Minäkö muka?

Uusi vuosi. Uudet lupaukset. Jälleen.

Hei, tervetuloa ja Hyvää uutta vuotta.

Sun kirjoitus oli kuin omasta kynästäni. Kaikki se rakkaus nousuhumalaa kohtaan, kaikki se itsehillinnän puute ja pelko elämän harmaudesta ilman alkoa.

Nyt kuitenkin, ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen aitoa iloa tavallisista asioista, oltuani kuukauden juomatta.

Tekee mieli tanssia ja laulaa ja se tunne muistuttaa paljon nousuhumalaa. Kerrankin toiveikas olo. Aiemmin mietin päivittäin kuolemista ja nyt se ei käy mielessänikään.

Yritän siis sanoa, että sinulla ja meillä kaikilla on toivoa. Uskon, että sinäkin tulet saamaan iloa asioista ja näkemään asiat kirkkaissa väreissä. Joillakin se voi kestää pidemmän aikaa lopettamisen jälkeen. Viime yrityksessä tunsin vaan masennusta, mutta tällä kertaa kävin kai niin pohjalla, että tunnen vain iloa siitä päätöksestä, että lopetan kokonaan. Joka ikinen kerta kun olen onnistunut olla antamatta houkutuksille periksi, on itsevarmuuteni ja itsekunnioitukseni kasvanut ja se tuntuu hyvältä.

Tsemppiä sinulle paljon, ja pysy linjoilla :slight_smile:

Kuinka on vuosi käynnistynyt?

Mika Arramiehen viimeinen pisara on myös aivan mahtava kirja, vaikka painottuukin avominnen ideologiaan. Itsellä tuo avasi silmät täydellisesti.

Kuulostaa hyvältä. Kuukausi irti alkoholista on hyvä juttu. Onkin tärkeää hieman varautua tuleviin koitoksiin. Itse käytin useita apuja raitistuakseni. Antabus yhtenä. Olen siis juonut liikaa vuosia. Eikä enää lopulta mitään pientä tipottelua vaan jatkuvaa käyttöä viimeiset kaksi vuotta. Nyt olen ollut pitkään kuivilla ja uskon alkoholin käytön jääneen menneisyyteen. Toivon hartaasti että niin myös on . :unamused:

Jos erilaisen kirjan tarinoineen haluatte lukea, niin tuolta Kirjavinkit -ketjusta löytyy myös minun kirjani nimeltä:

Pelkään mutta en pakene.
Kirjoittanut Putkis 0132

Putkis

Kuinkas tänään?

Kyllähän tuohon harhaan on joskus tullut mentyä, että nyt musta vaan tulee kohtuukäyttäjä. Ei tule. Se voi onnistua kerran, kaksi tai vaikka kymmenen kertaa, mutta lopputulema on se, että hanskasta lähtee ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta surullista, olishan se hauskaa, jos vois joskus ottaa. Mut hyvin äkkiä ainakin kohdallani uskoisin “kohtuukäytönkin” johtavan siihen, että alkaisin elämään elämää taas alkoholin kautta.

Onnea meille kolmesta kuukaudesta :smiley:

Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa etappia!

Yes!! Kuin sulla on sujunut?

Kiitos kysymästä :slight_smile:

Päivät eivät ole veljeksiä keskenään. Jonakin päivänä näen kristallin kirkkaasti asiat ja holittomuuden hyvän elämän ainoana mahdollistajana. Toisena päivänä taas huomaan ajattelevani, et hei hienosti menny 3kk, voisko nyt vähän ottaa ja sit taas jatkaa selvänä…

Tuo on se vaarallinen kohta, kun se oman tilan kieltäminen tulee jostain puskan takaa! Eli paljon työtä, ajatustyötä tämä vaatii. Tietoisuutta siitä miten asiat oikeasti on ja sen hyväksymistä, sen mukaan elämistä.

Olo on hyvä, tasapainoinen ja hyvinvoiva. Nautin joka hetkestä ja silti mieleen joskus tulee, että josko vähän voisi. Ei voi.

Kiitos kysymästä, tässä vastaus :laughing: