Lapsena/nuorena ollessani perheessäni (isäpuoli ja äiti) ei käytetty alkoholia laisinkaan. Suvun kaikki miehet on kuollut viinaan alle 50 -vuotiaina ja itselläni sama edessä näillä näkymin.
Itse aloin vasta parikymppisenä juomaan olutta ja se alkoi heti liiankin hyvin maistumaan. Armeija jäi käymättä, kun menin kutsuntoihin kännissä ja ammattikoulutkin jäi kesken. Koko homma lipesi käsistä, kun aloin lääkitsemään sosiaalisten tilanteiden pelkoa kaljalla ja isäpuoli teki itsemurhan, jolloin äitinikin alkoi juomaan. Aloin myös käyttämään kannabista satunnaisesti ja minulle määrättiin bentsoja ahdistukseen, mikä alkoholin kanssa ei oikein sovi (bentsoja käyttänyt päivittäin nyt kymmenisen vuotta).
Tällä hetkellä, vaikka minulla on hyvä työpaikka, asunto, auto jne, niin asiat tuntuvat juomisen takia vaikeilta. Juominen on ollut jo 10 -vuotta erittäin humalahakuista ja olen juomisen takia mm. saanut 2 ehdollista, menettänyt yhden suhteen, ollut parikymmentä kertaa putkassa, loukkaantunut pahasti useita kertoja (kaikki mahdollinen hölmöily tehty) jne.
Ennen join vain viikonloppuisin (paljon), mutta nyt juominen on mennyt jo työpäivillekkin. Saatan illalla keskellä työviikkoa juoda sen verran olutta, että pystyn seuraavana aamuna ajamaan töihin, mutta olo on kuitenkin krapulainen vähän väliä, vaikkei promilleja veressä enää olekkaan.
Mihin voisin ottaa yhteyttä apua saadakseni? Viikonlopuille ainakin pitäisi saada jotain tukea tai ohjelmaa ja omia kavereita ei oikein löydy.
Millainen mahdollisuus työssä käyvällä on lähteä kuntoutukseen, koska lainat ja vuokratkin pitäisi maksaa joka kuukausi ja mitä työnantaja mahtaa ajatella moisesta?
Kysyt kovin vaikeita… Onko sinulla mahdollisuus olla lähtemättä? Mitä tapahtuu lainoillesi, vuokrillesi ja työllesi jos jatkat nykyistä elämääsi?
Muistan itse punninneeni samoja asioita. Joku fiksu kertoi minulle, että sillä hinnalla jonka maksan kuukauden hoidosta saan noin puolitoista päivää teholla. Ajattelin, että omassa tilanteessani puolitoista päivää teholla ei riitä sitten kun romahdan. Ja romahdus oli jo aivan siinä huulilla… oman jaksamiseni suhteen kopistelin laarin pohjia.
Miten sinulla?
Kävin Kalliolan Nurmijärven klinikan myllyhoidon kesällä 2006 työnantajan maksamana. Omavastuuosuuden maksoi kotikuntani päihdehuolto. Onnistuin järjestämään asiat siten, että saatoin tuon 28 päivän ajan keskittyä vain ja ainoastaan hoitamaan itseäni. Työnantajan suhtautumiseen vaikutti olennaisesti se, että lähdin oma-aloitteisesti hakemaan apua enkä odottanut, että minut ohjattaisiin hoitoon. Lainojen ja vuokran maksun lykkääminen kuukaudella onnistunee, jos muuten on edes suht hyvin ne hoitanut.
Minulla on vain positiivisia kokemuksia Kalliolan hoidosta. Siitä alkoi raittius, jota on tähän mennessä kestänyt yli kolme ja puoli vuotta.
