Milloin riittää ja voi katkaista välit?

Kotikanava
1

Olen parikymppinen alkoholistiperheestä lähtöisin oleva opiskelija. Molemmat vanhempani ovat alkoholisteja ja heidän vuoksi lapsuuteni ja teini-ikäni on ollut käytännössä aivan täyttä paskaa. Olen käsitellyt lapsuuteni traumoja psykiatrilla nuorempana useamman vuoden ajan ja koen pystyneeni päästämään irti vanhemmistani, ja minulla on nykyisin viileän asialliset välit heidän kanssaan.

Jos katsoo pelkästään minun henkilökohtaista elämääni irrallaan perheestäni ja taustastani, minulla menee todella hyvin, eikä minulla ole ongelmia. Tämä tietenkin aiheuttaa kateutta tietyissä perheenjäsenissäni, mutta nykyisin pystyn olemaan kuuntelematta heidän törkeitä ja ilkeitä kommenttejaan.

Alkoholismi on kuitenkin meidän perheessä levinnyt myös yhteen sisaruksistani; hän on teini-ikäisestä lähtien juonut paljon ja hankkiutunut kaikenlaisiin ongelmiin jatkuvasti. Tiedän, että hänellä on varmasti myös kausia, jolloin hän käyttää huumeita. Hänellä on jatkuvasti meneillään jotain kamalaa ja väkivaltaista sekoilua epämääräisten ihmisten kanssa, ja oikeastaan mielestäni on vain ajan kysymys milloin hän tappaa jonkun. Viimeisin tempaus tapahtui aika vasta, kun hän puukotti yhtä juoppokavereistaan melko pahasti. Olemme muiden sisarusten kanssa täysin uupuneita tähän jatkuvaan sekoilun kierteeseen, varsinkin kun sille ei näy loppua, päinvastoin luulen että hän nauttii jollain tapaa siitä että saa järkyttää meitä ja sen kautta hän saa paljon huomiota.

Olen aina pelännyt hänen aggressiivisuuttaan ja väkivaltaisuuttaan ja siitä syystä pyrkinyt aina tekemään hänen mielensä mukaan, jotta hänellä ei mene hermot tai että hän rauhoittuisi.

Kaikki sekoilu, siihen liittyvä draama, ryyppäminen ym. ovat jatkuneet jo yli kymmenen vuotta. Ja tämä kaikki vain pahenee, mikäli se kohta enää voi olla mahdollista.

En kuitenkaan tiedä, mitä minussa on viime aikoina tapahtunut, sillä olen alkanut pitämään puoliani. Olen esimerkiksi saanut sanottua hänelle, että humalassa minulle ei tarvitse soittaa, tai että hän ei saa määräillä tai pompotella minua mielensä mukaan. Hän ei ole kunnioittanut näitä pyyntöjä, vaan siitä huolimatta soittelee jatkuvasti ja yrittää kaikin eri keinoin saada minut tottelemaan häntä.
Kaiken tämän olen tehnyt asiallisesti ja ääntä korottamatta, mutta nyt tuntuu että meidän suvussamme on helvetti irti. Hän soittaa ympäri sukua ja haukkuu minua ja yrittää kääntää ihmisiä minua vastaan. Lisäksi hän lähettelee todella asiattomia haukkumaviestejä sekä humalassa että selvinpäin. Tässä vaiheessa itkuiset puhelut, joissa pyydetään anteeksi vain muodon vuoksi, jotta päästään taas odottamaan seuraavaa sekoamiskertaa eivät riitä. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen pyöritykseen ja piinaamiseen. Ja hän on loukannut kaikkia läheisiään kerta toisensa jälkeen niin syvästi, että tuntuu, ettei mikään mitä hän tekee, voi korjata tilannetta.

Tänään tuntui siltä, että mittani on jo aivan täysi. Päätin katkaista välit häneen. Ainoa asia on, että en tiedä kuinka pystyn pitämään välit poikki sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ollenkaan kunnioita päätöstäni ja joka törkeydessään on valmis menemään vaikka mihin mittasuhteisiin. Asun onneksi kaukana, mutta tiedän, että hänellä on keinonsa piinata minua esimerkiksi sukulaisten kautta.

Mietin vain, onko minulla oikeutta katkaista välejä häneen ja suoraan sanottuna pelkään sitä paskan määrää, minkä tästä tulen saamaan niskaan joka taholta.

2

Hyvä kun asut kaukana. En olisi huolissani mustamaalaamisesta jos hän on haukkunut muutenkin jo teidät kaikki. Kyllä kannattaa jättää aikuinen ihminen oman onnensa nojaan, varsinkin jos itse haluaa elämältään jotain aivan muuta kuin rellestystä. Ns. kaverit ja loppupeleissä myös yhteiskunta kyllä pitää huolen kansalaisistaan. Ahdistus ja kipu kyllä osoittaa sen milloin pitää päästää irti.

3

Ihan rauhassa voi katkaista välit ilman huonoa omaa tuntoa. Sulla on oma elämä. Kaikila ei ole mitään välejä sukulaisiin koskaan ollutkaan, ja hyvin pärjäävät. Ole itsekäs ja ajattele omaa etua. Jos toiset sukulaiset tuovat sinulle sitä rikollista sukulaista, eivätkä kunnioita sitä että olet katkaissut välit, niin katkaise välit kaikkiin sen siliän tien. Rakenna tulevaisuus itsellesi, kouluttaudu, työllisty yms.

Tai onko siitä vaan pakko numeroakaan tehdä, Ei vaan enää puhu hänestä eikä vastaa. Täysin tarpeen mukaan on toimittava.

Tämä herätti minut ajattelemaan, että välien katkaisuun on tuossa jo ensinnäkin enemmän kuin syytä, ja sen lisäksi se on suorastaan velvollisuus koska:

4

Samalla kannalla… Eihän sitä ole edes pakko tehdä raflaavasti ja julistaen, vaan antaa hiipua noin niinkuin itsekseen… Ei vastaa puheluihin, ei viesteihin, ei suostu puhumaan hänestä muiden kanssa, vaan kääntää puheenaiheen muualle jne… Pikkuhiljaa saattaa olla helpompaa, ehekei hän heti edes tajua, niin et saa niin massiivista hyökkäystä päällesi… Toivon mukaan sitten yhteydenpitoyritykset harvenee ja loppuu… Ja ehekei muut sukulaisetkaan tunne tarvetta raportoida enää, mitä hän on sinusta sanonut… Vaikeita asioita nämä aina on… tai jos soittaa eri numerosta, sanoo vaan, että nyt on just paha paikka ja lopettaa puhelun lyhyeen… Todennäköisesti voi viedä aikaa…

Ei kai sukulaisiinkaan ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä? Kun toinenkaan ei hoida velvollisuuksiaan edes siinä, että käyttäytyisi mukavasti… Ei ne velvollisuudet voi vain toisella olla… Oma mielenterveys ja muukin terveys vaan alkaa lopulta pettää liian raskaissa kuvioissa… Ja eipä näitä sitten apuna näy… Olipa kyseessä sitten riippuvuusongelmainen puoliso, vanhempi tai muu läheinen. :mrgreen:

5

Toinen vaihtoehto, jos ei halua tehdä numeroa muttei myöskään hiivuttaa vähitellen,.
olisi sanoa rehellisesti että en halua enää olla tekemisissä.
Tämän jälkeenhän kaikki lähestyminen on oikeastaan tulkittavissa kohteen kannalta vasten tahtoa tapahtuvaksi.
Näin siirtää vastuun toiselle, että pitää tajuta jättää rauhaan. Lisäksi siinä on rehellinen ja saa itselleen tehtyä jonkin päätöksen.
Suoraan sanominen kannattaa senkin takia, että saa itselleen kehitettyä rohkeutta ja kehittyy ihmisenä. Itselleni on ainakin vaikeaa kohdata ikävissä asioissa toinen suoraan, ja on vahvistava kokemus joskus kyetä sanomaan EI.

Kuitenkin jos on yhtään syytä pelätä toista ihmistä, niin mikään provosointi tai liika konfliktin luominen ei ole hyväksi.
Ja kannattaa muistaa, että viakka toinen selvinpäin hyväksyisikin “jättämisen” ja asiasta jää hyvä mieli, niin on odotettavissa kyllä varmasti jotain kuohuntaa jos henkilö on aiemmin oppinut, että sillä tavalla saa huomiota. Kun hänelle kaikki antaa periksi, niin uskottavuus menee eikä riehuva henkilö enää ota vakavasti mitään.

6

Kiitos paljon rohkaisevista vastauksista. Samaa mieltä olen siitä, että mitään suurta numeroa välien poikki laittamisesta kannata tehdä, enempää draamaa ei kyllä kukaan enää jaksa.
Lukiessani vastauksia käsitin jälleen kerran sen, kuinka alkoholistin läheisenä oppii pitämään normaaleina sellaisia asioita ja ihmissuhteita, jotka todellisuudessa ovat aivan hulluja ja käsittämättömiä. Jatkuva sanojen punnitseminen, toisten mielialojen ennustaminen ja kynnysmattona oleminen on ihan arkipäiväistä, eikä sitä tule ajateltua sen kummemmin.
En ole oikein muuta nyt pystynytkään ajattelemaan kuin tätä päätöstäni laittaa välit poikki. Onhan tämä nyt kuitenkin aika rankka päätös. Jokainen alkoholisti ei ole kuitenkaan läpeensä paha, ja siskonikin on todella mukava niinä päivinä kun hänellä on selvä päivä. Surullinen totuus vaan on se, että jos noina hetkinä herättää taas sen toivon kipinän parantumisesta yms., saa kyllä pettyä aina uudestaan. Alkoholistien lapsena olen oppinut kyllä kaiken tämän jo todella varhain, mutta siitä huolimatta kun kyse on nyt melkein samanikäisestä siskostani, minulla on kestänyt luultavasti tavallista kauemmin hyväksyä se fakta, että tätä(kään) alkoholistia ei voi auttaa, jos hän ei itse apua halua.

7

Niin, enkai minäkään käännä selkääni alkoholistille siksi, että hän olisi paha ihminen, vaan siksi että ei ole vaihtoehtoja, ja hänen käytös on huonoa. Käytös on eri asia, kuin se henkilön sisäinen olemus. Alkoholismi sairastuttaa ihmisen.
Kun sitten alkoholisti minulle temppujaan tekee ja pahoittaa mieleni, niin joudun väistämättä alkaa inhoamaan alkoholistia, ja puhumaan jopa hänestä pahaa ja kietoutumaan siihen paheiden verkkoon.
Irrottautumalla annan kaikille mahdollisuuden. Itselleni, alkoholistille, ihan kaikille tulla paremmaksi versioksi itsestään.
Alkoholisti saa tilaisuuden löytää oman polkunsa ilman, että hän esittää minulle, tai luulee että hänellä on tukiverkko alkoholismia kannattelemaan.
Kun ihminen luulee että hänellä on paljon pelastajia, hän ottaa yhä hurjempia riskejä.

8

MarineB, ja voihan ovi jäädä raolleen siinä mielessä, että JOS joskus raitistuminen tapahtuu, sitten voi harkitra halutessaan yhteydenpitoa. Elämähän on aina epävarmaa… Ei rakkaussuhteessakaan voi oikeastaan luvata ikuista rakkautta, asiat voi muuttua tai toinen kuolla… Elämä on tässä ja nyt. Jos nyt yhteydenpito on liian raskasta, niin voihan sen lopettaa ja yhteys löytyy myöhemmin, jos on löytyäkseen, jos olosuhteet muuttuu… Siinä välissä on sitten kummallakin tilaa elää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla.

Mulla tilanne on se, että kyllä välitän ja rakastankin joitakin ihmisiä, mutta juuri nyt on mahdotonta olla läheisesti tekemisissä ja silloin on parempi riitelyä ja raskaita asioita välttääkseen vetäytyä, keskittyä omaan elämään ja tulevaisuus tuo sitten mitä tuo. Aikalisä, niin tunteet rauhoittuu ja silloin on omat hermot parempana joten voi miettiä miten omaa elämäänsä sumplii eteenpäin.

Sen sijaan en oikein ajattele, että päihdeongelmaisen kanssa parisuhteessa kannattaa jotenkin jäädä odottelemaan tulevaisuudelta mitään, menee eteenpäin ja jos tiet joskus toisissa oloissa risteää sattumalta, niin se on sitten niin. Sukulaisuussuhteethan sinänsä ei estä omaa elämää, perheenperustamista tai seurustelua, joten ne voi paremmin laittaa telakalle epämääräiseksi ajaksi ilman että omassa elämässä menee vaikkapa lisääntymisikä ohi…