Miksi muut eivät halua, että ihminen raitistuu

Me Lopettajat
1

Tsättäsin tässä päivänä muutamana amerikkalaisen kanssajuopon kanssa. Oli samanlainen varhaiskeski-ikäinen uraa luonut perheenäiti, joka on ollut raittiina jokusen vuoden. Ihan vertailtiin juomiskulttuureita ja hän totesi, että eräs hänen “ystävänsä” oli salaa tilannut alkoholittoman oluen sijasta hänelle alkoholillisen, vaikka tämä oli nimen omaan sanonut, että on lopettanut viinan kanssa läträämisen. Kuvitteli tietty, että voi luottaa kaveriin, joka hakee toiset drinkit - ja tuloksena oli melkein repsahtaminen. Ja yhden ystävyyssuhteen päättyminen.

Itselläni ei onneksi noin karmaisevia kokemuksia ole, mutta onhan näitä kommentteja tullut.
“Sä olet niin hauskaa känniseuraa”. (No aivan saatanan hauskaa, kun olen yrjöt sylissä ja tilittänyt kaikki ongelmani ventovieraalle)
“Mitä, kuka mun kaa sitten laulaa karaokea ja tulee jatkoille.” (Miksi pitää mennä jatkoille, kun voi mennä kotiinkin?)
“Oikeesti, kauanko meinaat kestää.” (En osaa sanoa, koska en tiedä, kauanko elän)
“Miten sä töissä voit olla ilman alkoholia.” (WHAAAAAAAAAAAT?!?!?!?!?!?)
“No haloo, kaikkihan me ryypätään.” (Eli on ihan normaali tilanne, että lauantaiaamuna miettii kuumeisesti, mihin perjantai-illasta katosi 6 tuntia, mihin lompakosta rahat, miksi sitä tätä ja tuota)

Keksin nyt pyörän uudestaan, mutta totean, että tämä yhteiskunta on sairas. Viinasta. Ihan oikeasti. Minä kaipaan edelleen viiniä, mutta en sitä kamaa itsessään, vaan sen tuomaa vapautta ja kemiallista hyvää oloa. Viina, viina, viina. Känni, känni, känni. Ajatukseni eivät todellakaan ole omaperäisiä, mutta en vain voi olla päivittelemättä sitä, kuinka kaikki kiertää viinan ympärillä. Nyt selvänä sen tajuan.

2

Tuota(kin) asiaa käsiteltiin Lilli Loiri-Sepän kirjassa Selviämistarinoita. Yksi syy siihen houkutteluun ja tyrkyttämiseen ja ihmettelyyn on se, että juova alkoholisti ei halua, että muilla menisi paremmin kuin hänellä. Hän kuvittelee että raitistunut on (omasta mielestään!) jotenkin hänen yläpuolellaan ja hän haluaa kaikki mukaan rypemään samaan saastaan, että ei tuntisi omaa oloaan huonommaksi. Sanotaan, että ne jotka tyrkyttävät eniten, ovat salaa huolissaan omasta juomisestaan ja heitä suututtaa ajatus, että joku muu on selättänyt saman ongelman.

Todella törkeää kohtelua on Ameriikan kollega saanut osakseen!! Eipä ole ihme, että se ystävyyssuhde päättyi siihen. Minä en ole vielä(kään) saanut kuin positiivista palautetta. Ihmettelevin kysymys on ollut että miten minä tämän tein. Kaipa ne ystävistäni, jotka eivät usko että onnistun, tai jotka eivät tätä ymmärrä, ovat kuitenkin sen verran fiksuja etteivät sano sitten mitään… :smiley:

3

ehkä siinä on sekin syy, että jos voi ottaa useinkin ja ei silti
ole alkoholisti(tai on ja ei halua tunnustaa) niin ei ymmärrä,
miten vakavasta asiasta alkoholistin tai viinaongelmaisen
kohdalla on kysymys:on oikeasti kyse elämästä ja kuolemasta.
sitten on silkka ihmisten pahantahtoisuus(ainakin ajoittainen sellainen),
tai joidenkin käsitys huumorista.
vaan luultavasti useimmiten on kyse huonosta omastatunnosta, kuten
tuossa edellä tuli esille:oma riippuvuus on siedettävämpää, kun tuo
riippuvuus olisi mahdollisimman monella muullakin…väsymystä,ei saa
oikein selkeästi ilmaistua,vaan toivottavasti tuosta tajuaa, mitä haen…??

4

Minä lähtisin pohtimaan tuota asiaa siitä näkökulmasta, että mitä yleensä muut ihmiset meiltä odottavat, mitä odotuksia luulemme muilla ihmisillä olevan meitä kohtaan, ja kuinka itse suhtaudumme ulkopuolelta tuleviin odotuksia luoviin kommentteihin.

Itse en ole juurikaan puhunut avoimesti juomisen lopettamisesta, joten en ole juurikaan saanut kommentteja suuntaan enkä toiseen. Ihan vain tilannekohtaisesti olen mutissut jotain ettei nyt juuri tee mieli / olen autolla tms juttuja, koska en tunne olevani valmis jakamaan alkoholismiani muiden kuin ihan lähimpien (ja plinkkiläisten) kanssa. Siksi minulla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuollaiset high-functioning´in listaamat juomiseen liittyvät kommentit tuntuvat.

Muuten kyllä huomaan, että erityisesti juodessani toisten odotuksia luovat kommentit, sekä positiiviset että negatiiviset, menivät minulla suoraan sisimpään ilman kummempia filttereitä. Koin olevani melko huono ihminen, ja ihan pienetkin negatiivisen oloiset kommentit (“näytätpä väsyneeltä” / “etkö ole vielä saanut tehtävää x hoidettua”) todistivat, että olen “oikeasti” huono. Positiiviset kommentit imin täysillä, odotuksiin ja pyyntöihin vastasin " Joo, totta kai teen / hoidan / laitan…." Totta kai sitä oli huonon omantunnon paikkailemiseksi valmis tekemään monen moista.

Tuo “sinä olet niin hauskaa känniseuraa” on minusta rinnastettavissa vaikka siihen, kun itse lopetin erään vapaaehtoistyön, ja kommentit olivat: “sinä olet niin hyvä tässä tehtävässä”
Tai “No haloo, kaikkihan me ryypätään” = “Hei, kaikkihan me täällä järjästössä puhalletaan yhteen hiileen”
Ja niin edelleen. Vaikea on noihin jämerän ystävällisesti ja päättäväisesti todeta, että kyllä näin on tähän asti ollut, mutta tästä eteenpäin en osallistu toimitaan :arrow_right: mutta on mahdollista oppia suhtautumaan odotuksiin siten, etteivät ne osu suoraan vereslihaan, ja siinä onkin ainakin minulla suuri työmaa:

:exclamation: Juomisen lopettaminen on saanut minut ihan yleisestikin pohtimaan omia raja-aitojani ja “filttereitäni” suhteessa toisiin ihmisiin. :exclamation:

Kuka ja millainen minä oikeastaan olen, kun alkoholin luoma sumu on haihtunut päästä ja silmistä?
Kuinka paljon peilaan itseäni muiden kommenttien kautta? Mitkä ja kenen kommentit voin päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ketä ja mitä kannattaa oikeasti kuunnella? Mitä oikeasti haluan elämälläni tehdä ja mikä on minulle oikeasti arvokasta ja tärkeää?

Olen edellisen kanssa samoilla linjoilla siinä, että monet kommentit saattavat kertoa enemmän niiden sanojan omasta alkoholisuhteesta kuin siitä, kuinka hän suhtautuu lopettajan päätökseen olla juomatta. Toisaalta alkoholin juominen on valitettavasti niin itsestään selvä osa kulttuuriamme, että on tavallaan aika ymmärrettävää että sitä ihmetellään, kun joku jättäytyy pois tutusta kuviosta. Sosiologiassa puhutaan “ritualisoidusta humalajuomisesta”, jota Suomenkin humalahakuinen alkoholikulttuuri edustaa - Rituaaleihin on kasvettu vahvasti kiinni (monet meistä lapsesta asti :cry: ) ja se, että joku niistä poikkeaa tai sanoutuu irti, saattaa tuntua rituaaliin edelleen osallistuvista uhkaavalta tai oudolta.

Luulisin, että meidän kuivien alkoholistien on vain totuttava siihen, että olemme “erilaisia” tässä asiassa, ja että erilaisuutemme aiheuttaa raittiuden alkutaipaleella ihmetystä. (Tuskin kukaan sitten enää jaksaa ihmetellä, kun olemme olleet vuosikausia raittiina :wink: )

Mielenkiintoinen keskustelunavaus, jatketaan!

5

Alkoholi on valitettavasti jotenkin niin syvällä joissain toiminnoissa yms. Tuossa viikonloppuna tajusin, että en ole koskaan syänyt näitä kotimaisia rapuja, enkä siis osallistunut rapujuhliinkaan. Hymähdin, kun tajusin, että empä taida sitten koskaan osallistuakaan, ellei rapusnapseille keksitä alkotonta vaihtoehtoa.

Eräs ystäväni lauantaina suoraan sanoi, ettei enää pidä minusta. Ei pidä siitä, mikä minusta on tullut (raitis ja vähemmän itsetuhoinen). Että meillä ei ole mitään yhteistä, kun ei ryypätä yhdessä. Aika surullista, jos en hänelle kelpaa muuten, kuin ryyppy seuraksi, varsinkin kun hän ei itse kovin usein ota. Aika jättää nähtäväksi haluaako hän katsoa, että lötyisikö meillä muuta yhteistä.

Toisaalta haluanko olla itse ihmisen kanssa, jolle olen ilmeisesti ollut eksoottinen sirkuseläin, jota on pitkän matkan päästä tultu katsomaan ja toilauksia ihmettelemään…

Onneksi pakkojuottamista salassa ei ole tapahtunut, mutta tuo oli hyvä esimerkki siitä, että paras vain hakea itse omat juomansa.

6

En usko, että useatkaan niistä, jotka haluavat juomaan kanssaan, kilistävät juhlamaljaa ja lipittävät oluitaan ja sidukoitaan ja tuputtavat niitä, tajuavat alkoholistin tilannetta. Ne ovat niitä ei-alkoholisteja, jotka eivät lipeä viikon putkeen pilsupullosta tai rapusnapsista. Eivät siis tarkoita pahaa, eivät vaan tajua, mitä toiselle voi tapahtua näennäisesti pikkutilkasta viinaa. Kun on tuskaisesti päässyt irti viinasta ja elämä alkanut seestyä, on ihan sama, onko jollekin sen pienen hetken tylsää seuraa vai hauskaa seuraa - ja välttämättä kun se hauskan seuran vonkaaja jälkeenpäin ei edes muistaisikaan mitään erityistä. Itsensä kanssa tässä kuitenkin joutuu sen enimmän ajan elelemään, se täytyy aina muistaa.

Eri asia sitten ne kunnon juopot, jotka voivat haluta toisen samaan jamaan. Lähinnä itse olen törmännyt noihin ensinnä mainittuihin, “Lopeta toi pelleily, lähetään ryyppäämään!”-tyyppeihin, jotka oikeasti ottavat vain pari kertaa vuodessa.

7

Hei Lisey! Rapuja voi aivan mainiosti syödä ilman snapseja. Vaikkapa veden vai kivennäisveden kera. Kuvittelisin, että oma suosikkini sitruunavissy saattaisi toimia tosi hyvin! Itse olen siinä mielessä kummallinen gurmaani, etten ole koskaan ollut rapujuhlissa mutta rapuja (itsepyydettyjä tietty!) olen syönyt paljon. Ja aina selvinpäin. Niitten makua en ole halunnut menettää juomalla alkoholia samalla. Tai, no jos rehellisiä ollaan niin kerran kotona ryyppäsin rapuja syödessä…voin sanoa että ne ravut menivät hukkaan. Just luin erälehdestä ravunkeitto- ja tarjoamisohjeita ja kylläpä rupes taas sylettämään kun siinä annettiin sellainen kuva, että rapuja ei muka voi syödä ilman snapsia! Se viina muka huuhtelee suun uutta makunautintoa varten. Paskapuhetta, sanon minä! Viina vie makuaistin ja suun voi huuhdella kivennäisvedellä! Joten siitä vaan rapujuhliin ja omat juomat mukaan! :smiley: Ne on kyllä tosi ihania, meidän mökin järveen vain iski rutto ja omassa järvessä niitä ei ole joten siihen jäi meillä ravustus.

8

No muut ihmiset on idiootteja, mitä siitä nyt enempää pohtimaan.
Sehän on iha normaalia että kaikki meidän toiminta joka aiheuttaa kaikua muissa ihmisissä herättää kaiken maailman reaktioita.
Minä ainakin eilen kerroin kaikille kavereilleni että menen AA-kokoukseen, ja tänään kerroin kaikille kavereilleni mitä siellä opin. Siinähän tippuu sit ne ketkä ei sitä sulata, niinhä se aina menee. Mutta siitä sit vaa uusia frendejä hommaamaan.

9

Mieleen muistui, että juoma-aikoina otti tosi paljon päästä kun muut nieleskelivät yhtä viinilasillista puoli iltaa. Toivoin kovasti, että olisi kunnon ryyppyseuraa, niin ei tarvitsisi yrittää niin paljon olla mukaselvinpäin. En silti mennyt kenellekään raittiille tarjoilemaan ryyppyjä. Eihän sellainen kuulu kunnon juopolle. Jos oli pakko, niin menin vaikka naistenvessaan tyhjentämään pari tölkkiä tai pikkupulloa.

Minusta on tänään ihan sama mitä muut ajattelevat raittiudestani. Tärkeintä on, mitä itse siitä ajattelen. Kukaan toinen ei ole tullut tyrkyttämään minulle alkoholia raittiina vuosinani. Itse otin lasin käteen ja kumosin sen silloinkin kun retkahdin kunnolla.
Alan edelleen helposti käymään keskusteluja omassa päässäni tyhjästä. Muistan lukeneeni jostain, että ei kannata käydä keskusteluja muiden kuin samassa huoneessa olevien fyysisesti läsnäolevien ihmisten kanssa. Taisi olla muuten AA-kirjallisuutta.

10

No ne keskustelut ainaki mitä ite käyn omassa päässäni, on mulle tosi mukavata viihdettä. EI kai sitä nyt omia ajatuksiaan voi mihkää muitten seuraan haudata. Kaippa tolla mitä oot jostain lukenut on tarkotettu sitä, että kuten Nietzche sanoi että Yksin voi mennä vuoren päälle vaikka vuodeksi miettimään omaan yksinäisyyteen, mutta ei siitä mitään opi. Eli ihmisten kanssa keskustelu olis tuottosampaa. Ja onhan se näin.

11

Hei aabeecee,

Samaa mieltä siitä, että hyvä keskustelu oman pään sisällä on rakentavaa ja miksei viihdyttävääkin. Oman itsensä kanssa keskustelu varsinkin. Tarkoitin sitä, että alkaa kääntelemään jonkun toisen sanoja pään sisällä vaikkapa itseä kohtaan tarkoitetuksi arvosteluksi ja v…ksi. Hyvin sitä pään sisällä keksii teräviä vastauksia.
Yksi esimerkki läheltä: isäni muistotilaisuudessa eräs ihminen sanoi ihan hyvällä sydämellä, ettei tiennytkään x:n olevan noin tunneherkkä. Tästä x veti sen johtopäätöksen, että tuo toinen ajatteli hänen olevan täysin tunteeton. Sitä sitten jauhettiin tuntitolkulla (x en ole minä, mutta voisin olla).

Tuleepa sekavaa tekstiä, ehkä on syytä ottaa päiväunet. Huominen silmäleikkaus pelottaa, johtuisikohan tämä ajatusten haahuilu siitä :unamused:
Muuten, komppaus sille että kävit AA:ssa. Yksi tulokas kuulemma tänään tulossa kotiryhmääni, innolla odottelen vaikken paikalle pääsekään…

12

No mä teen tota samaa kans, ja koen senki tärkeäksi. EI niitä voi estää mitä pään sisälle tulee, ainakaa mun. se on vaan pakko kattoo ne läpi , ja hyväksyä et ei voi mitää tälläsiä päässä tänään liikkuu. Tietysti on tosi rakentavaa sit ku ne ajatusketjut on loppunut, ni käsitellä se ja purkaa se osiin, et tajuaa sit tarkemmin et wtf. Ja sit oon iha kertonukki niistä mun kavereille, ei se haittaa vaik ne ei ymmärtäiskää, mut se kertominen onkivaa.

13

Mitä mä olen huomannut aiheeseen liittyen niin, varsinkin naisille se on jotenkin outoa jos joku on raitis. Eikä sellaset bilettäjä giltsit nuorena edes ajattele mitään alkoholisoitumista. Kunto vielä niin hyvä ja on kivaa, eikös se lauluki mennyt että…“tytöt tahtoo pitää hauskaa,ei ne puuroja keittele” :slight_smile: Pätee muuten tän päivän giltseihin :laughing:

Jannut tajuaa pointin jos sanoo et lopetin, suurin osa kundeista kun on kuitenkin perehtynyt juopottelun saloihin… Jopa eräskin vanha juomatuttu kehui kuinka timmissä kondiksessa oon nykysin, kun tuli puheeksi et oon lopettanut sekoilut.

Ja niinkuin aikaisemmissa viesteissä oli niin, kyllä se pelko, kateus ja tyhmyys taitaa kuitenkin olla ne pääsyyt.
Kyllä mäkin muistan kun dokasin, niin pidin luusereina ja urpoina kaikkia ketkä hölkkäilee kaduilla ja siemailee kahvia terassilla. VIddu sitä on ollut sekasin!

14

.

15