???
eiköhän sentään olla kaikki yhtä tavallisia tai epätavallisia ihmisiä.
Suhteeni ihmisiin on sellainen että hyvin tulen toimeen, pätkätyöläisenä joka joutuu myymään työvoimaansa ja ammattitaitoaan yhä uusille teettäjille ja työsuhteet yleensä jonkun viikon mittaisia, on pakkokin tulla edes jotenkuten muiden kanssa toimeen.
Nämä hommat kun menevät ja tulevat edellä rientävän puskaradion perusteella, enimmäkseen.
Vapaa-aikanakin sujuu muiden ihmisten (tavallisia, enimmäkseen, luulisin niiden olevan? ) ihan kivasti.
Ja jos haluan rauhoittaa elämääni ja olla myös kaikessa rauhassa omissa oloissani, niin eipä sekään mitenkään ristiriidassa ihmissuhteitteni kanssa ole.
Kovin mukavana pidän tämänhetkistä tilannetta, jossa tuttava/ystäväpiiriini kuulu kovin monenlaisia ihmisiä (joista en ketään silti menisi epätavalliseksi nimittämään)
Eli, olisko suhteeni sitten sitä “tavallista” luokkaa?
“Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan…” ja sillai. Eli jokainen ollaan arvokkaita ihan yhdessä ja erikseen. Tämä on tällainen asia, joka jokaisen pitää omineen hiffata. Onnellisuus tulee sisältä, ei ulkoa käsin.
Ei vaiskaan. Tunnen ja tykkään heistä(kin). Asuntolaina, vakituinen työ, 1½ lasta, kesämökki, kerran vuodessa viikko Kanarialla. Kaksi viikkoa jos oikein riehaannutaan.
100% TAVIS = Ei polta, mutta JUO! ajaa WolksWagen merkkisellä henkilöautolla ja on parsuhteessa=) Kuuntelee Radio SUOMIPOP, seuraa BB:tä, paheksuu tupakanpolttoa mutta ylistää viinankäyttöä… Seuraa aktiivisesti julkkisjuoruja ja katsoo tv-uutiset päivittäin lempimusa = ISKELMÄ/RAP… lempijuoma mies=kalija nainen=SIDU…