää kokeilemalla.
mulle on kyllä lähes kaikki kelvanneet ja apua olen voinut saada paljon, vaikka ei ole aina silloin
siltä tuntunutkaan.
No myönnän et asiat kaiketi johtuvat nuoruudestani. 14 vuotiaana aloin kokeilemaan bensan ja liiman imppausta, sittemmin tuli aika nopeasti kuvioihin alkoholi ja sitä kierrettä en sitten olekaan kyennyt hallitsemaan enää ensimmäisten kännien jälkeen. Himasta muutin maailmalle jo 17 vuotiaana ja sittemmin elänyt omillani. Olen siis käytännössä juonut koko ikäni, enemmän tai vähemmän, mut aina pienessä sievässä lukuunottamatta noita muutamia yrityksiä jotka kestäneet tosiaan vain joitakin viikkoja jos sitäkään.
Kiitti mielipiteistänne varsinkin SoiKannel, thimo ja R-R…
ole hyvä 
ilo olla avuksi, jos vaikka vähänkin.
Vähänkin on aika paljon. Palaan tavallaan lähtökuoppiini, eli mitä on elää ilman päihteitä.
En puhu nyt mistään “vuosi raittiina” vaan siitä, ettei juo enää koskaan?
En ole juurikaan kommentoinut kenenkään keskusteluihin koska olisi väärin tehdä se kankkusessa tai jurrissa.
Silti olen pannut merkille sen ihmeellisen seikan., et kovinkaan monella ei ole elämänlaatu parantunut juuri lainkaan, melkein päinvastoin? Masennusta, yksinäisyyttä ja kaikkee vastaavaa.
Olen päättänyt et tää alko saa nyt jäädä tavalla tai toisella. Mitä sen jälkeen?
Punttisalit, lenkkeily ym. vastaava kun ei liity mitenkään alkoholismiin. Ne kuuluis olla jokaisen arkipäivää tai ainakin keski-ikäisen rutiineja.
Mitä on raitistuneen alkohlistin arkipäivä ja mitä se tuo tullessaan, muutaku kieltäytymistä vähä kaikesta?
Nytkin pyörii mielessä joulupyhät. Alustavasti on kelattu et ollaan kimpassa jostain tapaninpäivästä uudenvuoden yli.
Mitä mä muka voin sanoa siin tilanteessa et tänne ei tuoda alkoholia? Tai etten jaksa katella porukkaa yksin selvinpäin?
Täs näkee minkä takia juon. En omasta välttämättömästä tahdostani tai jotain sellaista, vaan juon koska kaikki muutkin dokaa ja joillekin se on erittäin hauskaa. Toisille ei…
Minnesota käyttää samoja kaavoja kuin AA,siellä ollaan vaan se kk putkeen että pää selviää
ja mies/nainen oppii puhumaan.
Ihmisiä eri ikäisiä ja eri lähtökohdista,Duunareita,yrittäjiä,urheilijoita jnejne.
En tullut uskoon eikä siellä jumalasta puhuttu,sain solmuni auki ja olen kiitollinen siitä.
Alkoholistia ei voi auttaa kun alkkis itse.Löydä oma polkusi ennen kuin on myöhästä.
Tsemiä, T:Zika
Elama raittiina ja masentuneena oli ihan p-rseesta, mutta masentuneena juoppona oli pahempaa. Minulla on masennuspainotteinen 2-suuntainen ja puolitoista vuotta ollut oikea laakitys. Alkoholinkaytto on pikkuhiljaa vahentynyt ja nyt ehka loppunut kokonaan, aika nayttaa. Humala ja krapula tuntuvat ajan ja rahan haaskaukselta. Iltaisin harrastan musiikkia, lenkkeilya, lemmikkien hoitoa, leipomista ja lukemista. Tyopaivien jalkeen jaa viela energiaa touhuta. Vaaka nayttaa kevyempia lukemia ja vyotaro on kaventunut 
Rahaa riittaa parempaan ruokaan ja parempiin vaatteisiin. Pitkan aikavalin tavoitteena on, etta sijaisperheessa asuva lapseni voisi valilla olla viikonloppuja kotona. Juhannuksena join alkoholitonta siideria kun muu seurue oli pienessa hiprakassa. Kukaan ei huomannut mitaan
Niin, Minnesota-mallisen hoidon uranuurtaja Suomessa on Kalliolan Myllyhoito, josta ainakin R-R:llä tässä ketjussa taitaa olla kokemus. Hyvä hoitomalli niille joille se sopii, mutta “90 % raitistumisprosentit” ovat aika överiksi vedettyä mainontaa. Perustuvat lähinnä yhteen graduun, joka tehtiin vuosia sitten Lapuan Minnesota-hoito Oy:ssä. Menetelmä gradussa taisi olla sellainen, että sillä olisi voinut saada tulokseksi vaikka 100 %, jos olisi kehdannut.
Nämä prosenttilukemathan muuten elävät etenkin netissä omaa elämäänsä, eivätkä yleensä perustu mihinkään luotettaviin lähteisiin kuin ehkä nimeksi.
Terapeuttiset yhteisöt on muuten aika hyväksi havaittuja, ja sellaisia edustaa mm. A-klinikkasäätiön Hietalinnayhteisö, ja Kalliolan legendaarinen Kisko, jota on arvuuteltu tehokkaimmaksi hoitopaikaksi kautta aikain, ainakin huomioiden asiakaskunnan haastavuuden (syrjäytyneitä ja narkomaaneja).
Mutta juu, missä vaan voi toipua, kuten usein todettu. Joskus jopa ilman hoitoja, tai hoidoista huolimatta.