Tervehdys!
Päätimpä ottaa ja alkaa kirjoittamisen tänn, tästä tämänhetkisestä ”työmaasta” joka on tällähetkellä jo hieman saanut tuulta siipiensä alle. Aiheesta kirjoittaminen & elämän läpi käyminen tuntui mieluisalta joten kirjoitin elämästäni hieman pidemmän kaavan kautta, toivottavasti teksti on jokseenkin luettavaa, kirjoitusvirheitä piisaa sillä äidinkieli ei ole ollut se vahvin oppiaineeni, ei sitten koskaan.
Hieman taustoja; olen 35-vuotias mies, olen käyttänyt huumeita n. 12-vuotta, ei tosin jatkuvaa käyttöä, paitsi nyt viimeisen 4-vuoden ajan. Väliin mahtuu myös taukoja. Olin nuorempana melko impulsiivinen, toimin hetken mielijohteesta, harvoin ajatellen pidemmän kaavan kautta.
Minulla on sittemmin vasta aikuisiällä todettu ADHD/ADD johon lääkityksensä elvanse-adult 70mg. Amfetamiinin päivittäinen iv-käyttö on aikapitkälti loppu tämän johdosta. Minulla on myös diagnosoitu sosiaalistentilanteiden pelko, paniikkihäiriö sekä yleinen ahdistuneisuushäiriö.
Harrastan paljon mm. Eri urheilulajeja, rullalautailusta aina perhokalastukseen. Olen perheen ainut lapsi, nuoruudessa olin kovan suorituspaineen alla, sillä suvussamme pidetään mm. lukiota & AMK/yo koulutusta niinsanotusti peruskaurana, joka olisi tullut käydä.
Keskittymisvaikeuksien vuoksi lukio jäi minulta välistä, kävin kymppiluokan mutta keskiarvo nousi vain 6.3:sta > 6.8:aan eli lukio jäi haaveeksi. En oikein vieläkään osaa varmasti päättää ”mikä minusta tulee isona” Olen suunnitellut matkailualan opintoja, toisenasteen koulutus minulla on, mutta lääkäri on selkärangan nikamamurtumien vuoksi kieltänyt oman alani työt. Eli uudelleenkouluttautuminen on väkisinkin edessä.
Ensimmäiset kaljat tuli juotua 7-luokan syksyllä, josta tulikin melko suosittu viikonloppuharrastus, alkoholi maistui ja tyttöjen perässä paineltiin poikien kanssa viikonloput. Toki mukana oli myös normaalit harrastukset mm. Alamäkipyöräily, kalastus jne.
Kannabista tuli kokeiltua 10-luokan jälkeen, jonka totesin ”ei omaksi jutuksi” jumittamisen vuoksi, myös ADHD ja yliajatteleminen korostui joskus pajarit polttaessa. Joskus savuissa laittoi ahdistamaan, väkisin ajatteli muunmuuassa että muut ihmiset huomaavat olevani ”aineissa” Tuolloin kuuntelin paljon konemusiikkia, erityisesti psytrancea & suomisaundia ja tätä myöten mielenkiinto ekstaasiin & muihin ns. bilehuumeisiin heräsi.
Muistan kuinka sitä makseli monet oppirahat tultaessa huijatuksi, tai sitten saatiin ”feikkiessoja” Muistan ensimmäisen stimulanttikokeilun kuin eilisen, olin ystävieni kanssa kalliossa pajauttelemassa ystäväni tuttavan luona. Olin melko humalassa ja päätin lähteä ”kiskomaan hihasta” tuntemattomia josko niittejä tai muuta nopeaa sattuisi löytymään, ja löytyihän sitä. Tällä kertaa en tullut narratuksi, vaan liikuimme vanhemman mieshenkilön kanssa puuvallilaan, hän lupasi pientä hakupalkkaa vasten hommata samalla amfetamiinia kun hakee itselleen. Ystäväni lähti mukaan huolestuneena kun en tuntenut tätä kyseistä henkilöä, ja henkilöstä näki että tavara maistunut jo pidemmän aikaa jne.
Olin jo luopua toivosta kun tämä herra viipyi asunnossa pitkään, mutta vihdoin ovi kävi ja hän asteli ulos, ojentaen pussin jossa oli about gramma amfetamiinia. Muistan kuin eilisen kun sain pussin kouraan ja kiittelin kyseistä herraa. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, ripottelin kasan pulveria tien sivussa olleen mersun konepellille, seteli rullalle ja pankkikortilla jokaiselle seurueessamme olleelle ystävykselle “linjat” ja näinollen se oli menoa sillä olin ilmeisesti saanut haltuuni suht vahvaa a-vitamiinia sillä tavara poltti nenässä melkolailla ja humaltunut olotila muuttui hetkessä… olotilaksi joka tuntui tuolloin aivan käsittämättömän mahtavalta! Muistan kuinka painelimme pitkin Helsingin keskustaa kesäisen auringon tehdessä nousua, istuskelimme tuomiokirkon portailla aurinkoisen kesäpäivän tehdessä alkuaan, kaikilla oli fiilis aivan katossa.
Sittemmin ei uutta kokeilua tullut hetkeen, kunnes sen hetkisen koulun luokkatoveri kertoi eräänä koulupäivänä kuinka olivat vetäneet piriä, ja näinollen minulla oli linkki tuohon maailmaan. Tämä luokkakaveri jäikin muutamassa viikossa pois koulusta ja elämänsuunta muuttui. Asioin hänen kanssaan jatkossa hommaten amfetamiinia häneltä, jonka sitten jatkoin about puolella ja välitin ystäväni isoveljelle eteenpäin. Tuokaan ei mitään aivan kuraa ollut kun jatkuvasti kaverini kyseli vauhdin perään ja näinollen käyttö oli minulle ilmaista. Jonkun aikaa tätä pirirallin alkua kesti kunnes jostain syystä ko. substanssi jäi pois, kun sain haltuuni ensimmäiset oikeat essot joka oli taas uusi ensirakkaus. UG-bileet & festarit värittivät kesäviikonloppuja, ensimmäinen kunnon essokokeilu tapahtui 2009 vuoden viimeisissä konemetsä-festivaaleilla. Olin tuolloin kesätöissä, ja työkaverini kuuli tupakkatauolla kuulokkeistani läpipauhaavan konemuusiikin, ja kyseli kiinnostaisiko minua lähteä festareille. Olin ollut tuona perjantaina perus ryyppyreissulla Helsingin yöelämässä, ja sain päähänpiston lähteä suoraan baarista suunnistamaan linja-autoasemalle. Jollain ihmeenkaupalla olin päätynyt oikeaan bussiin, ja simahtanut kunnes matkalipunmyyjä tuli minua herättelemään. Tilanne oli sinällään koominen sillä en hetkeen muistanut missä olen ja minne matkalla, kunnes tämä rouva kertoi olevamme matkalla Turkuun, eli konemetsä oli siis suuntana. Muistaakseni bussi ajoi Turkuun, jossa kävin ostamassa mm. teltan, 2x12 packin olvia, uuden puhelimen sekä makuupussin. Turusta jatkoin toisella bussilla kohti Ollila, Marttilaa. Tutustuin matkalla toiseen ulkomailta tulleeseen henkilöön jolla oli suuntana myös konemetsä. Tulimme hyvin juttuun, jostain syystä olen aina pitänyt englannista, joka onkin ollut aina vahvin oppiaineeni 9 arvosanalla, ja näinollen jutustelu sujui “pienessä” hiprakassa melko mallikkaasti. Poltimme hieman ennen festarialuetta jointin joen rannassa, jonka jälkeen jatkoimme kävellen tienposkea kohti festarialuetta.
Viikonloppu starttasi ja muistan kuinka mahtava yhteishenki festareilla oli. Juhlaväkeä oli saapunut muualtakin kuin Suomesta, ja tutustuin erääseen venäläiseen mieheen. Hän ja festarituttavansa tarjosivat MDMA:ta, amfetamiinia sekä esson joka oli muistaakseni pinkki kruunu. Tämä fiilis ampui kaikista aiemmista ohi heittämällä, muistan kun työkaverini katsoi vähän omituisesti “narkkaamistani” kun heidän seurue oli alkoholi & kannabis linjalla, ja minä taas kemikaalinkatkuisella “essotripillä” MDMA tuotti suht realistisia visuaaleja tai naksu jonka söi sisälsi myös jotain muuta. Jokatapauksessa aika hujahti lentäen, tanssin lähes tauotta nuo parisen päivää, ja tällöin tunsin kuuluvani johonkin yhteisölliseen massaan jota yhdisti musiikki, jutustelin monien ihmisten kanssa tuona viikonloppuna ja vielä kotiinpäästyäkin tunteet olivat aivan katossa, olin kokenut jotain aivan odottamattoman hienoa, olotilan lisäksi “yhteisöllisyys” ja samanhenkiset ihmiset joiden seurassa olin viettänyt tuon viikonlopun oli jotain aivan uutta ja hienoa, afterglow kesti parisen päivää.
Omat ystäväni eivät käyneet missään konemusiikkitapahtumissa tuolloin, vaan ramppasivat pääosin “seduloissa” hittimusiikin pauhaessa ja ihmisten ryystäessä alkoholia. En tuntenut kuuluvani tuohon porukkaan, ja näinollen viikonloppujen biletykset alkoivat suuntautua ug-psykebileisiin mm. vuosaaren lammella järkestettyihin kekkereihin. Olin aivan onnesta soikea kun tutustuin samanhenkisiin ihmisiin, joita näki useasti samoissa merkeissä. Tätä ystäväni hieman vieroksuivat, eikä kukaan arjen ystävä koskaan tuppautunut mukaan yhtä kertaa lukuunottamatta.
Jossain vaiheessa konemusiikki alkoi tehdä tuloaan myös ystäväpiiriin, kävimme porukalla mm. summersound-festivaaleilla. Päihteidenkäyttöni oli tuolloin tullut myös heille julki, jota he hieman vieroksuivat. Melkein jokaviikonloppuna oli jotain jossain, ja viikonloput alkoivat mennä tampatessa eri bileissä. Myös yöt venyivät aamuille saakka, playgroundin aamubileisiin, illat muuttuivat valvotuiksi 2-3 vrk putkiksi. Olin löytänyt sen jutun, en pelkästään päihteiden vuoksi, olin joskus ihan selvinpäin autolla käymässä ug-bileissä. Minua veti puoleensa yhteisö, jolla oli oma yhteinen juttunsa. Tapahtumissa ei ollut koskaan muistaakseni tappeluita tms, kerran vuosaaren lammelle oli löytänyt poliisipartio, mutta he vain juttelivat juhlakansan kanssa ja hyvin mielin seurasivat iloista juhlakansaa jonka käytöksessä ei ollut moitittavaa.
Tätä jatkui jonkun aikaa, mukaan tuli mm. linkit ja “pieni sivutienistit” ja näinollen kesätyöt olivat historiaa, juhlin juhlin ja rahaakin tuntui olevan sillä äitini löysi mm. 400€ kylpytakkini taskusta, jonka sain seliteltyä myytyäni moponi pois ja säästäneeni rahat. Rahaa tuli sieltä sun täältä, kävin mm. Ranskan alpeilla laskettelemassa, autoja oli moneen lähtöön. Sain nuo seliteltyä kuin ihmeenkaupalla “auto jobbaamisella” äidilleni jonka luona vielä tuolloin asuin, erottuani silloisesta ensimmäisestä naisystävästä. Olimme kerenneet asua yhdessä yli vuoden, tuolloinkin keinovalo valaisi vaatehuonetta ja rahan tuloa ei voinut estää. Tuohon aikaan myös silloiset kaksi luokkatoveriani kiinnostuivat lähtemään kanssani space buddhan keikalle eräälle Helsingin klubeista, ja näinollen “kolmikko” joilla oli oma salaisuus koulun ulkopuolella vietetyistä hetkistä oli kasassa. Valmistuimme kaikki samaan ammattiin ja toisen kaverinin kanssa olimme samalla työpaikalla.
Jossainkohti serotoniinitasot alkoivat olla niin päin mäntyä ja reseptorit about kärähtäneet että aloin saada paniikkikohtauksia, tähänkin löytyi ssri lääkekokeilun jälkeen täsmälääke: bentsot. Sain yksityiseltä lääkäriltä riva reseptin jo ensimmäisen käynnin jälkeen, ja näinollen huolet olivat taas tiessään. Pystyin sosialisoitumaan ahdistumatta, käytin lääkkeitä ohjeistetusti, pitäen viikossa 2 välipäivää jotta toleranssi ei nousisi. Klubeilla ramppaaminen jatkui ja jatkui, kuvioon tuli GBL eli lakka, sekä amfetamiini sillä essot eivät enään toimineet. Myös psykedeelit tulivat tätä myötä kuvioihin, muistan eräällä Helsingin konemusiikkipainotteisella klubilla kun toin hieman eksoottisemman substanssin myös muiden juhlijoiden saataville; sienet. Jälkeenpäin on suht huvittava muisto kun osa juhlakansaa on aivan tattipäissään ko. klubilla. Löysimme edesmenneen ystäväni kanssa ensimmäiset “semit” eli suippomadonlakit Sipoosta, joita tuli nautittua ja muille jaettua aina syksyisin. Muistan kun tutkiskelimme ilmakuvista potentiaalisen näköisiä peltoja, ja monien päivien etsinnät tuottivat tulosta! Psykedeelejä tulikin käytettyä suht aktiivisesti, rakastuin LSD:hen ja trippailinkin suht tiuhaan. Näiden myötä myös muutuin itse, mielestäni ns. paremmaksi ihmiseksi. Minusta tuli paljon avoimempi, kiinnitin huomiota pieniin arjen asioihin joita olin ennen pitänyt itsestäänselvyytenä. Minusta tuli ystävällisempi ja huomaavaisempi muita kohtaan, rupesin ajattelemaan syvällisemmin verrattuna entiseen, joka ei minusta ole ollenkaan paha asia, päinvastoin.
Jonkun aikaa meni lähes vain deelejen parissa, pääosin happojen, sienten ja bromojen värittäessä maailmaa. Muistan eräänä kesäyönä kun istuskelimme sörnäisissä portaikon yläpäässä, ja alapäässä oli käytetty huumeruisku. Tokaisin tuolloin ystävälleni johon olin tutustunut konemusiikkiporukoissa, että tuolla se pohja on, viitaten ruiskuun portaikon alapäässä. En tuolloin voinut kuvitellakkaan käyttäväni suonensisäisesti aineita.
Näinollakkaan lakkarallin jatkuessa jossainkohti tuli eteen tilanne että tuttavapiiristäni pari nuorta naista olivat alkaneet käyttää piriä iv:nä. Lakan sumentama järjenkäyttö & uteliaisuus mm. luettuani amfetamiinin iv-käytöstä olivat kombinaatio jota en olisi koskaan voinut kuvitella. Ensimmäiset pirivedot pamahti kuin halolla päähän lyöty ja siitä suunta synkempää päihdemaailmaa kohti alkoi. Lakkaa ja amfetamiinia meni päivittäin, harrastukset pysyivät vielä kuvioissa, jotenkin en ole koskaan voinut kuvitella elämää ilman harrastuksia, tämä on varmasti myös vaikuttanut etten ole ns. menettänyt täysin otetta ja moraalia, eli toisinsanoen nipahtanut totaalisesti. Tunsin kuitenkin huonoa omatuntoa ja moitin itseäni piikittämisestä. Sen hetkiset koulut jäivät sikseen, en oikein tiennyt mitä elämältäni tuolloinkaan halusin. Lakan ohessa myös haavereilta oli mahdoton välttyä. Päädyin n. 5 kertaa eri tilanteissa lakan vuoksi sairaalahoitoon, yliannostuksen johdosta, näillä kerroilla oli kuvioissa mukana alkoholi…
Meni parisen vuotta kun eteen tuli muutto toiselle paikkakunnalle, Helsingin bilerallille oli tultava stoppi. Päätin että haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, hakeutua taas opiskelemaan ja ottaa myös omaa aikaa jotta voisin keskittyä itseeni, hiljentyä täysin hetkeksi koska tuntui että olin ylisosialisoitunut. No kuinka ollakkaan olin saanut tavarani muutettua uuteen rivitaloasuntooni, kun muuttokaljoja juodessa muistin että kaiuttimen sisällä oli joskus ollut eri substansseja laidasta laitaan, ja kuinollakkaan löysin kaiuttimen kätköistä puhtaat värkit sekä yhden gramman pussin suht vahvaa metalla höystettyä amfetamiinia. Ensimmäinen päivä ja olin jo rikkonut itselleni tekemäni lupauksen, joka oli ettei uudessa asunnossa tulisi piikittää mitään, olin halunnnut jo hetken eroon suonensisäisestä käytöstä. Tämä oli satunnaista, käytin ehkä 6kk aikana 3 kertaa amfetamiinia suonensisäisesti. Vaikka elämä oli mennyt hieman parempaan päin, se otti taas takapakkia kun poliisi vei minulta ajokortin koska olin syyllistynyt rattijuopumukseen viimeisen vuoden sisällä, ajettuani autolla 2 päivää viimeisestä annoksesta amfetamiinia, joka kuitenkin näkyi tikussa ja taustalla oli myös putkareissuja ryyppyajoilta. Näiden vuoksi minun olisi tullut aloittaa päihdeseuranta jotta olisin saanut pidettyä ajo-oikeuteni. Tämä oli kolaus minulle, sillä olin jo mopoiästä asti tottunut liikkumaan omalla ajoneuvolla. Myös koulumatkaan auto olisi ollut välttämätön, sillä en asunut aivan keskustassa. Välinpitämättömästi ajelinkin vuosia ilman korttia, sain monet sakot & lisää ajokieltoa. Tämä haittasi edistymistäni elämässä sillä koulu olisi vaatinut auton, näinollen jäin polkemaan paikoilleen, koulun aloitus jäi pois suunnitelmista toistaiseksi.
Näihin aikoihin kuvioon tuli uusi parisuhde, joka kestikin noin 4 vuotta, olimme kihloissa ja suunnitelmissa oli naimisiinmeno. Ainut asia parisuhteessa oli päihteet, joita molempikin käytti. Olin myös saanut tänä aikana särjettyä selkärangastani kolme nikamaa kaaduttuani melko pahasti lumilaudalla, jonka vuoksi senhetkinen työni alkoi käymään tuskallisen kivuliaaksi, kävin työterveyslääkärillä josta ei arcoxia nimistä tulehduskipulääkettä vahvempaa lääkitystä saanut. Halusin sinnitellä työssäni sillä arkeen oli tullut uutta puhtia, lakka ym olivat jääneet taakse ja elin ns. “normaalia” elämää. Jossain vaiheessa päätin kokeilla kipulääkkeeksi töihin subutexiä nasaalisesti. Subu vei kivut ja pystyin jaktamaan työssäni, kunnes toisesta jalasta katosi reiden pinnasta osittain tuntoaisti, tämä oli kehon merkki että työ & työskentelyasennot eivät sopineet selkävamman vuoksi minulle ja jäin töistä pois.
Vierähti vuosi poissa työelämästä, ja havahduin keväänä jolloin olin aiempana vuonna aloittanut työt edellisessä työpaikassani että käytän edelleen subutexiä. Olin jo riippuvainen, käyttö jatkui ja jatkui vielä parisen vuotta, elimme työmarkkinatuen & muiden kela etuuksien varassa plus omilla säädöillä. Jossain vaiheessa parisuhdekkin kariutui jatkuvan riitelyn vuoksi, ja exäni petettyä minua. Jäin asumaan asuntoomme yksin, aikaa kului ja subun käyttö jatkui arjen ohella sillä selkäkivut olivat läsnä ilman subua. Olimme hankkineet yhdessä myös koiran, joka on elänyt hyvää elämää. Olen onnistunut pitämään jokseenkin normaalin “tavallisen” elämän, asunto on siisti, minulla on arjessa rytmit sekä tuttavapiiri joka koostuu ihmisistä jotka ovat suhteellisen raittiita. Eron jälkeen keskityin aikapitkälti itseeni ja talouden pyörittämiseen yksin, sekä rakkaasta koirasta huolehtimiseen ja yhteisen ajan viettoon. Liike on lääke, olin kuullut sanottavan ja näin myös kävi kohdallani, pitkät lenkit päivittäin karvakuonon kanssa olivat karsineet selkäsärkyä pois 70% Vietämme koiran kanssa välillä jopa 4h päivässä ulkona lenkkeillen, tämä on vienyt kivut lähes kokonaan pois. Iso kiitos tuolle ystävälle joka motivoi lähtemään ulos liikkumaan oli sää mikä tahansa.
Nykypäivä: Olen ollut ilman subutexiä 2 täyttä viikkoa. Vieroituksesta koituneet olotilat ovat olleet aika karmivat; mm. jatkuva flunssa, kylmä-kuuma, hikoilu, torikammo, ja pahin eli unettomuus. En voi hakeutua korvaushoitoon, sillä pitkään käytössä ollut bentsodiatsepiini lääkitys todennäköisesti otettaisiin minulta pois, jota en halua sillä lääkkeestä on minulle huomattava hyöty. Pystyn elämään normaalia elämää, jännittämättä esim. sosiaalisia tilanteita. Korvaushoitoon hakeutuneilta olen kuullut pkv-lääkkeiden otettavan pois lähes jokaiselta. Olen kokeillut eri mielialalääkkeitä tuloksetta, en ymmärrä miksi bentsot ovat niin paha kirosana varsinkin julkisella terveydenhuollon puolella. Tottakai jotkut hakevat rauhoittavia viihdekäyttöön, mutta itsellä tuo lääkitys on ollut monta monta vuotta, ilman sivuoireita. On harmi että toimiva lääkitys evätään lähes kaikilta tuon vuoksi. Ilman ko. lääkettä en pystyisi elämään normaalia elämään. Subutexin käytön olen nyt päättänyt lopettaa, jotta saisin ajokorttini muunmuassa takaisin. 2vk vierähti jonka jälkeen ostin 1 napin subua, ottaen max. 0.05mg annoksen, jotta saisin unta sekä flunssan tunne vilunväreineen + ripulointi loppuisi. Ajattelin ottaa aluksi 0.05mg joka toinen päivä ja tiputtaa sitten hiljalleen 0.025mg annokseen. Tosin koin hieman huonoa omatuntoa napin hankkimisesta sillä viekkarit saattoivat olla helpottamaan päin, ainakin tältä hieman tuntui.
Näin pitkähkön tarinan päätteeksi kysyisin mikäli täältä löytyy henkilöitä keillä kokemusta subun lopetuksesta, että miten toimisitte tilanteessani. Kerkesin käyttää n. 4v subua ja nyt lopetus on edessä ja hyvällä alulla, miten nyt tästä eteenpäin jatkan, olisiko fiksua esim ostaa buprenorfiini laastari ja antaa aineen imeytyä hiljaa iholta? Kaikki vinkit ovat tervetulleita sillä aion nyt onnistua, saada ajokorttini takaisin, ja näinollen aloittaa opinnot sekä päihteettömän elämän. Ainoa päihde jota käytän (ei päihtymys mielessä) on subutex, muut mömmöt ovat jääneet pois jo aikoja sitten. ADHD diagnoosi ja elvanse lääkitys on vienyt himon amfetamiiniin täysin, nautin elämästä selvinpäin. Olen aiemmin koittanut kerran lopettaa subun, tuolloin 75mg lyricojen avulla. Psykedeelejä aion pitkästä aikaa nauttia tänä kesänä pistäytymällä metsäbileissä ja muistellen menneitä.