Ainakin itselleni pirin himo iskee järjrttömän kovana, lyhytkestoisena aaltona - päinvastoin kuin opiaatit, jotka ovat elämää ylläpitävä “peruselintarvike”.
Mutta, onko idoita/käytännön kokemuksia miten tuon päälle iskevän, kaiken alleen jättävän pirinhimon saisi kukistettua edes hetkeksi? Sehän kestää pahimmillaan vain noin parikymmentä minuuttia ja jos siitä selviää sortumatta, niin ollaan taas sillä kertaa paremmalla puolella.
Mutta kaikki ideat niin lailliset kuin illegaalitkin otetaan kiitollisena vastaan… Itse en tahtosii retkahtaa tuohon paskaan enää kertaakaan.
Joo, piri voi viekoitella psyykettä vielä kahdenkin putsivuoden jälkeen salakalavasti. Voi tulla aivan salamana kirkkaalta taivaalta SELVÄÄN päähän että nythän vois vetää vauhtia. Olen päässyt siitä kun miettii sitä valvomista ja todella nihkeitä jälkioloja.
Mulla ei piristä tuu kummempia himoja, mut alkoholi on toinen juttu. Jo siitä jos tv:ssä näytetään alkoholin nauttimista, tulee järjetön himo. Aika montakin kertaa vetänyt pään täyteen ku alkanu himottaa yhtäkkiä. Ei varmaan hyvä juttu. Piristä en oo huomannut kuin ekan viikon tai kuukauden aikana saattaa välillä tehdä mieli, mut menee ohi muutamassa minuutissa. Muistuttaa vähän tupakkahimoa.
Sinällään ei ole mikään ihmeellinen juttu että mieli aina silloin tällöin herättää henkiin muistoja hyvistä oloista tai hetkistä ja sit tulee kaipuuta niihin.
Mielestäni paras tapa ohittaa on miettiä vaan vaikka niitä negatiivisia puolia tai pyrkiä ohjelmoimaan mielensä uusiksi ja assosisoi sen kaipuun johonkin negatiiviseen. Meditoinnista on varmaan hyvä apu.
Tuo oli muuten aika hyvä vertaus Rutto: pirin himo on todella paljon samanlaista kuin röökinhimo, siihen ei kuole mutta sitä kaipaa nii-in lujaa! …Ja kaipa meidän kaikien aivokemiat on rakenettu omalla tavallaan; toiselle se juttu on viina, toiselle piri tai hitaat… Kunhan vain löytäisi sen keinon jolla pystyisi murskaamaan sen päälle iskevän, kaiken hukuttavan himon josta kärsii.
Olen huomannut meditaation tai joogan auttavan tähän. Sitä kannattaa muutenkin harrastaa. Tai voi mennä pienelle juoksulenkille hankkimaan endorfiinipiikin, sekin on meditaatiota. Hyvin toiminut itsellä.
Astanga Joogaa olen harrastanut joskus nuoruuden kamppailulajiaikoina; se toimi kyllä hyvin. Ja meditaatio toimisi varmasti myöskin kun saisi nyt ensin päänsä sen verran parempaan kuntoon että pystyisi edes 2 minuuttia keskittymään yhteen asiaan säläämättä ympäri kotia… Mitä meditaatiota olet itse kokeillut Rutto?
Luulen että kannattaa lopettaa kaikki nopeat mitkä lisäävät himoa:Muistuttavat siitä. Eli ei mitään kofeiinipitoista. Syö terveellisesti ja herkuttele myös, mieleellään syö myös proteiinipitoista ruokaa ei paljon sokeria tai keinomakeutusaineita tai lisä aineita joita piri on saattanut sisältää. pois kaikenlaiset jauhot, koska ihmisen fyysinen muisti on kummallinen ja muistuttaa usein ikävästi siitä mistä se on pitäny. Masennuslääkkeistä mirtatsapiini (myös kauppanimellä Remeron) auttaa ehkä parhaiten unohtaan koko lystin.
Tuo muuten pitää paikkansa nyt kun miettii; tässä pirinhimossa elämisen aikana olen lisännyt älyttömästi energiajuomien, limsojen ja karkkien popsiumista. Ilmeisest nuo antavat lievänä versiona hieman samantyylisen dopamiinipurskeen ja kroppa koittaa muistella ja palauttaa tuota “mielibhuvää”.
Niin minä luulen että kofeiini tai tupakka ja nää keinotekoset aineet oikein pitää huolta ettei himo unohdu . Eriväriset karkit ja nopeasti ahmittu roskaruoka oikein lisää himoa. Itsellä alkaa esim. alkon käyttö lipsua liiasta kahvinjuonnista vaikka söisin terveellisesti. Voin vain kuvitella mitä himoa tällaiset aineet aiheuttavat pirin himossa; “elimistö saa pikkasen pala palalta kiihdyttäviä aineita ja se haluaisi täyden satsin hetkihetkeltä enemmän”.
Mitenköhän olis ihan kunnon Atkins-dieetti että rasvaa ja proteiini, kofeiini ja hiilarit kielletty. Mulla se ainaskin rauhoittaa (ennenku alkaa kasvisten ja marjojen himo ja sit taas syön niitä mikä on ok).
Sit olen kans huomannu et koska olen joutun säätelee ja annostelee päihteidenkäyttöä, niin apua tuottaa tietynlaatuinen dieetti jossa esim. lasketaan päivittäin kuinka monta grammaa hiilaria saat syödä. (atkins) Eli tietynlaatuinen annostelu lohduttaa, vielä kun pyritään terveyteen.
Olen harjoitellut sellaista että annan mielen rauhoittua, eli en ajattele väksin kaikkea vaan annan ajatusten vapaasti kulkea, jossain vaiheessa ne laantuu kuin taivaasta pilvet hälvenee. Sitten on vain puhdasta olemista, mikään ei himota, mikään ei vituta, vaan olen vain täysin rauhassa itseni ja kaiken kanssa. Tuon jälkeen on mieliala taas tasainen ja muutenkin olotila huojentunut. Välillä kun alkaa asiat vituttamaan oikein kunnolla niin syvennyn olemiseen, huomaa äkkiä ettei mikään asia oikeastaan vituta vaan vitutus oli ajatuksissani.
Tuota on hyvä ja helppo harjoitella jo ihan lyhyinä ajanjaksoina. Riittää jo että muutaman minuutin antaa mielen hiljentyä ja keskitty kehoonsa ja ympäristöön. Varmaankin päivittäiset tunnin sessiot vaikuttaisivat koko päivään positiivisesti, mut se on välillä vaikea vain istua ja olla. Itselläkin vaikeuksia keskittymisen kanssa. :mrgreen:
