Kumma juttu, että yhä harvemmin tekee mieli juoda. Tai edes kaupassa tai Alkon ohi kävellessä tulee mieleen mennä ostoksille. Mutta silti se pieni nousuhumalan ihanuuden muisto kummittelee joskus mielen pohjalla. Itse koen erityisesti kesän ongelmalliseksi. Ja varsinkin kuumat kelit. Jos monien vuosikymmenien kesät ovat menneet enemmän tai vähemmän juominkien parissa, niin kait sitä pitää olla itselleen armollinen ja ajatella, että vuosien saatossa opituista asioista pois oppiminen vaatii aikaa.
Miten omat ajatukset saisi uusille urille? Miten oppia tajuamaan, että kesä (tai mikä tahansa muukin vuodenaika) on ihan yhtä mukava, vaikka pysyisi vissylinjalla? Ettei siihen kesäfiiliksen saamiseen tarvita alkoholia? Onko erityisesti kesä haasteellinen teille muille (tai onko ollut)? Miten olette toimineet / selvinneet houkutusten yli?
Joo kesä on hieman haasteellinen, eli kaikki kesätapahtumat ja puistopicnicit yms. Kyllä niistä jotenkin selviää jos haluaa. Ainakin jos on vaikkapa hyvää musiikkia ja hyvää selväpäistä seuraa, on ihan mukavaa selvinpäin olla niissäkin.
Alko ja kauppojen kalja/sidukkahyllyt ei ole koskaan juurikaan väräyttäneet mitään juomafiiliksiä, pystyn kävelemään niiden ohi ilman mielitekoja jos ja kun olen raittiina päättänyt olla. Olempa käynyt Alkossakin ostamassa ystävälle hienon viinipullon synttärilahjaksi ilman mitään fiiliksiä tai himoja ostaa itselle mitään.
Se mikä sen juomisen halun sitten joskus aiheuttaa, on paljon epämääräsempi asia jotenkin… Se on joku levoton, kutiava ja hersyvä fiilis… Ei koskaan paha fiilis, vaan pettävän ja petollisen hyvä olo. Liian luottavainen olo, väärällä tavalla.
Obs! Alhainen verensokeri saattaa aiheuttaa juomishimoa monilla. Siksi hyvä välttää esim. liiallista kahvinjuontia (kiihdyttää insuliinintuotantoa joka laskee verensokeria) ja pyrkiä pitämään verensokeri mahd. tasaisena.
Omalla taipaleellani pisin etappi oli tuo 1. kymmenen päivää. Niin se taitaa olla monen muunkin kanssa. Sen jälkeen alkaa se kamppailu kohti 3kk rajapyykkiä. Siihen kannattaa valmentautua huolellisesti, koska se on taas luenteeltaan aivan erilainen haaste.
Minulla ihan selvästi kesä vaikeampi. Siihen hyvään fiilikseen olisi pian helppo ottaa. Tämä toinen kesä ilman alkoa. Edellinen meni kamppaillessa olojen kanssa. Olin niin kireä ja hermostunut. Nyt oon huomannu pitää olla varovainen luottavaiseen olotilaan että muka voisin hallita juomistani. itsellä ollut juomishimoa ahdistuksen aikaan ja niistä johtuvien oireiden helpottamiseen. Joka sitten vielä entisestään pahenee. Ei kiitos päihteille.KK
Otsikon kysymykseen voisin suorasti vastata: oman itsen unohtaminen.
Tämä siis kohdallani. Pitää miettiä, mikä on Minulle tärkeää, mistä Minä haluan pitää kiinni. Jos en ole tarkkana, saattaa joku toinen tyyppi hypätä rattiin ja sitten mennään. En mä tiedä ymmärtääkö tästä kukaan muu mitään, mutta itselleni tuo mielikuva on kovin selkeä. Minulle myös kesä tuntuu olevan kovaa aikaa. Kai sitä romantisoi mielessään sen nousuhumalan, loppumattoman auringonpaisteen, vapauden jne…muka. Siinä ei ole mitään hyvää fiilistä kun herää tärinäkrapulaan oksentamaan hikisenä, kun ulkona paistaa aurinko ja “normaalit ihmiset” ovat ostamassa tuoreita vihanneksia torilta.
Aamen tälle. Juuri tällä hetkellä pää täynnä noita ajatuksia ja antabuksetkin jääneet pois juhannusta silmällä pitäen. Onneksi AA:sta ollut apua ja siellä käyminen on aiheuttanut ainakin sen, että olen taas niitä tabuja alkanut aamuisin naamaan vetää.
Oman itsen unohtaminen, niinpä! Juomiseen hukkaa itsensä, ja tässä alkuraittiuden aikana parhaita asioita mitä olen löytänyt, on oma itseni. (En tarkoita, että olisin jotenkin erinomainen ja poikkeuksellisen löytämisen arvoinen, vaan sitä että itsensä kanssahan se on oma elämä elettävä, ja on helpompi elää jos se oma itse on edes kutakuinkin tallessa.)
Vapauttakin on kovin monenlaista. Viime viikonloppuna kävin Hietsussa kirpparilla, kävelin lähikatuja merenrantaan ja päädyin ihailemaan hiekkajaaloja (purjelaivoja). Tuulta, aurinkoa, lämmintä. Ihanaa vapautta! Vapautta myös siitä, että ei tarvinnut istua terassilla aina samanlaista oluttuoppia tuijottaen, vaan sai vähän uutta silmänruokaakin
Niin hyviä pointteja, että taidan todellakin toteuttaa alkottoman kesän. Ensimmäisen sitten vuosikausiin
Itse asiassa, kun nyt tosissani rupesin miettimään asiaa, niin minullahan on monta kesää ja lomaa palanut ihan hukkaan - tai kaljaan, kuinka vaan. Rahanmenosta puhumattakaan. Mutta se, että ihminen sokeutuu niin täysin, että kuvittelee, että todellisen kesän voi kokea vain alkon avulla. Pimeetä ajattelua
Ja kuten aikaisemmin jo mainittiin, niin olen useasti tuntenut todellista kateutta ns. normaaleja ihmisiä kohtaan: ovat kesäiltoina ajokunnossa, vapaita menemään minne tahansa. Heräävät aamulla ilman ahdistusta ja krapulaa ja voivat suunnitella vaikka torikahville lähtöä. Voivat lähteä tutustumaan uusiin paikkoihin ilman, että taka-alalla ajatuksissa pyörii vain ajatus siitä, koskahan saa korkata ekan juoman. Ja menettää selvän päivän.
Sama täällä. Vaikka olen vältellyt yleisillä paikoilla, esim. leirintäalueella julkista juomista niin silti on monta kesää siiderin/oluen liuottamaa, että nyt oikein hävettää.
Et ole ainoa joka kahdehtii autoilevia ihmisiä. Joskus kyllä mietin vänkärinpenkiltä, että miksi luoja ei luonut alkoholista sellaista ainetta, että kun sitä ihminen juo niin pääkoppa vaihtais väriä. Vähän ottanut olis vaikka vaaleanvihreä ja oikein runsaasti kännissä oleva olis neonvihreä. Erottuis noi kuskitkin helpommin ratsattaviksi
Käänteisesti omalla kohdallani oli: halu olla niin kuin muut - siis ne, jotka osaavat ottaa kivasti tulematta örvelökänniin. Piti kokeilla usean vuoden jälkeen. Nousukiito kesti ehkä puoli tuntia ja sitten kerralla suoraan puskaan pää edellä Alkoholismi otti heti niskaperseotteen. Ja tulee ottamaan heti, jos kokeilen uudelleen.
Tänään haluan olla niin kuin raittiit ihmiset, pää selvänä ja ajatukset kirkkaina puolenyön jälkeenkin. Minulla on taskussa monta hyvää muistoa illoista, jolloin olen ollut selvänä humalassa, pitänyt hauskaa, tanssinut, laulanut karaokea ja sitten ajanut vesiselvänä kotiin, vuode ei ole keikkunut ja aamulla ei ole tarvinnut hävetä, mitä illalla on töpeksinyt. Ehkä tämäkin kesä tuo niitä muistoja lisää.
Kaikille hyvää raitista kesää, syksyllä sitten riittää hyviä muistoja
Alkoholismi otti heti niskaperseotteen. Ja tulee ottamaan heti, jos kokeilen uudelleen.