Mikä sen juomisen lopulta laukaisee?

Huoah - olin yli neljä kuukautta juomatta ja se meni yllättävän hyvin. Siis sen puolesta, ettei tehnyt viinaa mieli. Paitsi viime viikonloppuna. Muutenkin kait meni aika hyvin. Paitsi, että jotain tuntui aina välillä puuttuvan. Liikuin, hoidin työni ok, välillä ahdisti ja masensi. Mutta se kauhea morkkis ja himo juoda oli poissa.

Vaan mitä tapahtui? Olin tammikuun puolesta välistä juomatta ja suunnitellut jo kesääkin ilman alkoa. Viime viikonloppuna sitten vaan sorruin. Ja kun oli pitkä viikonloppu, niin joinkin sitten viitenä päivänä peräkkäin - noloa ja tyhmää!!! Sain niskaani pahoinvointia, ahdistusta, levottomuutta, väsymystä. Kaikki omaa syytä, tiedän. Toisaalta oli mukavaa, kun seura oli hyvää. Ei riitaa tms. Relaamista, nauramista yms. Mutta kun se homma ei kerta kaikkiaan mulle käy :angry:

Olo on ristiriitainen; olenko ollenkaan lopettaja? Onko minusta siihen, kun en pysty vastustamaan lopulta kiusausta? Mistä oppisin nöyryyttä suhteessa alkoholiin? Olin vissiin liian ylimielinen ja luulin hanskaavani homman (eli vain kohtuudella viiniä ja mietoja ja vain yhtenä päivänä). Aktivoituuko alkoholistin aivoissa jotakin, kun ne saavat useamman kuukaudenkin päästä alkoholia?

Minulla on keski-ikäisenä ihan ok työpaikka ja elämä suurin piirtein mallillaan. Yksinäisyys välillä vaivaa. Mietin tosissani tänään naisten AA-ryhmääkin, mutta jotenkin se kynnys on korkea. Vai olenko senkin suhteen ylimielinen - muka muita parempi? Tulipa heitettyä nippu kysymyksiä ilmaan. Paljolti itselleni mietittäväksi. Nyt käyn täällä enemmän lueskelemassa ja arvostan kaikkia mahdollisia kommentteja.

Tervetuloa. :stuck_out_tongue:

No herttinen, yli neljä kuukautta meni hyvin?! Eihän siinä muuta kun kampeat itsesi uudestaan raittiuden polulle, jos siis raittius on asia mitä haluat.

Sitähän ehkä voisit kelailla, että mitä pitäisi tehdä toisin, jos sillä raittiuden polulla haluat kulkea. Ajatella ehkä vähän perusteellisemmin sitä suhdetta alkoholiin? En tiedä, voihan olla että olet jonkun takaportin jättänyt vähän raolleen, että jos sitten kumminkin voisi olla kohtuukäyttäjä.

Kyllähän ne alkoholistin aivot aktivoituu alkoholista, totuttu mielihyväpolku herää eloon. Alkuvaiheessa siihen riittää pelkkä alkoholin maun ajatteleminen…

Mene ihmeessä AA:n tutustumaan. Sieltä on moni saanut hyvän pohjan raittiudelleen. Raitistuminen on tavallaan yksilölaji, mutta kimpassa se onnistuu paremmin. Hassua sinänsä! :stuck_out_tongue:

EDIT: AAn kynnys ei ole korkea ollenkaan, mutta ovi on vaatimaton ja karmi matalalla. Itsellä oli vähän vaikeuksia, kun piti taivuttaa niskaa ja painaa pää alas… :laughing:

Kiitos Basilica. Hyvä tuo vertaus AA:n oven korkeudesta. Ja totta - ehkä vieläkin jotenkin kuvittelen pystyväni kohtuukäyttöön ja pidän sitä porttia raollaan. Tämä päivä mennyt osin pieleen, mutta huomenna kaikki on toisin. Koska en ota, eikä ole krapulaa :wink:

Ai niin ja olenhan tätä kokonaisuutta (suhdettani alkoholiin) pohtinut ja työstänyt jo vuosia. Ihan pohjalle ei ole tarvinnut mennä, mutta oma pohjani on kyllä tullut vastaan. Nytkin potuttaa, kuinka paljon meni rahaa juomiin viikonloppuna!!!

Nyt mieti tosissaan, mitä haluat. Voit myös valita juomisen, mutta kuten sanoit pohja ei ole tullut vielä vastaan. Tulee kyllä kun jatkat harjoituksia, voi mennä myös kaikki. Itse retkahdin hetkeksi 4,5 kk:n kohdalla vaikka en edes haaveillut kohtuukäytöstä, näin vain kävi ( obs! enkä ole mikään “rapajuoppo” vaan ihan tavallinen välillä överit vetävä urheilullinen työssäkäyvä perheellinen immeinen). Keräsin ylpeyden rippeet ja nyt on taas neljäs raitis kuukausi menossa. En aio juoda, ainakaan tänään. Huomenna sama päätös, se riittää :smiley: :smiley: :smiley:

Hyviä pointteja lizzy. Laitan pohdintaan. Ja uskon, että meitä aika tavallisia työssä käyviä suurkuluttajia (=alkon jalkoihin jääviä) on todella paljon. Hienoa, että sinulla taas asiat hyvin!

Mene ihmeessä pandoora sinne naistenryhmään, käy nyt edes kokeilemassa. Veikkaanpa, että turhaan pelkäät olevasi muita parempi. Meitä kunnollisia/tavallisia/työssäkäyviä/kotinsahoitavia etc naisjuoppoja/alkoholisteja/suurkuluttajia on enemmän kuin arvaatkaan. Eikä meitä kaikkia ole viety ambulanssilla teholle, korjattu kadulta putkaan tai pidätetty rattijuoppouksesta ennen kuin olemme älynneet hakea apua.
Tiesitkö, että linnut lentävät aurassa sitä varten, että on huomattavasti HELPOMPAA (energiataloudellisempaa) lentää toisen perässä kuin yksinään. Minulle ainakin vertaisryhmän tuki on ollut suuri apu.
Ja kyllä alkoholistin aivot oikeasti aktivoituvat viinasta. Addiktoituneissa aivoissa syntyy (valitettavasti) kamala kemiallinen tai sähköinen tms vipinä , sen ovat oikein aivotutkijat todenneet. Ja onhan siitä omaakin kokemusta: ensimmäinen ryyppy lopettamisen jälkeen - tämähän menee ihan hyvin, ei hätää - toinen, ok… ja sitten - mopo lähtee käsistä.
Tottakai on pirunmoinen vääryys, että jotkut meistä eivät pysty kohtuukäyttöön, kun aivot ovat silleenvinksallaan. (OK, myönnetään, että itsehän tässä on ne sellaisiksi opetettu). Posiitivisella puolella taas on, että raitis elämä on ihan mukavaa kun siihen tottuu.

Pisin aika, jonka pystyin olemaan juomatta oli 9 viikkoa ja sekin antabuksen kanssa. Kuivina jaksoina olin aina jättänyt oven vähän raolleen … pystyn kyllä kohtuukäyttöön kun olen nytkin ollut kolme viikkoa juomatta :confused: Tätä rataa se meni kunnes se kuuluisa pohja tuli vastaan. Ei ole ovi yhtään raollaan; minä en kohtuukäyttöön pysty ja piste. En väheksy pätkääkään viinan voimaa. Itse en ota edes liköörikonvehtia suuhuni, koska pelkään juuri sitä että jo hyppysellinenkin viinanmakua johtaisi sortumiseen. Joku voi pitää liioitteluna, mutta tämä on minun päätökseni.

Uskoisin että kun on sen oven / portin tiukasti kiinni laittanut niin pärjää… ei yhtään jossittelua.

Tuo neljä kuukautta on aika yleinen aikamäärä retkahtamiseen. Omassa mielessäni olen pähkäillyt, että kyse on siitä, ettei halu lopettaa juominen ei ole ehtinyt muuttua raittiuden haluksi. Kun muistot karpula-aamun morkkiksesta katoavat, alkaa uusi nousuhumala taas houkuttaa. Tässä kolmen-neljän kuukauden pätkäraittiuksien kehässä monikin joutuu tuota raitistumisen halua etsimään.

Hieno asia sinällään tuollaiset raittiit jaksotkin, mutta tuon juomattoman jakson aikana olisi hyvä miettiä niitä oman alkoholinkäytön taustamotiiveja. Nimenomaan tähän saa tukea AA-ryhmissä. Raitistuminen vaatii myös sen paljon puhutun oman tunne-elämän opiskelua ja siihen tutustumista. Tuo Basilican kuvaama nöyrtyminen - pään laskeminen kamanan kohdalla, on aika iso asia. Tsemppiä vain. Kyllä se raittius löytyy, kun vain jaksaa yrittää, eikä jää kaatumisen jälkeen kontalleen. :smiley:

Jep jep! Uusi, helteinen ja raitis päivä tulossa. Tänään on jo paljon parempi fiilis kuin eilen. Kovasti menikin eilinen asioita pohtiessa. Ja tuo on varmaan täysin totta, että kun se morkkis ja krapula ja muu pee uohtuu, niin alkaa muistella sitä nousuhumalan ihanuutta ja rentoutta ja ja… Toisaalta - se ei itse asiassa edes ollut niin kivaa, kuin olin muistellut. Oisko johtunut siitä, että jotakin oli jo takaraivoon raittiudesta jäänyt?

Olen näitä(kin) asioita pohtinut ammattilaisen avustuksella ja sitä kautta elämääni yrittänyt selkiyttää. Nyt on taas hyvin vahvana ajatus olla kokonaan ilman. Miksi se tuntuu kesäkuumalla vaikeammalta kuin talvella? Tulee ihan sellainen fiilis, kuin lapsilla/nuorilla, että “miks kaikki muut saa, mut minä en”. No enpä ole raitista kesää naismuistiin viettänyt. Tästä voisi vielä tulla sellainen (miksi käytän muotoa voisi?).

Mutta ihanaa lähteä töihin pää selvänä, kroppa kunnossa ja mielikin menossa kohti aurinkoa :smiley:

Tässä se on koko raittiuden ydin. Pitää vain ymmärtää koko asia aivan toisin päin. Etanoli on liuotinkemikaali, joka sopii parhaiten paskatahrojen puhdistamiseen vessanpytystä. Samoin se sopii varsin hyvin myös hyttysenraatojen irroittamiseen auton tuulilasista. Pitää jotenkin hokata, että mä saan olla raitis, vaikka muut liottaakin rasvat päästään. :laughing:

Ehkäpä relapsin kynnyksellä alkoholisti käy nopeasti päässään jonkinlaisien tulo- ja menoarvion, jossa juomisesta saatava nautinto (kuvitteellinen tai todellinen) eli ns. “hyoty” tuntuu hetken ajan suuremmalta kuin raittiudesta ja juomattomuudesta saatava hyöty. Arvio voi olla täysin epärationaalinen ja hetkellinen, mutta se saattaa riittää korkkaamiseen.

Ehkä pohjakokemus ennen juomisen lopettamista ei ole ollut tarpeeksi syvä, tai voi herätä tarpeeton optimismi että eiköhän sitä jonkun ajan juomistauon jälkeen saata osatakin hallita alkoholinkäyttöä ilman mitään haittoja. Juominen ei ole edellisellä kerralla vielä täysin tehnyt itseään tarpeettomaksi, vaan siihen on yhä tarve.
On vielä juomatonta viinaa jossain , niinkuin AA:ssa tavataan sanoa.

Minä en yritä paheksua ja kammoksua alkoholia sinänsä, koska pahmmillaan se voisi johtaa ylimielisyyteen ja alentuvaan suhtautumiseen alkoholia yhä käyttäviä kohtaan. Ja ylimielisyys olisi myrkkyä myös toipumisen ja hengellisen kasvun kannalta.
En toki myöskään halua tuntea kateutta sitä suurta enemmistöä kohtaan, joka osaa käyttää alkoholia ilman ongelmia. En jaksa kadehtia 90 prosenttia koko ihmiskunnasta. :smiley:

Haitallisista addiktioista vapaa ihminen ei kiihkoile, vaan on sopusoinnussa ympäristön kanssa, ja elämäänsä tyytyväinen.
Yritän itse opetella niin neutraalia asennetta että pitäisin alkoholia vain aineena, jolle itse on yliherkkä ja allerginen, mutta jolle suurin osa ihmisistä ei ole yliherkkiä. Tällaista ajattelutapaa on hyvinkin paljon AA-kirjallisuudessa.

Pandora, mitkä ovat juomisen aiheuttamat haitat sinulle, ja mikä sai sinut lopettamaan juomisen tammikuussa?

Raitista ja ihanan aurinkoista kesäpäevee kaikille!

Usein selitetään, että kun viinanhimo iskee, niin pitäisi kelata mielessään läpi juomisen hyvät(?) ja huonot puolet. Ja sitten punnita vaihtoehtoja ja tehdä järkevä päätös (ei tänään). Valitettavasti ei ainakkaan minulla ollut juoma-aikana niin helppoa. Kun tuli mahdollisuus saada viinaa, niin ei siinä juurikaan muisteltu raittiusvaloja ja lupauksia (joita oli jo useita takana).
Vertaisin asiaa ensiapuryhmän koulutukseen. Tietysti on tarpeen opetella, miten onnettomuustilanteessa toimitaan - monta kertaa puhalletaan ja montako painalletaan. Missä järjestyksessä tehdään hälytys, tutkiminen, elvytys… Mutta sitten jos joutuu tositilanteeseen, niin hyppii seinille suunnilleen shokissa ja on autuaasti unohtanut kaikki hyvät neuvot. Sen tähden koulutukseen kuuluu mahdollisimman totuudenmukaiset harjoitukset - maassa kiemurteleva ja voihkiva uhri, reippaasti verta(aidon näköistä) vuotavat hirveän näköiset (muovi)haavat. Ja ympärillä kauhisteleva yleisö ja (nauhalta) kuuluva piipoopiipoo… Sen jälkeen on jo hieman valmiimpi toimimaan tositilanteessa.
Raittiuden säilyttämiseen voisi noudattaa samaa kaavaa. Ohjelma (minulla aa) ja kaikki järkiperäiset syyt, miksi olla ilman viinaa. Sitten käydä mahdollisimman totuudenmukaisessa harjoituksessa, kapakassa syömässä, kavereiden kanssa kosteissa illanvietoissa. (Itse olin viimeksi kellariklubissa avantgard-konsertissa. Sitten kun muu porukka rupesi jauhamaan samoja juttuja, häivyin vähin äänin.) Sellaiseen lähtiessä täytyy tietysti ensin henkisesti valmistautua - “voihan tuo olla ihan mielenkiintoista, mutta en perskule ota lasillistakaan!”
Ehkä tähän pitäisi panna sama varoitus kuin extreem-telkkariohjelmissa “älä kokeile tätä kotona!” En tosiaan väitä, että tämä tyyli sopisi kaikille, onpahan vain eräs ehdotus. Raittius ei ole mitään lälläritouhua!

Tässä taas tanakkaa fakta tekstiä. Jos istun autossa ja kuski suihkauttaa sitä ikkunanpesunestettä, joka tuoksuu etanolille, niin meinaa aina tulla oksennus. Ja se, että etanoli on hermomyrkky/liotin, ei mielestäni “alenna” niitä ihmisiä jotka alkoholia osaavat käyttää, kunhan ei ala saarnaamaan mitään. He käyttävät jotka osaavat, mutta se ei poista sitä, että alkoholi on, sitä mitä se on.

Silloin kun vielä join, mulle tuli juomisen pakko, vaikka en enää loppuaikoinen saanut mitään nousuhumalaa tai hyvää oloa, ja vaikka olo oli jo valmiiksi kaamea, juoda piti lisää. Nyt on pieni pelko (syy, miksi en sitä kuoharilasillista uskaltanut juhlissa ottaa tai miksi en arvaa edes simaa maistaa tai alkoholitonta olutta ottaa), että se himo salaperäisesti laukeaa ja siinä sitä sitten taas ollaan.

Olen jossain kirjoittanut suhteestani suklaaseen. Se aiheuttaa samantapaisen himoreaktion kuin viina, mun on pakko syödä suklaata määrättömästi, vaikka oksu jo kolkuttaa kitusissa, jos vain olen erehtynyt ottamaan sen ensimmäisen palan. Tietenkään suklaan haittavaikutukset eivät ole samanlaiset kuin viinan, mutta se hallitsematon hinku on hyvin samanlainen.

.

.

Tänään on ollut tylsä päivä. Kaikkea ikävää sattunut. Nyt ei mikään huvita - edes juominen :wink: Huomenna varmaan parempi. Ja inhoan tätä kuumuutta!

Hei,

En osaa sanoa, mikä “laukaisee” juomisen, mutta ajatus siitä, että ehkä vielä joskus voin ottaa vain vähän, johtaa alkoholistilla ennen pitkää retkahtamiseen. Nuo ajatukset voivat kehittyä vähitellen, jos antaa niille tilaa. Silloin on jäljellä vielä niitä ikäviä pohjakosketuksia. Jokainen pohja on silti uusi mahdollisuus.

Kannattaisiko nyt alkaa miettimään sitä, miten voisit olla tästä lähtien päivän kerrallaan raittiina ja sulkea kokonaan oven mahdollisuudelle ottaa - tänään?

Minäkin inhoan kuumuutta ja juuri äsken sain tietää, että lapseni kaliumarvot ovat niin matalat (oksentanut), että pian lähdetään tiputukseen. Pari tuntia sitten en tiennyt sitä. Eilen kuulin, että joudun vaihtamaan työpaikkaa. Mihinkään näihin ei kannata ottaa viinaa. Samaan päivään mahtuu monta asiaa. Kohta on ilta ja kuumuuskin hellittää.

Suosittelen myös AA-ryhmään menemistä. Raitista tätä ja huomista päivää sinulle :slight_smile:

Helleviikonlopusta jäljellä sunnuntai ja sekin menee selvin päin. Jääkaapissa vettä, vadelmavissyä, Pepsi-Maxia… Istuskelin tuossa parvekkeella kahvimukin kanssa ja nypin kukkia. Leppoisa kesäilta, jostain tuli grillilihan tuoksut ja kuului ihmisten puhetta ja naurua.

Ja mieleen tuli jonkinlainen häivähdys siitä, että olisi se vaan mukavaa, kun voisi ja osaisi kohtuudella nauttia kesäboolista ja viettää hauskaa iltaa. Tiedän, tiedän - ei se olisi loppujen lopuksi hauskaa, koska en pystyisi pysymään parissa boolimukissa ja sitten lopettamaan. Tulisi kiire saada lisää juomaa ja kohta huomaisikin olevansa aivan liikaa humalassa ja kaikki hauskuus olisi tiessään. Ja kaikki kurjuus edessä seuraavana aamuna. Ja tarve saada lisää sitä “hupijuomaa”.

On se kumma, että sitä edelleen jossain asiassa - siis juomisessa - haikailee vieläkin välillä jonkun jo menetetyn perään. Vaikka nytkään en joisi, vaikka tarjottaisiin. Miksen sitten kuitenkaan saa tästä selvänä olosta sellaista jes-fiilistä? Haikailenko jotakin, mitä ei edes ole olemassa? Vai onko se tässä ja nyt, mutta en vaan tajua sitä?

Tervehdys Pandora !

Itselläni kolmas vuosi raittiutta menossa. Eka vuosi meni niin, että vaikka kuinka halusin olla raittiina, se kuivahumala vaan iski suurinpiirtein noin kolmen kuukauden välein. Kroppa huusi kaljaa ja siiderii, mutta en lannistunut. Varmistuin vaan, että kyllä tässä kaikessa on kysymys kemiallisesta riippuvuudesta ei tahdosta !
Toinen vuosi oli hyvä, ei juurikaan kuivahuikka iskenyt.

Oltuani raittiina 2 vuotta tuli tosi tiukka aika. Eka kertaa melkein menin ja ostin juotavaa. Kyllä se toipuminen vie aikaa. . . Itse olen ajatellut, että nyt en enää juo " vahingossa " vaan se olisi tietoinen päätös, jos juomaan alkaisin. Sen verran pitkällä tämä raittius on.