Mikael

Hei vaan kaikki alkoholin kanssa kilvoittelevat. Täällä taas yksi ilmoittautuu mukaan. Useamman vuoden olen jo plinkkiä seurannut ja hyvää keskusteluahan täällä on ollut. Palstalta rohkeutta saaneena otin oman alkoholiongelmani puheeksi työterveyslääkärin kanssa pari vuotta sitten ja sain kouraani Antabusreseptin. Sen kanssa sitten apteekkiin kaikkia vähänkin tuttuja vältellen ja kuuri käyntiin seuraavana aamuna.
Maksa-arvojen mittausta, kontrollikäyntejä ja sitten reilun neljän kuukauden päästä ajatus siitä, että kyllähän mä jo pärjään ihan omillanikin. Illalla viinipullo tai pari, sitten tonkka ja aamuisin pieni tasoittelu kun sattui niin kivasti työ etätöiden tekeminen oli mahdollista.
Sitten välillä taas parempia jaksoja, antabusta , kontrollikäynteja ja ajatuksia siitä, että elämähän on tosi mukavaa.
Ja sitten taas se sama repsahdus. Ja taas ja taas. Kuinka tyhmä sitä ihminen voikaan olla.
Nyt sairastuin koronaan ja siitä syntyi yksi hyvä syy taas lähteä kokeilemaan rajoja. Kohta kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän kännissä 24/7. Mitään ilonpitoa tämä ei todellakaan enää ole muutamaan päivään ollut. Työnantajallekin on jo pitänyt valehdella pitkittyneistä oireista.
Perhe on vielä olemassa, ihme kumma samoin työ. Kumpaakaan ei tule olemaan enää loppuvuonna jos touhuni eivät muutu. Kirjoitan tämän kaiken tänne oikeastaan itselleni muistiin. Täältä voin sitten käydä tarkistamassa että kuinkas hienoa tämän alkoholin kanssa touaminen oikein onkaan.
Nyt aurinkolasit silmille, viimeinen olut jääkaapista naamaan jotta saa käsien tärinä hiukan taittumaan ja sitten lähikauppaan ostamaan jotakin syötävää kun tuohon ruokapuoleen ei ole tullut kauheasti viime aikoina panostettua. Juoma-hyllyt kierrän kaukaa. Niiden valikoimat tunnen jo liian hyvin.