Mikko haluais toisenlaisen elämän

Me Lopettajat
1

Heippa,

En oikein tiedä mistä aloittaisi. Kohta viisikymppinen mies olen ja oikeestaan koko aikuisikäni olen käyttänyt alkoholia. Ensin viikonloppuisin ja nyt sitten vuosikausia joka toinen ilta aina humalaan asti.

Olen käynyt a klinikalla, yksityisissä hoitomuodoissa, yms. Mutta en vain tunnu saavan raittiutta edes alkuun koskaan. En oikein tiedä mistä kiikastaa, tuntuu että oma päätös ei oikeastaan merkitse enää yhtään mitään ja en kai siihen itsekään usko. En saa kolmea raitista päivää pidempää putkea aikaiseksi. En kestä ilmeisesti yhtään semmosta epämukavaa oloa koska aina annan periksi ja haen ne kaljat. Juon kaljaa, noin 9-11 annosta kerralla, 3-4 kertaa viikossa. Tosi rutinoituneesti, kaikki menee kellon aikoja ja kauppoja myöden aina samalla tavalla. Sitten töihin, seuraava päivä on väsynyt ja tavallaan helpottunut, ei ahdistaa kamalasti. Mutta sitte taas siitä seuraava päivä niin sitte se juominen on taas heti mielessä. Tämmöisessä oravanpyörässä oon ollu vuosi kausia. Ja epätoivo vähän hiipii puseroon. Ystäviä ja muuta elämää ei oikein ole ja mikään ei kiinnosta. Varmaan johtuu tuosta pääharrastuksesta…

No, tänään on helppo päivä. Mutta huomenna eri ääni kellossa.

Vähän sekava sepustus mutta jonkinlainen alku se tämäkin

10 tykkäystä
2

Kiva otsikko, niin minäkin, haluan toisenlaisen elämän mutten pääse edes alkuun kun retkahdan.

Itse en ole käynyt missään kilinkoilla, mulla on joku fiilis ne ei ymmärrä eikä niistä ole apua, voi jopa pahentaa mun vointia. Kaikki uudet ihmiset kuormittaa, Ja oon tosi tarkka kemioista, vaikka olis vaan hammaslääkäri niin mulle pitää tulla olo että mä luotan. Tai hieroja.

Sulla on töitä, mulla ei ole. Työ antaa rytmiä päiviin mutta ei kyllä hyvä krapuloissa sinne usein menet.

Mä retkahdin taas eilen, perjantait on mun pahis. Tuntuu siltä että mitä väliä.

Toivottavasti en pahentanut oloasi, joku vaan tuossa oli samaa, miksi tää vaan jatkuu eikä kykene lopettamaan. Mulla se sykli on viikko, viiden pv kohdalla stressistä riippuen voi olla himoja, tällä viikolla oli, selvisin, eilisestä en enää selvinnytkään.

2 tykkäystä
3

Joo et pahentanut, kiva kun vastasit !

Kävin verikokeissa ottaa kaikki arvot mutta yllätykseksi kaikki oli hyvät. Kai sitä odotti että olisivat olleet ihan surkeat että ois tavallaan ollut pakko lopettaa. Mutta mun aivot tietty ajatteli että hei, eihän tässä siis mitää hätää.

No, tänää olis Mikon kalenterin mukaan ns juoma ilta. Mutta tänään yritän selvitä niistä oloista hakematta kaljaa. Sitten kun selviän niin luotan että voin seuraavanakin iltana selvitä.

4 tykkäystä
4

Oon ajatellu myös verikokeita. Jos ne on ok niin sen pitäisi kannustaa positiivisesti että peli ei oo vielä menettty. Eikä että jatkanpa juomista koska ovat ok. Tähän asti kun muista syistä otettu kokeita ovat olleet aina kunnossa.

1 tykkäys
5

Moi,

kuulostaa samalta kuin itsellä oli kauan sitten kun aloin hapuilemaan kohti raittiutta.

Sanoisin että ongelma(si) on siinä että ei ole aitoa halua raitistua. Tätä tilaa kutsutaan myös “pohjan löytymiseksi”.

Kun pohja on löydetty niin sitten on “helppo” raitistua.

AA:n piirissä olen monesti kuullut sanottavat että kannattaa juoda lisää jos pohja ei vielä ole tullut vastaan ja juoma haluja löytyy. Näin se kyllä taitaa olla mutta siinä on myös suuri kuoleman riski.

Vertaistuki auttaa ja sen pariin kannatta hakeutua. Se oli itsellekkin ratkaiseva tekijä. Tämän vuoden syksyllä olen elänyt 4 vuotta raitista elämää yli 30 vuoden juopottelun jälkeen.

5 tykkäystä
6

Kiitos vastauksesta ! Näin olen itsekin ajatellut. Mutta en vaan tajua että kuinka huonosti ne omat asiat pitää mennä että se pohja löytyy. Olen ollut löytävinäni sen monen monta kertaa mutta ei vaan. Työ on juuri ja juuri, perhe kohta ei enää, tuskin terveyskään kovin kauan. Niin en tajua että miksi ehdoin tahdoin haluan kaikki eka menettää…tiedän luonteestani että sitte se vasta onkin kamalaa ja surullista katsoa peiliin. Aivan hirveä ajatus. Joka sitten kuitenkaan ei kanna mihinkään pidemmälle

7

Joskus oon miettinyt että tää mun juomatyyli on tuon pohjan löytymisen suhteen huonoin. Että juo liikaa ja kuitenkin sillee että ihmiset ympärillä jotenki sietää ja työpaikka pysyy. Ja näköjään terveys vielä hetken. Helvetin raskas oravanpyörä.

8

Tätä minäkin tosi paljon miettinyt. Oon tullu osittain tulokseen, että raitis elämä ei anna mulle tarpeeksi. Olin yli vuoden juomatta, oiskohan ollu -23 kesästä eteenpäin. Mikään ei oikestaan muuttunut. Elämä ei ollu riittävästi parempaa raittiina niin alko tuli pikkuhiljaa takasin. Mun oma arvostu ei riitä, elän yksin, ei oo ketään kuka arvostaisi ja sitä myöten olis kannustin. Kun on vaan yksin eikä kukaan välitä (no lapset varmaan omalla tavllaan muttei se ole sama kuin muut ihmiset). Kukaan ei välitä juon vai en. Tää mulla ehlä perimmäinen syy miksi vaikee raitistua.

1 tykkäys
9

Mulla varmaan vähän tuo sama. Joskus toivois että olis pidempi joku raittiusjakso että voisi jotenki palata siihen ja miettiä että ai niin, silloin asiat ja ihmissuhteet luisti. Että olis silleen motivaatiota kun nyt on vaikea tässä oravanpyörässä nähdä että mitä se raitis elämä olisikaan tai voisi olla.

10

Mä havahduin PEth kokeeseen.

Lukemat oli niin korkeat, ettei siinä voinut enää mitään selitellä, kun lääkäri kyseli alkoholin käytöstä.

Ei se mitään sanonut, mutta tiesin sen tietävän, että olen alkoholisti. Kysyi multa onko alkoholittomat juomat tuttuja ja sanoi, että lukema pitää saada alas tai ammatin harjoittaminen ei ole enää mahdollista.

Lopetin siltä seisomalta kuin seinään, enkä ole tippaakaan ottanut. Siitä on nyt yli 600 päivää ja uskon, että mun tissuttelut on tissuteltu.

Tämä oli hyvä testi, siinä näkyi se pitkäaikainen lotraaminen. Monella kunnon kemistillä voi olla perinteiset mitattavat arvot yllättävänkin hyvät, mutta silti yksi kaunis päivä maksa tai haima sanoo poksista vaan.

Jokainen lopettaa tai on lopettamatta, mutta jos asia mietityttää niin paljon, että on tälle foorumille hakeutunut, niin ongelma on silti todellinen ja suosittelen lämpimästi tätä uutta päihteetöntä elämää.

Elämä ilman alkoholia mietitytti alkuun, mutta nyt olen huomannut sen olevan ihan samanlaista, aikaa on vaan enemmän, eikä pinna ole alituiseen pingottuneena.

Nykyinen maailmantilanne antaisi varmaan tuhansia syitä ryypätä, mutta sitäkin pystyy nykyään seuraamaan sillai pää kallellaan hymähtäen.

Joskus porattiin päähän reikä, kun yritettiin lobotomialla saada jokin luonteenpiirre tai päävika korjattua. Uskallan kuitenkin väittää, että pitkään alkoholia kuluttanut henkilö kokee lopettamisen jälkeen takuuvarmasti luonteensa muuttumisen tai ainakin sen palautumisen aikaan, kun ei päihteet sitä vielä olleet sotkeneet.

Tsemppiä kaikille alkoholismin suossa rämpiville. Se on märkä ja upottava, mutta on sieltä ennenkin noustu.

8 tykkäystä
11

Kiitti Jussi. Itseasiassa tää oli nii kiva ja hyvä teksti, että se on loppu nyt. Aloitan juomisen tilalle pitkän matkan kävelyn. Tai no, ekaks nyt kävelyn. Kävely kuitenkin on melkein sitä ihmisintä mitä ihminen voi tehdä ja hyödyt on sekä fyysiset että psyykkiset. Kerron miten menee !

8 tykkäystä
12

Hyvä idea! Täällä on moni muukin vaihtanut alkoholin kävelyyn ja todennut toimivaksi ratkaisuksi. Onnea ja menestystä valitsemallesi reitille :smiley::ok_hand:t2:

1 tykkäys
13

Ihan kuin olisit puhunut minusta. Sillä erotuksella että olen naispuolinen ihminen. En jaksa nyt edes kirjoittaa enempää koska minulla on “ se” ilta menossa.

3 tykkäystä
14

Joku jakoi vielä vinkin, ettei rahaa mukaan lenkille, ettei koivet vie kauppaan. Kotona pitää olla evästä, ettei tule nälkä. Tyhjällä mahalla noita sotiakin varmaan aloitetaan, kun kaikki ärsyttää ja ahdistaa.

Kävely on muuten loistava tapa saada ajatukset muualle ja sitä voi tehdä tuntikausia ilman pelkoa itsensä rikkomisesta.

Joku on sanonut, että terve sielu rääkätyssä ruumiissa. Tätä tuli raittiuden alkuaikoina kyllä tehtyä ja hyvä niin, ei meinaan tarvinnut illalla muuta kuin kaatua sänkyyn ja taas oli yksi päivä selätetty.

Tänään voisin päivittää sanontaa: kun egon kuori murtuu, pääsee sielu vapaaksi. Tätä nöyryyden ja kiitollisuuden filosofiaa kannattaa hieman pohtia. Alkoholista vapautuminen meinaan vaatii nöyryyttä ja tosiasioiden hyväksymistä ilman taka-ajatuksia. Itsestä pitää tehdä sillai pieni ja ymmärtää, ettei voi hallita kaikkia asioita.

4 tykkäystä
15

Mä en oo suostunut lataamaan myöskään mobiilimaksuappeja, ja toisia auttaa käteisen käyttö sillä hahmottaa rahan paremmin.

Ettei voi hallita kaikkia asioita oli hyvon sanottu. Näihän se on. Ja joskus elämän mukana vaan pitää mennä vaikka se sattuis saatanasti. Tunteilla on tehtävä ja tarkoitus ei kai meillä muuten tunteita olisi. Kun sattuu niin sillon erottaa myöskin hyvät hetket, on kontrastia. Jos kaikki on samaa tasasta tunteetonta pötköä (alkolla turrutettua siis) niin eihän elämässä oo mitää kosketuspintaa.

3 tykkäystä
16

Ihminen ei yleensä raitistu tahdonvoimallaan. Ja oman pohjan löytäminen liittyy osittain tähän. Pitää juoda niin kauan, että viimein uskoo, ettei pysty raitistumaan omin voimin.

Minulla tulee pääsiäisenä 8 vuotta sellaisesta aamusta, jona itkin että en enää jaksa juoda mutta en kykene raitistumaankaan. Tätäkö loppu elämä on? Olin viimeinkin valmis mihin vaan, jos vain raitistumisen. Olin valmis jopa menemään AA ryhmään. Sieltä minä raittiuden sain, vaikka olen yhä raittiina päivän kerrallaan.

Mietin tuota, että raitis elämä ei ollut tarpeeksi palkitsevaa, se ei eronnut riittävän positiivisesti juoma ajoista. Itse join viimeiset vuodet itkuviinaa. Viina ei tuonut enää edes hilpeää nousuhumalaa. Join kun en kyennyt olemaan juomatta. En halunnut juoda mutta join.

Raitistuminen on käännekohta, josta toipuminen vasta alkaa. Tuloksia ei näe heti eikä ensimmäisen vuoden kehitys päätä huimaa. Raitistumisen mahdollistaa monia asioista. Minulle mm. sen, että sain olla siskoni vierellä hänen viimeisinä elinviikkoinaan viime syksynä. Jos olisin vielä juonut, se ei olisi ollut mahdollista.

7 tykkäystä
17

Mahtavaa, että oot tullu tänne!!

Oon ite tuoreeltaan raitistunut ja takapakkien kautta kohta ollut nyt kuukauden selvä. Mulla on tuolla oma ketju mihin päivittelen myös.

Ite oon juonu semmoset 2-v joka ilta ja viimiset 8-vuotta koko ajan kiihtyen. Oma pohjakosketus oli se, että itkin oikeasti sitä että en jaksa enää juoda, enkä jaksa sitä oloa. Olin myös tuollaisella ”automaatilla” ja toteutin juomisrituaalia kellon tarkkuudella. Oon yrittänyt vähentää useita kertoja, lopettaa muutamia pakon edessä (kuumetauti). Nytkin tällä lopetuskerralla sorruin kahdesti vai kolmesti ennenku sain lopetettua. Eka kerralla en kestänyt ku päivän, toka kerralla 10pvä. Jokaisesta kerrasta oon kuitenki saanut jotain lisäpontta ja oppinut niistä asioita, jotka tukee lopetusta. Mun pohja oli siis vaan oman jaksamisen loppu, kaikki muut asiat elämässä on hyvin.

Itekki käyn kävelyillä ja itse asiassa tämä koko lopetuksen ajatus alkoi marraskuussa, kun aloin kävelemään. Tosin silloin join vielä lenkillä, mutta ajatus kyti ja kasvoi koko ajan. Aloin lukemaan sitten tätä palstaa ja äänikirjoja (selvinpäin, korkki kiinni yms). Ja kun lopetuksen aika tuli, koin että mulla on nyt ihan hyvät työkalut ja oon saanu muutettua omaa suhtautumista alkoholiin. Eli oman kokemuksen perusteella, suosittelisin alkaa aivopeseen itseä sober materiaalilla.

omaan ketjuun kirjottelinki omista haasteista niin sieltä niistä voi lukea! Raitista päivää!!

1 tykkäys
18

Hei ja kiitos viestistä !

Joo itse olen hyvinkin alussa. Itseasiassa aloin syömään Naltrekson lääkettä. Se on ainakin auttanut nyt pari päivää. Siis mulla tulee siitä sellainen olo että ei todellakaan tee mieli juoda. Sehän ei sen tarkoitus sinänsä kai ole mutta mulla se on toiminut noin. Toki se näyttää vievän ilon kaikesta muusta myös. Ruoka, seksi..mikään ei juurikaan kiinnosta. Omituista. Mutta tämä meni vähän niinku työterveyden kautta ja kuukauden päästä katsotaan se B-PEth arvo ja jos ei oo laskenut niin menee ajo-oikeus. Siinäpä semmonen ulkoinen motivaattori myös. Lisäksi tehtiin lastensuojelu ilmoitus. En tämmösiä osannut edes ajatella kun menin apua hakemaan mutta ihan hyvä reality check.

Kävely vielä odottaa.. nyt ollu todella oudot fiilikset ton lääkkeen kanssa..yllättävän hyvät toisaalta. En muista koska olis ollut näin rauhallinen. Toisaalta harmittaa että ei kyllä mikään muukaan kiinnosta. No mutta kaikessa kai on niitä haittoja. Että tällä nyt mennään ainakin toistaiseksi

2 tykkäystä