On taas tuskien taival takana. Miehellä toista viikkoa menossa ryyppääminen. On jostain syystä vakuuttunut että pystyy muka itsenäisesti katkaisemaan juomisensa, mutta minä en olisi niinkään vakuuttunut. Juominen on tullut siihen pisteeseen että sitä on pakko tehdä, ettei tule kohtausta. Kohta vuosi sitten sellainen tuli ja hän oli onnistunut salaamaan juomisensa niin tehokkaasti, etten tajunnut mitään. Olo oli kohtalaisen tyhmä kun salaa luin sairaskertomuksen. Minä en saanut sairaalassa edes olla paikalla kun lääkäri tuli keskustelemaan, vaan hän pyysi minua poistumaan. Noh, paljon on tapahtunut sen jälkeen, Hangonkadun katkaisuoitoasemakin tullut tutuksi. Siellä hän ei suostunut olemaan kahta päivää enemmän, vaan lähti kolmantena aamuna pois, koska koki ettei se ollut hänen paikkansa.
Tammikuussa juomisputki katkaistiin yksityisesti ja kaikki näytti kohtalaisen hyvältä. Kävi kolmesti terapiassakin, mutta oli sitä mieltä että ei sellaiseen laiteta rahaa. Nyt on taas tilanne päällä, ja minulla alkaa olla voimat loppu. Pitäisi jaksaa paijata ja hoivata kun on morkkis päällä, mutta se on aika rankkaa, varsinkin kun itse jätin alkoholin käytännössä kokonaan melkein vuosi sitten. Minulla ei ollut alkoholiongelmaa, mutta sellainenkin olisi varmaan kehittynyt jos en olisi päättänyt että nyt riitti.
Joka kerta kun hän jää kiinni salailusta niin katumus on suuri, tietsti. Kummallistahan se olisi jos ei katuisi. Ei kuulemma ymmärrä tällä kertaa ollenkaan että mikä vei jalat Alkoon ostoksille. Tuomitsee jopa rankasti ihmiset, jotka työskentelevät siellä. Laillistettua ihmisten tuhoamista hänen mielestään.
Vertaitukeen hän ei usko, ainakaan ryhmässä tapahtuvaan. Sellaista aivorunkkausta, sanoo hän. On nyt kuitenkin valmis ilmeisesti kokeilemaan AA:ta, mutta siinäkin on tietysti se ongelma että löytyykö sopiva rymä. Pitää itseään liian moniongelmaisena tapauksena, ettei varmaan löydä sopivaa ryhmää. Olen koittanut sanoa että ei hän niin kamalan erikoinen tapaus ole kuitenkaan, on vaan ilmeisesti vaikea hyväksyä itsessään asioita, joille ei mitään voi.
Lupaukset muutoksesta on heitetty ilmaan, ei nauti enää juomisesta. On kuitenkin aika rankkaa aina joutua pettymään kun itselle rakas ihminen valehtelee päin naamaa. Aivan kuin hän kuulisi jotain ihan muuta kun kysyn että onko juonut? Hänen korvissaan se kuulostaa nähtävästi siltä että onko juonut liikaa?
Moi kattikamala! Ihana nimimerkki muuten sulla
Mun korviin kuulostaa että miehesi ei halua parantua oikeasti. Hyviä tekosyitä tuntuu olevan paljon, aina tota “aivorunkkausta” myöten.
Et voi pelastaa miestäsi, keskity siis pelastamaan itsesi!
Pettymystä pettymyksen jälkeen. Ihme selityksiä. Ehkä se olisi nyt aika olla välittämättä, olen osani siitä tehnyt. Se on vain niin vaikeaa olla välittämättä, kun tietää että alkaa olla terveyskin vaakalaudalla. Pelkästään sen ajatteleminen nostaa kyyneleet silmiin ja iskee se loputon epätoivo. Taas meni hetki hyvin mutta nyt ollaan taas suossa. En toivoisi tätä kellekään koettavaksi, en edes pahimmalle vihamiehelle.
Voi kun kuulostaa niin tutulle. Itse olen käynyt tuota samaa läpi, että valehdellaan juomisesta. Minä pääsin pois eli muutin eri osoitteeseen ja otin etäisyyttä asioihin. Nyt ollaan siis palattu askel taaksepäin ja “seurustellaan”, jolloin ei tarvitse olla katsomassa niitä älyttömiä kännäilyjä jos sille päälle sattuu.
Ymmärrän kovin tuon ettei miehesi muka “ymmärrä” miten ihan “vahingossa” osti osti sitä viinaa tai kaljaa. Vaikkei mitenkään muka tarkoitus ollut ostaa mitään niin ihan vaan ne kaljat sinne kauppakoriin itestään tupsahti, niinpä niin. Kyllä ne sen ihan tietoisesti ja tarkoituksellisesti tekee joka kerta. Aina ne kyllä sitten krapuloissaan katuvat ja lupaavat vaikka kuun taivaalta, että tää oli viimeinen kerta ja kyllä hän itse pystyy lopettamaan koska vaan. Tai sitten heidän mielestään se muutama ei haittaa kun ei juo humalaan, vaikka jostain kumman syystä se täytyy kuitenkin salata tarkasti toiselta. Se on sitä itsensä huijaamista ja sillä ne antavat itselleen luvan ja oikeuden juoda .
Itse ainakin olen oppinut jo näkemään ne merkit miehessä, milloin se on aikeissa alkaa juoda viikonloppuna. Se ihan petaa sen, kuulee puheista ja näkee käytöksestä jos sattuu olemaan paikalla katsomassa, että nyt se on lähdössä tulevana viikonloppuna mopo käsistä. Sun mies ei oikeasti halua lopettaa, se on nyt mennyt vissiin noihin hoitoihin ja katkolle sun vaatimuksesta, ei omasta halustaan. Sitä ei voi lopettaa jos hän ei itse sitä halua, eikä näköjään ole vielä valmis siihen. Jotkut ei ole koskaan ja joidenkin pitää käydä siellä kuoleman porteilla, ennenkuin ne ymmärtää asian vakavuuden ja oikeasti lopettaa. Alkoholistit on patologisia valehtelijoita, ainoa totuus heille tuntuu olevan se alkoholi. Se loukkaa joka kerran ihan yhtä paljon, jos ei enemmänkin kun toinen sulle kirkkain silmin valehtelee päin naamaa. Laittaa aina miettimään, että mistä kaikesta muustakin se valehtelee
.