En voi ymmärtää miksi jotkut pelaa jotain RAYn kioskiautomaatteja. Niissä on palautusprosentti jotain 80%. Suurin mahdollinen voitto on jotain tyyliin 50€. Kai jotkut himopelaajat pelaisi niitä vaikka palautusprosentti olisi 0%! 
Esim. eräs nettikaveri manasi kuinka hän oli saanut kuningasvärisuoran huoltoaseman jokeripokeri-pelistä. Hän voitti vain 30€, jos hän olisi pelannut netissä tai kasinolla, hän olisi voittanut vähintään nelinumeroisen summan. Kyseinen kaveri siis oli myös ahkera nettipelaaja. 
No mutta toisaalta en ymmärrä miksi monet jäävät alkoholiin tai tupakkaankin koukkuun. Itse kun en niitä juurikan kuluta.
Sen sijaan ymmärrän miksi ihmiset jäävät koukkuun (netti)kasinoiden pelivalikoimaan, niissä kun se paulautusprosentti on 95 - 99,9%. Tämä siksi että itse kärsin juurikin tästä riippuvuudesta. 
joko sie oot rikkaasta perheestä tai sitten et ole vielä pohjalla käyny ku tollee ajattelet sun omasta peliriippuvuudesta 
Eikun ihan oikeasti, niissähän on maksimipanoskin jotain 2€, miten jotkut voi monen tonnin eläkkeensä niihin hakata?
Toinen on alkoholi. Maistuu pahalle, tulee paha olo, ihmiset paskoo ja yrjöö housuun, silti pakko juoda.
Unable to locate the logic.
-edit-
Ainiin tuli mieleen myös MTV3:sen pokeri-chatti, joka pyöri maikkarilla pari vuotta sitten! En voi uskoa todeksi niitä apinoita jotka sinne lähettelivät niitä viestejä, koko käden loppuun pelaaminen maksoi ~10€, ja pääpalkintona oli kuukauden parhaalle 20-30€ arvoinen pokeripelimerkkisetti.
No ehkä se on se hetken “tietty fiilis” ja jännitys kun pelaa, yhdistettynä siihen että pelaaminen on kovin tapa. Koska eiväthän nuo pelit nyt useinkaan ketään koukuta siten, että tulee sellainen pakonomainen tunne PÄÄSTÄ pelaamaan hedelmäpeliä. Eli pitää joku tietty peliannos aina saada ja tulee jostain tarkoituksella pelata hedelmäpeliä aivan zombiena, “pakko päästä pelaamaan, pakko päästä pelaamaan”. Ongelma taitaa valtaosan kohdalla olla se, että KUN laittaa ensimmäiset lantit koneeseen niin sillä aina aloittaa joka kerta tilapäisesti sen putken, että mikään ei ole riittävä määrä siihen laittaa jos kaikki menevät. Sinne menee vaikka se tonni vaikka päävoitto oli aikanaan 20e, nykyään “sentään” 50e paikassa kuin paikassa, joissain ympäristöissä enemmänkin. Eli se on se tunne ja imu pelihetkellä, sitä ei vain osaa selittää, se on jokaisella yksilöllinen mutta kuitenkin aikalailla stereotyyppinen jokaisella pelaajalla.
Omalta kohdalta voi sanoa, että vasta kun nuo vain jäivät jotenkin taka-alalle itsestään ja huomasin vain ajallaan järjen palanneen siinä mielessä, jotta oikein ketutti miten paljon noihinkin oli reilu parinkymmenen vuoden aikana tunkenut eikä enää jotenkin siihen “moodiin” mennyt vaikka ei niitä ole kokonaan lopettanutkaan. Esim. eilen jäi kaupasta 7e mitkä pistin koneeseen ja kun voittoja oli 30e niin lopetin. Ihan sellainen normaali tapa pelata siis nykyään. Mutta toisaalta joskus olen koneella pelatessa ja asian muistaessa oikein miettimällä miettinyt, että millainen oli tuo tila joskus aikanaan kun millään ei osannut lopettaa ja mikään ei ollut tarpeeksi iso voitto. Ei siihen jotenkin osaa ajattelemalla “päästä” tai osaa suhteuttaa. Eli kai se on samanlainen tila kuin känni, muistaa aika pitkälle miltä silloin tuntui, mutta ei sitä selvänä kuitenkaan saa samanlaista mielentilaa ja fiilistä (jos on siis hyvä känni ja “onnistunut”) vaikka tunteen jotensakin muistaakin. Jos saisi, niin tuolloinhan ei kenenkään tarvisi sitä viinaa juodakaan:)
Mikä missään koukuttaa? Puhutaan alkoholista, huumeista, shoppailusta, seksistä, uhkapeleistä tai mistä tahansa niin kaiken taustalla on aivokemia. Jostakin tulee jonkinlainen hetken hyväolontunne jota sitten tavoittelee yhä uudestaan ja uudestaan. Jos tunne on kyllin voimakas ja ei asiaa osaa hallita syntyy siitä riippuvuus.
En minäkään voi ymmärtää miksi 20,000€ arviolta olen kyseisiin laitteisiin latonut vuosien saatossa. Ei se ole järkevää. Ihmiset eivät aina toimi järkiperustein koska toimintaamme ohjaavat myös tunteet. Muistan hyvin sen voimakkaan euforian joka tuli siitä kun oli kunnon nousut päällä ja oli vaikka 200€ voitolla tunnin pelaamisesta. Olen kokeillut pitkän listan erinäisiä huumeita ja niiden kombinaatioita ja harvoista niin voimakasta mielihyvää on tullut. Siten käsitän miten aivoni janosivat samaa tunnetta siitä huolimatta, että ylivoimaisesti enemmän sai kokea armotonta vitutusta koko toiminnasta. Järjellä ei asian kanssa ollut mitään tekemistä, paitsi siinä vaiheessa kun tajusin lopettaa homman.
Niinpä:
“Muistan hyvin sen voimakkaan euforian joka tuli siitä kun oli kunnon nousut päällä ja oli vaikka 200€ voitolla tunnin pelaamisesta.”
→ Tuostahan se lähtee juuri. Muistetaan ne voitot ja hyvät hetket, ihan samahan se on kuin kaikissa muissakin päihteissä. Mutta aika äkkiä tuo hetki menee ohitse niin tilapäisesti kuin pitkälläkin juoksulla. Useimmat pelikerrat nyt ovat kummiskin niitä joilla kone vie ja euforia muuttuu pakkomielteeksi “saada edes omat pois”. Ei siinä laske paljon on mennyt ja vain se pelikerta merkitsee muutenkin. Jos olet joka päivä pelannut satasen ja perjantaina voitatkin sitten satasella kaksi, niin olet onnellinen kun jäit voitolle. (Tosin lopettaminen, jos tapahtuu, tapahtuu luultavasti siksi että pelipaikka menee kiinni… Harvemmin lopettaa kyllä itse, silloinhan on voittoputkessa ja huipulla kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista,jokainen 16e tuplauskin menee oikein ja elämä hymyilee). Eli muna vai kana, kumpikaan ei ole hyvä tilanne vaikka sillä hetkellä toinen tuntuukin mukavalta ja euforiselta kuten sanot. Voittaminen kun vielä koukuttaa enemmän kuin häviö. Kovan häviön hetken jälkeen saatat jopa ollakin hetken pelaamatta vaikka rahaakin olisi, mutta jos voitat niin useimmiten aika pian kokeilet heti uudestaan ajatellen sinulla nyt olevan ilmaista rahaakin kun viimeksi voitit. Ja sitten kun ne ovat menneet niin taas mennään automaatille… Sitähän se on.
Ja tosiaan ei sitä euforiaa/pakkomiellettä saada ainakin omat pois jotka sillä hetkellä on koneeseen tunkenut, pysty käsittämään. Mutta taas itse kun ollut vain viinamiehiä pitkälti kun vielä kippasi enemmän, sekin jäi vähän pois elämäntilanteiden muututtua jne, niin ei tuolloin käsittänyt piikinvetäjiä. Mutta yhden neulatutun sanoin kiteytyy varmaan hyvin: “Kun sä tässä jamassa jo olet, niin toki sä haet maksimaalisen hyödyn. Se on ihan perusjuttu, että tietyssä pisteessä aletaan ottaa neulalla, ei sitä ajattele minään isona juttuna. Vaikuttaa vain kauemmin”.
