Sellaista ihmettelen, että miksi tällä foorumilla roikkuvat mukana vuodesta toiseen samat tyypit, jotka kertovat raitistuneen. Mitä he täällä sen jälkeen tekevät? Eivätkö he osaa jatkaa elämäänsä itsenäisesti, vai kuvittelevatko heillä olevan jotain aivan erikoista meille muille kerrottavana?
Seurasin vuosia mywayout.org foorumia ja siellä hyvin pätevöityneet osallistujat jättivät hyvästit perustelunaan, etteivät halua jäädä tänne roikkumaan.
Siis miksi te Lomapuisto, helise, andante ja kenties joku muu olette edelleen täällä? Ettekö ole vieläkään varmoja raittiudestanne, vai onko tästä teille muodostunut korvike viinalle???
Tjaa, mielestäni nämä vain jumiutuvat tänne, eivätkä keksi muuta. Raittiina eläminen edellyttää eteenpäin menoa, eikä jatkuvaa rypemistä menneissä.
Nämä täällä kummittelevat,ovat joko ilman muuta sisältöä elämäänsä tai vaihtoehtoisesti pätemisen tarpeessa. Mitä pidempään raittiina, sen osuvampi mielipide asiaan kuin asiaan, vaikka ei tietäisi asiasta mitään. Tämä on myös marssijärjestys AA:ssa.
Tulin uudestaan roikkumaan tänne, vaikka jo aamulla kävin. myönnän että hivenen olen koukussa ja irti on vaikea päästää. aina löytyy uusi ahaa juttu johon haluan kirjoittaa oman kokemuksen tai ainakin jotain kannustavaa, jota olisin itsellennikin toivonut silloin kun raitistuin.
Kun pääsin viinasta ja tupakasta irti, ja silloin ryhmissä oli kymmenen vuotta raittiina olleita ja kävi joskus harvemmin myös vielä pidempään olleet, itse päätin etten kyllä roiku ryhmissä vielä vanhanakin, harmaapäisenä mummona höpöttämässä outoja, koska nuoren korvissa jonkun vanhemman ihmisen jutut voi tuntua jo oudoilta. Silti muutama tiedonjyvä jäi itämään myös minun mieleeni muiden kertomasta, miten pysyä raittiina. Ei kaikkien jutut, vaan joidenkin.
Olen tosiaan minäkin sitä mieltä etten kuulu tänne vaan joutaisin jo lopettaa tämän kirjoittamisen. olinkin jo jonkin aikaa pois. Enpä usko minäkään että minun kokemuksista kukaan viisastuu niin paljoa että raitistuu, kyllä se on se oma halu oltava ja oma tie mitä lähteä kulkemaan.
Eihän täällä montakaan kirjoittajaa ole, toivoisin että lisää tulisi uusia.
Tervehdys Böff. Vastaan vain omasta näkökulmastani. Ja koska tämä on foorumi jota lukevat aika monet, niin myös muille kuin sinulle.
Roikun täällä oikeastaan aika monestakin syystä. Yksi niistä on se, että Plinkki on minulle tällä hetkellä ainoa suomenkielinen mahdollisuus pitää menneet ajat elävinä ja ennenkaikkea itselleni sopivalla tavalla vielä muistissa. Toisten kokemuksissa on paljon sellaista joista tunnistan itseni. Sekä joskus myös nykyhetkestä - menestystarinoita on kiva lukea ja retkahduksista oppii vielä enemmän. Tulet ehkä sinäkin joskus huomaamaan, että päihdeasia pysyy “meillä” koko loppuiän ajankohtaisena eikä tietoisuus tästä ole itseäni millään lailla ainakaan vahingoittanut tai rajoittanut.
Palstan perimmäinen tarkoitus on kuitenkin virtuaalinen vertaistuki. Ja pääsääntöisesti olen saanut vuosien mittaan sellaisen käsityksen, että jotkut vinkkini ja suositukseni ovat menneet jopa perille! Ketään en neuvo (en siihen pystykään) ja vielä vähemmän pyydän lukijoita käsittämään kirjoitukseni jonkinlaisena totuutena. Koetut asiat ovat omiani ja valitsemani reitti on toiminut itselläni. Miksi ei siis jakaa kokemuksia?
Mielenkiintoinen kysymys tuo viinankorvike. Ei tämä ole sen kummemmin korviketta viinalle kuin mikään muukaan sen ajallisen ja mielekkyys-/tarkoitustyhjiön täyttävä juomisen korvaava toimenpide joka päihteestä luopuessa syntyy. Tulkitse kykysi mukaan!
Olen muuten jopa kehittynyt henkisestikin plinkin avulla. Kyllä vain! Muutama vuosi sitten olisin ohittanut provoilusi olankohautuksella. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä. Eri asia saavuttaako niillä mitään. :mrgreen:
Kyllä, yli vuodeksi ja vieläkin foorumin sanat ovat mielessäni!
Sinä voisit lopettaa muiden tekemien kuvien välittämisen ja vielä mikäli jatkat kuitenkin katsoa vuodenaikaa . Lumiukkoja maaliskuun lopulla, ihan helisevän typerää!
Böff hyvä, alkoholistina en tietenkään ole koskaan täysin 100% varma raittiudestani. Kuitenkin tiedän, että ainoa mahdollisuus olla tänään raittiina on olla ottamatta ensimmäistä ryyppyä. AA-palavereissa olen silloin-tällöin kuullut, kuinka joku pitkään raittiina ollut on jättänyt palaverit vähemmälle tai kokonaan jopa vuosiksi, ja huomannutkin palanneensa juoppouteen. Tällaista kohtaloa välttääkseni käyn täälläkin lukemassa miten joku on pysynyt raittiina tai myös, miten joku toinen ei.
Alkoholi on viekas ja vahva vastustaja, minkä me molemmat tiedämme. On hyvä, että me molemmat kirjoitamme tänne kokemuksiamme. Joku saattaa saada niistä halun raitistua tai tukea jo alkaneelle raittiudelleen.
Elämäni ei ole kaikin osin toiveitteni mukaista, mutta raittiina silti paljon inhimillisempää kuin juoma-aikanani. Siksi voin iltaisin levolle laskeutuessani sanoa: kiitos raittiista päivästä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Onhan nettifoorumilla ideana myös keskustella, jakaa kokemuksia ja ajatuksia. Siksi ei lie mitenkään outoa, jos foorumilla viihtyy myös kirjoittajia jotka ovat jo ratkaisseet ongelmansa aikoja sitten.
Siinä mielessäkään asia ei liene sen oudompi, kuin että jotkut kirjoittelevat facebookiin vuosikausia.
Sellaistakin asiaa internetin ulkopuolella ihmetellään, miksi joku käy AA:ssa tai muissa vertaisryhmissä vielä oltuaan useita vuosia tai jopa vuoskymmeniä raittiina. Kaikki eivät ehkä edes tarvitse sitä välttämättä, mutta se on heistä mukavaa. Ryhmillä on siis sosiaalinen tarkoitus, ne ovat osa sosiaalista verkostoa.
Internet-foorumeillahan Jotkut tunarit vaihtavat jatkuvasti käyttäjätunnusta eli nimimerkkiä, jolloin kyseessä näyttää olevan ikäänkuin uusi kirjoittaja.
Itsekin vaihdan tulevaisuudessa, koska nykyinen nimimerkkini ei ole enää ironisestikaan hauska, vaan tyhmä. Se vaihtuu johonkin kauniimpaan mutta neutraalimpaan siinä kohtaa, kun nykyisellä nimimerkillä tulee täyteen joko kaksi (2) vuotta, tai 2000 viestiä. Tai sitten se saa bannin. Mikä näistä kolmesta sitten ensimmäisenä tapahtuukaan.
tunnen ihmisiä, raittiita alkoholisteja jotka eivät käy missään ryhmässä eikä netissä kirjoittele, eivätkä ole retkahtamassa. Eivätkä ole koskaan käyneetkään, ovat raitistuneet ihan itsekseen, siis tunnen kaksi tällaista henkilöä.
Menin AA:han ja otin siellä palvelutehtäviäkin, autoin missä voin, ihan sen takia että tavallaan maksoin takaisin siitä avusta, täysin pyytettömästä avusta, mitä sain. Ja minusta oli mukavaa toimia raittiiden ihmisten kans. Kun ei minulla enää ollut normaalia ympäristöä tai se oli vääristynyt, koska olin säälittävä reppana joka pilaa elämänsä kaikenlaisella ryntäilyllä, jotka minusta olivat vain yritys parantaa elämääni.
Paljon on tapahtunut alkuajasta, enkä enää ole reppana, olen saanut raittiuden kautta itsenäisen elämän ja olen voinut tehdä asioita joita en olisi koskaan uskonut uskaltavani tehdä. Se on raittiuden paras anti, on tullut rohkeutta tehdä ratkaisuja pelkäämättä. Kyllä minua peloteltiin vaikka millä asialla, ikävä kyllä. Mutta luotin Jumalaan enemmän kuin ihmisiin. Ja se kannatti. Eihän muutokset olleet helppoja, kovasti joskus henkisiä tuskia piti kärsiä mutta sitten kun ne oli ohi tuli mahtava tunne kun oli selättänyt vaikeudet.
toivon että tulisi rohkeasti uusia mukaan kirjoittamaan ja kertomaan mitä raittius on saanut aikaan, millaisia muutoksia? Niitähän ei voi kertoa kuin hän joka on ollut raittiina jo kauemman aikaa.
Vertaistuki raitistumisessa on äärimmäisen tärkeää ainakin minulle. Niiltä, jotka ovat olleet pidempään raittiina ja saaneet alkoholismisairautensa hallintaan, olen saanut korvaamattoman arvokkaita ajatuksia ja tukea omaan taisteluuni. Teillä “veteraaneilla” on katu-uskottavuutta ottaa kantaa meidän repsahtelijoiden tilanteisiin ja ne ajatukset, joita olette kirjoittaneet minunkin palstalle, ovat olleet minulle korvaamattoman arvokkaita ja olen niistä usein saanut aivan uutta näkökulmaa asioihin ja omaan kehämäiseen ajatteluuni.
Jos tämä olisi pelkästään meidän kärvistelijöiden ja repsahtelijoiden palsta, niin eipä tämä olisi muuta kuin yhtä rypemistä ja surkeuden surkuttelua. Kunnioitan suuresti näitä ihmisiä, jotka kuiville päästyäänkin jaksavat olla täällä meidän vielä heikoilla olevien tukena. Kiitos teille!
Mietin tänään tätä postaustani, miksi tällaisia kirjoittelen?
Kysyin itseltäni, olenko kateellinen näille, jotka ovat onnistuneet saavuttamaan raittiuden ja itse en sitä saavuta, lukuisista yrityksistäni huolimatta?
Kenties olen!
