Minä lähtisin pohtimaan tuota asiaa siitä näkökulmasta, että mitä yleensä muut ihmiset meiltä odottavat, mitä odotuksia luulemme muilla ihmisillä olevan meitä kohtaan, ja kuinka itse suhtaudumme ulkopuolelta tuleviin odotuksia luoviin kommentteihin.
Itse en ole juurikaan puhunut avoimesti juomisen lopettamisesta, joten en ole juurikaan saanut kommentteja suuntaan enkä toiseen. Ihan vain tilannekohtaisesti olen mutissut jotain ettei nyt juuri tee mieli / olen autolla tms juttuja, koska en tunne olevani valmis jakamaan alkoholismiani muiden kuin ihan lähimpien (ja plinkkiläisten) kanssa. Siksi minulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuollaiset high-functioning´in listaamat juomiseen liittyvät kommentit tuntuvat.
Muuten kyllä huomaan, että erityisesti juodessani toisten odotuksia luovat kommentit, sekä positiiviset että negatiiviset, menivät minulla suoraan sisimpään ilman kummempia filttereitä. Koin olevani melko huono ihminen, ja ihan pienetkin negatiivisen oloiset kommentit (“näytätpä väsyneeltä” / “etkö ole vielä saanut tehtävää x hoidettua”) todistivat, että olen “oikeasti” huono. Positiiviset kommentit imin täysillä, odotuksiin ja pyyntöihin vastasin " Joo, totta kai teen / hoidan / laitan…." Totta kai sitä oli huonon omantunnon paikkailemiseksi valmis tekemään monen moista.
Tuo “sinä olet niin hauskaa känniseuraa” on minusta rinnastettavissa vaikka siihen, kun itse lopetin erään vapaaehtoistyön, ja kommentit olivat: “sinä olet niin hyvä tässä tehtävässä”
Tai “No haloo, kaikkihan me ryypätään” = “Hei, kaikkihan me täällä järjästössä puhalletaan yhteen hiileen”
Ja niin edelleen. Vaikea on noihin jämerän ystävällisesti ja päättäväisesti todeta, että kyllä näin on tähän asti ollut, mutta tästä eteenpäin en osallistu toimitaan mutta on mahdollista oppia suhtautumaan odotuksiin siten, etteivät ne osu suoraan vereslihaan, ja siinä onkin ainakin minulla suuri työmaa:
Juomisen lopettaminen on saanut minut ihan yleisestikin pohtimaan omia raja-aitojani ja “filttereitäni” suhteessa toisiin ihmisiin.
Kuka ja millainen minä oikeastaan olen, kun alkoholin luoma sumu on haihtunut päästä ja silmistä?
Kuinka paljon peilaan itseäni muiden kommenttien kautta? Mitkä ja kenen kommentit voin päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ketä ja mitä kannattaa oikeasti kuunnella? Mitä oikeasti haluan elämälläni tehdä ja mikä on minulle oikeasti arvokasta ja tärkeää?
Olen edellisen kanssa samoilla linjoilla siinä, että monet kommentit saattavat kertoa enemmän niiden sanojan omasta alkoholisuhteesta kuin siitä, kuinka hän suhtautuu lopettajan päätökseen olla juomatta. Toisaalta alkoholin juominen on valitettavasti niin itsestään selvä osa kulttuuriamme, että on tavallaan aika ymmärrettävää että sitä ihmetellään, kun joku jättäytyy pois tutusta kuviosta. Sosiologiassa puhutaan “ritualisoidusta humalajuomisesta”, jota Suomenkin humalahakuinen alkoholikulttuuri edustaa - Rituaaleihin on kasvettu vahvasti kiinni (monet meistä lapsesta asti ) ja se, että joku niistä poikkeaa tai sanoutuu irti, saattaa tuntua rituaaliin edelleen osallistuvista uhkaavalta tai oudolta.
Luulisin, että meidän kuivien alkoholistien on vain totuttava siihen, että olemme “erilaisia” tässä asiassa, ja että erilaisuutemme aiheuttaa raittiuden alkutaipaleella ihmetystä. (Tuskin kukaan sitten enää jaksaa ihmetellä, kun olemme olleet vuosikausia raittiina )
Mielenkiintoinen keskustelunavaus, jatketaan!