millä saada kaveri raitistumaan?

kaikki vinkit tervettulleita.

pelkkää puhetta ei usko, eikä pysty vähentämään. arkiannokset heilunut jo monta vuotta, ehkä yli kymmenenkin vuotta siinä 10 annoksen korvilla. ehkä enemmänkin. ja viikolloput ja muut vapaat sitten vaihtelevasti vieläkin enemmän. tämä äijä on hyvä ja mukava ihmisenä, mutta viina on vienyt siltä jo vaimon, talon ja kaikki ne puut perinteiset jutut aikaa sitten.

pelkällä puheella ei saa mitään aikaan, kun ei se uskalla käydä edesä lääkärissä missään muissakaan asioissa. pelkää vissiin, että lekuri huomaa viinan käytön, tai jotain. niin tuli villi idea, että jos keräis kaveriporukalla tarpeeksi väkeä ja jokainen osallistuis rahallisesti joillain euroilla ja tarjoaisi, että saat vaikka 40 euroa jokaista raitista päivää kohden. itte olisin tällä hetkellä hyvinkin valmis maksamaan esim. kymmenen euroa päivältä, jos saisin kaverini parempaan jamaan. siis jollain tapaa se tarttis sinne lääkäriin saada ekana houkuteltua. ei mikään ylivarakaskaan tuo tyyppi, kun juopottelu vie kaikki rahat.

jos jollain jotain ideoita, niin kertokaahan ihmeessä. pakkohoitoa ei tietääkseni ole olemassa tälläsissä asioissa ainakaan suomenmaassa. eikä se varmaan kovin hyviä tuloksia edes tuottaisi. ja joo, tiedän, että omasta halustahan sen pitäisi lähteä, mutta millä saada se halu haluttomalle?

suosittelen lämpimästi, että keskityt omaan raitistumiseesi.

Kukaan toinen ihminen ei voi sitä raitistumisen halua antaa kenellekkään (mutta hyvänä esimerkkinä ja “tienviittana” voi toki toimia toiselle). Itsekkin kehottaisin keskittymään vain siihen omaan raitistumiseen vaikka ymmärränkin varsin hyvin huolesi ystäväsi puolesta.

Tiedemiehet arvelevat, että luonnosta löytyy muutamia erikoiskasveja (sekä eräs puolisynteettinen laboratoriossa valmistettu aine) joilla kenties voisi olla potentiaalia tehdä kyseinen temppu joillekkin päihdeaddikteille, mutta näitä asioita ei ole vielä yksinkertaisesti tutkittu tarpeeksi ja nämä kasvit muutenkin ovat vielä laittomien psykoaktiivien listalla (huumeita) sekä niissä on suuria riskejä ihmisen psyykkeelle joita on erityisen vaikea arvioida ilman tarpeeksi päteviä geenitestejä. Ja minä en nyt siis puhu hampusta…

niin… omaan raitistumiseen tässä nyt koitetaankin keskittyä. sitä vaan näkee ja ajattelee asioita vähän eri näkökulmasta tällä hetkellä, sillä tuo ajatus mieleeni putkahtikin. mutta joo, ehkäpä sitä pitää alkaa miettimään vasta sitten joskus tulevaisuudessa tota kaverini tilaa.

Jos puhe ja konkreettiset menetykset eivät ole havahduttaneet, niin ehkäpä kaverin kokemukset asiasta sen voisivat tehdä. Voithan ainakin kertoa omista ponnistuksistasi raittiuden eteen ja mitä kaikkea positiivista olet sillä saavuttanut. En nyt tarkoita mitään saarna/herätys -paasausta vaan ihan jutellessa. Josko siellä kaverin päässä jotain heräisi…

Tiäkkö, on siihen kaverin raitistumiseen yksi hyvä keino. Se on sinun itsesi raitistuminen ja sisäisen harmonian saavuttaminen. Silloin kaverisi aistii sinusta hyviä asioita ja saa kenties kipinän omalle kohdalleen. Toivottavasti se kohdallasi onnistuu suuria takapakkeja kokematta, ettei kaverisi joudu sitä ennen autuaammille juopottelutiskeille.

Alkohollari2 kirjoitti

kimmoran, kun kerrot kaverillesi, miten itse olet ollut jo muutaman päivän raittiina, oma raittiutesi vahvistuu ja olet hänelle esimerkkinä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

olette oikeassa. näin tota kaveria toissapäivänä. ihme ja kumma sillä on vielä duuni alla. niin, se tuli juuri töistä ja kassi kaljaa kädessä. ei mennyt, kun 5 minuuttia siitä, kun pääsi pihaan, niin jo oli tölkki korkattu. teki kovasti mieli puhua omista kokemuksistani, mutta en halua alkaa saarnaamaan. kun tiedän kokemuksesta, että sellanen saarnaaminen ja pakottaminen ei johda mihinkään. sen juttelin pitäisi olla jotenkin luontevaa.

joskus hönöpäissäni sille paasasinkin, että eikö sitä koskaan haittaa tällänen elämäntapa ja jatkuva känni, tai krapula…muistan höpisseeni siitä, kuinka se ainakin mua oli alkanut haitata. ei se kännisten juttelu johtanut mihinkään. taikka mistä minä sen tiedän, mitä se sillon ajatteli. omat ajatukseni oli ollut jo jonkun aikaa sellasia, että minua tämä (siis oma) elämäntapa on alkanut haitata. senpä takia siitä sillon höpistiinkin.

no, ehkäpä ensikerralla, kun sen nään mulla on enemmän pokkaa ja kerron, että laitoin korkin kiinni, eikä ole kaduttanut. mutta joo, en siis ota asiasta mitään työtä itselleni, enkä paineita. kuten sanoin, niin sitä vaan ajattelee vähän eri kantilta asioita nytten. ja ehkä nään siinä kaverissa jotain samaa, kun itsessäni. surullista katsottavaa.

Voi olla vaikeaa.

Ja riippuu todella paljon siitä kaverista, hänen juoppoutensa intensiivisyydestä, muista olosuhteista, jopa iästä, muuttujia on niin paljon ettei taida löytyä joka tilanteeseen sopivia vastauksia.

Tehokkainta ja pysyvimmän tuloksen tuottavaa on ongelman ennaltaehkäisy, mutta kun korjaavaakin työtä on tehtävä, niin se vaatii usein ammattitaitoa. Paitsi se itseen suunnattu toiminta, itsensä suhteen ihminen on automaattisesti melkoinen asiantuntija. Ja siinäkin usein tarvitsee ammattilaisen apua.

Ei toista oikein väkisin voi muuttaa. Siitäkin on silti poikkeuksia, esimerkiksi hyvin nuoren henkilön kohdalla on joskus paikallaan asettaa ihan selviä rajoitteita elämisen suhteen, puuttua asioihin silloin kun ne alkavat pieleen menemään.
Ja on se joskus aikuistenkin kohdalla ihan tehokasta, kyllä rajoitteilla on pystytty juomista vähentämään, jopa minä muistan nuoruudestani ne ajat jolloin työmaajuopottelu oli paitsi yleistä, myös kulttuurisesti hyväksyttyä monilla aloilla -ja kyllä juotiinkin.

Mutta, jos ihan omaan lähiympäristöönsä haluaa vaikuttaa, niin eiköhän se tosiaan ole se oma esimerkki, jota täällä on jo useampikin esiin nostanut.

Mutta miten?

Omasta kokemuksestani sanoisin, että sormella osoittelu ei useimmiten auta, pikemmin syntyy vastareaktioita, torjuntaa, lukkiutumista entistä tiukemmin oman eläömäntavan ja sen olemassaolon oikeutuksen taakse.
Ei siis kannata alkaa puhumaan viinasta, alkoholismista, juoppoudesta, selittämällä että katsos nyt miten minä elän ja miten hyvin nyt minulla menee (vihjaten ilmeellä että kun en enää elä niinkuin sinä elät…)

Parempi on kaverin kanssa jutella kaikesta muusta kuin siitä viinasta, tehdä yhdessä, harrastaa, antaa kaverin itse oivaltaa että kappas vaan, tuohan tekee kaikea mukavaa, sehän viihtyy elämässään, vaikkei ole viinasta tietääkseenkään.

On muuten hiljalleen alkanut ilmestymään esimerkiksi yhdistystoiminnan piiriin yhä enemmän sellaisia toimintamuotoja, joissa toimitaan selvänä, ja just noin, tekemättä asiasta isompaa numeroa.
Tunnen kaverieta, jotka ovat ihan tuollaisesta, toimintakulttuurin muutoksesta, eli osallistumisesta noihin, saanut kimmokkeen ajattekluunsa, huomanneet, että voihan sitä selvänäkin olla ihan mielenkiintoista elämää… ehkä johonkin sellaiseen voi ainakin kaverin joskus houkutella, siinäkin korostamatta mitään raitistamistarkoituksia… ihan vaan osana mukavaa elämää.

Kyllä, näin. Tää on totta kyllä!