Millaista on hyvä elämä?

Me Lopettajat
1

Elämänkokoinen topic! :bulb:

Kysymys oli pohdittavana eräässä ryhmäkeskustelussa, ja monien ryhmäläisten oli helpompi löytää vastauksia niin päin että mitä hyvä elämä ei ole tai mitä siihen ei kuulu. (“Liika brenkku ei ainakaa kuulu”)

Mitähän aatoksia kysymys herättää täällä virtuaalimaailmassa. Siis:

Millaista tai mitä on hyvä elämä? Mitä siihen kuuluu? Tai: mitä siihen ei kuulu, tai mitä se ei ainakaan ole?

Alustuxexi vain toteaminen, että jokaisen kokemus ja näkemys hyvästä elämästä on subjektiivinen, omakohtainen, yksilöllinen. Siksi kaikki näkemykset omasta, itselle hyvästä elämästä ovat oikeita. :slight_smile:

2

Tällä hetkellä, keski-ikäisenä naisena, joka on toipumassa takaisin elävään elämään, hyvää ja parasta on ehdottomasti löytää taas käsiinsä vähitellen oman elämänsä ja itsensä rakennuspalikat.

Palikoiksi lasken mm. tunteet, voimavarat, päätöksentekokyvyn, ja lisäksi luottamuksen siihen, että ei tässä ole vielä läheskään kaikki!

3

Minulle taitaa hyvä elämä tarkoittaa nykyään enemmän sisäistä hyvää oloa kuin elintasoon ja sen tuomiin mahdollisuuksiin liittyvää.

Totta kyllä, että Maslowin tarvehierarkia pätee, nämä tarpeet tulevat ajankohtaisiksi vasta kun ne “alemmat” eli perustarpeet on tyydytetty. Eli pitää ensin olla ruokaa, juomaa, lepoa, turvallisuuttakin, ja sitten nämä nousevat esiin.

Mutta kun nyt on sateensuoja, ruokaa kaapissa, terveys ok eikä yhtään ainakaan aseistettua vihamiestä tiedossa niin nyt sitten on tärkeäntuntuista tämä rauhallinen olo, riippumattomuus muiden ajatuksista, vapaus toteuttaa itseään vähän työllä ja vähän harrastuksilla. Ja sekin tuntuu minusta hyvän elämän osatekijältä että voi vaikuttaa, omien asioidensa lisäksi ainakin paikallisesti, ja jos puhtia riittää niin laajemminkin asioihin joita pitää tärkeinä.

Ja minun kohdallani siihen liittyy mukavia ystäviä, jotka ovat ystäviä ihan ihmisinä eikä siinä ole mitään tekemistä jonkun samaan kastiin, puolueeseen, uskontoon tai ryhmään kuulumisen kanssa vaan ihan tykätään toisistamme ihmisinä.

Kun nyt tuntuu siltä että perusasiat on kunnossa niin huomion kohteena ovat tuollaiset henkiset ( mutta ei sentään hengelliset :laughing: :laughing: :laughing: ) asiat.

4

Yksi, mikä minulle nousee mieleen, on itsensä toteuttamisen tarve. Hyvään elämään kuuluu mahdollisuus toteuttaa itseään.

Maslow’lla on ihan hyvä teoria, itse pidän erityisesti Viktor E Franklista.

5

Terveys on tietysti minustakin kaiken lähtökohta, hyvän elämän perusta. Ja terveydellä tarkoitan tietysti jälleen subjektiivista hyvinvointia, hyvää oloa.

Raha liittyy toimeentuloon, ja toimeentulonhan tarvitsemme kaikki. Tarvitsen rahaa myös jonkin verran muuhunkin kuin vain perustarpeisiin (ruoka, asuminen, vaatetus), eli siis rahalla on mahdollista toteuttaa erilaisia hyviä asioita elämässä.
Raha ei siis ole iteisarvo, mutta sillä on tärkeä välineellinen arvonsa.

Keskustelu jatkukoon. :slight_smile:

6

Aina sairaana ollessa sitä huomaa, että ilman terveyttä ei ole mitään. Terveenä vaan tämä ajatus tuppaa unohtumaan, kun sitä on niin pirun kiireinen tehdessään itseään sairaaksi.

7

Hyvä elämä on tosiaan nykymaailmassa erittäin subjektiivinen käsite, mutta kun sattuu tällaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan alkkikseksi syntymään, niin ei sovi yhtään valittaa. :sunglasses:

8

Tässäpä harvinaisen etevä kuvaus addiktion, etenkin kemiallisen addiktion olemuksesta! :bulb:
“Kiire tehdä itsensä sairaaksi”. Toden totta. Addiktion paradoksi: ihmisellä on pakottava tarve saada jatkuvasti ainetta, joka aiheuttaa ilmiselvää vahinkoa hänelle.

Käännetään aihe hetkeksi ehkä helpompaan kysymykseen: mitä hyvään ei missään tapauksessa kuulu?
Haitallisia addiktioita tietysti ei kuulu.

Hyvään elämään kuuluu kuitenkin ehdottomasti hyviä riippuvuuksia, ja niistä hyvien riippuvuuksien tyydyttämisestä on lupa nauttia. Ruoka, nukkuminen, työnteko, rakkaus, seksi, harrastukset kuten liikunta…

Ylimääräinen jekkuhan tosin piilee siinä, että hyvä riippuvuuskin voi muuttua haitalliseksi addiktioksi.
Ellei noudata… kohtuutta kaikessa. :bulb:

Hyvään elämään kuuluu siis kohtuullisuus. Kuulostaapa nynnyltä. Pitäähän seikkailujakin olla, ja intohimoa, ja dramatiikkaa! :astonished:

Menempä juomaan teetä vällyn alle villasukat jalassa ja lukemaan hyvää kirjaa. Ne kuuluvat hyvään elämään. <3
:slight_smile:

9

Hyvään elämään vois kuulua se, että on mahdollisimman monessa asiassa mahdollista tehdä niinkuin itse haluaa.

Ei voi mitään, paljon on kiinni rahasta, mutta tämä on kuitenkin vielä aika hyvä maa asua. Lähes kaikilla on se turvattu perustoimeentulo jonka turvin on mahdollista syödä ja asuakin, vaatettaa itsensä ja kyllä se just riittää nettiyhteyteenkin jolla pystyy olemaan yhteydessä muihin ihmisiin … itsensä kuljettaminen eri paikkoihin on pienimmillä tuloilla kylä aika rajoitettua.

Mutta ne asiat joissa voi elää mielensä mukaan, kun se perustoimeentulo on ok… niihin kuuluu kai sekin että voi osallistua asioihin joihin nyt sitten haluaa osallistua.
Ja voi vaikuttaa hiukan ympäristöönsä ja omia etujaan koskeviin asioihin. Ei välttämättä ihan yksin mutta kaverien kanssa…

Ja se kaikki osallistuminen on siinä hyvässä elämässä kuitenkin ihan vapaaehtoista. Ilman mitään muiden ihmisten, omien pakkomielteiden, ennakkoluulojen tai uskomuksiin liittyvien kytkykauppojen sanelemaa osallistumispainetta vaan voi tuommoisten asioiden suhteen tehdä just niinkuin sillä hetkellä mukavimmalta tuntuu.

10

Tähän ei todellakaan voi antaa mitään yksinkertaista, tyhjentävää vastausta, koska, kuten useaan kertaan on mainittu, hyvä elämä sisältää jokaiselle eri asioita. Mutta yhden jutun keksin tuossa äsken. Minun mielestäni yksi aika hyvän elämän tae on mielenrauha. Se on mielestäni tärkeämpi, kuin ulkoiset olosuhteet, joissa elämme. Tietenkin jo mainitun perustoimeentulon täytyy olla suunnilleen kunnossa. Mutta tarkoitan tässä sitä, että jos pärjää oman itsensä kanssa, niin pärjää missä vain, vaikka ulkoisesti menisikin kurjemmin.

Raha on minun(kin) mielestäni lähinnä välttämätön paha. Me eletään virallisten määritelmien mukaan köyhyysrajan alapuolella, mutta voi miten rikasta elämää…meiltä ei puutu yhtään mitään! Meillä on rakkautta, lämpöä, katto pään päällä, suurinpiirtein tuulenpitävät seinäkin ja ruokaa, jopa aina sellaista, mitä haluamme, ei tarvitse halvimmilla makaroneilla ja kaurapuurolla elää.

Nämä puitteet kuuluvat minun hyvään elämääni tällä hetkellä, mutta voisin ihan hyvin kuvitella viettäväni hyvää elämää myös toisenlaisissa olosuhteissa.

11

Olisiko, vaikka sellainen että kokee elämänsä arvokkaaksi tässä ja nyt. Sen sijaan että sitä pitäisi selittää sellaiseksi, tai että sen ripustaa tulevaisuuteen, tai mieli vaeltaa menneessä. ::sherlock

12

Ikzu, taidat olla ajatustenlukija tai sitten mennään harvinaisen samanlaisella aaltopituudella. :smiley: Tuo kursivoimani on nimittäin jo jonkin aikaa kummitellut päässäni seuraavan ketjuni otsikkona. Siitä hyvä, että tarjoaa katsauksen nykyhetkeen, menneisyyteen ja tulevaan. Jos joku haluaa napata, siitä vaan. Tuollainen otsikko vaatii nimittäin päivittämistä - ei sovi laiskurille jonka elämä on aika tasaista.
Ehkä nostan rupsahtaneen nuorani taas pelikentäksi. Katsotaan. :mrgreen:

13

Kyllä, sitä opetellessa!

14

??? Mitä opetellessa? :smiley:

15

No sitä nykyhetkessä elämistä! :mrgreen: Toisaalta aika huvittavaa, että jokainen meistähän osaa sen jo. Ollaan vaan unohdettu miten se tapahtuu, kun aina on kiire ollu jonnekin. :laughing:

16

OK, kiitti selvennyksestä. Joskus auttaa kun palautan mieleeni, että nykyhetki ei ikinä enää tule samanlaisena eteen elettäväksi. Ainutlaatuinen tapahtuma. Ja todistettavasti ainoa mahdollinen ajankohta tehdä ja toteuttaa asioita. Tai jättää tekemättä.

17

carpe diem :sunglasses:

18

Jokaisella on omanlaisensa hyvä elämä tai mielikuva siitä. Se mikä tuntuu toisesta hyvältä voi tuntua toisesta tylsälta.

19

Minusta hyvään elämään kuuluu myös tavoitteet, joihin puolestaan tarvisen kykyä suunnitella elämääni eteenpäin, ajatella huomistakin. Tavoitteisiini kuuluu myös optimismia, tulevaisuudenuskoa. Unelmiakin. <3

Jotkut psykologit (kuten erittäin hyvä henkilökohtainen facebook ystäväni Pekka Sauri : ))
ovat sitä mieltä, että juurikin tavoitteet antavat elämälle tarkoituksen.
Tavoitteeni voivat tietysti olla niin pieniä kuin isojakin, ja liittyä mihin elämänalueeseen tahansa.

Hmmm… piti oikein kiinnittää huomiota siihen, että kirjoitan nyt vain minä-muodossa, tähdentääkseni ettei tarkoitus ole suinkaan saarnata millaista hyvä elämä ylipäätään pitää olla, vaan ainoastaan millaista se henk.koht. minulle on. :smiley:

20

Kysymys hyvästä elämästä on lopulta aika vaikea.

Tavoitteet… joo. Tavoite tietysti on sekin että toivoo huomisaamuna heräävänsä, elämänhaluisena ja suhtkoht hyvinvoivana. Ja toisaalta tavoitteet voivat olla sellaisia että ne suorastaan kahlitsevat, teettävät ihmisellä työtä niin ettei elämään kerkiä. Mutta kun semmoisenkin sitten huomaa vasta jälkikäteen.

Toiselle hyvä elämä voi merkitä vauhtia ja vaihtelua, uusia asioita joka päivälle.
Toiselle taas elämä on hyvää niin kauan kuin mikään ei muutu miksikään, vain tuttu ja turvallinen on onnellista elämää.

Toiselle hyvä tarkoittaa sitä että tulee hyväksytyksi toisten silmissä, joillekin jopa niin että tärkeätä on sen oman kehonkuvan saama ihastelu, se normienmukainen kauneus-terveys-liikunnallisuus-seksikkyys-jne
Toinen taas on aivan tyytyväinen silloin kun itse tykkää itsestään ja vähät välittää minkälaisia pisteitä muiden takanapäin pitämissä arviointipalavereissa saa.

Raha ja asema, virka, titteli ja sotilasarvo, salin seinustalla palkintokaappi ja siihen vielä koristeeksi edustava puoliso… tuonkaltaisiakin tavoitteita olen tavannut, jos ei nyt suoraan sanottuna niin kuitenkin siellä sivulauseissa ilmaistuna että kyllä minäkin sitten olisin elämääni tyytyväinen (kun nuo olis vähän paremmin kuin naapurilla)

Ja se itsensä arvostaminen? kun ei sekään ole ihan välttämätöntä, jos asian sattuu toisin ajattelemaan. Onpa niitä sellaisiakin ajattelijoita jotka ovat varmoja siitä etteivät tässä maailmassa ole hiukkaakaan paskakärpästä arvokkaampia, eivätkä ole siitä arvottomuudestaan lainkaan pahoillaan.
Joskus tosin niistä jutuista paistaa läpi se, että niiden ajatustensa takia taitavat itseään just muita arvokkaampina pitääkin, heh. Vähän niinkuin ne joiden on ihan ääneen julistettava että minäpäs se olen niin nöyrä, niin nöyrä… että kait nyt kaikki kuulivat ja osaavat arvostaa tätä nöyryyttäni!

mutta joo, menee hakoteille taas…

se nyt vaan on niin, ettei ole ihan helppoa määritellä hyvää elämää.

Normittamaan tarttis päästä, hiukan joka asiassa, sopivia isku- ja mietelauseita tarttis löytää, mieluummin sellaisia jotka voitais laittaa jonkun eksoottisen mystisen filosofin sanomiksi ja jotenkin siis arvokkaammiksi… ja hiukan sitten taas laittaa niitä jotka eivät usko, omaan laatikkoonsa häpeämään.

Yhteisiä piirteitä varmaan on, niissä hyvissä elämänmuodoissa, mutta ne taitaa sittenkin olla siellä yksinkertaisimmissa perustarpeissa? Ne nyt kuitenkin on jokaisella ensin kuntoon saatava… nälkä ja vilu nyt kumminkin on semmoisia ettei niitten kanssa oikein nautiskele elämästään…ellei sitten ne harvat tosimasokistit jotka siitäkin osaisivat riemuita. Mutku en tunne yhtään…