Mikään muu kuin juominen ei tuota mielihyvää

Siksi haluan lopettaa.

Ei ole kyse siitä paljonko juon tai onko siitä haittaa läheisilleni. Ongelma on, että olen ilmeisesti jäänyt riippuvaiseksi alkoholin aiheuttamaan dopamiinin tuottamaan hyvänolon tunteeseen. Mikään muu ei oikein innosta kuin nousuhumala.

Ajattelen ja odotan seuraavaa juomiskertaa. Etsin syitä juoda. Vaikka pystyisinkin olemaan avaamatta pulloa, olen väsynyt siihen että loppu päivä menee taistellessa himoa vastaan.

Jos olen ulkomailla reissussa, ainoa mikä aidosti innostaa on hetket jolloin pääsen nauttimaan viiniä. Aamupäivät ovat innottomia ja mikään ei kiinnosta. Vasta kun saan lounasaikaan “luvan” ottaa kolme-neljä annosta viiniä, mielialani kohenee ja ikäänkuin käynnistyn. Olen taas hyväntuulinen ja innostun nähtävyyksistä. Lomapäivät kuluvat seuraavaa viinilasia odottaessa.

Ilman humalan tuottamaa mielihyvää mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta.

Jotta voin löytää nautinnon ilman alkoholia, näen että minun on pakko lopettaa juominen. Muuten aina vain odotan seuraavaa juomiskertaa.

Vau miten rehellinen kirjoitus.
Muistan kyllä nuo tunteet. Vain alkoholi antoi jotain joka käynnisti elämän. :open_mouth:
Voi ihme kuinka tuostakin tilanteesta voi joku selvitä. No, kyllä siitäkin voi.

Putkis, selvinnyt.

1 tykkäys

Moi. Tutun kuuloista tekstiä. Tuohon että alkaa kiinnostaa muutkin asiat, auttaa vain aika joten älä anna periksi. Ite kirjottelen tuolla vähentäjien puolella ja matka suurkulutuksesta vähentämiseen on ollut pitkä ja ennen kaikkea henkinen prosessi. Onnittelut lopettamispäätöksestä ja tsemppiä! Kirjottele tänne tuntemuksia, se auttaa. :slight_smile:

“Mikään muu kuin juominen ei tuota mielihyvää” Tuo minun kohdallani myös totta. Elämästä on kadonnut ilo, tunteet kuolleet, mikään ei tunnu miltään. Odotan vain iltaa että saan ottaa pikku hiprakat se tuntuu hyvältä. Juominen ei ole runsasta, ehkä pari-kolme annosta illassa. Tuo vaivaa minua tosi paljon, miksi mikään muu ei tunnu miltään. Tätä on jatkunut nyt ehkä pari-kolme vuotta.
Olin vuosia ottamatta.
Varmasti tuo koronan takia eristäytyminen on yksi syy siihen alkoholista hyvän olon hakemiseen. Myöskin mieheni vakava sairastuminen ehkä johti tällaiseen hyvän olon hakemiseen. Nyt ajatuksena olis päästä tästä irti…mutta miten…

Aika auttaa. Jos säännöllisesti juo niin aivot eivät ole ikinä normaali-tilassa jolloin muutaman annoksen juotuaan pääsee siihen normitilaan missä alkaa kiinnostaa asiat.

Tämän huomaa jos onnistuu pitämään muutaman kuukauden lakon alkosta jolloin huomaakin että selvänäkin
alkaa jo kiinnostaa asiat/aktiviteetit. Jos ei silloinkaan, lienee taustalla sitten jotain masennusta tms.

Nyt sitten tuon joka iltaisen tissuttelun tilalle oon löytänyt muuta tekemistä, myös sosiaalista elämää pyrkinyt enemmän harrastamaan ym. Nyt on 2 viikkoa mennyt tissuttelematta ja kyllä huomaa piristystä itsessään ja energiaa riittää päivällä muuhunkin kun illan odottamiseen , että pääsis tissuttelemaan.

1 tykkäys

Hienoa, piiparinen! Tuo on tosi hyvä aika olla tissuttelematta, jatka vaan samaan malliin. On myös kiva kuulla, että olet jo heti huomannut selkeää edistyssä voinnissa. Se motivoi jatkamaan tällä ihan parhaalla tiellä. :slightly_smiling_face:

Itse nyt myös hakemassa mielenkiintoista tekemistä.
Jossakin luki,että pitää vaa alkaa tehdä jotain ja mielekkyys saattaa löytyä vasta jonkin ajan kuluttua.
Itsellä tilanne,jossa ainoa mielihyvän lähde on nyt vain alkoholi ja siihen haluan muutosta

1 tykkäys

Tuokin on totta, ettei mielekkyys välttämättä heti varsinaisesti vyöry päälle. Alku voi olla hyvinkin suorittamista, mutta ei kannata heittää hanskoja tiskiin. Kyllä se löytyy ajan kanssa. Tsemppiä!

1 tykkäys

Minä sain muistaakseni Metsänpeitolta ohjeen alkaa HETI elää sitä uutta elämää, kun kesällä aloin taistella pois kaljakoukusta. Tajusin, että näin todella on ja ettei mitään suurennettua ja paisuteltua raitistumisdraamaa tarvita :smiley: Aloin todella OPETTAA itseäni uuteen liikkeeseen, kulkemaan, harrastamaan, menemään kursseille, tutustumaan syvemmin ihmisiin, etsimään harrastuksia. Tein ja teen yhäkin vain asioita, joista saan aitoa iloa ja jotka minua oikeasti kiinnostavat. Identiteetissä, jonka jo olin kuvitellut jotenkin aivan muhjuuntuneeksi, ei niin kauheasti etsimistä ollutkaan, kun vain aloin toimia sen mukaan, mitkä ovat todella minun juttujani. Sitä kohti!

1 tykkäys

Minä kaivoin aamulla ompelukoneen esille. Ei mitään inspiraatiota,mutta päätin vain että nyt aletaan ottaa elämään takaisin osia,mitkä on tyystin jääneet juomisen vuoksi.

Oikein hyvä idea! Sen opin syksyn aikana, että niitäkin paloja vain asia kerrallaan ja vähin erin. Muuten voi käydä uuvuttavaksikin se uuden elämän rakentaminen, tulla ehkä pettymyksiäkin, ja niitä taas ei välttämättä heti ihan kestä samalla tavoin kuin normaalioloissa, joissa mieli jo kestää kunnolla. ”Kovaa” koulua voi olla myöskin itsemyötätunnon opetteleminen uudelleen tai jopa alusta, mutta senkin on oltava lopulta ihan konkretiaa, ei vain pehmoisia puheita ja sanahelinää.