milloin kannattaa ja saa huolestua juomisesta?

Kotikanava
1

hei, kuulka mulla on sellanen ongelma, että olen asunut yhdessä mieheni kanssa vuoden verran.
tiedän, että hänellä on ollut nuorena rankka juomishistoria, joka on liittynyt sosiaaliseen tapaan olla,

olemme nyt 40 vuotiaita, minä tosi 37. Itse en juurikaan juo, mutta ympärillä juodaan. mulla on olo, että mä
en tartte sitä juomista mihinkään. kysymykseni onkin seuraava: millon puolison juominen osoittaa merkkejä joista pitää huolestua? tai tarkemmin, että mieheni voi hyvin olla juomatta paljoakaan, ei juo viikolla,
mutta viimeaikoina on lipsunut siihen, että juo sitten viikolla yhtenä päivänä kunnon kännit.
ny siyyen on alkanut olemaan sellasta, että hän kantaa kaljaa kotiin ja juonut nyt esim. 5 päivän lomalla
joka päivä muutamia: 2-6kpl.
lisäksi sellasta, että kotimatkalla kaupasta on käynyt vielä baarissa parilla tuopilla.

minuu ahdistaa tämä suunnattomasti. ja myös koen, että olen nipottaja. että ohan se tässä kulttuurissa vallalla
että jengi juo em. tavalla. tapa mennä baariin on sosiaalinen, mutta loppujen lopuksii se ei tartte sinne ketään vaan lukee lehtiä ja kotona juo yksin, koska mä en juo. minuu vaan nyt rupes ahdistamaan aika lailla tämä viimesin loma, että vaikka ei juonu övereitä niin joka päivä oli pakko juoda. ja eiks se ole se humalan tarve, ei se maku. maun vuoks vois juoda ykköstä. tarttee sitä humaltumista. sitten kun tulee kotiin vaikuttaa selvin päin olevalta, mutta on niin ihmeellisen pehmeä ja hellä. selvin päin tätä puolta ei ole samalla tavoin vallalla.

toivoisin että se ois toisin päin.
kyllähän ihmisellä on oikeus juoda muutamat tuopit päivittäin, ehkä mä olen sitten tylsä ihminen kun minuu se ahdistaa, koska pelkään mitä siitä seuraa. tai minuu ihmetyttää myös MIKSI joka päivä lomalla haluaa juoda…

ja vaikka mieheni on mielestäni innostunut ja positiivinen ihminen olen vähän alkanut epäilemään, että onko se masentunut sieltä pohjalta kun se ärtyy niin helposti ja pinna on usein niin kireenä.

äh, peruskysymys oli, et millon on huolissaan turhasta, kannattas vaan minunkin rentoutua ja mitäs siitä jos haluaa joka päivä juoda muutamia…

kiitos
Aina

2

Miehesi juominen on pakonomaista, eli ongelmakäyttö tai alkoholismi on kyseessä. Ja olet oikeassa; Suomessa on hyvin tavallista juoda tuolla tavalla ja perustella sitä “kun kaikki muutkin” -argumentilla. Tilanne voi muuttua hankalaksi missä iässä tahansa. Masennuksen tai muiden piilevien syiden miettiminen on sinulle turhaa energiankulutusta. Voitte keskustella asiasta, mutta hyvin usein läheinen ei tilanteelle voi tehdä mitään; motivaatio juomisen hillitsemiseksi täytyy lähteä juojasta itsestään. Lue näitä ketjuja. Täällä on monia hyviä esimerkkejä siitä, miten itsestään voi alkaa pitää parempaa huolta, vaikka puoliso juokin. Voimia!

3

Hei kiitos vastauksesta ja ajatuksesta.

Milloin tietää onko alkoholi ongelma, sitä minä vielä mietin?
Milloin tietää että käyttö on pakonomaista?
ajattelen, että jos toisen juominen on minulle ongelmallista niin
se riittää.

kai yksi asia on myös tunnistaako MIHIn tarpeeseen juo,
miksi juo. jos se toistaa samaa kaavaa eli alkoholiin tulee käyttötaipumus,
esim. että sitä käyttää toistuvasti rentoutumiseen.

tässä kulttuurissa vaan aika moni juo ja helposti koen oman näkemyksen
liian tiukaksi.

Minulla vaan heräsi ahdistus kun mies joi nyt viiden päivän lomallaan
joka päivä, ei paljoa mutta juuri esim. keskellä päivää piti käydä
muutamalla yksin. välillä hän puhuu, että yksin juominen on surullista,
hän ei ikinä juo yksin, häen ei jää baariin nytkään vaan pystyy lähtemään
kotiin parin jälkeen. oman käytöksen yhtymäkohtia ei tunnuta näkevän,
hän tekee sitä kaikkea minkä itse tuomitsee.

ehkä se mikä tässä on surullisinta on se kun esitin huolestumiseni niin
sain kauhean hyökkäyksen päälleni, juuri siitä että minä
puhun kuin absolutisti ja muuta yhtä mukavaa syyttelyä.

on vähän sellanen olo, että mitä tässä voi tehdä.
ei kai sitten mitään. rajaan itseni pois ja otan aikalisän.
jokaisella oikeus juoda niinkuin haluaa, mutta myös oikeus valita seuransa.
ikävää on se kun mieheni kanssa olemme paljon alkoholista puhuneet ja
hänkin ollut sitä mieltä että ei halua juoda liikaa ja käsittää
vanhempiensa alkoholinkäytön ongelmallisuuden eikä halua toistaa sitä.

mun mielestä vaan se on jo siinä.

vaikeinta on ehkä sen rajaaminen, että miten minä toivon että
mun puoliso juo ja mikä on kohtuukäyttöä MINULLE:
toinen on hyvä syyllistämään minua ajatuksilla: tämä on ihan normaalia, on ihan normaalia
käydä pubissa parilla ja lukeaa leheteä, on ihan normaalia juoda muutama kun tulee töistä,
on iuhan normaalia jne.

no mikä on sitten sitä normaalia? millon pitää huolestua?
sori jos toistan samaa asiaa.

4

no voit alkaa olla huolissasi samantien. Mun eksäni alkoi jossain vaiheessa valita seuransa niin, että se miten hän dokasi oli siinä porukassa normaalia. Istuskelin pari vuotta hänen muusanaan siellä kapakassa juomatta niin aika epänormaali tunsin olevani (tosin kukaan ei minua halveksinut, ei eksäni eikä kukaan muu koskaan sanonut nipottajaksi tms. ehkä se johtui siitä, etten yrittänyt juomiseen vaikuttaa vaan tajusin että kun eksä alkaa juoda siellä istutaan tappiin asti. Tajusin siinä vaiheessa olevani alkoholistin kanssa mutta rakastin häntä ja istuin siinä vuosikaupalla en tietenkään joka päivä mutta paljon). Eli normaali on hyvinkin suhteellista. Voin mennä tohon lähiseurakuntaan niin oma juomiseni on epänormaalia vaikka joisin kerran kolmessa vuodessa.
Huolestunut kannattaa olla silloin kun on huolestunut ja sinä olet ilmeisesti nyt. Voit miettiä kestätkö juomisen vai teet muuta jonkun muun kanssa. Alkoholistia ei voi muuttaa. Ainakaan minä en voinut. En edes jarruttaa hänen matkaansa (sanoisin alamäkeä, mut kun se ei hänelle ole ongelma niin ei se ole alasmenoa hänelle vaan ehkä jopa jotain mitä ihaillaan siinä valitussa seurassa)

5

lisäys edelliseen: ei minunkaan eksäni halunnut tulla alkoholistiksi, ei halunnut juoda joka päivä tai edes joka viikko se vaan meni siihen. Sitten kun se jo oli ihan koukussa kaikkeen niin sitten se halus olla just sellainen kuin on. Varmaan tajusi ettei voi muutakaan. (vähän niinkuin mulla tän ylipainon kanssa :smiley: en varsinaisesti halunnut koskaan olla lihava :smiley: )

6

kiitos parvekekin vastauksesta!

on tämä merkillistä tämä alkoholin sävyttämä elämä täällä.
mitäs tässä nyt sitten voi muuta tehdä kuin rajata itsensä ulkopuolelle.

otin aikalisän ja muutin pois vähäksi aikaa,
matkalaukkumeiningillä. mun täytyy nyt saada hengittää
ja samalla sanoin miehelle, että hän voi miettiä millasta
alkoholin käyttöä hän haluaa. olen selkeästi kyllä kertonut mitä
minä en halua. minkäs minä sille sitten voin jos hän haluaa
valita toisin.

ehkä oudointa on se, että hän puhuu toista ja tekee toista eli puhuu
miten yksin baarissa juominen on surullista tai hän ei halua mennä siihen,
että kantaa kotiin kaljaa kaupasta arki-iltasin jne. jne.
ja silti hän tekee kaikkea juuri sitä.

ehkä tämä nyt huolestuttaa minua, koska juominen on lisääntynyt
viime aikoina. ja mun mielestä on kyllä erikoista, että ihan joka
päivä viimesen viiden päivän aikana on pitänyt ihan yksinkin
mennä baariin juomaan ne muutamat.

ei ihan tällästä ole ollut ennen.

ja mä en haluis mennä siihe, että liikaa kuluttaisin energiaani tähän,
mutta onhan se rakkaussuhde ja lähinnä kai tässä yrittää
selkiyttää itsellkin tätä kuviota.

ehkä se on myös se yksi todella ikävä seikka kun saa tota
syyllistämistä “puhut kuin absolutisti” tyylillä
kummankin tasan tietäsessä, että siitä ei ole kyse.

sellainen vaan aina jättää jäljen ja kun se tapahtuu liian
monta kertaa alkaa jälki painua liian syvälle.

7

Ymmärrätkö: se on sairaus, ei kukaan halua sitä, ei hän juo sen takia että sinä tulisit surulliseksi eikä pysty lopettamaan sen takia, että sinä tulisit iloiseksi.

8

kiits vastauksesta parveke!!
hmm. pistää todella miettimään.
kauheeta, todella hyvä lause.

mutta millon tietää että ihminen on alkoholisti,
tai siis ei pysty muuttamaan käytöstään.
kaikkihan juovat vain, koska se nin rentouttaa…
heh.

mutta mistä minä tiedän missä vaiheessa se on sairaus ja missä vaiheessa
se on vain vilpitön kyllähän kaikki voi parilla käydä?

äh, sori, vaikea tietää sitä että millon voi määrittää toista sairaaksi.

9

niin minähän en tajunnut, että mun kumppanini oli alkoholisti vaikka istuin illasta toiseen katsomassa sen riekkumista. Sanoinhan mä sitä tietenkin joskus riidellessä alkkikseksi mutta en oikeasti tarkoittanut käsitettä varsinaisessa merkityksessä — vasta kun sen kaveri eräinä aamuyön tunteina sanoi, että suhteenne ei voi koskaan onnistua ensinnäkin siksi kun tää ihminen on niin pahasti alkoholisoitunut. Se oli mulle järkytys: mitääh, onko tää alkoholisoitunut ??? En minä tiennyt asiasta mitään, alkoholisti oli mun mielestä sillan alla asuva spurgu. Sen takia olen ollut näillä sivuillakin suhteen jälkeen vasta. En ole koskaan tuntenut ketään, jolla olisi alkoholiongelma, vaikka tunsinhan mä tietenkin kymmeniä, ketkä siellä kapakassa istui, lapset huostaanotettu jne jne.
En tänäkään päivänä voisi eksääni leimata alkoholistiksi vaikka käyttö ei liene kohtuullista jos on kännissä monta kertaa viikossa vaikka ei haluaisi tai olisi tarkoitus vaan “se vaan meni taas siihen”. Toivottavasti saat lukea jostain alkoholiongelmasta ja sen geneettisyydestä, mä en osaa kertoa. Elliksen ketju täällä on hyvä.

10

^ lisäykseni: mun eksäni sanoi mua autistiseksi. Ehkä hän parhaillaan kirjoittelee jossakin autismisivuilla millaista oli elää mun kanssa :astonished:
Autistisuutta totisesti ilmenikin: jos oltiin sovittu, että mennään kahdestaan vaikka elokuviin ja sitten mentiinkin kahdenkymmenen ihmisen kanssa kapakkaan niin mä saatoin saada pienen itkukohtauksen, jonka perusteella eksä päätteli, että mulla ei ole kykyä kestää muutoksia. :smiley: no hyvällä hänkin varmaan diagnoosinsa antoi :open_mouth:

11

Autistiseksi :laughing: :open_mouth: Kyllä ne osaa :smiling_imp:
En osaa itsekään sanoa. Varmaan se pakonomaisuus ja normaalin kommunikoinnin väheneminen yms. Elliksen ketjusta tosiaan varmaan löytyy enemmän tietoa. Tuo suurkulutuksen ja alkoholismin ero on niin veteen piirretty viiva. Itse ajattelen nykyisin, että jos toista ylipäätään ahdistaa jokin asia suhteessa, niin siitä pitäisi keskustella ja varmaan jonkinlaisia kompromisseja löytää. Jos toinen vain pakenee pullon hengen matkaan, niin ongelma on jo olemassa.

12

kiitos ajatuksistanne! toi autisti juttu nyt on ihan uskomaton. Ylipäätänsä se mikä
on kammottavaa on toi toisen ihmisen syyllistäminen siitä jos omat teot, sanat
tai käytös aiheuttaa mielipahaa,jota ei hyväksytä vaan kärsivä osapuoli
on vain dramaattinen, yliherkkä, joustamaton tai parvekkeen tapauksessa
autistinen.
Yksi hyvä kysymys on miksi järkevät ihmiset jää kuuntelemaan sellaista tai sietää
sellasta käytöstä? mikä itsessä on sellaista, että niin helposti syyllistyy tai
ei pidä oikeuksistaan kiinni. Joku toinen ehkä mun tilanteessa olis jo päättänyt, että
tämä loppui tähän.
mä en ole tunnistanut, että hän olissi alkoholisti, koska suhteemme aikana,
vuosi, hän ei ole juonut huolestuttavasti. hän itsekin on puhunut alkoholismin
vaarasta itsessä ja ei halua päätyä liikakäyttäjäksi. taipumus on juuri vetää kännejä,
koska ei kykene lopettamaan ajoissa ja sitten tämä tissuttelu, joka on nyt astunut kuvaan pahemmin.
aina välillä se on juonut muutamia illalla arjessa, mutta nyt tämä, että
koko 5 päivää piti juoda keskellä päivää yksin baarissa muutamia on uutta mulle hänessä
ja mulle huolestuttavaa.
jokatapauksessa se ei ole sellasta elämää mitä mä haluan. oudointa on, että hän
selittää juomisen ja alkoholin käytön muutoksia millon milläkin.“on se englantilainen pubikulttuuri
niin mahtava kun siellä sosiaalisesti tavataan baarissa ja jutellaan”, “keski-eurooppalainen tapa juoda päivittäin on alkoholismin varjossa, siellä ollaan lopulta illalla kännissä, siveys on vain lumetta”,
“yksin en koskaan juo”, “baarissa on mukava istua yksin ja juoda muutama ja lukea lehtiä”,
“päivällä juoominen ei ole hyvä asia”, “kävin tossa eilen kahelta hakemassa lehden niin poikkesin
baarissa juomassa muutaman”. eli kaikki mitä puhutaan on täysin ristiriidassa toiminnan kanssa.

tämä on tapahtunut ihan vasta nyt, tälläinen agressiivinen puolustautuminen eli ei kestä
yhtään kritiikkiä oman juomisen suhteen ja seurauksena mun
haukkuminen absolutistiksi ja muuta mukavaa ja sen lisäksi tämä ristikkäiset puheet ja teot.

minä en yhtään jaksa tollasta että ei voi keskustella vaan saa paskaa niskaan
ja tämä uusi taso juomisen suhteen josta olen huolestunut.laitoin nyt omat rajani ja
lähdin pois. nyt voi sitten kantaa sitä kaljaa kaupasta mielin määrin ja juoda
keski-eurooppalaisesti, ei-keskieuroopplaiasesti, suomalaisesti, ihan miten vaan
millonkin ja olla niiden ihmisten parissa jotka eivät moralisoi, koska heillä
on tietenkin sama ongelma.

ehkä tämä kaikki on sitä alkoholin pakonomaista käyttöä, jonka syyn siellä takana tietää
vain hän itse ellei se ole täysin fysiologista.

ongelma on siinä, että itselle ne silmät aukeavat vähitellen. olen helposti syyllistyvä
ja tietty tulee olo, että olenko minä vain niin jyrkkä ja mikäs siinä jos ihminen
haluaa käydä muutamilla päivällä, kai sellanen on normaalia, monelle on.
mua se hioeman rupes ihmetyttämään ja ahdistamaan.

siihen liittyi varmasti myös tämä että että kesksutelua ei enää asiasta synny
vaan se on tota toisen teilaamista ja sen oman juomisen oikeutusta rakkaimman
ihmisen kustannuksella.

täytyy varmaan mennä sinne al anoniin ja saada vertaistukea, ohan tämä ihan kauhee
homma kun rakastaa ja on ihanaa, mutta sitten tälläsii puolia nousee esiin.
turha tässä on vuosia käyttää tappelemiseen mitä on kohtuullinen käyttö
jos tässä viheessa yhtä äkkiä peli menee tälläseen suuntaan.

on se kanssa kumma juttu, miten täältä Suomen maasta voi löytää ihmisii joilla
ei ole alkoholiongelmaa? ehkäpä siihen juomiseen liittyy myös se paeroonan muutos,
että se tekee henkilön niin rentoutuneeksi ja mukavaksi. tämä katoaa kuin savu ilman kun
tulee kritiikkiä tai eriävää mielipidettä. alkoholi rentouttaa , mutta sitten ne muunlaiset itsensä
hoitamisen keinot ovat kadoksissa.

13

Itse olen samassa tilanteessa, etten tiedä onko minulla oikeutusta olla huolissaan. Mies ei viikolla juo, mutta viikonloppuna kyllä, monesti ensimmäisen juo lauantaina ennen klo 12:sta. Itse en ymmärrä sellaista tissuttelua. Käy yksin baarissa lukemassa lehtiä, en tiedä onko se vain tekosyy päästä muutamalle. Tuntuu että kaikkeen vapaa-ajan tekemiseen liittyy alkoholi.

En ole todellakaan absolutisti, mutta viime vuosina en ole halunnut juoda juuri lainkaan. Lomalla mies juo joka päivä, mutta ei ole hirveässä humalassa, muttei oma itsensäkään. Monesti ajattelen että nyt se on taas juonut mutta väittää ettei ole. Toisinaan lompakon kuitti on todistanut muuta :frowning:

Harmi, että on muuten niin loistava aviomies, etten pysty lähteä suhteesta. Toisaalta hän myöntää että on vaara alkoholismiin, mutta toisaalta sanoo että minä olen vain ylitarkka jäkättäjä, joka ei ymmärrä sitä englantilaista pubikulttuuria. En tiedä itsekkään enää mitä ajatella!