moikat La Cintura,
hienoa kun tulit pistäytymään ja toivon että jäät tänne kirjoittelemaan ja lukemaan toisten kaltaistesi tarinoita, mietteitä, tavoitteista ja päämääristä. onnistumisista ja epäonnistumisista.
Millaisia keinoja teillä on ollut vähentämiseen? Mikä on auttanut?
liityin tänne Plinkkiin vajaa kaksi vuotta sitten. tuurilla löysin tämän palstan ja kotiuduin heti. aloitin kirjoittelemaan päiväkirjamaisesti kuulumisiani lähinnä tietysti itselleni. jälkeenpäin on ollut avartavaa lukea menneistä ja vertaistuki mitä olen täältä saanut on merkittävää.
nuorena join valtavasti mutta näin vanhempana ongelmani oli lähinnä tapajuominen kotioloissa. olen olutihmisiä ja tissuttelin olutta, tai viiniä, yksikseni. vielä tuolloin en ollut parisuhteessa kuten nykyisin olen.
en ole koskaan kokenut että olisin fyysisesti riippuvainen alkoholista, mulle ei jää ns putkia päälle enkä tarvitse aamukorjaavia. mutta se jatkuva kierre! ja arpominen ruokakaupassa annanko öölit hypätä ostoskoriin vai en.
ensin päätin että lupalappu tissutteluun on pelkästään perjantaisin. alku oli hankalaa ja välillä retkahtelin keskellä viikkoa. kirjoitin Plinkkiin lähes päivittäin ja kahmin iltalukemiseksi valtavan pinon alkoholismia käsittelevää tietokirjallisuutta. aiheesta olen ollut kiinnostunut tosin nuoresta pitäen mutta kertaaminen oli ja on tärkeää.
opiskelin myös “itseäni”.
aloin kiinnittää huomiotani sellaisiin asioihin että millaiset tunnetilat aktivoivat juomahimoni, millaiset tilanteet.
tökeröintä kohdallani oli se että koska tein töitä kotona, olut suhahteli myös työn ohessa 
enivei, tein siis päätöksen että vain perjantaisin. tätä kesti pitkään tätä harjoittelua. sitten päätin että vain joka toinen perjantai jne.
ensimmäisen Plinkki-vuoteni tammikuussa vietin perinteisen tipattoman ja se oli vaikeaa. se oli sitä sinnittelyä, ei aitoa raittiutta. mutta jostain oli aloitettava.
suhtaudun ongelmaani siten etten tule olemaan siitä koskaan täysin vapaa, vaan se vaatii jatkuvaa tarkkailua; välillä intensiivisempääkin tarkkailua, mutta mitä sitten?
ajattelen siten että tämä on ns ristini jonka kanssa on opittava elämään. hyväksyttävä oma tilanteensa. pahinta mitä kohdalleni voisi sattua olisi se että “unohdan” riippuvuuteni ja antaisin mennä vain. se tosin ei ole enää sekään mahdollista; niin perinpohjin olen kiintynyt riippuvuuteni tarkkailuun ja funtsailuun. jotenkin näin.
sairastuin vakavasti joulukuussa 17 mistä ei tässä kohdassa sen enempää, mutta onhan toki selvää että sairauteni himmaa tapajuomistani eikä mielitekoja synny. silti joudun kamppailemaan välillä, toisaalta on taas helppojakin kausia kun mielitekoa juomiseen ei ole viikkokausiin. mutta höh, esim nyt elokuussa olen juonut humalahakuisesti kaksikin kertaa (seurassa) ja vasta eilenkin lipsui.
tästä taisi tulla vähän sekava kirjoitus.
kannattaa tehdä itselleen oma, henkilökohtainen tavoite. tarpeeksi vaativa mutta silti realistinen. onnistumisen kokemukset kannustavat tsemppaamaan lisää.
taisin kirjoittaa Sulle asioista mitkä toki oivallat itsekin mutta tätä tämä on, samalla kirjoitin itselleni. tämä on sitä asioiden käsittelemistä ja kertaamista. se on valtavan tärkeää.
valtavasti tsemppiä tavoitteillesi! 
