Millaisia asumisjärjestelyjä alkoholistin kanssa?

Miehen alkoholinkäyttö on muuttunut hurjasti viime kesästä alkaen. Vuosia on juomisesta tykännyt, mutta määrät ja tahti on ollut ihan ok. No ei ole enää. Nyt syö mielialalääkkeitä ja kesällä joi melkein jokapäivä paljon(sain tietää vasta jälkeenpäin). Syksyllä ajoi kolarin kännissä ja nyt on kärvistelty kuukausia ilman miehen ajokorttia. Paristi ollut a-klinikalla katkolla kolarin jälkeen. Viime katkon jälkeen joi salaa jo heti ekana iltana ku tuli kotiin (vaikka antabus aloitettu). Toisena päivänä veti oikein kunnon kännit. Illalla nukahti saunaan ja putosi lauteilta.
Viime kuukaudet ovat olleet tosi raskaita. Olen joutunut perumaan miehen takia harrastuksia ja töitä. Tunteet menee vuoristorataa… Kun on viikon selvänä, aattelen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Sitten se soittaa töistä ja kuulen heti, että on taas juonut ja kaikki romahtaa…taas.
No monet katselee juoppoja kuulemma vuosiakin ennekuin jättää tai eivät ehkä jätä koskaan. Mutta mulle riittää jo tämä reilu puoli vuottakin. Suurimpana syynä on lapset. Vanhin lapsemme on vasta toisella luokalla. Muut sitä nuorempia siis.
Vaikka mies ei ole koskaan meihin koskenut, ei siis fyysistä väkivaltaa, niin koen ettei lasten tarvitse tätä sietää. Eikä tietysti minunkaan. Ei tarvitse pienten itkeä kun iskä putoaa lauteilta. Tai järkyttyä kun iskä oksentaa auton kyljen hurjaan kuntoon. Tai katsoa kun iskä ei pysy pystyssä. Ihmetellä miksi äiti itkee taas. Koululaisen miettiä eikö kaljapulloon voisi vaihtaa vettä tilalle, ettei iskä humaltuisi. Ihmetellä miksi iskä nukkuu vaikka äiti ei ole kotona ja jonkun pitäisi hoitaa.
Niin…Mies on menossa pian avokuntoutukseen, mutta vaikka tietysti toivon parasta, niin jotenkin on sellainen olo, ettei asiat tule muuttumaan. On ajan kysymys koska ratkeaa ja sitten taas mennään vauhdilla. Näin se on luottamus mennyt.
Sitten asiaan. En ole vielä valmis avioeroon, mutta asumuseroon kylläkin tai ainakin “epäviralliseen”. Meillä ei oikein ole paikkaa minne mennä kun tilanne “päällä”. Olen ajatellut, että jos saisi vuokrattua pienen asunnon läheltä jonne voisin mennä lasten kanssa kun mies on kännissä tai sitten mies voisi mennä, aina vaan parempi. Kunhan ei lasten tarttisi tuollaista katsella. Kuulostaako ihan tyhmältä ajatukselta? Saakohan tälläiseen järjestelyyn asumistukea tms vaikka olisimme osan ajasta edelleen toisessa kodissamme? Vai pitääkö sitten muuttaa “oikeasti” vakituiseen erilleen?
Muutenkin jos on vinkkejä tai samanlaisessa tilanteessa olevia, niin mielellään lukisin kommenttejanne.

Ihan rohkeasti voi laittaa kommentteja;)

[/quote]
Itsekin joskus aattelin että jos vaan asuisin erillään, ja mies saisi juoda omassa asunnossa. Hyvin pian huomasin, ettei mies pidä arvossa sitä omaa asuntoaan, vaan tulee minun luokse vain selvänä, mutta ryyppää siellä kodissa niin että tärvelee sen koko asunnon…annoin miehelle niitä ehtoja liikaa että juo siellä, ja vietetään parisuhdetta täällä…älkeenpäin tuli mieleen, että jos hän ei itse saa hankittua asuntoa itselleen, etisttyä sitä ja hoidettua kaikki paperihommat ja kelan asiat, niin todennäköisesti hän saattaa muidenkin laittamat asunnot sössiä. Mutta kokeillahan aina voi kaikkea, sehän kertoo kaiken jos mies ei ole luottamuksen arvoinen siltikään vaikka yritetty on…Mutta jos laitat nimesi soppariin, jossa mies asuu. Niin jos hän ei pidä asioista siellä huolta niin sinä saat ne asiasta koituvat laskutkin niskaan.

Mä veikkaan että olet oikealla tiellä ainakin siinä, ettei kenenkään pitäisi joutua katselmaan tuota menoa mitä kuvailit. Vaikka helppoa se päätöksen teko ei ole siinävaiheessa,.
Alkoholismi kuitenkin on siis tietysti “sairaus” mutta hoitoon hakeutuminen ja sen miettiminen, kuinka mahdollistan raittiuteni on sen ihmisen omalla vastuulla…
kun muut näkevät vaivaa, että kuinka mahdollistuu sekä yhteiselo, parisuhde, että juominen, niin se on tavallaan ikäänkuin samalla juomisen mahduttamista elämään, siksi sillä että hankkii juoma-asunnon erikseen voi olla päinvastainenkin vaikutus. Kun ajattelee puhtaasti juomisen kannalta, niin tämähän kans tekee sen että minimoi juomisen haitat. Tökerö esimerkki mutta menkööt; Jos minun mies ajaa polkupyörän romuksi, ja minä sitten käyn töissä ja joudun ostamaan uuden tilalle. hän saa tilaisuuden ajatella, tai siis alkoholismi saa ajatella, että ei tässä vielä ole kiirettä lopetella juomista, koska onhan meillä nyt pyörä ja kaikki on tyytyväisiä.

realistista ajattelua, että kun olet nähnyt että mitä on menneisyydessä tapahtunut, niin senhän tietää että ei se mahdotonta ole tulevaisuudessakaan retkahtaa vaikka menisi hoitoonkin. Mies voi tarkoittaa hyvää, tai luvata hyvää, mutta on niin voimakas se alkoholin mahti ettei siihen välttämättä kannatakaan luottaa. Voit luottaa ehkä mieheen, hänen tarkoitukseensa ja hänen todelliseen olemukseensa joka on siellä alla jossain piilossa, mutta faktathan puhuvat puolestaan ettei sinun kannata laskea sen juomisen lopettamisaikeiden varaan.Voihan sitä sanoa miehelle että sinä päivänä kun hän laittaa omat asiansa kuntoon, niin parisuhdekin voi olla mahdollinen. Ellei siinä sitten kestä niin kauan että on jatkettava elämää. Tarkoitan että eroaa tai ei, niin parisuhteessa on kaksi osapuolta ja pallo on silloin hänellä, että voiko hänen kanssa olla parisuhteessa, eikä niin että toinen yksin miettii miten ratkaisen asiat.

Mun henkilökohtainen mielipide on että erikseen asuminen ei poista ongelmia. Olen yhden juopon kanssa asunut erikseen ja yhdessä siis molemmilla oli omat asunnot ja vaikka homma ei toiminut silloin aloin suunnitteleen exäjuopon kanssa samankaltaisia asumijärjestelyjä että itsellä olis oma kämppä ja mies asuis omassaan kuvitellen että tilanne olis nyt toinen ja oltais onnellisia kun nähtäis vaan sillon kun mies on selvinpäin ja muut ajat mies olis omassa kämpässään. Enää en usko että asiat olis mennyt kun mun unelmissa.

Minkätakia toi kaksoisasumisjärjestely ei sit mun mielestä onnistunut ? Siis alkkiskhan lähtee ihan samalla tavalla juomaan oli sillä oma kämppä tai ei ja se juo ihan samalla tavalla joskus jopa enemmän jos sillä on oma kämppä, koska saa siitä itselleen hyvän tekosyyn juoda jos toinen ei kestä katsella yhteisessä asunnossa. Eli juomisen mukaanan tuomat ongelmat ei poistu. Jos vielä on lapsia kuvioissa niin eteen tulee sit se että pitää sopia tapaamisista lasten kanssa selvinpäin. Ongelma vaan on että alkkiksen kanssa ei useinkaan voi tehdä mitään sopimuksia tai voi tehdä, mutta koskaan ei voi luottaa että pitääkö se niistä sitten kiinni, koska se juominen menee usein jopa lasten edelle.

En nyt halua kuitenkaan kokonaan tyrmätä sun ajatusta, eihän sitä koskaan tiedä. Riippuu niin miehestä. Onko se halukas sellalisiin järjestelyihin, jos ei ole, niin mitä siitä seuraa ja jos on, niin mitä siitä seuraa.

Ekan juopon kanssa me oltiin naimisissa ja sen tiedän että kahteen kertaan asumitukea ei saa jos molemmilla on omat kämpät. Avioliittosta Kela katsoo että se on yhden ruokakunnan järjestely. Itse vein asian jopa valituslautakuntaan kun olin sitä mieltä että minulle olis kuulunut asumistuki omaan kämppään, perustelin sillä että meillä oli erilliset taloudet, ei mennyt läpi.

Kerronpa meidän tilanteesta esimerkin, miten asumisjärjestelyt saattavat vaikuttaa asioihin. Kärvistelin vuosia vastaavassa tilanteessa aloittajan kanssa, niin kuin monet täällä tietävätkin, sillä erotuksella, että meillä oli myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Runsas vuosi sitten mies menetti alkoholin takia työpaikkansa, ja siitä alkoi hänen hoitoputkensa, jossa on jo kaikki keinot kokeiltu: katkaisuhoito, a-klinikka, laitoshoito, pariterapia, laitoshoidon intervallijakso jne. Välillä on ollut toivoa paremmasta, mutta sitten on taas menty rytinällä alas.

Syksy meni niin mustaksi, että minä en enää jaksanut. Toisaalta paremmin mennyt kesä antoi pespektiiviä, ja toisaalta terapia antoi voimaa myöntää paha tilanne läheisille ja vähemmänkin läheisille, ja ottaa apua vastaan. Niinpä minulle järjestyi väliaikainen, kalustettu, edullinen vuokrayksiö – ihan puskaradion kautta. Tein vuokrasopimuksen neljäksi kuukaudeksi. Tämä saisi nyt olla harkinta-aika meidän avoerolle, saisin etäisyyttä ja toisaalta mies saisi “rauhassa” hoitaa itseen kuntoon, hänhän oli monesti sanonut, että pystyisi kyllä raitistumaan, kun ei koko ajan kytättäisi ja nalkutettaisi… Jatkoa mietittäisiin sitten myöhemmin. En minäkään ollut vielä silloin valmis lopulliseen eroon, en varsinkaan kun pelkäsin miehen reaktiota. Minulla oli kuitenkin hyvä syy pelätä, että erotilanteesa hän saattaisi ruveta vainoamaan.

Vaikutus: Mies meni vielä pahempaan kuntoon. Hän sai arsenaalin lääkkeitä – rauhoittavia, unilääkkeitä ja mielialalääkkeitä – ja käytti sitten niitä väärin ja sekaisin viinan kanssa. Lupaukset siitä, että hän olisi selvinpäin ainakin silloin, kun lapsemme on hänen luonaan, hän petti. Lapsen yöpymispaikkaa onkin vaihdettu tämän takia lennosta useammankin kerran, nyt lapsi on pääsääntöisesti minun kanssani yksiössä.
Uutena vuotena minäkin jouduin palaamaan yhdeksi yöksi vanhaan kotiin. Mies oli humalassa jo kun tulin. Illan mittaan hän meni täysin sekaisin. Kaatua rymisteli lapsen silmien edessä.
Silloin minun silmäni aukesivat: ei enää ikinä tätä! Ei enää ikinä tilannetta, että minulla ja lapsella ei olisi paikkaa minne mennä pois, jos mies on humalassa.
Neljän kuukauden harkinta-aika supistui yhdeksi. Siinä ajassa päädyin siihen, että lopullinen ero on ainoa mahdollinen lopputulos. Eron yksityiskohdat ja tulevat asumisjärjestelyt ovat vielä kyllä täysin auki. Paljon on sopimista. Terapiaa jatketaan.

Minäkin pähkäilin liian pitkään taloudellisten seikkojen kanssa. Tiukkaa minulla on nyt, kun maksan sekä oman vanhan asuntomme kaikki kulut että vuokran. Virallisesti asun yhä vanhassa osoitteessa. Kaveri lainasi vuokratakuurahat. Pidemmän päälle tällaiseen ei ole varaa.
Asumistukea voi saada vain siihen asuntoon, jossa asuu virallisesti, se on selvä. Toisaalta sossun (lastensuojelun) kautta voi päästä joksikin aikaa kriisiasuntoon, jos kotona ei ole lapsien hyvä olla, niin kuin ei ole jos isä on jatkuvasti humalassa. Mutta sekin on tietenkin väliaikaisratkaisu, edellyttävät kyllä, että sinulla on sitten paperit vetämässä ihan vakituiseen asuntoon.

Miehen ulkoistaminen ryyppäämään muualle kuulostaa kyllä reilummalta kuin oma ja lasten lähtö, ja sitä minäkin yritin vuosikaudet. Lopulta tajusin, että jos haluan muutosta asioihin, itse minun pitää ratkaisut tehdä. MInäkin olin aikaisemmin jo hankkimassa miehelle vuokra-asuntoa, mutta hän repi paperit kun näytin hänelle tarjotun asunnon tietoja. Ja tästä nykyisestä kalustetusta asunnosta: en olisi voinut vastata miehen puolesta, että se pysyy kunnossa, joten oli parempi vuokrata kämppä itselle.

Ja on tässä sekin hyvä puoli, että miehellä ei ole tänne avainta, hän ei ole ikinä edesä käynyt täällä eikä koskaan tulekaan. Minähän kuitenkin käyn edelleen vanhassa kodissa omilla avaimilla.

Sama homma meilläkin osoittautui, joka tapauksessa se pettymys oli suuri jos oli sovittuna jotain, sitten puhelimessa kuului että mies on juonut…Ei se erilään asuminen helpottanut siltä osin asioita…
Se oli sitä odottelua, jokohan mies olisi selvinnyt…sitten pettymys kun mies sanoo puhelimessa olevansa selvä, siten tuleekin viinalta haisevana sieltä ja väittää olevansa vain krapulassa…Sitten suuttuu kun heitän pihalle, “mitään en ole ottanut ja silti tämä kohtelu”…
puhelin kiinni viikkokausia. välillä sitten yöllisiä soitteluita humalassa…vaikka miten päin yritin niin ei se juoppous mennyt yhtään helpommaksi sulattaa.

Toinen mitä yritin että jos olen miehen kanssa ja häntä vahdin, niin hän ei joisi itseään niin rappiolle. Ei onnistunut…se aluksi tuntuu että mies juo siksi, että hänet on jätetty,tai jos hänellä olisi vähemmän aikaa juoda niin hän ei joisi. mutta jos mies juo siksi että on juoppo, niin se on sama mitä tekee. Se miehen ongelma näyttää kyllä heti ryöpsähtävän eteenpäin, kun alkaa itse tehdä muutoksia, meillä ainakin. Mutta se ongelmien repeäminen pahempaan suuntaan, ei johdu siitä että minä tein jotain, vaan se ongelma on jokatapauksessa olemassa ja se olisi edennyt joka tapauksessa kohti sitä pistettä, olisin ollut pelkkä hidaste siinä. Toisaalta hidasteena toimiminen näennäisesti ehkäisee niitä ongelmia,tai lykkää niitä, mutta tavallaan se myös voi sinetöidä sen että mitä pitempään tilanne jatkuu, sitä pysyvämpiä ne muutokset on minun persoonassa jamiehen. Joten teki niin tai näin…

Itselläni on aika saman kaltainen tilanne paitsi,että lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä. Mieheni alkoholin Käyttö on jatkuvasti muuttanut luonnettaan ongelmallisempaan suuntaan ja huomasin n vuosi sitten,että en enää nauti elämästä miehen kanssa. Ne hauskat hetket kyllä oli hyviä, ja mies ihana,kun ei ollut päissään,mutta harmi vaan oli melko usein. Viime vuosi oli itselleni todella hyvä. Aloin käydä enin läpi mitä itse elämältäni haluan. Päädyin siihen,että en ole valmis vielä eroamaan. Mies ei ole ikinä ollut väkivaltainen tms,örveltänyt ja käyttäytynyt tyhmästi kyllä. Päätin,että minulla ja lapsilla on oikeus hyvään elämään,vaikka mies juo. Aluksi tein selväksi,että minun puolesta sama vaikka juo,kunhan minä ja lapset emme ole läsnä. Kaljaa meni melkein joka arki-ilta ja viikonloppuisin enemmän. Lähdin aina lasten kanssa pois tai teimme omiamme. Laskin kaiken siten,ettei mies ole mukana. Oli kun oli,mutta en laskenut mitään miehen varaan. Tein suunnitelmat minne lähdemme ja mitä teemme,jos tilanne riistäytyy käsistä. Itselleni oli helpottavaa,kun olin tavallaan tietoisesti päättänyt,että mikäli asiat menevät pieleen minulla ja lapsilla on varsin hyvä elämä ilman miestäkin. Oli helpottavaa,kun en enää mietinyt miehen menoista ja tuloista.

Joulun aikaan sitten tilanne meni aivan kamalaksi. Kaikki kärjistyi. Miehellä tuli useamman viikon putki ja koko joulunaika oli todella typerää. Kankkusta kun sitten kärsi palattuaan reissultaan annoin tulla kaiken. Kerroin miten on todella väärin,tyä minä joudun yöllä lähtemään kahden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa autolla ajelemaan,koska isä on liian humalassa kotona. Miten on typerää odottaa neuvolaa tai muskareita yms,kun ei tiedä Onko isä humalassa/krapulassa. Miten on alettu luistaa siihen,että pienessä pöhnässäkin voi ajaa autoa/käydä töissä. Mitään ei voi syödä,ilman alkoholia,jos vituttaa juodaan,jos on hauskaa joudaan,jos on kavereita juodaan,jos ei ole juodaan,jos on töitä juodaan,jos ei ole töitä niin juodaan jne. Kerroin miten tässä nyt menee elämä hukkaan. En ole halunnut lähteä,koska rakastan miestäni,en haluaisi rikkoa perhettä ja tiedän miehessä olevan potentiaalia. Selvensin myös miten seuraavan puolevuoden aikana kulissit väkisin kaatuu,jos juominen ei lopu. Kun työt menee perseelleen,jää kännissäajamisesta kiinni, näkee sukulaisia ja päiväkodin tätejä ym humalassa ei ole enää paljon tehtävissä. Sanoin,että paljon olemme lasten kanssa katsoneet ja paljosta olen itse luopunut. Miten pelkään,ja ahdistun kaikesta,kun mies aina juo tuli mikä mutka vain vataan. Sanoin sitten,ettei meidän tarvitse erota,mutta saman katon alla en halua asua. Itse ajattelin myös,että erillinen asuminen olisi ihan ok vaihtoehto. Kesällä se tulee olemaan mökki,jonne lasten kanssa muutan. Mutta mies sitten lopulta näki itse tilanteen ja aloitti raittiuden. Mies ensimmäistä kertaa näki ehkä tilanteen minun ja lasten näkökulmasta ja myönsi olevansa alkoholisti. Tajusi,että muutoksen on tapahduttuva nyt tai hänelle ei jää mitään. Nyt mies ei ole juonut tippaakaan kolmeen viikkoon. Se on vielä vähän,mutta mies on todella erilainen,kuin on ollut moneen vuoteen. Olen yhtäkkiä saanut takaisin sen miehen johon rakastuin. Sen joka jaksaa leikkiä lasten kanssa ja kiinnostua pienistäkin asioista. Miehellä on antabuksia varalla pahojen tilanteiden varalle,mutta vielä ollaan pärjätty ilman.

Meillä siis kävi niin,että kun erillään asuminen tuli vaihtoehdoksi (mies myösnsi itsekin,etten minä voi lasten kanssa asua alkoholistin kanssa) mies halusi itse muutosta. Mies myöntää nyt,että monen kymmenen vuoden tottumukset on muutettava. Näkee asian eri tavalla. Itse olen onnellinen,että jaksoin odottaa. Että uskoin mieheeni. Että järjestin omat ja lasten asiat kuntoon,ja aloin itse voida hyvin. En painostanut miestäni.

Ajatukseni siiis on,että mielestäni olisi kyllä ihan hyvä vaihtoehto,että perheellä olosi jokin muukin paikka jossa olla,jos kotona on paha tilanne. Minun mieheni ei halunnut ryyppyluolaa,toiselle se ehkä sopii. Oma mieheni ei ole ikinä esimerkiksi pettänyt eikä kulje kapakoissa,vaan juominen on lähinnä arkista kaljan suurkulutusta monta litraa illassa ollen sitten aina pikku pöhnässä ja pikku kankkusessa ja n 2 vkn välein sitten pikkuisen enemmän ja n 1-2 vkn taukoja juomisessa.

Toki tässä omassa voi tulla takapakkeja,mutta ainahan pääsen sitten pois. Olen kyllä henkisesti vahvemmilla vesillä,kun en enää ole itse riippuvainen miehestäni. Tiedän,että mies on se joka menettää,jos ero tulee,minulla ja lapsilla kyllä on mukavaa. Olen tässä sillä tavoin,kun lasten ehdoilla on hyvä ja itse voin hyvin.

Ei siis ehkä kannata hätiköidä eron kanssa,mutta on hyvä totuttaa itseään siihen ajatukseen,että mikäli tilanne riistäytyy käsistä ero ei ole huono vaihtoehto. mielestäni pääasia on,että lapset saavat elää normaalia elämää oli vanhempi alkoholisti tai ei. Ja tämä oli itselleni se raja. Jaksoin itse viedä lapset pois kotoa,kun mies joi liikaa jne. Kun en enää jaksanut sanoin,että tarvitaan 2 asuntoa.

Voimia sinulle.

Kiitos kaikille tähänasti vastanneille. Ihan mielenkiintoisia näkökulmia.
Pandora vieraana: Hyviä ajatuksia sinulla myös. Ei kai tässä muu auta kun suunnitella kaikki asiat kuin miestä ei olisi. Hyvä jos teillä näyttää jo paremmalta:) Meillä on perustunut minun harrastamiset ja osa-aikatyö sille, että mies on silloin lasten kanssa. Eli kaikki menee sekaisin kun mies juo yllättäen vaikka tiennyt mun menoista.
Eilen oli taas pullon viinaa vetänyt kun tulin kotiin. Jouduin perumaan työhön menon. Todella kurjaa kun olen ollut tunnollinen työntekijä ja nyt miehen takia useamman kerran olen joutunut ilmoittamaan viimetipassa etten pääsekkään töihin. Joudun varmaan irtisanomaan itseni ja etsiä muuta työtä ja hoitajaa siinä samalla. Yhden harrastuksenkin joudun lopettamaan. Tuntuu niin epäreilulta, että toinen terrorisoi juomalla ja sotkee muun perheen elämän.
On se kumma kun ei antabuksetkaan auta! Ja pitäisi sitoutua juomattomuuteen kun kuntoutus alkaa, mutta erittäin huonolta vaikuttaa tilanne. Edellisen katkon jälkeen ollut max kaksi päivää taukoa juomisten välillä.
Jotenkin sellanen olo, että rupeen varaa kirppikseltä pöytää ja myymään turhia tavaroita pois jos tästä kohta lähtö tulee kuitenkin. Meillä on siis omakotitalo ja todella ikävältä tuntuu ajatus, että pitäisi myymään ruveta. Se taitaa olla kuitenkin ainoa vaihtoehto jos haluaa kaksi kämppää. Muuten ei oikein ole varaa. Oman talon myymisen kanssa ei kuitenkaan oikein viitsi hätiköidä, mutta juomistakaan ei jaksaisi katsella joten siksi aika hankala tilanne. Tähän tosin ei saada mitään tukia joten kannattaisihan se selvittää jos siihen toiseen kämppään saisi. En tiedä… Ja mieshän ei ole enää moksiskaan jos puhun toisen asunnon hommaamisesta. Siitä olen kuitenkin satavarma, että jos erilleen muutetaan, niin alkaa miehellä oikein syöksykierteen huipennus. Sekö tässä pitää vielä harteilleen ottaa…
Mä en jaksa enää uskoa parempaan. Jos on päivän kaks juomatta, niin odotan vaan, että koska ratkeaa taas. Mua ei edes huvita lähteä sinne kuntoutuksen läheispäiville. En jaksa…Ehkäpä saa potkut sieltä kesken kaiken ku ei kuiteskaan voi olla juomatta.

Hyviä pointteja tullut täällä vastaan. Ainakin lapset pitäisi viedä kauas alkoholistista, silloin kun tämä juo. Alaikäisen paikka ei ole juovan ihmisen lähellä ja vaikutuspiirissä. Olikohan se tässä ketjussa kun joku kertoi, että mies ajelee pöhnässä töihin? Siinäkin taas peiliinkatsomisen paikka. Jos mies astuu rattiin kännissä, pitää soittaa poliiseille, ja ilmiantaa tämä. Ennen kuin tappaa sinun, minun tai jonkun toisen ekaluokkalaisen lapsen. Alkoholistien kumppaneillakin on vastuunsa, itsestään ja varsinkin omista lapsista, ja sen verran toisistakin ihmisistä että rattijuopot pitää narauttaa, vaikka sitten nimettömininä. Vaikka se hankaloittaisi omaa rahatilannetta ym ym.

Voimia kaikille kotikanavalaisille, ja tsemppiä jatkoon! Elämä kantaa kyllä, ja apua on saatavilla, jos ei yksin jaksa.

Toinen asunto on hyvä olemassa silloin, jollei jostain syystä ole (vielä/tai kenties ollenkaan) valmis eroamaan. Jos elättelee vielä jotain toiveita, jos tuntuu ettei vielä ole yrittänyt kaikkia keinoja, jos hyviä puolia on suhteessa enemmän kuin huonoja, tai jos on niin väsynyt ja rikki että tarvitsee aikaa koota voimiaan, jos on jokin tekijä mikä tekee nopean eron mahdottomaksi (esim. yhteinen yritys) tai jos vain yksinkertaisesti ei ole henkisesti valmis eroon tai päätös vaatii vielä kypsyttelyä.

Alkoholin läsnäolo perheessä syö voimia läheiseltä, ja jos on lapsia, heidän elämänsä ei ole useinkaan silloin tasapainoista. Pitää saada irrottautua toisen alkoholismista, saada tilaisuus rakentaa omaa elämäänsä, tai tarvitaan ihan pakopaikka. Perheen lähteminen evakkoon saattaa jossain tapauksessa jopa herättää alkoholistin huomaamaan, että hän on menettämässä perheensä, ja hän löytää motivaation raitistua, niin kuin täällä joku kirjoitti. On kuitenkin vaikea tietää, miten käy, saattaa olla että alkoholisti juo riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu, ja erillinen asunto luokin kenties sille hyvän mahdollisuuden. Näin näyttäisi olevan meillä. Muutama päivä sitten mies sanoi, että on oikein mukava asia että on toinenkin asunto. Ja näinhän se on. Minulla on mahdollisuus päästä irti läheisen alkoholismista ja kerätä voimia, mutta samalla miehellä on mahdollisuus juoda vapaammin. Näyttää siltä, että tämä on tie, jolta ei ole paluuta. Mitä enemmän olen toisella asunnolla, sitä enemmän mies juo. Mahdollistan oman roikkumiseni tällaisessa päättämättömyyden tilassa. Mahdollistan miehen juomisen vapaasti, kun ei ole läheinen katsomassa. Lieneekö kumpikaan hyvä asia :mrgreen:

Minun “kahden asunnon” taustanihan on sellainen, että ainoana lapsena omistin kotipaikkani toisella puolella maata. Vanhempien kuoltua olisi omakotitalon hoitaminen 400 km:n päässä ollut mahdotonta, joten myin sen ja ostin kerrostaloasunnon samasta rapusta, jossa asun mieheni kanssa. Kun minulla on yhden hengen yritys, aloin ensin tehdä töitä oman asunnon puolella. Pari vuotta sitten, kun mies oli tosi juovuksissa ja ahdistuin siitä, menin yöksi “työkämpän” puolelle. Tuolloin mies loukkaantui asiasta, enkä pariin vuoteen työkämpällä sitten yöpynytkään. Viime syksynä kuitenkin asiat muuttuivat. Miehen juominen oli viimeisen vuoden aikana lisääntynyt jatkuvaksi ja hallitsemattomaksi, ja aloin syksyllä kokeilla tulla työasunnolle nukkumaan silloin kun oikein ahdistuin. Nytpä mies huomasikin, että se on hänellekin mukavaa, eikä enää ole loukkaantunut, vaikka välillä lähden rappukäytävän yli omalle asunnolle nukkumaan. Hänellähän on nyt vapaus juoda vielä enemmän. Eli meillä tämä järjestely ei tuo asiaan lopullista ratkaisua. Se antaa tällä hetkellä minulle rauhaa keskittyä myös itseeni, ja toipua omasta ahdistuksestani. Mutta itse asia ei muutu ainakaan parempaan suuntaan. Herää kysymys, kuinka pitkään tässä on järkeä. Niinpä tämän täytynee meillä olla VÄLIAIKAISJÄRJESTELY matkalla kohti jotain muuta ratkaisua. Näin siis meillä, jollakin muulla pariskunnalla saattaa toimia toisin, yksilöitä kun ollaan, niin alkoholistit kuin läheisetkin.

Vielä yksi kysymys pohdittavaksi. Kuinka paljon tällaiseen järjestelyyn kannattaa taloudellisesti satsata? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta, riippuu taas noista kaikista muista tekijöistä, mutta omalta kohdaltani vastaan: Minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus, kun voin vaihtaa haltuuni tulleen lapsuudenkodin matkojen päästä omaksi osakkeeksi samassa talossa missä yhteinen asunto on. Se on siis onnenpotku, joka antaa minulle mahdollisuuden mietiskellä tässä omassa rauhassani tälläkin hetkellä. Mutta jos tätä mahdollisuutta ei olisi ollut, en usko että olisin ottanut velkaa ostaakseni viereisen asunnon ja jatkaakseni näin. En myöskään olisi enää jaksanut saman katon alla, ilman tätä mahdollisuutta. Niinpä todennäköisesti, ilman tätä tilasuutta, olisin tällä hetkellä eronnut ja asuisin toisella paikkakunnalla.

Oma paikka ja oma rauha on tärkeä, jos elää alkoholistin kanssa. Mutta myös realismia tarvitaan. Tarkkaa harkintaa, miten paljon taloudellisesti kannattaa satsata tuulentuvan rakentamiseen. Löytyisikö jotain halpaa väliaikaisratkaisua pakopaikaksi. Kunnes asiat selkiävät tai itse voimaantuu. Tapahtuu ratkaisu suuntaan tai toiseen. Jokaisen pitää miettiä nämä oman tilanteensa pohjalta, mutta itse en tällä hetkellä olisi valmis uhraamaan isoja rahoja kärvistelyn jatkamiseen. Vaan jos joutuisin nyt lähtemään hankkimaan asuntoa lainarahalla, ostaisin sen sitten varmaan aika kaukaa.

Jokaiselle läheiselle soisin kuitenkin sen oman tilan tavalla tai toisella, se on melkeinpä elinehto. Jollekin voi riittää laavu metsässä, jolla voi lenkillä käydessään istua rauhoittumassa. Toisen pitää asua kokonaan omassa asunnossa ja tavata vain selvinä päivinä. Yritetään löytää tilaa itsellemme :smiley:

Toki jos varaa on, niin kannattaahan se toissijainen asunto sitten vaikka hankkia jos ei muuta kuin itselleen. Usein kuitenkin sellaisen toisen asunnon hankinta on vain väliaikainen toimenpide ja ehkä huono siinäkin mielessä jos alkoholisti ryhtyy sitä sitten käyttämään juoppokämppänään.

Sanoisin kuitenkin että muistan itse hyvin oman avovaimoni kanssa alussa kun suhteessamme hänellä esiintyi näitä ryyppyputkia ja sekoiluja, niin oli aina helpottavaa riman noustessa liian korkealle lähteä omaan asuntoon lepäämään ja nukkumaan ilman sitä viinan hajuista örveltäjää siinä vieressä. Nykyisin en voi sitä enää tehdä kun saman katon alla asutaan.

Tärkeintä olisi ehkä kuitenkin miettiä että jos suhteessa on vielä lapsiakin, niin heidän kanssaan olisi ehdottamasti toimittava siten ettei sitä sen ryyppäämisen sun muun sekoilun katselua tapahtuisi. Lapset tarvitsevat mielellään tasapainoa elämäänsä eikä ryyppyputkien ja vanhempien riitelyn seuraamista.

Kyllä ne lapset on saatava turvaan tuollaisen käytöksen seuraamiselta, mutta asiaa tietty vaikeuttaa se jos kyseessä on lasten oma isä ja saman katon alla kaikki asuvat.

Pitkässä juoksussa oman elämän kannalta tulee halvemmaksi tehdä heti mitä tehtävissä on.
Alkoholismi on kuin luonnonvoima, force majeur, se tulee tai ei tule. Sellaisena siihen kannattaa suhtautuakin. Kun se tulee, niin mielestäni vähän samanlainen kysymys kuin että jos puu kaatuu olohuoneen katosta sisään, niin paljonko kannattaa sijoittaa taloudellisesti siihen ettei palellu istuessaan reikäisessä kämpässä jossa pesii jo oravapariskunta ja heittelee käpyjä.
eli jos jää miettimään että onko reilua tai rahan arvoista satsata omaan hyvinvointiin, niin vastaus on aina että tee mitä tehtävissä on, mutta tee se ITSELLEsi älä elä toivossa että taloudellinen panostus auttaa miestä lopettamaan juomisen, tai taloudellinen satsaus tulee kannattavaksi koska näin saan pitää parisuhteen vaikka mies juo ja minun ei tarvitse erota.

mutta jos haluaa viilata pilkkua ja teoriassa kääntää asian nurinpäin noista taloudellisista seikoista puheenollen,
jos ajatteleekin että millä summalla on taloudellisesti kannattavampaa asua alkoholistin kanssa, kuin ilman alkoholistia.
Eli minkäverran mun pitää saada taloudellista hyötyä siitä, että jaksasin rahan takia katsella juoppoa.
toki jos raha riittää molempiin niin ei voi moralisoida mitä tekisi rahan eteen jos olisi vaihtoehtona nälkä tai kodittomuus.

Juuri näin minäkin ajattelen tällä hetkellä :smiley: