Tuli vaan mieleen tämmönen ajatus et mistäköhän kaikki alko.
Tarjosko joku, oliko jo valmiiks paha olla. Vai siis miks…
Olis mielenkiintosta tietää. En tiiä onks tällänen ketju jo ollu, mut haul en ainakaa löytäny.
Ite alotin 13-vuotiaana ryyneillä… Mul oli paha olla, ja mun elämä oli melko tyhjää. Ja mul oli hyvä sekoilukaveri. En tajua, kuinka pienistä syistä elämä voi kusta. Ja olin ihastunu jätkään, joka diggas luurankomuijist jotka bilettää 247 ;s
Millaset syyt teillä oli alottaa vai oliko ees mitään suurempia syitä?
Musta tuntuu, että taidan olla normaalia tyhmempi ihminen, koska suurimmalla osalla vaikuttaisi olevan taustalla erilaisia ongelmia tms. eristäytyneisyyttä, kun sitten taas asiasta paljon luettuani minusta oli ihan uskomattoman jännittävää kun eka vihree apila ojennettiin auton takapenkille. Eikä siinä oikeastaan muuta. Jännittävää, uutta ja sellainen olo että oli vähän “erilainen”.
edit: kiekkoa siis tarkoitin vihreällä apilalla jos jollekin ei nyt mieleen tullut.
yksin kertaisesti rakastuin päihteisiin ne ei tuominnu, arvostellu tai kiusannu/vittuillu. eka kerran ku dokasin niin tiesin et tuun juomaan aina ku voin johtuen sen saatavuudesta ja hinnasta. eka kerran ku kokeilin dxm:ää vai oliko sittenkin keltanen tuulimylly nii halusin kokea kaiken ja reilun 10 v aikana on tullukkin kokeiltua enemmän aineita ku muistan, mutta psygedeelit on ollut aina mun juttu sit tulee stimut… mut kaikki lähti alkoholista ja sit tuli myssy ja sit räjäytinkin mun tajuntani
kokeilun halusta dokasin alaikäsenä ekaa kertaa. kokeilun halusta poltin ekaa kertaa pilvee. kokeilun halusta oon maistanu kaikkia eri huumeita. sit jossai vaihees sitä vaan huomas, et hitaat tuntuu olevan niin jumalallisia, ku niist tulee niin hyvä oloki, eikä tuu laskuja tai krapulaa. nyt jos on päivänki ilman, nii vittu mikä olo!
Alkoholi ja ryynit tuntuivat olevan oiva pakotie paniikkioireista ja masennuksesta. No eihän ne niin hyviä sitten lopulta olleet. 13v aloitin alkoholilla ja 16v taisin saada imovanet. Sitten muita nappeja.
Nykyäänkin kyllä tartten bentsoja mutta olen pudottanut määrät minimiin.
En tahtonut elää kun en kokenut mitään asiaa järkeväksi… Maailma on kyllä paha paikka… Asiaa ei auttanut että en itse tuntenut itseäni lainkaan… Päihteet auttoivat kyllä ymmärtämään että joko kuolen, vedän kamaa tai lopetan… tosin aikaa meni se bout 10v enkä ole absolutisti vieläkään; tarviiko olla jos itse määrää muusta paitsi kroppa tarvii tietyn määrän lääkkeitä joita pudottaa?!?
Lopuksi tuntui olevan vain kaksi vaihtoehtoa joten valitsen taas vaikeamman, helpompaa on kuolla… Uskon että tuskin olisin hengissä ellen olisi käyttänyt aineita, toisaalta eipä ole ilm. kovin kaukana käyttänyt joskus…
koko elämä on menny vähän sinne päin, koko perhe rikollisia ja broidi syntymästään asti riippuvainen, kai se oli tähtiin kirjotettu.
en ees muista ekaa kertaa tai syytä.
Ihan huvikseni, uteliaisuudesta ja noin vaan lystikseni. Eiköhän perinteisin syy käyttää päihteitä ole ihan yksinkertaisesti se, että se on hauskaa. Sitten on erikseen toki nämä ongelmien pakenijat.
Uteliaisuudesta, kokeilun halusta tms. kai minäkin, mutta nopeastihan siinä huomasi, että se on oiva keino myös paeta niitä ongelmiaan. Eiköhän se yleensä niin mene, siis jos puhutaan näistä ihmisistä, jotka itseään haluavat turruttaa pahaa maailmaa vastaan. Tuskin hekään silloin kakarana ensimmäistä kertaa juodessaan(tai millä sen sitten aloittaakin) miettivät vain sitä, että “rupeen ryyppään nyt kun vituttaa niin ankarasti”. Koukkuun jääminen on toki helpompaa näillä masentuneilla, ahdistuneilla jne. kuin niillä, jotka vain ihan puhtaasti itseään viihdyttääkseen päihteitä kiskovat. Kyllä se psyykkinen koukku saattaa lähteä ihan siitä ekasta kerrasta. Tai koukku nimenomaan siihen pakenemiseen, ei niinkään johonkin yksittäiseen päihteeseen.
Lähes kaikilla tuntemillani päihdepäillä on siellä taustalla ensisijaisesti jotain muuta ongelmaa, vaikka tunnen kyllä tapauksia, joilla ei ole(ainakaan eivät moista myönnä), mutta silti voivat olla pahassakin koukussa johonkin. Tosin kyllä siinä sitten alkaa olla myös pään kanssa ongelmia viimeistään siinä vaiheessa, kun kyseessä on se oikea päihdeongelma eli päihteet ovat päässeet loppumaan.
koska se oli hauskaa. siiten sain työmiehen voimaa ja jakso tehä duunia samalla kun oli hauskaa. no voimasta tykkään edelleen hauskan pidosta en niinkään. illman hauskaakin on viinaa. ikävä kyllä. koitan jättää hauskan sinne baariin ja itsekseni sitten häsään vauhdin kanssa mitä häsään. ei ongelmia voi olla ottamattakin vaikka sitä ois. viinan kanssa ei ole niin helppoa.
Heh kokeilun halu liittyy kaikkeen, melkein. Subua en ole tahtonut edes kokeilla outoa koska pidän päihteistä. Vauhtia kun otin ekan kerran niin tiesin et tää on mun juttu! Kaikki päässä asettui vaan paikoilleen.
Erittäin huono itsetunto, oli tosi vaikeaa olla itsensä ja muiden ihmisten kans, syvä masennus, vaikeudet kotona, ihmispelko ja-viha…Muut psyykkiset häröilyt… Tänäpä pärjään jotenkin itteni ja bentsojen kans, ja läheisten ystävien. Ihmisjoukkoja, tiiviitä ryhmiä e n kestä, kokeiltu on satoja kertoja - ei toimi. Eikä ole pakkokaan . Mä saan elää mun elämää!!!
Tarkennan: tuli hyvä olo ja asiat tuntuivat luistavan, heh. Alkoholilla luisti kyl vinhasti alamäkkeen, mut bentsot jos ja vain jos pyssyy hallinnassa, taidanpa hyväksyä tämän riippuvuuden omal kohdallani, enkä teeskentele muuta. En tiä onko hyvä vai huono, vaan whottafack… Jos minusta itsestäni alkaa tuntua siltä, alan ajatella niin, että lopettaminen on mul mahollista (no olipa se Ozzyllekkii ) ja h a l u a n sitä itse, enkä muiden painostuksesta “yritä”, sitten voi tilanne muuttua. Mut nyt on näin. Minä käytän. Bentsoja.
. Mä saan elää mun elämää!!!