Miksi kuulen sen kutsun?!?

Miksi hemmetissä on niin vaikeaa olla ilman?!
Olen miettinyt, että mitä vielä tarvii tapahtua, ettei jumakauta napsahda auki.

Haluan olla ajokunnossa 24/7, mutta…en ole. Pari viikkoa mennyt parhaimmillaan hyvin. Sitten tapahtuu jotain. Kaikki kortit käytetty, että voi muita syyttää.
Tiedän, että se oma päätös ja kova pää vousi auttaa. Sit tulee esiin se helvetin luikertekeva lapamato.

Ja tottakai niitä kuuluisia selityksiä itselleen… oon ansainnut, voin tehdä mitä vain, kun kukaan ei kyttää jne…

Vaikeaahan se on. Niin helposti tulee se joku… “Mikä hitto minä aikuinen, järkevä ihminen, olen itseltäni kieltämään asioita. Totta kai voin ottaa jos siltä tuntuu.” Ja perään se vanha tuttu: “Niinhän kaikki normaalit ihmiset toimivat.” Ainut vaan, etteivät toimi. Tosi moni normaali ihminen ei käytä juuri lainkaan alkoholia. Luulen, ettei pelkällä kovalla päällä ja voimakkaalla päätöksellä mennä ihan loppuun asti, jos asiaa ei pääse työstämään muuten. Joko ammattilaisten avulla tai ilman, mutta kuitenkin. Minkään välttely vain välttelyn vuoksi käy raskaaksi. Se aikuinen, järkevä ihminen tarvitsee asialle hyvät perustelut, joista tulee myös muistutella jatkuvasti.

Jo täällä oleminen on kuitenkin onnittelun paikka. Tsemppiä!

Kiitos Elohiiri!
Nyt mennyt selvänä viime päivät. Hyvin sekavat fiilikset,kun järjellä tunnustelee, hyvältä tuntuu.
Miettii vain, olenko oikeasti niin hiton heikko? Se suomalainen sisu odotuttaa itseään.

Olen siis terapian hoivissa ja siihen hyvin tyytyväinen ja hyvillä fiiliksillä.
Jotkin hetket jne selitykset juurikin niistä “normi ihmisistä normi toimintoineen” sekoittavat.

Nautitaan kesästä sateineen ja paisteineen. Kukat ja kasvavat sadot piristävät mieltä ja saavat ajatukset aivan muualle.